mä en usko että on olemassa sellaista 2-3vuotiasta

En olisi minäkään uskonut ellen olisi omin silmin nähnyt ;)

tykännyt nukkumisesta aina! Ikää nyt 2,5v.

Jos tarkoitat sitä että menee kerran kehottamalla itse sänkyyn ja nukahtaa sinne yksikseen, sitten ei:-)



Mutta siis nukkumaan lapset menevät täysin vapaaehtoisesti, sekä päivä- että yöunille (no esikoinen ei enää nuku päivällä, mutta meni itse nukkumaan päiväunia pienempänä), vaativat itse sänkyyn pääsyä jos väsyvät aikaisemmin kuin yleensä.

mut eka piti iltasatu lukea. sama juttu päikkäreiden kanssa, itse menee nukkumaan. ikinä ei olla tapeltu nukkumaanmenojen kanssa.

ei kai kymmenen aikaan illalla tarvi todellakaan tapella kenenkään kanssa nukkumaan menosta. onneksi lapsenne on niin fiksu, että älyää itse mennä nukkumaan kun vanhemmat eivät aiemmin laita. kyllä taaperoikäisten pitää olla jo unessa ennen yhdeksää.

1,5v laitetiin tavalliseen sänkyn ja siitä lähtien on nukahtanut itse ja mukisematta.

menevät näin kiltisti nukkumaan?

Kyllä meillä ainakin menee! Ollaan sitä mieltä, että lapsia ei kuulu erikseen " nukuttaa" . Illalla tehdään iltatoimet, viedään ja peitellään sänkyyn ja lapset nukahtavat itsekseen ihan rauhassa. Minusta ei todellakaan mitenkään ennenkuulumatonta...

niin ainoa joka piti nukuttaa yli 2 vuotiaana oli meidän poika. muut ovat nukahtaneet ihan itsekseen. ja pojukin opetettiin ennen kun tuli 2v3kk täyteen. sen jälkeen on jäänyt kiltisti omaan sänkyynsä nukkumaan.

oudompaa mun mielestä on että joku vielä suostuu nukuttamaan yli 2 vuotiastaan..?

Vierailija:

menevät näin kiltisti nukkumaan?

...tosiaan menevät näin kiltisti nukkumaan. Siis sanovat että ovat väsyneitä ja haluavat nukkumaan. Ovat 4v ja 2v.

Usein ei sitten kyllä yöpuvun pukeminen ota onnistuakseen ja hampaidenpesujärjestyksestä tulee riitaa jne.

Kun tämä on saatu huudolla tai ilman suoritetuksi, loppu sujuu taas ongelmitta, menevät mielellään sänkyyn.

Eivät jää sinne yksinään (tai no isompi jäisi) sadunkaan jälkeen vaan pienemmän takia lueskelen (tai mies lukee) omia juttujani makkarissa kunnes nukahtaa (n.15-30 min).

Eli haluavat nukkumaan itse mutta eivät halua nukahtaa yksinään.

t. 7

oikeastaan ihan samat kuviot kuin 15:lla.

Pienempi eli 3-vuotias sanoo itse että väsyttää, mennään jo nukkumaan ja 6-vuotias on siinä vaiheessa yleensä jo pesemässä hampaita.

Iltasadun luen, pienempi yleensä kyllä jo huutaa, että olkaa jo hiljaa!!

Vartissa yleensä nukkuvat molemmat.

menee kyllä mielellään ilman tappeluita sänkyyn, kuuntelee iltasadut jne., mutta sitten ei uni ota tullakseen millään ja yksin ei halua jäädä sitä odottelemaan... Tänäänkin piti istua yli tunti sängyn vierellä, eikä tyyppi vaan nukahtanut (noin 20.30-21.30). Kiehnäsi, hölisi, heilutteli jalkoja jne. Alkaa hermot kohta mennä!!!

Vierailija:

menee kyllä mielellään ilman tappeluita sänkyyn, kuuntelee iltasadut jne., mutta sitten ei uni ota tullakseen millään ja yksin ei halua jäädä sitä odottelemaan... Tänäänkin piti istua yli tunti sängyn vierellä, eikä tyyppi vaan nukahtanut (noin 20.30-21.30). Kiehnäsi, hölisi, heilutteli jalkoja jne. Alkaa hermot kohta mennä!!!

Ei ymmärrä ei. Eiköhän se ole se nukuttujen tuntien määrä mikä ratkaisee, ei kellonajat.

omaan sänkyynsä ilman sen kummempia taisteluita yms. Asiaan vaikuttaa varmasti se että hänellä on kaksi sisarusta (7- ja 9-vuotiaat) jotka menevät samaan aikaan ja samaan huoneeseen nukkumaan. Kuopus ei varmaankaan jäisi näin helposti nukkumaan jos ei olisi isot sisarukset seurana. (Monesti noita isompia saa enemmän käskeä olemaan hiljaa ja nukkumaan.)

menee lasten iltatoimiin tunnin verran. Tästä puolet on iltasadun lukemista.



Sitten vaan hyvää yötä ja valot sammuksiin yövaloa lukuunottamatta. Sinne sisarukset 3 ja 4½ jäävät yläkertaan nukkumaan ja äiti pääsee alakertaan tv:n tai netin ääreen.



Joskus huutelevat perään, mutta yleensä nukahtavat tosi nopeasti.



Meillä on lapset vauvasta asti nukkuneet omassa huoneessa. Helppoa ja kätevää.

mulla 2,5-vuotias lapsi, ja vieläkin " nukutan" hänet. joskus nukahtaa tosi helposti, mutta useimmiten silittelen, laulan, tms. eikä minua haittaa yhtään! minulla kun ei ole kuin tämä yksi lapsi ja hänelle on aikaa. käyn töissäkin, mutta silti jaksan nämä nukuttamiset. en usko että enää murkkuiässä pitää silitellä ja nukuttaa. :)



olin naapurissa kerran iltaa viettämässä, en tiennyt että lapset olivat siellä myös ennenkuin menin sisälle. lapset sanoivat heippa ja hyvää yötä ja menivät nukkumaan. äiti niin kehui kuinka hänen lapsensa osaavat mennä itse nukkumaan. ei iltasatua tms. ja me joimme olutta olohuoneessa (omani oli silloin isällään). jotenkin tuntui pahalta. ja vielä kehui kuinka hän voi täällä juopotella ja lapset menevät itse nukkumaan. sata kertaa mieluummin nukutan ja silitän oman lapseni uneen kuin kehuskelen sillä, että omani menee nukkumaan ja itse voin rentoutua pullon äärellä olkkarissa. tämä meni nyt asian vierestä mutta tuli vain mieleen..



joskus lapseni menee kyllä itse nukkumaan ja nukahtaa sekunnissa, joskus sitten menee tuntikin. mutta sitähän varten olen olemassa! ja huom. huolehdin kyllä itsestänikin..

Kuten aikuisissakin, myös lapsissa ja taaperoissa on ilta- ja aamu-unisia yksilöitä. Meillä mennään hyvinkin paljon kymmenen jälkeen vasta nukkumaan, viikonloppuisin taaperokin saa joskus valvoa puolille öin. Aamu-unisina on sitten mukavaa nukkua aamulla pitkään, kun ei ole minnekään kiire (äitiyslomalla olen). Ja päiväunia ei enää nukuta, mutta yöunia 10-12 tuntia joka yö. Illalla ja aamulla nukutuissa tunneissa ei ole mitään eroa lapselle, mukavampaahan se on vanhemmillekin, jos saa nukkua silloin kun itse tykkää!

Ovat olleet jopa sellaisia, että kotihoidossa menneet itse päiväunille, kun on alkanut väsyttää... ;)



Esikoisen kohdalla yöt olivat risaisia astmaoireiden takia, mutta nukahtaminen on aina mennyt iisisti. Olen yh ja ollut lasten kanssa yksikseen paljon alusta alkaen. Mulla ei ole ollut aikaa, eikä voimavaroja hyssytellä, kanniskella ja paijailla lapsia uneen. Kaikki juontuu siis laiskuudestani ;), jälleen kerran.



Lapset olleet vauvasta asti näitä: " laitetaan sänkyyn ja nukahtaa" -tyyppiä. Mielestäni se on a) tottumiskysymys ja b) luonnekysymys. Tuttavilla, keillä tyttölapsia, on sama homma. He, keillä poikia, on aina ollut vaikeampaa. En tiedä miksi.

Ei hän välttämättä nukahda sillä sekunnilla kun sänkyyn pääsee, mutta 5 minuuttia kauempaa ei ole ääniä kuulunut sen jälkeen kun olen oven laittanut kiinni.