+++SYYSKUUN SYDÄMET VKO35+++

eli täällä mennään kärsimättömin mielin mutta kohtuullisen hyvinvoivana (ellei oteta huomioon tätä kamalaa nivusjomotusta)!

Tänään pitäisi aloittaa herpeksen estolääkitys synnytystä varten MUTTA eipä ole vieläkään tullut resepti postissa mikä neuvolalääkärin piti lähettää minulle jo viime viikolla! Nyt tässä kärsimättömästi odottelen postia josko se sieltä tänään tulisi.



Vedelmanlehtiteen juomisen olen myös aloittanut muutama päiv sitten ja juon sitä päivittäin 3 kertaa vuorokaudessa mutta ei ainakaan omalle olotilalle ole tullut mitään muutosta sitä juodessa, mutta juon sitä silti kärsivällisesti loppuun asti! :)



Vaaville tilasin H&M:n nettisivuilta sellaisen nallekorvaisen ruskean fleeceasun (ylisöpö!) jonka voimme sitten pukea pikkuiselle päälle sairaalasta lähtiessä.



Mitähän muuta... Noh, mies ei anna minun lähteä enää mihinkään kävelemään, saati sitten kaupungille vaikka kuinka yritän hänelle sanoa että se kävely olisi vain hyväksi :D korkeintaan antaa kävellä talon ympäri...

No tällaista täällä tänään! Loppurutistus jäljellä! :)



Rockprincess ja Pikku Möykky 37+3

Alkaa tässä loppusuoralla kaikenlaisia kysymyksiä heräämään mieleen... Kertokaa te kokeneemmat mistä tietää (vai tietääkö) kun se limatulppa irtoaa? Aloin myös pohtimaan, olenko ensi- vai uudelleensynnyttäjä, kun ensimmäinen oli sektio? On aina pitänyt neuvolassa kysyä, mutta unohdin enkä nyt viitsi soittoaikaakaan siihen kuluttaa. Onko muilla tällaista vaivaa: kun kävelee ja välillä maatessakin alkaa sattumaan ihan kauheesti jonnekin sisuksiin, ehkä jonnekin kohdunsuun tai emättimen alueelle? Se on ihan riistävää kipua, jos on kävelemässä niin täytyy kyllä pysähtyä ja tekis mieli parkua :) Olen käynyt labrassakin, mutta mitään tulehdusta (emätin- eikä pissatulehdusta) ole. Voiko tämäkin olla sitä kuuluisaa liitoskipua, terkkari sanoi niin, mutta jotenkin vaikea uskoa, sattuu ihan kamalasti. Vähemmän tuntuu nämä jatkuvat supistuksetkin!



Meilläkään ei isäntä päästäis mua mihinkään pitkälle kävelylle, mutta esimerkiksi imuroiminen tuntuu olevan ihan okei minulle... :)



Käytiin muuten viime viikolla tutustumassa synnärille, kylläpä alko jännittää!! Siihen mennessä olin ajatellu että kaikki menee omalla painollaan ja turha etukäteen miettiä. Nyt synnytys on koko ajan mielessä. Ihan mukavan näköset tilat oli, ei niin steriilit kun olin pelänny.



Onko kellään jotain erityisiä synnytyspelkoja? Mua ei itse synnytys pelota, Angelmom on kyllä mielessä... Tsemppiä vaan!! Enemmän mua jotenki hirvittää se itsekontrollin menettäminen. Toivon myös hartaasti etten pissaa tai ponnista ulosteita synnytyspöydälle, tämä kylläkin ilmeisen normaali ilmiö, eikä ehkä edes itse huomaa, mutta kaikenlaisia ajatuksia sitä pyörii mielessä h-hetken lähestyessä. En myöskään tykkää jos musta tulee taas samanlainen hormonihirviö kun viimeksi, itkin vaan vaikka mitään syytä ei ollu. Koko vierailuaikakin meni siihen kun minä vaan pillitän ja muut ihmettelee, olin ihan onnelline yms mutta kyyneleet vaan valu silmistä, hassua :D



Sims 36+3

Kävin nlassa aamulla ja kaikki ok, jätkä taitaa edelleen istua, terkka ei ollut täysin satavarma. Ootan torstaita, ko kuuta nousevaa - pääsen kokoarvioultraan ä-polille, jei!



Sims: Limatulpan kyllä erottaa, on sellasta paksuhkoa, sinkuvaa limaa, väritys joko kirkasta, jossa veriviiruja tai verestä. Ite luokittelisin sut ensisynnyttäjäksi, koska eka oli sulla sektio eikä vauva tullut alakautta, jolloin et ole kokenut avautumis-, ponnistus- ja loppuvaihetta. Ja mulla on aivan samanlaisia vaivaa kävellessä, paikat (lantio/alapään luusto) löystyy - tuskaa. Ja vielä tosta pelosta, että synnytyspaikalle tulis pissa/kakka - kätilöt on tottuneita niihin, mutta meillä ainakin saa peräruiskeen, jos kotona ei oo suoli tyhjentynyt ennen synnärille tuloa. Ja se kannattaa vaikka erikseen pyytää, jos eivät sitä tarjoa. Sekin on sellanen turha ressinaihe synnyttäjälle, että kannattaa hoitaa se alta pois :)

tosiaan herpes resepti tuli aamulla postissa, niinkuin myös lähete torstaina äitiyspolille arvioon! Paitsi että yritin äsken käydä lähiapteekissa ostamassa sitä herpeslääkettä niin kappas kappas, ei niillä ollut sitä ja itseasiassa soitti kaupungin jokaiseen apteekkiin mutta vain yhdestä löytyi joten nyt ne on varannut mulle sieltä yhden paketin että pitääpä lähteä illalla miehen tullessa töistä sitä hakemaan! Olisi vaan luullut että Lahden kokoisesta kaupungista olisi lääke löytynyt useammasta paikasta, eipä sittenkään...

Päiväunilta heräsin juuri ja on vähän tokkurainen olo, mutta eiköhän se tästä kohene.



Viime yön nukuin vaihteeksi suht hyvin ja huomaahan sen heti, että on nyt päivälläkin parempi olla. Neuvolakäynti oli aamulla ja siellä mittaukset yms. kaikki kunnossa. Vauva oli laskeutunut, mutta tädin mukaan ei vielä täysin kiinnittynyt. (Pää liikkui kuulemma hieman, kun tunnusteli.) Sf-mitta ei ollut nyt muuttunut reilun parin viikon takaisesta yhtään - itse asiassa täti sai puoli senttiä vähemmän kuin lääkäri edellisessä tarkistuksessa. Sekin viestii kai mahan laskeutumisesta. Tai sitten oli vaan eri mittaustapa.



Syyskukkasia olen pihalle laittamassa ja vauvatarvikkeistakin sen verran, että saatiin vihdoin pinnasänky kasattua. Ahdasta tulee taas meitin makkariin, kun se sänky sinne laitetaan, mutta täytyy vaan keplotella jotenkin päin. Mitähän seuraavaksi? -Sairaalakassin pakkaaminen varmaan.



Syys-aurinkoa kaikkien viikkoon ja erityisesti tsemppiä Angelmomille!!



Nurmeliini 38+2

Joo, oli minullakin tänään aika neuvolaan ja kaikki oli ok paitsi että, vauva oli edelleen perätilassa, veret oli huonot määräsi rautaa. Laitto sit läheteen LKS:ään ja sieltä pitäs tulla soitto ja kutsu sinne. Tässä sitä nyt puhelinta kytätään.



Koko aamun oli oikeastaan kohtu selainen napakka ja tuli pari pientä supparia. Niin ja neuvolatäti(sama mikä tähänkin asti)sai sf-mitaksi 28cm ja viimeksi oli kuites 32cm, ja paikat oli tosi pehmeät mutta kuites kiini! niin vähänkö tässä alko hirvitää! Käski ottaa rauhassa ei saa tehdä mitään muuta kun pakolliset jutut.



Pysyis vielä pariviikko sisällä!!



Lippo 35+5

Meillä oli tänään se istukkaultra taasen. Hyvällä paikalla se on nyt, ei haittaa alatiesynnytystä eikä ole tiellä sektiossakaan jos siihen sattuisi menemään. Eli yksi huoli vähemmän. Kokoarviotakin saatiin, nyt mötkylä olis 3500g ja LA:na 3900g - vähän alkoi hirvittää vaikkei tuo kai ihan isoimmasta päästä kuitenkaan ole... Mut voisin lähteä synnyttään saman tien niin ei ehtis enempää kasvamaan :)



Hei kertokaapas tyhmälle: meillähän ei Tampereella ole enää synnytysvalmennusta, mut voiko sinne synnärille silti mennä tutustumaan? Mikä on käytäntö, pitääkö soittaa et täältä olis yks utelias tulossa vai mitä? Varmaan on vähän eri käytäntö eri paikoissa, eli miten teillä muilla? Tai tietääkö kukaan Taysista?



Muuten täällä kaikki hyvin. yövalvomiset jatkuu, mut olen jo luovuttanut - nukun sit päivällä. Onneksi on se mahdollisuus esikoista odottaessa! Koittakaahan muutkin jaksaa ja nauttia viimeisistä päivistä ja viikoista :)



Elina ja Kuuno 36+4

Nopsasti vaan,kun kohta kuitenkin lapset hyökkää kimppuun....



Joku kyseli...limtulpasta.Ekasta se oili limaa,hiukan verensekasta (koska kohdunsuu avautuu),selkeästi erilaista kuin muu siihenastinen vuoto.Toisesta tuli ihan selkeä 'tulppa':pikkurillin vahvunen,mutta lyhyempi.Synnytys käynnistyi parin päivän sisällä.Limoja vaan bongailemaan ;-D

Ja minä pitäisin sinua toissynnyttäjänä,vaikka vauva ei alakautta olekaan syntynyt.Sektiossakin vaikuttavat samat hormonit kuin alatiesynnyryksessä:eli lantio löystyy ja kohdunsuu pehmenee ja avautuu.Eli olet jo kerran nämä kokenut:toisella kerralla yleensä käy nopeammin.Synnytyksen vaiheet tietysti koet ekan kerran.Tsemppiä vaan matkaan:elämän upeimpia kokemuksia!Olkoon sitten sektio tai alatiesynnytys.



Synnytys pyörii täälläkin mielessä,mutta yllättävän rauhallisesti odottelen.Vielä saa Vaavi mahassa pötkötellä vaikka neljä viikkoa.Lähinnä hiukan pelkään,josko kolmas synnytys menee niin haipakkaa,että kivut on maksimissa,eikä kipulääkkeitä ehditä antaa...mutta toisaalta on sitten nopeasti myös ohi ;-)Itsekontrollin menetys pelottaa myös,näin henkisellä puolella.



Ja kuka se niistä alapään vihlonnoista puhui...kuulostaa todella siltä,että pää painaa kohdunsuuta,jolloin kipu tuntuu nimenomaan siellä syvällä,sisällä.Ja kun supistaa,niin pää painaa entisestään ja vihlonta pahenee...auts.



Vielä valmisteluja on jäljellä,mutta ei mitään suuren suurta.Ihan hyvillä mielin odottelemme Pikkuista!!!



Nyt pakko mennä...kaikille hyviä vointeja ja onnellista loppuodotusta tasapuolisesti!



Ja onnea pienen Pojan vanhemmille!!!Nimimerkki on unholassa,mutta miukumaukuja siinä oli useampi...



PauliNea 35+jotain

Tää on tää aika raskaudesta joka matelee eteenpäin, ja olo on kun isompikin norsu! Mitään ei voi tehdä ilman että alkaa tuntuu epämukavalta... Noh, kyllä tämäkin ohi menee =)



Limatulppaa mä en ikinä oo bongannu. Synnytys on tietty mielessä, eniten pelottaa ne helvetinmoiset kivut loppuavautumisessa, tai et taas tulee tehottomia suppareita. Itsehillintä on pettäny joka kerta siinä 7 cm kohdalla, kun vauhti alkaa olla kova, supparit tulee aina tuplana ilman taukoa, sattuu ja on ihan varma et ei enää kestä. Silloin on onneks ollu tosi hyvät kätilöt jotka ovat napakkaasti ottanu ohjat käsiin, ei lässyttäny liikoja, ja jotka sitten ovat saaneet mut rauhoittumaan. Nyt pitää vaan yrittää muistaa et silloin on jo loppusuoralla =) Peräruiskeita kammon, mut toisaalta mun vatsa on kyllä toiminu ihan kiitettävästi kun supistukset ovat alkaneet. Ja jos ei kaikki oo tullu ennen ponnistamista, niin voin taata et ketään ei kiinnosta! Itse pelkäsin just sitä (ja oksentamista) ekalla kerralla, mut siinä vaiheessa kun kätilö sanoi että tulee vähän ulostetta, en enää välittäny koko asiasta. Itse hoitajana sitä paskaa on nähty niin paljon ettei sitä edes ajattele koko asiaa! Kaipa se on parempaa että ponnistaa kunnolla, kun yrittää pidätellä virtsaa tai ulostetta ja sitten ei saa ponnistettua laisinkaan =) Toisaalta olin niin iloinen kun sai ruveta ponnistamaan, sai tehdä jotain, ja supparitkaan ei tuntuneet niin kipeiltä, että anto mennä vaan että se kohta on ohi. Itse on sellainen kova-ääninen synnyttäjä joka rääkyy niin että ääni on käheä ponnistamisen jäljiltä, ja saan aina kuulla et pitäis ponnistaa hiljaa, mut ei se multa onnistu =) Luin sitten jostakin, että kun huutaa samalla, vauva ei tuu niin vauhdilla, kudokset antaa paremmin myötä eikä repee niin pahasti. Enkä ikinä oo saanu mitään verisuonipurkauksia silmiin tai kasvoihin ponnistamisesta, ja ulos ne lapset ovat kuitenkin tulleet. Tässä taas menen sen mukaan mikä tuntuu parhaalta vaihtoehtona siinä tilanteessa.



Mut nää menkkajomotukset sais kyllä pikkuhiljaa muuttua ihan kunnon suppareiksi, samaten nää harjoitussupparit! Nyt voi jo olla rauhallisin mielin että vauvalla kaikki hyvin vaik se syntyis nyt. Mut ei mielellään vielä, ku huomenna olis se juridiikan tentti =) Nevola on keskiviikkona, joten sit saa katsoa jos hb on noussu. En usko että vauva on laskeutunu, ei ainakaan tunnu siltä. Saas nähdä!



Voikaa hyvin, ens viikolla alkaa jo meidän kuukausi =)



Zoya 35+6

Paksu olo ja sen kyllä huomaa :) Lattialta ei todellakaan nostella enää mitään tosta noin vaan eikä olla enää ketteriä. Eilen oli nla ja kaikki ok, hb 141, ipana pt?, otettiin se vasta-aineverikoe ja ootan torstaista ä-polikeikkaa.



Tänäänhän oli ainakin kahella ä-polireissu...? Nikkejä en nyt muista, sori!



Zoya: Mulla tuli mieleen tosta, ko sanoit, että 7 sentin kohalla kontrolli pettää ja kivut on tuskaa, nii etkö oo ottanut sitten mitään kivunlievityksiä? Ite nyt kahessa viimisessä otin spinaalin, nii kivuista ei mitään tietoa. Ja ite kuulun taas kastiin, joka saattaa sanoa vain prkl!!!! eikä muuta ponnistaessa.



Nii ja yks vinkki tuli mieleen niille, joilla lähtee mies/tai joku muu kaveriksi synnytykseen, nii sanokaa etteivät missään nimessä niskasta tue teitä ponnistusvaiheessa, vaan selästä. Tolleen niskasta pitäessä saa takuuvarmasti niskat totaalisesti jumiin! Mulla mies teki ensin, että niskasta tuki, mutta sitähän alkaa työntää ite vastaan, joten onneksi hoksasin sanoa, että tue selästä, ei niskasta - kesken ponnistuksen =)



Jaksamista!

Täällä voidaan ihan hyvin, nyt on taas pari päivää ollut ihan hyvä olo tämän megamahan kanssa. Vauva liikkuu eniten öisin, joten nukahdan aina siihen kun kaveri juoksee mahassa :). Yhtenä yönä heräsin klo 3 vessaan ja sama meno oli vielä päällä :D.



Olen keksinyt tavan helpottaa juuri noita viiltäviä, emättimessä tuntuvia liitoskipuja; menen meidän mekanisminojatuoliin puoli-istuvaan asentoon ja asetan jalat sivuille, melkein niin kuin ponnistaessa. Eipä paina enää silloin kipeästi. Tosin olen vähän enemmän kippurassa kuin ponnistaessa. Pakko oli jotain keksiä, että kykenee lukemaan tentteihin (yleensähän nuo kivut ilmaantuu just huonoimpana hetkenä).



Toissapäivänä vauva potkaisi ekan kerran kylkiluihin, on ilmeissti huomannut suoristaa itsensä sinne asti, tuntuu kuin kaveri ois koko ajan ihan kippuralla, vaikka onkin raivotarjonnassa.



Nyt pitäisi lukea perjantain tenttiin, olen mietiskellyt koko aamun sitä, että uskaltaisiko lähteä salille (en maksaisi turhaan kuukausimaksua). Noh, yrittänyttä ei laiteta, voihan siellä polkea vaikka vain kuntopyörää :).



Synnytystä olen minäkin mietiskellyt, sepäs menee sitten taas omalla painollaan. Tällä hetkellä on sellainen mutu, että tulee varmaan ykkösen ja kakkosen välimuoto tästä kolmannesta, kun on vauvojen välillä nyt enemmän aikaa. En millään usko että synnytys menisi niin tuskaiseksi kuin ykkösen kanssa. Toisaalta tärkeintä minulle itselleni on se, etten repeäisi (ja vauvalla on kaikki hyvin), kuten olen aiemminkin sanonut tällä palstalla.



Hb:a nostellaan vieläkin, toivon että se olisi torstain neuvolassa jo yli 120. En tiedä johtuuko osaksi raudastakin, että närästys meinaa vaivata usein.



Sabine & Kaiveli 35 + 4 (36 + 4)

KUUNO TAYSin synnytysvalmennus ja tutustuminen on siirretty nettiin, siellä on videot mistä saat tarvittavat tiedot.. aika hölmöä sinänsä mutta säästöä sekin kai on..





jos vähän omaa asiaakin, eilen oli neuvola. sf-mitta on taas sentin kasvanut, tällä hetkellä 39cm :O ja pääsin ultrallakin kattoon poikaa kun terkka luuli että poju on kääntyny ympärskeikkaa, mutta siellähän se oli raivotarjonnassa kiinnittyneenä. lähetettä laitto TAYSin äitiyspolille, ton suuren sf-mitan takia ja kun meinas että painoarvio ei pidä paikkaansa.

edellisen synnytyksen vamma ruevnnu vaivaamaan, ja en halua uutta riskiä ottaa, etten kävele, istu, seiso yms. kuukauteen.



nyt siis vaan oottelen koska aika napsahtaa postiluukusta..



ihana sanoa että laskettu aika on ensi viikolla :)



pimpula ja pätkä 38+3

Kävin aamulla kaupungilla etsimässä isompia, kiristämättömiä housuja, kun kaikki nykyiset housut kiristää jostakin kohtaa. Eipä niitä oikeen ollu tarjolla, joten jouduin tyytymään jim&jill:stä ostamiini mustiin matalavyötäröisiin rentoihin collegehousuihin, joita nyt sitten on tarkoitus pitää. Oli todella paha kävellä tuolla kaupungilla, kun ainoat housut, mitkä sopii päälle jotenkin, ahisti mahaa ihan sikana. Autolla ajustakaan ei meinannu tulla mitään. Inhottavaa! Mullakun on lantio levenny ainakin 10 cm nyt raskauden aikana. Mitkään vanhat löysemmät housut ei meinaa mahtua lantiosta enää päälle, ainakin siltä tuntuu...



Tänään on mulla ensimmäinen virallinen mammalomapäivä :) Tosin olenhan ollut kotona jo melkein kuukauden, että eipä se tunnu sen erikoisemmalta, mutta kumminkin :)



Kävelylenkkejä teen edelleen koiran kanssa, tosin hitaammanpuoleisesti, mutta kumminkin. Nyt olis tarkoitus lähteä käymään vähän käppäilemässä, niin ei sitten illalla tarvisi. Vois illan käyttää vaikka siivoamiseen ja vauvanhuoneen järjestelyyn. Uusi patja pitäisi ostaa pinnikseen vielä, sitten olisi kaikki tarvittavat ostettu, mitä tarvii heti alussa :)



suski 35+0

...eli tänään käynnistyi sitten 40.raskausviikko - hurjaa! Ja sen kunniaksi mies suuntasi kolmen päivän työmatkalle... Hätätapauksessa ehtii kotiin/synnärille 2.5 tunnissa, mutta mistä ihmeestä sitä osaa ennakoida, milloin on tosi kyseessä??? Mulla oli ekan synnytyksen kesto 12h, toisen 5h15min, joten siitä ei enää soisi keston puolittuvan. Ja alkuun voi olla vähemmän-kivuliaita supistuksia, joista ei välttämättä edes tiedä että synnytys on käynnissä (okei: avaavat supistukset tietty tunnistaa, mutta sitten se voikin edetä tosi nopeasti).



Mulla ei siis se limatulppa lähtenyt viimeksi lainkaan etukäteen, samoin lapsivesi on mennyt vasta synnärillä kalvot puhkaistessa. Hieman siis jänskättää, miten tässä käy! Viime yönä supisteli kivuttomasti useita kertoja alkuyöstä, mutta vain niin lievästi, että hyvin pystyi makaamaan sängyssä. Oikeat supistukset tunnistan siitä, että on pakko päästä liikkumaan: tämä myös vinkiksi kaikille, kun synnärillä pistetään heti alkuun käyrälle eli pyytäkää ihmeessä että piuhat on niin pitkät, ettei teidän tarvitse maata aloillaan supistuskäyrällä!



Muutoin synnytyksestä: sitä pissa-kakkajuttua on musta ihan turha miettiä, luulen että se on synnärillä aika yleistä ja luonnollista! Kivunlievitystä mäkin jännään, siis lähinnä sitä että ehdinkö saada mitään. Ed.kerroilla oon molemmista saanut puudutteet kun kohdunsuu on ollut jo 7cm auki, siis ihan viime tingassa. Sitä ennen on ehtinyt kärvistellä ja mm. oksentaa ihan tarpeeksi sitä kipua, mutta mieluusti olen ottanut puudutuksen ponnistusvaiheeseen.



Nurmeliini: mulle th sanoi, että toissynnyttäjillä vauvat ei yleensä edes kiinnity eli laskeutuvat vain (ja laskeutuminenkin voi tapahtua vasta synnytyksen alettua). Mulla on sf-mitta laskenut jo pariin otteeseen ja oli viimeksi 31cm, eli taidan olla aika pienivatsainen ja vauva pieni.



Mulla alkaa ilmeisesti hormonit jo heitellä: katsoin tänään Sinkkuelämää-leffan ja kyynelehdin kuin valas, mikä ei tosiaankaan ole minun tapaistani! Lapsivuodeosastolla tulee sitten varmasti myös vollotettua, ainakin mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa. Ai niin, yksi kauhistuksen aihe on myös tullut mieliin synnytyksen jälkeen: jälkisupistukset. Viimeksi ne oli aika pahat ja eikös sitä sanota, että ne kovenee mitä enemmän on synnytyksiä...



Tulipa sekalainen viesti ja monenlaista asiaa. Voikaahan hyvin!



Kerttukasperi rv 39+0

Kovin on paksu olo täälläkin. Sitä taitaa olla meidän pinossa liikkeellä :))



Zoya - hauska kuulla että on toinenkin synnyttäjä joka huutaa äänensä käheäksi. Esikoista synnyttäessä kiljuin koko 1h ponnistusvaiheen. Kuopusta synnyttäessä en kiljunut kun ne viimeset hirveät supparit ennen ponnistamista. Saa nähdä miten nyt menee. Mutta en todellakaan mieti kiljumistani, kyllä maailmaan ääntä lähtee, mielummin olen huutanut luomuna, kuin ottanut puudutteita. Ainahan mieli voi muuttua tuon kipulääkityksen suhteen, katsotaan mitä tuleman pitää.



Peräruiskeen olen ennenkin ottanut, sitä pyydän myös nyt. En siksi että pelkäisin ulostavani synnytyksen yhteydessä, vaan siksi että synnytyksen jälkeen mun peräpukamat on NIIN isot ja kipeät, ettei tee mieli pöntöllä hetkeen käydä. Onpahan sitten suoli hetkeksi tyhjennetty. Repeämät,ja välilihanleikkaus eivät ole mitään peräpukamiin verrattuna, peräpää on kuin rypäleterttu synnytyksen jälkeen ja kipu sen mukainen. Onneksi siihen on salvoja ja särkylääkettä.



Iippo- en muista kirjoitinko jo, että ens maanantaina mulla on ultra perätila epäilyn vuoksi äippäpolilla. Jos on perätila, niin samantien lääkärille ja kääntöä yrittämään (jos siihen suostun) ja synnytystavan suunnittelua. Itse kyllä hieman epäilen että on raivotarjonnassa, suurinosa liikkeistä tuntuu kuitenkin ylävatsalla.



Jännää kun täällä rupeaa oikeasti jo vauvoja syntymään. Itselle ei meinaa millään mennä jakeluun, että kohta meidän perheessä on viisi. Tuttavat puhuu meistä jo suurperheenä, mielestäni kolme lasta ei ole vielä lähelläkään suurperhettä.



Harakkahuttu 35+6

Moikka,



Neuvolassa tänään, ja th totesi että pää on vielä ihan liikkuva ja sf-mitta 34cm (2vkoa sitten 35cm). Sanoi että ultrataan mahd ens viikolla, konsultoi ensin lääkäriä. En kyllä ymmärtänyt miksi, mutta ehkä että pitäisi näillä viikoilla olla jo kiinnittynyt? Kurvissa näkyi kyllä muutos alaspäin, liekö se syynä? Minä tietty masennuin,jotenkin oletin että tämä tulisi ihan viimeistään laskettuna päivänä (en tiedä miksi) mutta onneksi huomasin nurmeliinin (toiv oikea nimimerkki) kommentin että toissynnyttäjillä ei vauva aina kiinnity kuin ihan viime hetkillä! Toivoa siis on :-)

Harmittaa kun seuraava neuvola on vasta 2vkon päästä, eli vkolla 41, odotus tuntuu niin pitkältä. No, toivottavasti pääsen siihen ultraan ens viikolla jos sais jotain faktaa esim. vauvan koosta ym.



Hieman maansa myynyt olo, vaikka eihän kukaan oo mahaan jäänytkään...



Syysbebis 38+3

Jopas teki pieni vaunulenkki vaikeeta - mahaa alko melkein heti kiristämään ja piti pysähtyä muutaman kerran, siis aivan pienellä matkalla, ko kävin nuorimmaisen nukuttamassa iltapäikkäreille vaunuilla. Kääks! Ja tänään tuli muutenkin samanlainen tunne alapäähän, ko kolmosen synnytyksen alettua, mutta paljonpaljon lievempänä. Sais nyt vielä sen viikon pysyä matkassa, että kerkeis kuu vaihtuun syyskuuksi.



Harakkahuttu: Täällä kans mennään ä-polille ylihuomenna ja saa varmuuden onko pt vai ei ja jos on, nii pitänee varmaan suostua käännökseen, ko sektiota en haluais missään nimessä enkä pt-vauvaa synnytä, se on varma! Ja tiiätkö, että vaikka meillä on tällä hetkellä 6 henkinen perhe, joista yksi asuu lähivanhempansa luona, nii en osaa vieläkään tituleerata meitä suurperheeksi, vaikka sitähän se on =) Josko sitä syyskuussa sitten osais...



Niin ja vielä tosta laskeutumisesta - mulla on aina laskeutunut vauva vasta synnytyksessä.

No niin tänään tuli sitten tieto siitä et se lääkäriaika tulee postissa ja et aika enenee ensviikkoon!! Et sitä odotellessa....



Oon yrittänyt tänään olla ihan rauhassa tekemättä mitään isonpaa, onpa muuten vaikee olla!! Varsinkin kun luonne on sellainen et pitäs aina tehdä jotain pientä. Voi sanoo et masu on käytännössä koko ajan kova, paitsi jos makaan niin sillon ei. Ja pari napakkaa suppariakin on tullu, ei kai tässä niin panikos vaan kun on tuo vauveli perätilassa. Et jos huomenna jatkuu sama tuntemus kun tänään niin soitan kyllä neuvolaan ja sanon et pankaa mut johonkin käyriin :)



tosi inho olo! vaan eiköhän se tästä...

AmaliaJoel, ekan synnytyksen aikana sain petidiiniä (-97), mut sen vaikutus oli kauan sitten hävinny ku olin 7 cm auki... Ja kätilö varoitti hienotunteisesti siitä, et monella, joka oli saanu epiduraalin, oli myös saanu kammottavan päänsäryn. Oliskohan vuorossa ollu huono anestesialääkäri? Toisen kanssa en sitten halunnu sitä petidiiniä, kun luin että se saattaa aiheuttaa veltoutta ja imemisrefleksin heikentymää vauvalla. Sitä pitää ottaa ennen kuin on 5 cm auki, ja silloin vielä pärjäsin hyvin ilokaasun voimin. Mut sit alko tapahtua niin hirveellä vauhdilla, et vaik ne oli kärränny sisään spinaaliin tarvittavat välineet, ikinä sitä ei ehditty laittaa. Piti odotella synnytyslääkäriä joka piti tarkistaa vauvaa, kun käyrä näytti huonolta (kaikki kuitenkin hyvin), ja kun se lähti ja lupa oli saatu spinaaliin, niin piti alkaa ponnistamaan. 7-10 cm meni 30 minuutissa, ei ihme et sattu... Toisekseen kammon ihan hirveesti neuloja selässä. Epiduraalia mulle ei voida laittaa selkävian takia, ja toivon hartaasti et saisin sen kohdunkaulapuudutteen ja että se auttais. Ponnistusvaiheen kivut kestän suht hyvin, mut tuo avautumisvaiheen loppu on niin tuskaisaa, vois vaik saada anestesian siihen =)



Huomenna neuvolaan =)



Zoya rv 36

Mä en ole huutava synnyttäjä, kätilökin ihmetteli miten mä olin niin rauhallinen. Mä keskitys supistuksissa vaan hengitykseen ja rentouteen ja laskin hitaasti aina kymmeneen. Ajattelen että se kipu on kuitenkin avain kivuttomuuteen, Mitä enemmän sattuu, sen nopeammin vauva on ulkona. Mähän avauduin 45min 3-10cm. Ponnistuksen aikaa ei lue missään mutta luulen että se oli n 5 min. Huutaminen tosiaan vie pontta ponnistukselta, kätilön ohjeiden mukaanhan keuhkot vedetään täyteen ja pidätetään hengitystä ja ponnistetaan. En ole pahasti revennyt ikinä, ekalla kerralla tuli kuitenkin eniten tikkejä. Meillä vauva arki sujuu mukavasti. Vauva oli kasvanut viikossa 300g, on päässyt siis jo syntymäpainon ohi. Napakin irtosi jo. Tsemppiä loppumetreille, onneksi ei ole enää niin kuuma odotella!