Kokemuksia Jorvin sairaalasta?

suosittelen jorvia lämpimästi...synnytin kohta 2 vuotiaan tyttöni siellä ja vaikka kätilöt ja kätilöopiskelijat vaihtuivat 3 kertaa synnytyksen aikana niin jokainen oli aivan ihania. siellä ei kohdeltu mua ainakaan kuin potilasta vaan tavallisena ihmisenä, he kertoivat mm. omia kokemuksia omista synnytyksistä jne. juttelivat kaikennäköistä ja eivät jättäneet "yksin" saliin kovinkaan pitkäksi aikaa, toki isä oli mukana koko ajan! seuraavana päivänä huoneeseeni tuli kätilöopiskelija juttelemaan synnytyksestä yms. joka oli sitten loppuunasti kun tyttöni syntyi, mutta muilla ei käynyt...en tiiä johtuiko se siitä että olin ensikertalainen ja huonekavereillani oli 1 tai useampia lapsia!

päivä ja yöhoitajat oli aivan mahtavia, ainoa negatiivinen asia oli se etten tykännyt osaston aamuhoitajasta, mutta muuten koko touhusta positiivinen tunne ja aion myös tulevankin lapsemme mennä synnyttämään jorviin...jopa mies antoi täydet 10 pistettä jorville:)

Heipsan!



Itse odotan nyt ensimmäistäni ja olen menossa Jorviin synnyttämään :) Olen kuullut aina vaan hyvää Jorvin synnytysosastosta ja toiminnasta siellä, että tiesin jo heti alkuun meneväni sinne turvallisin mielin.

Nyt toivotaan vaan, että kaikki menee sitte meidänkin kohdalla hyvin eikä tarvitse sitten katua valintaa :D Enpä usko!



-Nipukka ja Noppa 28+1-

Onko muuten Jorvi kuinka ruuhkautunut yleensä? Tuli mieleen tämmöinen juttu, että jos Kättäriltä voidaan pistää Naistenklinikalle ruuhkan takia, niin onko Jorvista passitettu eteenpäin? Vai onko se sitten tosi harvinaista, että noin menisi.

Yleensä Jorvi ruuhkautuu viimeiseksi. Kun kuopus syntyi oli sikäli erikoinen tilanne, että se lakonuhka (hoitajien lakko n2v sitten) oli sillon sulkenut Jorvin ja oli avattu vasta edellisenä aamuna. Silloin oli jostain syystä ruuhkaa, mutta nopeasti järjestivät huoneen ja se huone, jossa otettiin aluksi käyrää näytti siltä, että sielläkin on kaikki muu valmiina paitsi vaaka vauvan punnitusta varten ja keinutuoli :).



Molemmat pojat olen Jorvissa synnyttänyt vaikka itä-Vantaalainen olenkin. Olin Espoolainen, kun aloin esikoista odottaa., ja Jorvi sitten jäi synnäriksi. Eipä tarvi ressata synnytysajan ruuhkaa yhtä pahasti, siis autoteillä.



Henkilökunta on ollut asiallisen mukavaa ja lastenosasto on hyvä, eli ei tarvi ihan heti lähteä muualle.

Esikoiseni synnytin Jorvissa noin vuosi sitten, ja positiivinen mieli siitä jäi! Kaikki meni tosi hyvin ja synnärin henkilökunta oli tosi mukavaa ja asiantuntevan oloista, vaikka kiireen ja pitkän synnytyksen vuoksi kätilö vaihtuikin useaan kertaan. Kivunlievitystä sain tarpeen mukaan, ihan ammeesta ja jumppapallosta epiduraaliin asti. Ja perhehuonekin järjestyi :) Ainoa harmittamaan jäänyt asia oli lapsivuodeosastolta missä oli välillä hankala saada apua/neuvoa. Mutta varmaan olisi saanut enemmän apua esim imetyksen kanssa jos olisi jaksanut inttää tai olisi ollut enemmän ongelmaa. Mutta kaiken kaikkiaan hyvä kokemus, suosittelen Jorvia! Pari kaveriakin synnyttäneet siellä, ja hekin tykänneet! Ja niin kuin joku muukin sanoin, niin lastenosastollakin on tarvittaessa osaavaa porukkaa. Onnea raskauteen ja tulevaan synnytykseen!

Lisäyksenä edelliseen viestiini:

Ilman, että minun tarvitsi pyytää erikseen, minulta kysyttiin haluanko "altaaseen"! Joten huolet veks. Uskon, että saat varmasti kaiken tuen haluamaasi tapaan synnyttää. Tärkeintä varmasti on, että kerrot toiveistasi avoimesti heti kirjauduttuasi sisään. Tsemppiä! =)

Synnytin esikoiseni Jorvissa pari vuotta sitten ja maaliskuussa olisi tarkoitus vierailla siellä seuraavan kerran. Olin kyllä tosi tyytyväinen Jorviin.



Alunperin ajatus oli selvitä luomuna koko projektista. Olin valvonut kotona kaksi yötä supistuksia, aamuyöstä olin kumpanakin yönä jo melkein lähdössä, kun homma hidastui. Kolmantena yönä mentiin sitten ja kätilö tuumasi, että homma on selvä ennen aamuvuoroa. Pääsin altaaseen odottelemaan. Aamuvuoron tullessa supistukset kyllä jatkuivat, mutta avautuminen oli edennyt huikeat puoli senttiä. Siinä vaiheessa olin niin väsynyt, että nöyrryin kipulääkkeeseen.



Kipulääkkeen vaikutuksen loputtua sinnittelin hetken ja kätilö kannusti kovasti, kun kerroin, etten haluaisi enempää puudutuksia, mutta jossain vaiheessa olin niin väsynyt, että päädyin itse epiduraaliin, sain sen ja sen jälkeen homma sujui kuin kirjasta paitsi että sain ponnistaa aika pitkään. Osan aikaa kätilön kehotuksesta pystyssä.



Siis.. mielestäni haluani luomusynnytykseen tuettiin mainiosti. Jos olisi kaivannut koko ajan kädestäpitelijää, se ei olisi onnistunut, koska kätilöllä oli muitakin synnyttäjiä, mutta kun en tykkään liiasta paapomisesta, se sopi minulle mainiosti. Ja ennen kaikkea tuloksena oli maailman paras pikkuneiti! Seuraavan kierroksen toivon kyllä olevan hiukan nopeampi...

heipsan

Olen siellä itsekin jorvissa syntynyt ja arvelin että hyvin osaavat homman nytkin. Myös kaverini sai oman tyttönsä juuri jorvissa ja kehui kovasti.



Mulla lapsivesi hulahti lasketun päivän aamuna ja supparit alkoi pian perään. Soitettiin siis jorviin ja sieltä neuvoivat puhelimitse et odotelkaa rauhas kotosalla. Antoi myös neuvoja miten helpottaa pikkukonstein. Olin puhelun jälkeen ehkä hieman määrätietoisempi annettujen ohjeiden ja vakuuttavan äänensävyn myötä. minulle myös vakuutettiin että saan tulla vaikka heti jos en kestä kipuja, että turhaan ei tarvitse kotona kärvistellä.

Pitkin päivää soitin kahdesti -yhden väliaikatiedon suppareista + kyselyn et joko voidaan tulla? Toisella soitolla koin että kivunsietoni loppuu just ja silloin supparit olikin jo siinä neljäs minuutissa.

Sitten hurautettiin sujuvasti motareita pitkin ilman että edes iltapäivä ruuhka matkaa haittasi.



Jaksoin juuri ja juuri kävellä itse osastolle ja heittäydyin sitten ihan suosiolla kätilöiden hoivaan. Ilmoitin saapuessa kyllä että olisin altaaseen halunnut ja että jakkaralla synnytystä haluaisin kokeilla. Altaaseen olisin kyllä päässyt mutta sitten epiduraalia ei olisi voinut antaa niin valitsin suosiolla mieheni ja kätilön suositteleman epiduraalin. Aloin olla aika väsy. Hoitaja kävi vähän väliä myös muiden synnyttäjien luona mutta kireen tuntua ei ollut. Kerran hieman koin että pelottaa kun jäimme kaksin mieheni kanssa ja sanoinkin sen ujosti hoitajalle kun tämä palasi. Sen jälkeen meillä oli koko ajan joku huoneessa, tai ainakin kurkki ovelta et kaikki ok tai vain kävi seuraamassa hetken monitoria. Se rauhoitti kummasti (ihmismieli on hassu) Jakkaraakin sain sitten loppurypistyksessä kokeilla mutta sänkyyn minut autettiin lopulta ja hyvä niin. Illalla minulla olikin jo ihana käärö sylissä.



Hoiva osastolla oli lämmintä ja huolehtivaa. Sain apua kaikkeen mitä keksinkin kysyä tai pyytää. Kanssani käytiin myös läpi synnytys ja sain kysyä ja sanoa jos jokin mietitytti tai harmitti.

Kokonaisuutana siis ihan hyvä kokemus. Hurjahan synnytys sinällään on mutta en esim. pelkää seuraavaakaan mahdollista synnytystä koska synnytys oli niin sujuva ja henkilökunta osaavaa ja mukavaa.



Olin tosin haalinut eukäteen paljon tietoa synnytyksestä, kivunlievityksistä, asennoista, sektiosta jne. Olin päättänyt olla pelkäämättä etukäteen, en siis vatvonut mitä kauheaa voisi tapahtua vaan luotin luontoon ja kätilöiden ammattitaitoon. Eli aika avoimin mielin "heittäydyin" kättärien hoivaan. Tämä ehkä osaltaan myös vaikutti siihen että kokemus oli turvallinen ja myönteinen. Myös mieheni tuki synnytyksessä oli tärkeä.

Ruuhkaa en lapsivuodeosastollakaan huomannut sillä vaikka halusin itse ryhmähuoneeseen, olin lopulta kuitenkin isossa ryhmähuoneessa yksin.

Ihan en pyty kehumaan silloista jorvia...toki siitä on siis 5 v aikaa. Mulla oli tosi rankka synnytys, anestesialekuri oli tosi tyly ja osaamaton, kätilö ( viimeinen, joka ponnistusvaiheessa) myös töykeä, tosin ihan hommansa osaava. Esikoista kun synnyttää, haluaisi vaan vähän enemmän tukea ja rohkaisua hommaan, sitä en saanut. Kukaan ei myöskään jälkikäteen käynyt synnytyksen kulkua millään tavalla mun kanssa läpi, vaikka se oli tosi traumaattinen.

Lapsivuodeosastolla oli myös vähän kurja lastenhoitaja, joka ei tukenut imetyksessä tms lainkaan. Kotiin lähdettiin melko sekavissa paniikinomaisissa tunnelmissa...mun alapää oli ihan riekaleina, kivut hirveät, tissit kipeät ja mieli maassa. Kukaan ei kuitenkaan kysynyt, että onko kaikki hyvin. Olisi siis itse pitänyt osata vaatia ja kysyä niin synnytyssalissa kuin osastollakin asioista. Nuorena ensisynnyttäjänä se vaan ei ole kovin helppoa.



Olen kuullut Jorvista hyvääkin, olemme käytttäneet lapsia siellä infektio-osastolla ja siellä palvelu ja osaaminen oli erinomaista.





ihmetys rv 27+1 (tyttö 06 ja poika 04

Synnytin ensimmäiseni Jorvissa ja vaikka paikka oli sulussa meidän jälkeemme, kiire ei todellakaan näkynyt. Saimme ensiluokkaista palvelua ja ensisynnyttäjinä, emme kokeneet minkäänlaista tunnetta, että olisimme olleet omillamme missään vaiheessa. (toisaalta asenteemme oli myös suotuisa, eli liika huomio olisi ollut lähinnä ahdistavaa).

Kätilöllä piti kiirettä, mutta tässäkin luottamus myös meihin vanhempiin oli vahva ja kunnioittava. Kaikki toiveemme otettiin huomioon; kiireen keskellä; ja tuloksena oli ihanainen tyttö.

Myös synnytyksen jälkeen meistä pidettiin erittäin hyvää huolta kaiken kiireen keskellä. Oli hienoa kotiutua ja kuulla hoitajilat sanat: "Voikaa hyvin KOKO perhe ja jos jotain tulee voitte aina ENSISIJAISESTI soittaa meille. Olette pärjänneet hienosti täällä ollessanne. Jatkakaa samaan malliin."

Haluankin samalla kiittää nöyrästi Jorvin synnärin koko henkilökuntaa ja antaa voimia vastaaviin "sulkeisiin". Olette te aika sissejä. KIITOS!

Minä myös kaipailen tietoja Jorvista. Jotenkin olen saanut paikasta sellaisen kuvan, että meininki olisi aika perinteistä - tyyliin epiduraali kehiin ja äiti sängylle ponnistamaan. Mahdollisesti ja toivottavasti olen täysin väärässä. Onko kokemuksia, miten Jorvissa on suhtauduttu äitiin, joka ei halua puudutuksia eikä missään nimessä suostu synnyttämään muuten kuin pystyasennossa? Kuinka moni synnyttäjä pääsee altaaseen? Itsellä on siitä niin loistavia kokemuksia, että ehdottomasti haluaisin altaan avautumisvaiheessa avuksi.