Raskausajan masennus
Onko kukaan saanut apua ja minkälaista, jos on potenut raskausajan masennusta? Ekassa raskaudessa se minulla liittyi selvästi fyysiseen väsymykseen ja meni pois, kun sain levätä ja jaksoin olla töissäkin sen jälkeen. Toka raskaudessa sitä kesti vain viikon. Nyt olen taas ollut tosi väsynyt tosin onneksi se nyt helpottaa ja saan tilaisuuksia levätäkin, mutta mielialat ovat olleet tosi maassa. Tällä kertaa mulla oli tosi kova vauvakuume ja ikävä vauvaa ja yksi keskenmenokin talvella, ja nyt sitten ei olekaan mitenkään iloista tämä odotus. Edellisiltä ei ole sitten ollut masennusta heidän synnyttyään, että liittyyköhän tämä sitten ihan hormooneihini näin raskausaikana.
Kommentit (2)
mutta nyt olen viime viikosta asti ollut hyvin väsynyt ja surullinen. Mieltä ei välttämättä paina murheet vauvasta tai hänen hyvinvoinnistaan vaan enemmänkin omasta perhe-elämästä, parisuhteesta ja pärjäämisestä taloudellisesti.
Jotenkin tunnen itseni riittämättömäksi ja yksinäiseksi. Mieheni kanssa kaikki on varmasti hyvin, kaipaisin vain enemmän hellyyttä ja tukea että kaikki on hyvin ja varmasti selviämme. Mutta mieheni taitaa olla se tyypillinen suomalainen mies jolta kysyttäessä vastaus on aina " ei mulla mikään oo" tai " kaikki on ihan hyvin" . Nyt on vain itselle tullut sellainen olo että tässäkö tämä oli! Lapsi on toivottu ja unelmien täyttymys, pelkään vain että parisuhde muuttuu täysin arjeksi, missä nukutaan selät vastakkain eikä puhuta tai pussata, minä käyn kaupassa ja siivoan kodin, mies hankkii leivän pöytään.
oman masennukseni huomaan siinä, että töihin yksin ajaessa tai yksin jäädessä tulee heti tippa linssiin ja kaikki tuntuu ylivoimaisen raskaalta. Yöllä en saa nukuttua, saatan pyöriä tunninkin yöllä sängyssä ja miettiä miten rahat riittää pienellä tuella ja jaksanko hoitaa kaikki eläimet, vauvan ja miehen (meillä on kissa, koira ja kaksi frettiä, itselläni vielä pihassa 3 hevosta, joista huolehdin itse, mieheni ei niistä niin välitä eikä ymmärrä =)...).
Sairaslomalle en halua jäädä, tällä hetkellä voimia riittää työssä käyntiin ja se onkin jonkinlainen henkireikä että pääsen pois kotoa vieraiden ihmisten pariin jotka ei tunne minua (olen asiakaspalvelussa). Enemmän ahdistaa mennä kotiin.
Mutta toivottavasti tämä tästä helpottaa ja on ikävä kyllä " mukavaa" kuulla että joku muukin tuntee tälläistä.
-Outi ja tammitulokas 22+6
Luulen silloin kun on raskaana mieli on hyvin herkkä. Jos on muutenkin herkkä niin se varmasti voimistuu.
Odotan tällä hetkellä toista lasta rv 28 Esikoinen on nyt 6v ja toinen lapsi sai alkuunsa hoidoilla. Olen ollut nyt sairaslomalla jo 6 viikkoa. Supisteluiden ja väsymyksen takia. En saa nukuttua, yö unet ovat 2-5 tuntia, enkä nuku myöskään päiväunia. Olen kokoajan pirteä, mutta en pystyisi toimimaan töissä. Saan välillä " paniikki kohtauksia" sydän hakkaa, tulee kylmä-kuuma hiki, ahdistaa. Välillä tuntuu että on vain tällainen pyöreä pallo jolla ei ole mitään virkaa ja itken, en tiedä edes miksi. Kävin neuvolassa ja juttelin hoitajan ja lääkärin kanssa asiasta. Lääkäri kirjoitti minulle lähetteen synnytyspelkopolille ja sanoi että saan mennä juttelemaan psykologin kanssa.
Raskaaksi tulo muuttaa kumminkin niin paljon elämää. Minä kun olen kerennyt olla tässä välissä pitkään töissä, elämän rytmi on muuttunut. Se että joudun olemaan sairaslomalla painaa mieltäni. Olenkohan nyt syyttä pois, olenko laiska vain menemään töihin? Tunnen itseni hyödyttömäksi. Myös minulla on koko ajan pelko että syntyykö tämä toinen lapsi vai ei, sattuuko tässä vielä jotakin etten enää saa lapsia?
Monta asiaa voi painaa mieltä joka tekee alakuloiseksi ja tuntuu ettei mistään tule mitään.
Oletko sinä jutellut asiasta neuvolassa? Luulen että jutteleminen voisi avata asioita jotta pääsisit eteenpäin.
En tiedä onko tästä sinulle apua, mutta oikein paljon voimia odotukseen, yritä löytää vastaus mistä masennuksesi johtuu.
marjaro