muita joita raskaus ja uusi vauva ahdistaa ja pelottaa

Meille kun tulee kolmas lapsi, 2,5 vuoden sisään. Ihan tässä loppuraskaudessa on aika paljon mietityttänyt miten jaksan tämän rumban ja siihen valvomiset (vielä pahempana kuin nyt) ja kaikki arkiaskareet... Ja ennenkaikkea miten antaa kaikille pienille tarpeeksi huomiota.



Itse raskaus tai vauva ei kyllä ole ahdistanut, mutta ajatus siis siitä kaaoksesta, univelasta ja kolmeen repeämisestä ahdistaa välillä enemmän välillä vähemmän. Vaikka yritän ajatella että turha stressata etukäteen, kaikki jotenkin sitten lutviintuu.



Lisäksi ehkä "ahdistusta lisää" se etten ole koskaan ollut minivauva ajasta hirveän innoissani, vaan pitänyt siitä ajasta enemmän kun lapsen kanssa on vastavuoroisempaa ja nyt pitäisi osata sitten viimeistään nauttia joka sekunnista meidän suurella todennäköisyydellä viimeisen vauvan kohdalla.



Eli kyllä ahdistaa, mutta ehkä vähän eri tavalla, mikä sinua ahdistaa, osaatko eritellä enemmän?



Rouvaii ja kolmonen 37+1

Mua on kans ahdistanut ja masentanut raskauden alkupuoli. Esikoinen on alle vuoden nyt ja on mietityttänyt miten jaksaa. Musta tuntuu, että mun masennukseen vaikuttaa todella paljon nämä hormonit. Tuntuu etten ole ollenkaan oma itseni vaan kiukkuinen ja vihainen todella usein. Harmittaa ja olen monta kertaa miettinyt että onko minusta ihan oikeasti äidiksi. No, nyt on mielialan puolesta parempi vaihe menossa ja todella haluan tämän toisenkin lapsen, vaikka raskastahan se tulee olemaan kahden pikkuisen kanssa. Meillä vielä on uhkana tällä hetkellä epävarmuus tulevan vauvan terveydestä, onko niin terve että selviää hengissä..

Jaksamista, lyhyt aika tuo on kun lapset ovat pieniä. Kun vain osaisimme ja jaksaisimme niistä lyhyistä hetkistä nauttia täysillä.

siis pelon ja uskon kuinka selviää. Minulle kävi niin kun esikoisen jälkeen odotin toista lastani, että mietin ja murehdin kuinka pärjään kahden kanssa ... kävikin sitten niin, että muutamaa päivää ennen vauvan syntymää selvisi ettei kaikki olekkaan ok . Lapsi syntyi ja oli 5 viikoa lasten teholla, kehitysvamma. Eipä sitten paljon vauvan syntymän jälkeen enää miettinyt pärjäämistä kahden kanssa. Elämälle löytyi ihan uusi käänne ja pärjäsin sekä olen pärjännyt seuraavienkin lasten kanssa. Lapsista on toisilleen seuraa, vauva tykkää katsella esikoisen puuhia ja yhdessä voi hoitaa vauvaa. Mutta, toki nuo tunteet tulevat ja mietityttävät, minä vaan opin niistä kantapään kautta.