iso vauva
onko kellään kokemusta..?
jos esikoinen on ollut suuri syntyessään, miten on ollut seuraavien kanssa ?
(olen itse pienikokoinen ja sain yli 4 ja ½ kiloisen pojan, hankala imukuppisynnytys, josta jäi kipeän episiotomiahaavan ja repeämän lisäksi todella paha mieli.)
Kommentit (7)
raskausdiabetes huomattiin vasta viikolla 30, ja vauva ehti kasvaa hiukan liikaa. Käynnistettiin rv40+6 kun ei uskallettu kasvattaa enempää. Supistusheikkouden takia vedettiin imukupilla yksi veto, mutta helposti tuli ja hyvin toivuin.
Toisen kanssa tiukka dietti ja hyvät sokeriarvot, vauva oli 4000g tasan, tosi helppo ja nopea synnytys, pieni nirhauma ja kaksi tikkiä.
Toisen synnyttäminen yleensä sujuu helpommin, vaikka olisi vähän isompikin mikäli vaan lantiosta mahtuu läpi. Likkakaverin ensimmäinen oli 3800g ja toinen 5500g, alakautta molemmat ja kuulemma hyvin helppo synnytys oli toisen kohdalla.
eli minulla ei ollut sellaisten kanssa mitään ongelmaa..
kätilö totesi minua ommellessa että seuraavassa raskaudessa joudun sitten sokeri-syyniin kun tuo poika oli niin iso.
jos olisi raskausdiabeteksestä ollut kysymys, niin eiköhän se olisi neuvolassa huomattu...?
Minulla on todettu molemmissa raskauksissa raskausdiabetes, ensimmäisessä noin rv 26 ja tässä toisessa n. rv 12, kun sitä osattiin epäillä. Minun kohdallani sokerirasitukseen joiduin bmi:n ja suvun rasitteiden vuoksi. Neuvolassa koskaan ei ole pissassa sokeria tai muuta vastaavaa. Joten luulisin, että jos ei ole mitään riskitekijöitä, kuten ylipainoa tai lähisuvussa diabetestä, tai pissassa sokeria, edellinen lapsi suuri, ei sitä osaa etsiä. Ehkäpä se sitten sinun kohdalla uusissa raskauksissa (jos tämä siis oli ensimmäinen josta kerroit) tarkoittaa sokerirasitusta ja kurkistelua sokeriarvoihin.
Voin toki olla väärässäkin.
Jamesiina
Mun esikoinen oli 4330g, ei raskausdiabetestä. Ponnistusvaihe oli hankala, lähes 40min ja lopulta painettiin mahan päältä yms. Syntyi kuitenkin juuri ennen kuin olis otettu imukuppi esiin. Vaurioina iso episiotomiahaava ja kolme kunnon repeämää, onneksi ei pysyviä vauroita.
Kakkonen oli vielä isompi, 4970g! :-) Ja synnytys oli esikoiseen verrattuna tosi helppo! Ponnistusvaihe helppo ja nopea, 5-8min (en ole vielä nähnyt, mikä on virallisesti papereissa). Yksi repeämä, ei paha.
Mun selitykset tälle:
- toinen synnytys on yleensä aina helpompi, kun kroppa joustaa paremmin
- ponnistusasento! Ekassa puoli-istuva, tokassa kontallaan sängyllä
Eka muksu oli 4345g syntyessään... synnytys kesti sen 15 tuntia ja oli kai ihan normaali mutta kuten arvata saattaa, tuskainen. Toinen olikin sitten 4725g ja synnytys kesti 5 tuntia... Ekassa jouduttiin leikkaa eppari mut toisessa pyysin et jos mahdollista ni ei leikata, eikä laikattu vaan ponnisteltiin pikkuhiljaa... Hyvin meni, eikä jäänyt pelkoja kummastakaan synnytyksestä.
Tsemppiä vaan!
Kaikki kolme lastani ovat olleet suuria, eka 4,35, toka 4,1 ja kolmas 4,6. Itse olen lyhyt, 157cm. Mutta synnytykset ovat olleet helppoja! Kaksi ekaa meni luomuna, kolmannessa oli epiduraali. Kaikki kolme ponnistusvaihetta ovat olleet nopeita ja kivuttomia. Kun olen jutellut toisten äitien kanssa, olen todennut, ettei vauvan koolla välttämättä ole mitään tekemistä ponnistuksen kivuliaisuuden kanssa. moni jolla on ollut kaksi kiloa pienempi vauva kuin minulla on kokenut kivuliaan ponnistusvaiheen. Ilmeisesti asia enemmän äidin lantion rakenteesta kiinni.
Synnytys oli nopea, kokonaiskesto alle 6 tuntia. Alatiesynnytys, ei tarvittu imukuppia, eppari leikattiin ja tikkijä tarvittiin =).
Synnytys oli nopea ja helppo. Kivunlievityksenä oli epiduraali. Istuminen epparin takia oli toista viikkoa aika kurjaa. Raskausaikana mulla oli sokeriarvot hiukan kohollaan, sillä varmaan selittyy osittain pojan suuri koko.
Kuopus (tyttö synt. -03) olikin sitten ihan eri kokoluokkaa.
Neiti siis syntyi rv39+2 ja mitat oli 3,2kg 48cm ja pipo 34cm.
Helppo ja nopea synnytys ilman kivunlievityksiä, kokonaiskesto 4 tuntia
Sokeriarvot raskausaikana oli kunnossa.