onko muita nelikymppisiä mammoja?

Hei, Onnea odotukseen. Kuinka pitkällä olet? Olen myös 41 v. Rv menossa nyt 18+3. Aikaisemmat lapset ovat jo 19 ja 16 vuotiaat.

Minulla viikkoja on tasan 13 tänään. Itselläni ei ole lapsia entuudestaan ja tämä kaikki on niin ihmeellistä. Tällä viikolla oli ensimmäinen ultra ja oli todella upeaa nähdä pienokainen siellä pyörimässä ja huiskimassa. Saimme ihania kuvia mukaan... näin ihanat varpaat ja hauskan "moikkauskuvan" suoraan edestä ja toinen käsi ylhäällä kuin heiluttaakseen. Vau!

Sinulla on aikaa edellisestä kerrasta sen verran että ehkä kaikki tuntuu kuin uudelta, vai kuinka? Oletko voinut hyvin? Entäpä riski seulonnat, oletko ollut verikokeessa tai lapsivesipunktiossa?

Usko pois...tää on mullekkin ihan uutta taas :))

Joudun vauvan hoidonkin opettelemaan :)

Kiva että kaikki on mennyt sulla hyvin. Itse kävin varhaisultrassa yksityisellä joskus rv 7 kohdalla, koska mulla oli siinä alussa vuotoa ja kipuilua. Taisit olla juuri siinä niskaturvotus ultrassa? (mun pienellä oli niskaturvotusta 0,9mm) Otettiinko sulla verinäytteistä ne riskiseulat? Tässä on eri käytäntöjä eri puolella Suomea. Miellä päin tän ikäsille ei sitä veriseulaa tarjota ollenkaan vaan ja ainoastaan tuo nt-uä ja sitten lapsivesipuntio, jos haluaa mennä. Mä olin siinä...jännitti kyllä ihan hirmusti km-riski. Mutta kaikki meni hyvin ja odottelin nyt kromosomeiltaan tervettä prinsessaa :)) Mulla oli ekan komen kuukauden sisällä jonkin verran huonoa oloa. Väsymys on seurannut matkassa koko ajan ja samoin pään särky, joka kylläkin johtuu niska/hartia/kasvolihaksista..ja johtunee töistä. Tänään aloitin juuri akupuntion tuohon päänsärkyyn. Muuten olen kyllä nauttinut aivan mahdottomasti tästä ihanasta matkasta, jonka vielä saa kulkea. Tämä prinsessa oli mullekkin täysi ylläri :) ja odottelen tätä pientä ilman miestä.

joo, olimme juuri ultrassa ja siinä katsottiin niskaturvotus joka oli 0,6mm eli hyvältä näyttää. pikkuinen näytti "juuri niin hyvältä kuin vauva voi näyttää" kommentoi ultrannut hoitaja. samalla reissulla menimme labraan vaikka olemme jo päättäneet että masusta syntyy mitä syntyy. Mielenkiintoista että teillä ei ole sitä verikoetta. Se on riskitön ja se yhdistettynä niskaturvotukseen, äidin ikään ja jne. antaa suhdeluvun riskistä. Meillä suositellaan lapsivesipunktiota vasta sitten jos riskisuhde on huonompi kuin 1/250. No, me olemme hyvässä uskossa että lapsi on terve. :) Sinä tarvitset extra vahvuutta kun olet yksin mutta tässä iässähän sitä pärjää... Mekään emme asu vielä yhdessä koska olemme aika uusi pari. Kosittu on ja häät tulossa syksymmällä. :) kaikkea hyvää sinulle!

Sittenhän meitä on ainakin kolme. Minkä ikäisiä ovat vanhemmat lapsesi?

Aikasiemmat lapseni ovat 19 ja 16-vuotiaat ja olen heidätkin kasvattanut yksinhuoltajana. Tosin erosin vasta kun nuorin oli n. 1,5 -vuotias. Mutta tiedän kuitenkin, mitä tuleman pitää. Mullakin on ollut vahva tunne, että terve lapsi on tulossa :). Olen käsittänyt, että täälläpäin ei tuota verikoetta tehdä, koska tämä ikä lisää epävarmuutta tuohon riskilukuun.

odotan toista lastani rv-36+5, joten viimoiset viikot ovat menossa. esikoiseni on 2v2kk. molemmat raskaudet sujunneet hyvin ja kyllä pienen vauvan kanssa on taivaallista .. ovat ne niin suloisia!!! nyt tilanne erilainen, koska kotona tahtoikäinen isosisko :-)) mutta uskon ja toivon, että kaikki menee hienosti tälläkin kertaa. ja jaksamisesta, itse olen jaksanut hyvin, ja esikko nukkui hienosti yöt, vasta 15kk alkoi yöheräämiset ja sitä kesti aikansa n. 2kk, mutta taas neiti nukkuu todella hyvin.



kaikille 40-kymppisille äideille tsemppiä ja jaksamista odotukseen !!! emmi rv-36+5

ja alkuraskaus sujui ilman mitään komplikaatioita.Veriseulassa jäin kiinni,mut emme halunneet punktiota aiemman keskenmenon vuoksi.Olen käynyt parissa ylimääräisessä ultrassa yksityisellä varmistelemassa vauvan rakenteita(paremmat laitteet ku julkisella)eikä ainakaan niiden perusteella vauvalla mitään hätää.Itselleni nyt vaan loppuraskaudesta löydettiin raskausdiabetes,mutta seurannassa olen ja ihan pelkällä ruokavaliolla (toistaiseksi) ovat sokerit pysyneet aisoissa.



Liikunta on tullut vähän hankalammaksi,ku tulee kävellessä sitä tärinää niin maha vetää kovaksi eli ovat harjoitussupistuksia.Mutta siitä huolimatta olen liikkunut päivittäin,koska se tekee hyvää myös vauvalle ja auttaa itseäni jaksamaan nää viimeiset viikot.Liikunta on muutenkin kuulunut aina elämääni tavalla tai toisella.



Muuten en voi valittaa mitenkään tästä raskausajasta.On mielestäni paljon itsestä kiinni,miten sen saa sujumaan.Palkinto odottaa kuitenkin siellä maalissa.



Sitä odottaen ja sulle ap tsemppiä toivotellen



iäkäs,mutta onnellinen odottaja

En ihan nelikymppinen vielä, mutta eipä tuo kaukana ole. Odotan kolmatta, edelliset syntyneet -96 ja -97. Mies on vaihtunut välillä, emme asu isän kanssa yhdessä, kihloihin kuitenkin pyynnöstäni "kiiruhdimme" ultrapäivänä. Olo ihan ok, aiempiin raskauksiin verrattuna väsymys ja pahoinvointi vaivasivat enemmän ja maha on kasvanut huimaa vauhtia edellisiin odotuksiin nähden. Ihanaahan tää on, tavallaan tuttua, tavallaan uutta.