+++SYYSKUUN SYDÄMET VKO35+++

Meillä ei täällä ole ollu ekan raskauden jälkeen minkäänlaista painoarviota. Sf- mittaa ja sokereita näyttävät tuijottavan, niitä jotka ei edellisissäkään raskauksissa olleet korkealla. Sokereissa ei ikinä ole ollut mitään, ja sf-mitta ei ole koskaan ollut edes suurehko. Silti molemmat syntyivät yli nelikiloisina, toinen 4550g. Pykääminenhän siinä oli, ja itse olen miettinyt, etten mitään viisikiloista nyt haluaisi lähteä synnyttämään, kun aina joudutaan se iso eppari kuiten tekemään. En haluaisi enää revetä, eikä ikinä tiedä miten se synnytys loppujen lopuksi menee. Sektiota en haluaisi, koska joudun yksin olemaan lasten kanssa kotona lähes kaikki illat, koska mies on paljon töissä yrittäjänä. Vähän mahdoton yhtälö.



Lääkärikin sanoi vaan, että jos se pää tulee niin tulee muutkin... meillä on tytöt jääneet hartioista ahtaalle (eppari), pää on kyllä tullut ulos. Päänympärykset olivat 35,5 ja 36 cm, eli ei mitenkään isopäisiä kuitenkaan. Kieltämättä vähän hirvittää miten tällä kertaa... toivonkin ettei menisi ainakaan lasketun ajan yli.



Tänään kävin tentissä, enkä pystynyt olemaan haluamaani aikaa istumassa. Alkoi niin pahasti paikat kipuilemaan kun siellä istuksin, pari tuntia kestin... suorittaminen jäi vähän kesken. Nyt ei sitten tehdäkään tenttejä ennen synnytystä. Ei kukkanen jos tätä pitää vielä montakin viikkoa kestää, ei pysty istumaan kovin pitkään, saati tekemään mitään muutakaan. Tulis nyt tuo 37 täyteen, niin vois kokeilla jotain taikakeinoja, jos vaikka auttais...



Sabine ja Kaiveli tasan 36 + 0 :)

ja valitettavasti! Välillä on ollut niin kurja olo liitoskipujen takia, että ei tosikaan, mutta nyt on taas ollut pari parempaa päivää. Eilen tuli siivottua, käytyä kaupungilla, saunottua jne (:D), mutta eipä tullut yöllä kuin pari hassua supistusta. Ei taida tämä vauveli olla vielä valmis syntymään.



Mut tiistaina (mun LA) saadaan siis kaksi syysvauvaa ainakin, Angelmom ja Meli?! Onnea matkaan sektioihin! Luulisi kyllä, että jotkut muutkin ovat jo synnärillä, yleensä aina jokunen vauva syntyy etuajassakin...



PAINOARVIO: Joo, eipä ole täälläkään muuta arviota, kuin käsikopelolla mahan päältä - tosi tieteellistä ja tarkkaa! Mulla on nyt sf-mitta ollut ainakin kolme viikkoa sama tai peräti laskenut ja nyt viimeksi th kysyi, että "mutta tuntuuko susta itsestäsi että vauva olisi kuitenkin kasvanut?". Joo, ehkä, mutta en nyt laskisi omien tuntemusten varaan! Eli mulla tosiaan sf-mitta rv39+3 oli vaan 31cm! Kaipa vauva on tosi alhaalla ja sen takia mitta vaan laskee, mutta että kolme viikkoa putkeen???



PAINONNOUSU: mulle sanottiin nlassa, että hoikalla ihmisellä painoa voi tulla hyvinkin 20kg. Ja jos on vähänkin turvotusta, paino voi nousta käsittääkseni herkästikin. Sit lääkäri sanoi, että jos sokerit eivät ole koholla, äidin syömisillä ei ole vaikutusta vauvan painoon. Mulla paino oli nyt taas laskenut 300g viikossa, yhteensä about 9.5kg ja lähtöpainoni oli 52.5kg eli olen suht hoikka (ja varmasti painoa voisi olla enemmänkin).



SIMS: miten alhainen syke vauvallasi oli, kun sitä pohdit? Mullakin on parilla nlakäynnillä syke ollut jotain 120 ja th:t on yrittäneet saada vauvaa liikkumaan että näkisi sykkeen vaihtelut (vauva ollut kuitenkin hereillä). Nyt viimeksi syke oli 140, eli normaali, mutta kyllä muakin askarrutti noi alhaisemmat sykkeet. Toisaalta tää vauva on ahkera liikkumaan, joten eiköhän se hyvin jaksele.



Tsemppiä kaikille lähestyviin synnytyksiin, vaikkakin osalla menee varmasti lokakuulle...



Kerttukasperi rv 39+5

Minä oon se tabujen rikkoja ja sanon, että kaiken muun pelon lisäks mua ihan kauheasti pelottaa tuo vauvan kanssa pärjääminen. Tai ei edes ole asiaa jota nyt en pelkäis. Yhdenkin pienen menetys on liikaa, toista en halua.



Ja entä jos lapsi ei olekkaan terve? Mitä jos pelkkä baby blues ei riitä?



Anteeks tää on ihan hirveetä. Pelottaa vaan niin kamalasti, eikä tosiaan vaan tuo sektio.



Ylihuomenna osastolle. Nyt se päivä on lähempänä kun koskaan ja kädet tärisee. Onnen tunteet onkin yhtäkkiä kaukana ja realismi pukkaa päälle.



Ja minkä ihmeen takia esikoisen synnytys pyörii näin kauheasti päässä. Voi kamala tätä äidin tuskaa..



Toivo rv 38+6.

Kukas se puhuikaan täällä (sori, en muista), että vauvaan ei vaikuttais mitä ite syö, vaikka ei oiskaan sokereissa vikaa - valitettavasti kyllä vaikuttaa! Vauva imee ihonsa alle kaiken, varsinkin sokerisen ja kasvattaa siten kokoansa, vaikka äidillä ei oiskaan mitään vikaa sokereissa. Makea ja varsinkin suklaa on yks pahimmista. Tästä asiasta oon jutellu erään 30 vuotta kätilönä toimineen naisen kanssa eräs aika.



Angelmom: Tuo on aivan normaalia pelätä erinäisiä asioita ennen vauvan syntymää. Ihan jokainen meistä odottavista äideistä on ainakin joskus ajatellut noin - ite kans, kun esikoista ootin 13 vuotta sitten. Pelot omalla kohdallani vaan ovat muuttaneet muotoaan, mitä enemmän on lapsia saanut ja tietohan tunnetusti lisää tuskaa. Kyllä kaikki lutviutuu omalla painollaan ja menee hyvin. Aivan varmasti koet onnen tunteet heti uudestaan, jotka varmasti sekoittuvat esikoisen ikävään. Ja jos ei muuta, niin pyydä siellä synnärillä, että saisit keskustella mieltä painavista asioista lääkärin, kätilön tai vaikkapa ihan sairaalapapin kanssa. Isot ja lämpimät halaukset sinulle bd