Kysyisin että mites muilla?

Hei.

Odotan itse myös ensimmäistäni ja meillä elellään ihan normaalia arkea niin kuin ennen raskauttakin.

Tuleva lapsi on kummallekkin ensimmäinen.



Voi olla, että miehesi ei ole niin innoissaan siitä kuin sinä. Itsekkin olen enemmän innoissani kuin mies :) Uskon silti, että miehellesi on tuleva vauva silti tärkeä, vaikka ei ehkä osaa osoittaa sitä toivomallasi tavalla. Yhteinen lapsi on kuitenkin aina iso juttu!



Jokainen meistä on erilainen ja siksi me joko vihaamme tai rakastamme heitä :)

vaikka on jo kolmas. Tosin sen innostumisen kehittymiseen meni vähän aikaa, intoa alussa vähensi varmaan kun meillä oli vuosi sitten keskenmeno.



Jossain vaiheessa tuntui kyllä siltä, että enemmän hän oli huolestunut sitten esim. taloudellisista asioista ja tulevasta univelasta kuin varsinaisesti intona vauvasta. Ultraus jotenkin "käynnisti" hänet.



Musta tuntuu, ettei mies olisi uskaltanut alkaa kokeilla liikkeitä tai mun vatsaa, ellen olisi rohkaissut ja vienyt kättä mahan päälle.



Tottakai se voi vaikuttaa, että laps on jo toinen. Mutta mielestäni yleensä ei negatiivisessa mielessä, eli että lapsi olisi vähäarvoisempi. Se voi hyvin olla niinkin, että kun on jo lapsi ennestään, niin jos se odotusaika on jotenkin mennyt huonosti, sitä vanhat murheet iskee päälle ("aletaanko mekin nyt riidellä", "miten tämä äiti oikein jaksaa", "uskallanko puhua mitään vai suuttuuko se").



Ja miehetkin voivat pelätä pitkällekin raskaudessa, että jotain menee mönkään. Eikä oikein uskalla vielä kiintyäkään.



Tietysti on sellaisiakin jörriköitä, joille vauva on vähän niinkuin "äidin juttu", sekä odotusaikana, että niin kauan, kunnes se vaaveli taapertaa luokse, moiskauttaa pusun ja sanoo "isi". Eli että kontaktin saa helpommin.

Mä oon tästä koittanut nyt parikertaa sille puhua, sillon kun oltiin np ultrassa niin se oli aika innoissaan kun näki sen vauvan siellä ja sanoi ettei oo koskaan ennen ollu ultrassa. Se oli mun mielestä kiva kuulla et oli hänellekkin uusi asia.



Rakenne ultran jälkeen oli myös aika innostunut kun saatiin tietää että aika todennäköisesti poika tulossa. Näihin se sitten on jäänyt sen hänen innokkuutensa.



Sillon kun vauva ei vielä potkinut se sanoi "syyksi" että odottaa sitä kun se alkaa liikkua siellä, että sitten hän saa siitä enemmän irti. Ja nyt kun se sitten potkii niin ei se sen enmpää ole innostunut ja kokeile mun mahaa kun se potkii, ilman että ite pyydän sitä koittamaan. Kattelee mielummin salkkareita vaan..

Ja on kyllä sanonut ettei mun tarttis miettiä sellasia etteikl se olis tärkeä hänelle, en sitä ookkaan kyseenalaistanut kertaakaan, vaan sitä et miks se ei iloitse asiasta samalla tavalla kun mä.



Ja oon kaverien kans jutellut paljon tästäkin niin kyllä vaan niiden miehet on tosi innoissaan ja juttelee jopa mahalle ja silittelee ym.



Eilenkin aloin parkumaan kun luin jostain just näistä et mitä toiset isät tekee, oli niin kiva lukea niitä, mut tuli hirveen kurja olo kun tajus ettei meillä mies ikinä oo tehnyt mitään sellasta.:( tuntuu melkeen ku yksin vaan odottelis.

Ikävää, toivottavasti miehesi käytös muuttuu sitten viimeistään kun vauva syntyy. :(



Musta miehesi käytös kuulostaa oudolta, koska mun mies esimerkiksi odotusaikana jutteli joka ilta vauvalle ennen nukkumaanmenoa, jotta vauva tottuisi hänen ääneensä. Ja vauva aina alkoi potkia, kun mieheni jutteli hänelle. Tiesin koko odotusajan että mieheni tulee ottamaan osaa vauvanhoitoon jne kun näin miten onnessaan hän oli vauvasta jo odotusaikana.



Miehesi on ehkä huolissaan muutoksista joita vauva tuo tullessaan. Kuulostaa jotenkin siltä, ettei hän olisi kovin innoissaan asiasta vaan joku varjostaa hänen mieltään asiassa. Ehkä hän ei ole vielä tottunut ajatukseen ja käy vielä läpi asiaa. Kyllä hän ehtii silti vielä kasvaa ajatukseen. Ja varmasti tilanne muuttuu kun vauva syntyy. Ei ehkä kannata painostaa häntä "innostumaan " asiasta, se saattaa ahdistaa häntä lisää. Hän saattaa murehtia vanhoja asioita, jos hänellä on jo yksi lapsi ennestään. Jos silloin joku meni pieleen edellisen lapsen syntymän jälkeen? En tiedä,mutta joka tapauksessa, en usko että saat häntä yhtään enempää innostumaan asiasta vaikka yrittäisit häneltä tivata asiasta. Kyllä se innostus sieltä tulee jossain vaiheessa jos on tullakseen. Oletteko ollut kauan yhdessä ennen raskautta? Vai tuliko tämä jotenkin liian äkkiä miehellesi?

Meillä nyt menossa toinen raskaus ja nyt ehkä mieheni hiukan enemmän huomioinut mahaani. Tosin alkumetreillä vasta.

Ekan kohdalla mies tuskin osasi oikein hahmottaa koko asiaa kun vauva kuitenkin kasvaa ja on siellä äidin sisässä. Joka kerta jouduin pakottamaan mieheni kokeilemaan potkuja jne. Mies itse jopa sanoi että tässä raskaudessa otan vauvan jo mahavaiheessa enemmän huomioon koska nyt hän tajuaa että siellä oikeasti on joku kun on jo yksi konkreettinen esimerkki ulkona. Mutta niin. jurrukoita noi miehet on.. ei niistä kannata välittää :D:D

Pian ollaan oltu 2v yhdessä. Ja itse hän mulle sanoi että haluis vauvan, halusin myös itse ja olen aina halunnutkin.:)



Sen verran tiedän että tää hänen eka lapsensa on vahinko. Enkä tiedä mitään siitä odotusajasta ym menneisyydestä kun oon itse selväks tehnyt että ei vois vähmepää kiinnostaa.



Sitä se vaan tästä vauvasta puhuu että on se tärkeä hänelle ym. ja sanoin myös että en voi "pakottaa" olemaan innostunut, enkä halua että tekee sitä vaan sen takia että oon käskenyt.

et voisin hiukan pelotella sitä et ei se vauva tunnista sua kun syntyy kun oot niin "etäinen" nytten:D et pelästyy vaan kun alat puhumaan tai kosket:D

Ei kaikki miehet ole samanlaisia! Eihän me kaikki odottajatkaan käyttäydytä samalla tavalla tai suhtauduta raskauteen hysteerisen innokkaasti. Mun mies ei mitenkään erityisesti mun mahaani silittele, nyt ihan viimesinä viikkoina vähän enemmän. En siltikään ole päivääkään epäillyt, etteikö mies tätä vauvaa haluaisi. Sitten ehkä epäilyttäis, jos mies olis muuten tosi kova halailemaan ja pussailemaan ja muutenkin koskettelemaan ja innostuisi asioista kauheasti. Mutta kun tuo mun mies nyt vaan on tuommonen hiljainen suomalainen, joka ei paljon tunteitaan esittele. Meidän elo on melko lailla samanlaista kuin ennen raskautta. Kyllä tuo mies mua vähän enemmän passaa ku ennen, mutta sekin voi johtua siitä, että osaan sitä vaatia. :)



Minen kyllä itekään puhu mahalleni, kun ei se oo mulle mitenkään luontaista. En osais semmosta edes vaatia mieheltäni! :) Kyllähän vauva tottuu sekä mun että miehen ääneen, vaikka me ei sille varsinaisesti puhuttaiskaan. Liikkeitä mies ei tunnustele ku sillon, ku sanon että laittaa käden mahan päälle, kun eihän se voi tietää millon vauva liikkuu. En oo siitäkään osannut murehtia. En kuitenkaan epäile, etteikö mies ottaisi osaa vauvanhoitoon sitten kun vauva syntyy.



Ei kannata murehtia moisia, meillä kaikilla on omat tapamme käyttäytyä. :)



-marsupialia rv 39+2

Minulla itselläni edellisestä liitosta 3 lasta ja saimme nykyisen mieheni kanssa yhteisen lapsen kesällä. Tämä lapsi oli mieheni ensimmäinen ja minusta tuntui ettei miehellä niin kiinnostanut tuo raskausaika, yritin sille luetuttaa kirjoja ja kyselin et voisko se kokeilla massua, mut aika vähäiseksi jäi... :/ Mutta kun lapsi syntyi ni on kyllä ollu isänsä silmäterä =)Itselle tuntuu raskaus aina niin isolta asialta varmaan siks ku se tapahtuu juuri itselle... Miehestä ei tunnu varmaankaan kovin ihmeelliseltä, vasta ku sitte kun se vauva on sylissä..Mut poikkeuksiakin tietysti löytyy :)

Ei tunnu luontevalta itselle eikä juuri miehellekään. Kyllähän vauva nyt vanhempiensa äänet tunnistaa jos ei muuten kotona vallan mykkäkoulua käydä. Meillä odotetaan kolmatta ja oikeastaan missään raskauksissa mies ei ole hirveästi vauvasta mahassa höösännyt. Kylläkin huolehtii minun jaksamisesta ja aika usein iltaisin nyt loppumetreillä silittää tai tönäisee mahaa ja sanoo vauvalle hyvää yötä, siinäpä se. Mies on ihan loppuraskauksissa kaikista "herännyt" enemmän vauvaa huomioimaan, mutta ei tosiaan laula tai puhu tai muutenkaan ole sellainen odottava isä kuin mitä täällä monella tuntuu olevan.



Mutta syntyneille lapsille on ollut maailman paras isä, hoitaa pieniä siinä missä minäkin ja hän on suuri syy siihen miksi uskon että pärjäämme pian kolmen alle kolmevuotiaan kanssa;)



Ihan ekassakaan raskaudessa mies ei sen kummemmin "ollut mukana" kävi kyllä ultrissa ja olivat hänen mieleensä, mutta ei se mukana neuvoloissa ole koskaan ollut, paitsi sitten syntyneen vauvan tai lasten kanssa ihan itsekseenkin. Vaikka miehellä oli kovempi vauvakuume kuin minulla:)



Ehkä tässä vaan yritin sanoa, ettei se tarkoita sitä etteikö lapsi olisi tärkeä jos ei osaa mahaa huomioida "oikein",



Rouvaii

Ei meillä esikoisen raskausaikana mies hötkyillyt yhtään, ei puhellut mahalle ja joskus kyllä kokeili kädellä miten vauva potki. Mutta ei kyllä tullut mieleenikään ajatella ettei vauva olisi miehen osalta toivottu. Mies on aina sanonut että haluaa monta lasta :)

Kun esikoinen syntyi, mies ottikin niin luontevasti vauvan syliin ja olikin heti ensimmäinen joka vauvalle vaipat vaihtoi. Esikoinen on hänelle aina ollut oikea silmäterä ja viettää aina vapaa aikansa lapsen kanssa.



Nyt odotellaan toista syntyväksi jouluna ja tämä raskaus on mennyt miehen osalta ihan samalla tavalla kun ensimmäinenkin. Ja tiedän että vauva on hänenkin osaltaan erittäin toivottu ja odotettu.



Miehille ei vain ole kovinkaan luontaista höpötellä mahoille tai tehdä mitään muutakaan hassua ja en kyllä itsekkään tykkäisi jos mies olisi aina lässyttämässä mahalle.

Kyllä vauva oppii tuntemaan isän ihan muutenkin. Kuuluhan se miehen puhe sinne masuun muutenkin :)



Muuten mies on kanssa ihana raskausaikana minulle. Kyselee miten voin ja tekee enemmän kotihommia kun olen väsynyt. Eli ymmärtää kyllä ettei raskaana oleminen ole kovin helppoa :)

Niin ja puhelee tulevalle isoveljelle vauvasta äidin masussa ja sen semmoista :)



Ole ihan huoleti vain, yleensä käytös muuttuu synnytyksen jälkeen kun vauva on ihan oikeasti siinä :)



Hermy rv 35+3