Unilääkkeistä/nukahtamislääkkeistä,jääkö koukkuun?

jos unettomuus todella vaivaa, niin ehkä nukkumisen opettele uudestaan nukahtamislääkkeiden avulla on vaan hyvästä. unettomuusputkens saa ikään kuin poikki, koska nukahtamista ei enää tartte pelätä. koukkuun ei jää pienistä määristä, ja usein unirytmin löytäminen auttaa nukkumiseen ilman lääkkeitä.



nukahtamislääkkeet otetaan ennen kun aikoo mennä nukkumaan, eli ei voi odottaa, että saako unta vai ei. eli ota muutaman päivän " kuuri" ja katso taas miten jatkuu.



ja älä pelkää, kyllä heräät esimerkiksi oksennukseen. huono olosi voi tietysti johtua huonosta nukkumisesta, niin siihenkin auttaisi.



lääkäri määrää varmasti jotain sopivaa merkkiä, ja luultavasti saat just nukahtamislääkkeitä, ei unilääkkeitä



hyvää loppuraskautta ja hyviä unia!

amayta.

Pyysin lääkäriltä reseptiä, kun olin myös aivan loppu. Toinen lapsistamme valvotti (korvatulehduksia, hampaita, flunssaa...) ja sitten en saanut enää unta muutamaan tuntiin. Olen aina ollut huonouninen ja jouduin valvomiskierteeseen. Olen ottanut puolikkaita tabletteja 0-3 kertaa viikossa. Viimeyönä juuri otin kun alkoi mennä yliväsymyksen puolelle. Vielä on neljä tablettia jäljellä kahdestakymmenestä.



On auttanut mielestäni tosi hyvin. Tiedän, että jos valvomiset alkavat mennä yli voin ottaa lääkkeen ja saan nukuttua ainakin yhden yön melko hyvin ja taas jaksan lasten kanssa. En ole ottanut kuin enintään parina iltana peräkkäin. On auttanut niin, ettei tarvitse pyöriä illalla sängyssä ja tuskailla, mitä jos ei saa taaskaan nukuttua...



Sekavaa tekstiä kiireessä, mutta mielestäni kannattaa ottaa lääkkeet. Ei nykyisiin lääkkeisiin jää niin helposti koukkuun.



Nappi rv 37+4

Itse olen nimittäin aina raskausaikana kärsinyt vakavista unihäiriöistä. Ekan raskauden aikana nukuin pahimmillaan 15min yössä ja olo alkoi olla jo jokseenkin suisidaalinen kunnes eräänä aamuna sanoin miehelle että vie minuta sairaalaan tai en takaa mitä tapahtuu. Unilääkkeitä sain ja niitä pihtasin kun pelkäsin satuttavani vauvaa. Nyt parin raskauden kokemuksella sanoisin että kannattaa ottaa silloin kun tilanne käy ylivoimaiseksi. Tutkimuksen (joidenkin) mukaan jo 3:na yönä peräkkäin otettu unilääke heikentää niiden jälkeisen yöunen laatua/ vaikeuttaa nukahtamista, mutta tämä ei nyt heti ole niin kauhean pahaa ettäkö siksi jättisi syömättä. Ja kun asian tietää ei ota heti ekana lääkkeettömänä yönä pilleriä vain siksi kun uni ei tulekkaan eikä jää niin kokkuun. Itse söisin silloin kun tilanne tuntuu pahalta ja tarpeen mukaan useampana yönä, mutat heti kun olo olisi parempi niin pitäisin väliä. Yhden jutun kuitenkin olen oppinut. Kun otan lääkkeen otan oikean annoksen, en puolikasta tai neljäsosaa. Aikaisemmin pihistin tässä asiassa ja sitten uni ei tullut ja sitten otin sen toisen puolikkaan mutta kun eka oli jo haihtunut taivaantuuliin niin summasummarum ... turhaa lääkkeidensyömistä ja lopulta suurempia määriä.

tutulta kuulostaa.

Mulla tosin puhkes unihäiriö vasta esikoisen synnyttyä siitä huolimatta, että raskausaikana nukuin hyvin, enkä koskaan aikaisemmin ollut nukahtamislääkettä nähnytkään ja oikeastaan tämän toisen raskausajan olen nukkunut tavallista paremmin, tosin joskus lääkettä tarvinnut. On pitkälti hormonaalinen juttu. Me vaan reagoidaan erilaisiin muutoksiin eri tavalla.

Mutta haluaisin pitkän taipaleen kulkeneena sanoa, että suurempi vaara " koukkuun jäämisessä" on pitkittynyt huonounisuuskierre kuin lääkkeet tilapäinen käyttö. Mulla pitkittyi lapsen syntymän jälkeen unettomuusvaihe niin paljon, että kerään sen satoa varmasti lopun elämäni. Elimistö oppi väärille tavoille, kun tuli yksinään valvottua ja turhaan murehdittua lääkkeitä.

Nyt mulla määräyksenä onkin ottaa lääke aina tarvittaessa ja siis sopiva annos, niin ei pääse tilanne pahenemaan ja elimistön taito eksymään radoiltaan. Ja lopputuloksena on siis paljon vähemmän käytettyjä lääkkeitä kuin tilanteessa, jossa alan pihtaamaan. Mutta tiedän ja tunnen erittäin hyvin sen olotilan, kun lääkkeen ottaminen ottaa päähän ja vielä huolestuttaa vauvan puolesta. Johtuu osaksi siitä syystä, että näitä unilääkejuttuja on mediassa paisuteltu ihan liikaa. Asiat ovat vuosien aikana kehittyneet ja oikeasti jos on kyse tunnollisesta ihmisestä, joka lääkärin valvonnassa niitä on saanut, niin tilanne on aivan toinen.

Ajattele, että toiset ovat allergisia toisille asioille, mikä rajoittaa niiden elämää ja kuten kaikissa näissäkin tapauksissa hoitamattomuus vain pahentaa.

Älä koe huonoa omatuntoa, meitä on muitakin ja toivottavasti kohdallasi ohimenevää (mieluiten noin päin, että raskausaikana kuin ei-raskausaikana, joka yleensä ihmisen elämässä on raskauksia aika paljon pidempi...)



Touhis rv 36+6