*ESIKOT 30+ VKO 14*
Moi kaikille!,
hiljaista on ollut, missähän kaikki ovat? Omaa kirjoitusintoani ehkä vähän vähentää tämä tuskastuttava odottaminen, koska synnytys käynnistyy. Jotenkin tuntuu hölmöltä valitella joka kerta samaa asiaa..Mutta jokatapauksessa vieläkään ei merkkiä synnytyksen käynnistymisestä vaikka laskettu päivä meni eilen. Olen kyllä ehkä itse aavistuksen rauhallisemmalla mielellä, eihän tässä voi muuta kuin odotella ja jokatapauksessa vauva tulee viimeistään ensi viikolla sektiolla. Otan kyllä vinkkejä vastaan, mitä tässä loppuraskaudessa voisi tehdä...kotona on jo siivottu kaikki ja vauvan vaatteet silitetty ja järjestetty jo aikaa sitten. Onneksi vointi on sen verran hyvä, että voi ulkoilla ja tavata ystäviä etten ihan mökkihöperöidy.
Ulviina, onko sinulla tulossa pian rakenneultra? Jännittävää kuulla, miten pian tunnet vauvan liikkeet. Muistan, että se oli todella ihmeellinen kokemus ensimmäisen kerran, jotenkin oli vaikea uskoa, että se on edes totta! Tsemppiä töihin!
Mites Santun Tukholman reissu sujui? Mietin juuri tässä, että miten reissaaminen sitten vauvan kanssa sujuu. Mutta jotenkin tuntuu, että reissuja ym. ei vielä voi suunnitella, täytyy katsoa, miten vauva-arki lähtee pyörimään.
Huomenna on sitten äitiyspolin aika. Ihan hyvä kuulla minkäkokoiseksi vauva on kasvanut ym. ehkä saan tietoa kohdunsuun tilanteestakin, onko edes toivoa synnytyksen käynnistymisestä lähiaikoina.
Hyviä vointeja,
Sirje rv 40+1
Kommentit (21)
Sirje, sille mun kaverille, jonka laskettu aika meni jo, oli neuvolasta annettu vinkki, että kun kaikki muut keinot on käytetty, voi synnytystä yrittää käynnistää täyskierroksella Ikeassa. Että suuntaapa sinne. Jos ei muuta, niin ainakin se tietää rahanmenoa.
Onpas jännittävää, sullekin voi tulla lähtö koska vaan! Kerro sitten ainakin huomiset kuulumiset sieltä äippäpolilta.
Mulla on nyt eka päivä äitiysloman aikana, jolloin ei ole mitään suunniteltua tekemistä. Paljon olis toki hommaa, mutta mistä aloittaisin... Kävelyllä voisin tietty käydä nyt ihan ekana.
mukavaa päivää itse kullekin,
Santtu
Tulempas pinoon minäkin, vaikka tuntuu ettei mitään asian aihetta ole. Omassa navassa ei uutta, tasaista myllerrystä. Nyt olen nukkunut muutaman yön huonosti ja eilinen päivä menikin torkkuessa. Viime yö oli pitkästä aikaa kunnon nukkumista.
Lunta tulee taivaan täydeltä ja ajattelin mennä ulos heiluttamaan kalenteria jotta luonto tajuaisi että kesää pitäisi tehdä. Mies teki pari linnunpönttöä ja niitä on nyt seurattu kun niissä on olut asuntoesittelyjä:)
Koirien uudet kotisivut ovat työnalla (nyt kun aikaa on) ja niiden takia olen surffaillut paljon netissä.
Täytynee lähteä kolamaan taas pieni pätkä pihaa kun kerralla ei kaikkea jaksa.
t. Nasu ja Touko-masu 33+2
Vastaan vaan pikaisesti Santulle: käsikivut ovat hellittäneet jonkin verran mutta eivät ole kokonaan vieläkään ohi. Ranteisiin ei enää satu oikeastaan ollenkaan, mutta sormet ovat edelleen välillä (etenkin aamuisin) lukossa ja todella kipeät, ne joutuu " väkisin" suoristamaan pikkuhiljaa. Lisäksi oikean käden puutuminen ei ole vieläkään ohi vaikka luulisi jo turvotusten poistumisen helpottavan sitäkin vaivaa. Sormet ovat siinä kädessä turrat ja kättä tikkuilee ajoittain, ei kuitenkaan ihan koko aikaa ja niin kipeästi kuin ennen synnytystä, joten toivottavasti tämäkin jossain vaiheessa helpottaa.
Tsemppiä sinullekin käsien kanssa elämiseen. ;)
susanna ja " josefiina" 2vko & 2pv
Sirje elätkin jo varsin jännittäviä aikoja. Mistään tekemisestä ei taida olla apua synnytyksen käynnistämisessä, mutta tee vielä kaikkea sellaista mitä vauvan kanssa ei sitten ehdi. Käykää miehen kanssa syömässä tai leffassa ja hierokaa ja hellikää toisianne.
Santun Tukholmanreissu kuullosti mukavalta! Tuostahan sainkin idean että voisimme lähteä kesällä vauvan kanssa Tukholmassa käymään. Ruotsalaiset vauvanvaatteet kuullostivat kivoilta. Oletko muuten käynyt PO.P:ssa? Se on ruotsalainen lastenvaatevalmistaja jonka ensimäinen liike Suomessa avattiin kauppakeskus Kampissa. Vaatteet ovat reippaita hiukan retrohenkisiä ja hyvälaatuisia. Tosin mustaa ei näkynyt, mutta muita kunnon värejä kyllä. Pikkuvauvoillekin on muuta niitä ainaisia vaaleanpunaisia ja vaaleasinisiä.
Nasumasu jos tosiaan kävisit vilauttamassa sitä kalenteria luontoäidille :-)
Ne jotka asuvat pääkaupunkiseudulla, olettehan huomanneet että meillä on Esikoiden tapaaminen perjantaina klo 12 Sanomatalon kahvilassa? Olette toki myös tervetulleita!
Kevätsäitä odotellessa,
F & F kohta 3 kk
Iltapäivää,
Hiljaiseksi on tosiaankin teidän pinonne käymässä, joten vauhditetaan sitä meidän lapsellisten toimesta. ;)
Tuo Fridan vinkki helliä toisianne miehen kanssa vielä ennen pienokaisen synnytystä oli todella hyvä! Jotenkin ne hellimiset ovat jääneet ihan minimiin nyt Elsan synnyttyä. Ensin oli niin kipeä ja arka ja väsynyt, ettei tehnyt mieli ja nytkin tunnen itseni enemmän Elsan äidiksi kuin mieheni vaimoksi. Vaan tokihan tämä pitääkin olla se tärkeysjärjestys tässä vaiheessa, mutta kyllä niitä yhteisiä lempimisiä ikävöikin. Vielä ei nimittäin ole oikein tehnyt mieli, siitä pitää hor¨monitoiminta huolen ja rinnat ovat jotenkin arat koko ajan, vaikkei imetys enää olekaan sattunut viikkoihin.
Olemme lähdössä huomenna pariksi viikoksi Lappiin ja Itä-Suomeen, joten hyvää pääsiäistä teille kaikille. Kahden viikon kuluessa taitaa täällä odottajien joukossa ehtiä tapahtua jo vaikka vallan mitä! Luettavaa siis ilmeisesti riittää kun taas palailen maisemiin.
terv.
RouvaSukkula & Elsa 2kk+2pv
--terveisiä! Ajattelin kokeilla, jos täyskierroksesta hulluilla päivillä saisi synnytyksen käyntiin (kiitos Santtu Ikea-vinkistä!). Vielä ei mitään oireita ole, seuraavana siis reissulle Ikeaan!
Keväinen Tukholma kuulostaa ihanalta, samoin lastenvaateshoppailut. Muistaakseni Vauva-lehdessä oli joskus jonkun suomalaisen suunnittelijan lastenvaatteita, joissa oli käytetty paljon mustaa, olivat hienoja! Sen jälkeen en minäkään muista nähneeni mustia vauvanvaatteita, vaikka luulen itsekin että tykkäisin niistä. Siis sellaisista, joissa olisi geometrisia selkeitä kuvioita, mustaa ja valkoista jne. Tässä taas käy ilmi, " ketä varten" niitä vauvanvaatteita oikein ostetaan! Että on ihan pakko käydä vielä shoppaamassa vauvanvaatteita, kun " vauva tarvitsee" sitä ja tätä (tai sitten tuleva äiti tarvitsee). Minustakin, Frida muuten ne Kampin P.O.P:n vaatteet ovat tosi kivoja!
Kiva kuulla Santtu, että sinulla töissä raskaudesta kertominen vaan paransi välejä pomoon. YT-neuvottelut kuulostaa rankalta..onneksi olet jo äitiyslomalla, jotta ei tarvitse( tai ainakaan tarvitsisi) niitä miettiä. On se hyvä, että tässä ennen synnytystä on aikaa keskittyä ihan kokonaan tulevaan elämänmuutokseen ilman muuta stressiä.
Alan tosiaankin uskoa, että mistään ei ole apua synnytyksen käynnistämisessä. Minulla on jopa ollut ikävä töihin (huh?), että olisi jotakin järkevää tekemistä päivisin eikä tarvitsisi koko ajan miettiä, että koska se vauva syntyy. Voisin tietysti tehdä tota väitöskirjaani...mutta se on onneksi sellaisessa vaiheessa, että en oikein pääse eteenpäin ilman apua. Jos lähden ohjaajalta tässä vaiheessa kyselemään jotakin (rv 40+2), hän varmaan luulee, että olen seonnut tai sitten päättelee, että olen niin innokas, että aion koko äitiysloman tehdä väitöskirjaa (mitä en todellakaan aio tehdä). Olen siis hylännyt tämän ajatuksen. Mutta tosiaan, tämä on lyhyt aika ja välillä pystyy ihan täysillä nauttimaan vielä tästä miehen kanssa kahden olosta ym.
Äitiyspolilla kävin, vauvalla kaikki hyvin ja painoa n. 3,5kg. Sektio sovittiin viikon päähän, ellei rupea syntymään. Ilmeisesti kohdunsuulla ei mitään suurta edistymistä ollut tapahtunut, mutta toisaalta, synnytys voi kuitenkin käynnistyä koska vaan. Supistukset on mulla kyllä niin laimeita, että en ole kovinkaan toiveikas synnytyksen käynnistymisen suhteen. Jokatapauksessa viikon päästä pitäisi olla jo käärö sylissä! Ihmeelliseltä tuntuu! Onko sinulla Santtu muuten tulossa synnytysvalmennukset pian? Muistelen, että itselläni jotenkin niiden jälkeen rupesi hahmottumaan, että joskus sitä sitten itsekin menee synnyttämään...Sitä ennen en ollut paljon koko asiaa ajatellut.
Joo, kevätsäitä täälläkin odotellaan! Toivotaan, että Nasumasun kalenterin vilautus rupeaa kohta auttamaan!
Frida, kiitos kutsusta perjantain sanomatalo-tapaamiseen. Harkitsen, josko uskaltaisi jo masuvauvan kanssa tulla teitä tapaamaan.
Mukavaa keskiviikkoa ja hyviä vointeja, toivottavasti Tutannan ja Santun käsikivut rupeavat pian helpottamaan,
t. Sirje, rv 40+2
pikaisesti tännekin puolelle!
Yritän jossain kohtaa saada sen synnytyskertomuksen väsättyä, vielä en ole ehtinyt...
Käsien puutumisesta: mulla vaiva poistui synnytyksen myötä. Turvotusta vielä kyllä sormissa on , ja ehkä nyt vähän muuallakin ;)
Sirjelle kovasti tsemppiä viimeisiin päiviin!!! Ne ovat pitkiä päiviä, kun ei enää jaksa keskittyä mihinkään ja odottaa vaan koska alkaa tapahtua. Mutta ei siihen enää kauaa mene, se voi alkaa koska tahansa! Kerää voimia ja tosiaan mitä muutkin jo kommentoivat niin vietä miehesi kanssa laatuaikaaa ja hellikää toisianne.
t. Rudis ja poika 2 vkoa+1 pv
kun tuntuu jotenkin niin kovin kiireiseltä nykyään aina, vaikkei oikeesti juuri mitään tekiskään...
Nyt on vaan tarvinnut muutamana iltana kierrellä kaupoilla etsimässä jotain päällepantavaa, kun omat väljätkin housut alkaa kiristää. Yllättävän huono tarjonta kyllä äitiysvaatteista! No, erikoisliikkeissä on sentään jotain, mutta olen niin pihi, että tuntuu mahdottomalta ajatukselta maksaa ihan niin paljoa vaatteista, joiden käyttöikä ei ole kovinkaan pitkä. H&M:n rekeiltä olen melkein parhaiten kuteita löytänyt, mutta sielläkin on ihan tuurista kiinni, mitä kokoja sattuu olemaan paikalla.
Lisäksi tänään oli ihan pakko käydä Hulluilla päivillä, vaikka yleensäkin vihaan sitä ryysistä ja ahtautta. Nyt siellä rupesi hyvin pian ahdistamaan, ja kotona sitten huomasinkin esitettä tavatessa, että joku mielenkiintoinen osasto jäi välistä... No, ehkä ilmankin elää!
Hassua Sirje, että tulit juuri nyt ottaneeksi ne vauvan liikkeet puheeksi, kun olen nyt pari päivää tuntenut (tai ainakin kuvitellut) niitä. Ensimmäisen kerran olin syönyt aika runsaasti ja kun mahassa muljahti, niin mietin sen mahdollisesti johtuvan ylensyönnistä... Jatkossa kuitenkin on aina välillä ollut samanlaisia fiiliksiä, niin ainakin oletan sen olevan se vauva, joka siellä pyöriskelee. Aika huisia!!! (vaikka ehkä tietenkin vielä huisimpaa saada sitten lopulta se sama vauva syliin asti, mutta nyt näin :)
Rakenneultra meillä on ens viikolla, toivottavasti se sujuu hyvin.
Ja kiva, että te jo vauvautuneet jaksatte käydä tällä puolella meidän muuten jo hiljaista pinoa piristämässä, kiitos!
Mutta nyt hyvää yötä ja hyviä vointeja,
Ulviina rv 18
Ihanaa että olet Ulviina jo tuntenut liikkeitä! Kyllä ne niitä on ihan varmasti. :)
Itsellä ekat liikkeet tuntui sellaisina " höyhenellä kutitteluna" joskus viikon 15 paikkeilla, ja usein illalla makuulle mennessä tuli niitä oikein kuulosteltua, ja ilta illalta ne vaan vahvistuivat. Välillä tuntui sellaisilta " kuplilta" ja välillä sitten muljahduksilta. Voi että, se oli ihanaa aikaa kun niitä liikkeitä alkoi tuntua, töissäkin piti välillä ihan pysähtyä hullu virne naamalla kun vaavi liikahteli masussa. :)
Eikö tunnnukin aika ennen rakenneultraa kuluvan tuskastuttavan hitaasti? Ainakin minusta tuntui ettei se kulu millään. Sitten rakenneultrasta selvittyä niitä viikkoja alkoi vaan " huomaamatta" tulla lisää. Tajusin ihan lopussa yhtäkkiä, että kun olin esim. jemmannut joitain äitiysvaatteita sitä loppuraskautta varten koska olivat aiemmin isoja, niin sitten yllättäen tajusin että tässähän aika loppuu, enkä koskaan " ehtinyt" niitä jemmaamiani vaatteita käyttääkään...
Mutta nyt tuo äidin pikku kulta tuntuu heräilevän, joten taas on tissibaarimestarin vedettävä tarjoilut esiin. ;)
Mukavia odotuspäiviä kaikille!
susanna ja " josefiina" 2vko4pv
Hei,
onnittelut Ulviinalle liikkeiden tuntemisesta, se on kyllä hienoa ja tekee vauvan eri tavalla olemassaolevaksi! Minullakin tuntui liikkeet n. vkolla 15, kuten Tutannalla ja tosiaan olivat sellaista kuplimista/kutittelua erityisesti illalla makuulla. Mutta tosiaan, sitten aika pian tuntui jo niitä potkujakin. Rakenneultrakin on teillä ihan pian, hieno juttu! Muistan kuinka ihanaa tuossa vaiheessa oli nähdä vauva ja saada niitä kuvia kotiin.
Kiitokset kaikille vinkeistä näihin viimeisiin päiviin. Varmasti on järkevämpi viettää miehen kanssa kahden mukavaa aikaa kun epätoivoisesti yrittää kaikkea supistuksia aiheuttavia asioita (jotka eivät siis kyllä toimi ainakaan minun kohdallani). Kyllä kai tässä vielä viikon odottaa kun nämä kaikki 40 viikkoa on jo odottanut, vaikka välillä tuskastuttaakin. Mitään merkkejä synnytyksen käynnistymisestä ei siis vieläkään ole tullut.
Rudis, kiva että käsikipusi ovat helpottaneet! Mukava muutenkin kuulla vauvapuolella olevien kuulumisia. Pohdin itse tuonne Sanomataloon tulemista huomenna, mutta olin jo sopinutkin lounastreffit ystävän kanssa, joten se jää nyt harmittavasti väliin. Hyvää lomailua RvaSukkulalle!
Ajattelin tästä suunnata kirjastoon, vielä voisi katsoa, jos löytyy vauvanhoitoon liittyvää kirjallisuutta. Oletteko muut löytäneet jotakin kiinnostavaa? Minulla on tuo Tracy Hoggin kirja, se vaikuttaa tosi hyvältä (sitä en kyllä tiedä miten nuo neuvot käytännössä toimivat).
Mukavaa päivää kaikille,
Sirje, rv 40+3
Kivaa että vauvallisetkin käy tällä puolella! Ja hyvä kuulla, että Rudiksella ne käsien puutumiset loppui synnytykseen. Sitä odotellessa...
Tulin just neuvolasta enkä oikein tiedä, mitä pitäisi ajatella. Hemoglobiini on yhtäkkiä romahtanut 138:sta 108:aan, paino pudonnut ja sf-mitta pienentynyt. Mitä kummaa?? Ensi viikoksi sain uuden ajan, koska vauvan kasvamista pitää nyt kuulemma seurata. Yritän nyt olla miettimättä asiaa siihen asti.
En tiennytkään, että Kampissa on POP. Sinne pitää suunnata, niillä oli kivan näköisiä vaatteita (kävin Tukholmassa niiden liikkeessä). Aloitin aamulla pesemään vauvanvaatteita ja kestovaippoja, aika paljon niitä onkin kertynyt.
Frida, me mietittiin samaa, että lähdettäis syksyllä (tai loppukesällä) uudestaan Tukholmaan. Se on jotenkin helppo paikka.
Sirje muistanko oikein, että vaavisi on perätilassa? Sori nyt kun en muista, mutta aiotko synnyttää alakautta (siis mikäli et joudu siihen sektioon ensi viikolla)? Mä olen vähän miettinyt niin, että jos vauva ei käänny pää alaspäin, en edes halua yrittää alatiesynnytystä. No, pitää nyt ensin odottaa viimeistä lääkäriä ja sitä arviota. Meidän synnytysvalmennukset on jo ohi. Niitä oli kolme kertaa, mutta ne oli vähän yhtä tyhjän kanssa. Maanantaina mennään tutustumaan Naistenklinikalle, toivottavasti sieltä saa enemmän irti.
Hauskaa Ulviina, että tunnet jo liikkeet! Mä ehdin jo olla huolissani puolivälissä, kun en tuntenut vauvan liikkeitä ollenkaan. Tuntui, että kaikki muut olivat tunteneet liikkeet jo tosi aikaisilta viikoilta, mä tunsin ensimmäisen kerran vasta noin viikolla 23. Rakenneultrassakin vauva liikkui tosi paljon ja ihmettelin, että miksi en tunne mitään. Kai sekin on aika yksilöllistä sitten.
Hyvää ja rentouttavaa Lapin reissua RouvaSukkulalle! Ja pitkää pinnaa ja leppoisia päiviä Sirjelle!
Santtu
Täällä taas pikaiset iltakirjoitukset ennenkuin tarvitsee laitella pyykkejä ja sitten keskittyä Teho-osastoon. Se(kin) on sellainen sarja, josta tykkään todella paljon, mutta ehkä sekin alkaa vähitellen lässähtää jotenkin. Vaikka ehkä täytyisi antaa taas uudelle kaudelle mahdollisuus...
Kiitokset kovasti kaikille liikekommenteista, kyllä se tuntuu itsestäkin aika mahtavalta! Ja todellakin raskaus ja vauva muuttuu paljon konkreettisemmaksi, ihanaa. Tosin meinasi jo ruveta pelottamaan, kun en tänään ollut bongannut yhtään muljahdusta, mutta nyt juuri koneen ääreen istahtaessani sieltä rupesi taas tuntumaan jotain. Ja eipä kai se vielä olisi mikään mahdottomuus olla tuntematta niitä liikkeitä välillä ja välillä taas tuntea, riippuen vauvan sijainnista. Pisti kovasti mietityttämään, että minkäköhän kokoinen sen kantapää on? :)
Minulle aika on aina jotenkin kaksijakoista; toisaalta se livahtaa ihan huomaaamatta ohi ja toisaalta taas kaikkeen kivaan on aina kauheasti aikaa. Nytkin siis tuntuu, että rakenneultraa on jo odoteltu ties kuinka kauan, mutta toisaalta tuntuu ihan uskomattomalta ajatella, että raskaus on kohta jo puolivälissä, vastahan sitä yritettiin!!
Sirjelle vielä hieman kärsivällisyyttä ja lokoisia päiviä ja Santulle kovasti tsemppiä! Yritä olla turhaa pähkäilemättä asiaa (helppohan täältä sanoa, varsinkin kun en itse osaa olla huolehtimatta, vaikkei mitään aihettakaan olisi...), sillä kaikki on varmaan oikein hyvin ja vauvakin kasvaa kunnolla. Ainakin esim. oma painoni on aina ollut " vähän sinne päin" , eikä kilon-parinkaan heittoa ole tullut edes noteeratuksi, niin nyt tuntuu hassulta, kun lasketaan painonmuutosta oikein kymmenien grammojen tarkkuudella viikossa (tosin logiikan kasvattamiseksi meidän neuvolassa punnitus tapahtuu kilon tarkkuudella, joten suuri osa painonmuutoksesta voi olla vaikka pyöristysvirhettä...). En siis kummasti kävisi huolestumaan, jos siinä pieniä heittoja olisi, ja luulisi että vauvoillakin voi olla yksilöllisiä kasvupyrähdyksiä (ja siis myös suvantovaiheita) jo ennen syntymääkin.
Ulviina 18+1
Moi,
missä se kevätaurinko viipyy! Ajattelin, että huhtikuussa saan sitten vauvan kanssa nauttia keväästä ja pitkistä vaunulenkeistä...nyt ei kuulu kevättä eikä vauvaakaan!
Santulle tsemppiä myös täältä. Hyvä varmasti että neuvolassa ovat tarkkoja ja katsovat nuo asiat vielä ensi viikolla. Itselläni kyllä on myös paino loppuraskaudesta laskenut vaikka vauva on ultraäänitutkimuksen mukaan kasvanut aina hyvin. SF-mittaan vaikuttaa vauvan asento (onko laskeutunut, onko esim.poikkitilassa ym) ja eri mittaaja. Eli että aika paljon on kuitenkin noita virhelähteitä. Mulla on neuvolassa ollut mm. liian korkea sikiön syke ja aluksi syke ei kuulunut ollenkaan. Olin aika paniikissa molemmista, mutta molemmat osoittautuivat vääräksi hälytykseksi. Mutta tiedän, että neuvola-aikaa odotellessa on tuskaista...joten voimia!
Joo, tuosta painonseurannasta vielä. Painohan voi vaihdella normaalistikin kilon-pari päivän sisällä, joten toi grammapolitiikka neuvolassa on hiukan ylitseampuvaa. Teidän neuvolassa, Ulviina, vaikuttaisi olevan paljon järkevämpi linja.
Santtu, meidän vauveli on siis perätilassa. Olipa oikein " terveellistä" katseltavaa tosiaan tuo eilinen teho-osasto. (se on munkin lemppariohjelmia, Ulviina), jossa tosiaan oli traumaattinen perätilasynnytys. Minun piti siis valita sektion ja alatiesynnyksen väliltä. Se oli tosi ahdistavaa. Olen siis päätynyt alatiesynnytykseen, mutta ensi viikolla menen sektioon, ellei vauva sitä ennen synny. Santtu, sinun vauvasihan ehtii vielä hyvin kääntyä. Ja jos ei käänny, niin voin suositella, että tuo ulkoinen kääntöyritys ei todellakaan ollut mikään traumaattinen kokemus ainakaan minulle (eikä ilmeisesti vauvallekaan). Mutta tosiaan, hyvä että tiedät jo, että haluat sektion, jos vauva pysyy perätilassa. Ei tarvitse sitä sitten enää miettiä. Mutta toivotaan, että vauva kääntyy ihan pian itsekseen!
Ulviina, minulla ainakin liikkeet tuntuivat aluksi vain muutamina päivinä viikosta. Eli saattoi olla parikin päivää, etten tuntenut mitään. Se tuntui jotenkin pelottavalta, mutta kuuluu ilmeisesti asiaan, kun vauva on vielä niin pieni.
Santtu, toivottavasti naistenklinikan tutustumiskäynti on parempi kuin synnytysvalmennukset. Mä ainakin sain paljon irti Kättärin tutustumisesta, jotenkin helpompi mennä kun tietää, millaisia ne huoneet ja synnytyssalit on.
Mulla on vaihteeksi hiukan rauhallisempi mieli (lehmämäinen tyyneys saavutettu!) kun ei tässä tosiaan voi tehdä mitään muuta kun odottaa. Tarkistin vielä tuon lasketun ajan mun oman kuukautisrytmin mukaan (pitkä kierto) ja vaikuttaisi siltä, että ns. oikea laskettu päivä ei ole edes vielä ollut. Vauvasta olen nähnyt paljon unia ja tietysti niissä on niitä pelkojani, että onko vauvalla kaikki kunnossa ja osaanko huolehtia vauvasta. Vaikka nuo asiat jännittää, olen kuitenkin aika luottavainen kaiken suhteen.
Tutanna, tuo vauvan " tissibaari' " kuulostaa hauskalta nimeltä. Odottelen tässä, koska pääsen oman tissibaarini avaamaan tälle meidän masuasukille..Hienoa, että kaikki on lähtenyt noin hyvin menemään teillä!
Hyviä vointeja ja mukavaa päivää kaikille,
Sirje, rv 40+4
Sirje, tule ihmeessä tapaamiseen! On sitten vauvankin kanssa kiva tulla on naamat on jo tuttuja. Olemme kaikki tosi mukavia kuten olet huomannut :-)
Laitan tännekin ton oman synnytyskertomuksen, mutta varoituksen sana on paikallaan eli jos kovasti jännittää tuleva koitos niin ei ehkä kannata lukea... Toisaalta hengissä siitä on selvitty ja jokainen synnytys on erilainen ja jokainen kokee sen miten sitten kokee.
Sairaalaan lähdimme la ja su- välisenä yömä (18.-19.3), kun supistusten takia en ollut nukkunut kolmeen vuorokauteen yhtään! Sairaalassa sain kipulääkettä ja jäin sitten sitten sinne. Sunnuntaina aamupäivällä menivät lapsivedet, mutta supistukset olivat edelleen epäsäännöllisiä, eivätkä siitä miksikään muuttuneet päivän eikä yön mittaan. Se oli siis sellaista odottelua synnytysvastaanotossa koko su-päivä ja yökin...
Maanantaina aamulla lääkäri tutki aamupäivällä tilanteen, ja totesi että nyt ruvetaan käynnistämään synnytystä, koska se ei itsestään ollut vieläkään käynnistynyt ( Kohdunsuu edelleen vain yhdelle sormelle auki). Siitä päästiinkin sitten synnytyssaliin (miehenkin ehdin hätyyttää paikalle) ja kyllä melkein oli kyynel silmäkulmassa siinä vaiheessa: että VIHDOIN rupeaa tapahtumaan, kun laitetaan tapahtumaan, että nyt ei enää pitkään kestä tätä odottelua vaan ollaan jo tosi lähellä ¿. Enää vaan se loppukiri!
Klo 11.40 synnytystä alettiin käynnistämään oksitosiinitippojen avulla, lisäksi sain antibioottia, koska lapsiveden menosta oli kulunut vuorokausi. Oksitosiini alkoi vaikuttamaan ja supistukset tihenemään ja tuntumaan kipeimmiltä. Ensimmäisenä kivunlievityksenä kokeilin ilokaasua. Sillä pärjäilin parisen tuntia ja sitten pitikin siirtyä epiduraaliin- ja se kyllä toimi- niinkauan kuin sen vaikutus kesti. Iltapäivällä tilanne alkoi vaikuttaa jo lupaavalta: kohdunsuun alkoi hitaasti avautua, ensin kolmeen senttiin ja siitä pikkuhiljaa viiteen ja seitsemään ja kaulaa ei ollut jäljellä ollenkaan. Mutta vauva olikin päättänyt työntää kätensä päänsä viereen¿ ja sitä sitten jäätiin odottamaan, että mitä tulee tapahtumaan. Lääkäri kävi katsomassa tilannetta ja väläytteli tässä vaiheessa leikkausta, mutta ei vielä tehty päätöstä vaan jatkettiin. Sain lisää epiduraalia kaksi kertaa, mutta kohdunsuun tilanne jämähti paikoilleen ja vauva oli edelleen tulossa käsi edellä kuten joku supermies. Ja tästä alkoikin tuskien taival¿ epiduraalin vaikutus alkoin hiipua, lääkäri kävi katsomassa, lupasi palata KOHTA ja ultrata. Epiduraalin vaikutus loppui ja tunsin olevani helvetissä seuraavat kaksi tuntia. Kivut olivat niin valtavat, että välillä tunsin, että varmasti kuolen siihen paikkaan ja huusin suoraa huutoa koko sen ajan (ääni oli käheänä seuraaavan päivän). Yllättävää kyllä en haukkunut miestäni tai sairaalahenkilökuntaa¿ halusin vain että lääkäri tulee paikalle tai tehdään JOTAIN: joko leikkauspäätös tai että saan lisää kipulääkettä. Tuntui, että kipu vie tajun. Mitään niin kamalaa en ole koskaan kokenut ja se aika tuntui äärettömän pitkältä. Vihdoin lääkäri pääsi paikalle,oltiin jo illansuussa ehkä klo 20:n pintaan, ultrasi ja totesi, että leikataan. Tässä vaiheessa olin jo niin tuskissani, että ei meinannut valmisteluista tulla mitään, kun sätkin kuin kala kuivalla maalla tuskieni kanssa. Leikkauspäätöksenä virhetarjonta: sen lisäksi että vauvan käsi oli pään vieressä, tarjoutuvana osana oli otsa ja nenä. Sitten minut kärrättiin leikkaussaliin ja voi että miten ihanalta tuntui puudustusaine, kun aloin tuntea sen vaikutuksen. Tässä vaiheessa aloinkin itkeä, koska tuntui niin ihanalta, kun se kamalaakin kamalampi kipu alkoi lähteä pois¿ Nukutuslääkäri (tai joku muu) kysyi, että jännittääkö, johon vastasin että ei, vaan tuntuu niin ihanalta, kun en enää tunne sitä kipua. Hirvittävä vapina iski päälle siinä leikkauspöydällä maatessa jonkun lääkkeen vaikutuksesta. Siinä sitten sermin takana oli iso määrä porukkaa ja kaksin käsin kiskoivat vauvaa ulos¿ joku kysyi, että jumppaanko paljon, kun on niin kamalan tiukat vatsalihakset (enpä olisi uskonut!?) ja nukutuslääkärikin tuli meidän puolelle sermiä painamaan minun mahaani ylhäältäpäin, että saavat vauvan ulos. Itsehän en mitään nähnyt enkä tuntenut koko toimenpiteen ajan, ääniä vain kuulin sermin toiselta puolen.
Klo 21.07 sitten pikkuinen ihmeemme saapui tähän maailmaan ja kyyneleet kyllä valuivat molempien sekä isän että äidin poskilla. Tätä hetkeähän oltiin odotettu niin pitkään. Tuore isä lähti katsomaan vauvan pesua ja äidin maha ommeltiin kiinni. Tässä vaiheessa alkoi minulle tulla jotenkin huono olo- ja niinpä onnistuin oksentamaan oman tukkani päälle ¿ (ja suihkuunhan pääsin vasta seuraavana iltapäivänä, joten ekat vieraatkin otin ennen sitä vastaan tosi hehkeänä naisena) .
Tarkkailuhuoneessa odotti maailman ihanin näky: isä poika sylissään.
Olo kyllä oli kuin olisi jyrän alle jäänyt, väsynyt ja riekaileinen. Synnytys otti niin koville sekä fyysisesti että henkisesti, ja ensimmäisen yön kävin ihan ylikierroksilla enkä oikeasti tainnut edes tajuta sitä, että vieressä tuhisee se kauan kaivattu ja odotettu oma nyytti. Olin varsin järkyttynyt koko hommasta seuraavat pari päivää¿ Kolmantena päivänä alkoivat valua kyyneleet: helpotuksen, onnen ja ilon kyyneleet. Nyt minulla on se kaikki mistä olemme haaveilleet ja mitä olemme toivoneet: suloinen ihana pikkuinen prinssimme.
Hassua miten heti ensimmäisen kerran oman vauvansa nähdessään se näytti juuri siltä miltä ¿pitikin¿, meidän vauvalta, ja juuri sellaiselta miltä meidän vauvan kuuluukin näyttää. En nyt oikein osaa pukea sanoiksi sitä mitä ajan takaa¿ mutta siis sen näköinen ettei se voisi olla minkään muun näköinen vaan juurikin sennäköinen ja tuntui heti siltä, että no, tietty se on poika ( mehän ei tiedetty etukäteen sukupuolta eikä sillä ollut merkitystä).
Synnytyksessä minut kyllä yllätti ehdottomasti kipu ja kuinka voimakas se voi olla. Olen pitänyt itseäni korkean kipukynnyksen omaavana ihmisenä, vaan en pidä enää. Heti synnytyksen jälkeen oloni oli pettynyt, koska en saanutkaan synnyttää alateitse, olin niin kovin odottanut sitä. Ei ehkä olisi pitänyt kuunnella/ lukea muiden juttuja synnytyksen ¿ihanuudesta¿ ja ihmeellisyydestä, ehkä sitten omat odotukseni eivät olisi olleet niin korkealla enkä olisi tuntunut oloani ikään kuin petetyksi tai suorastaan jopa huijatuksi. Onneksi nuo tunteet olivat ja menivät, enää se ei tunnu ollenkaan tärkeältä mitä kautta vauva on tullut tähän maailmaan¿ pääasia, että tuli terveenä ja reippaana poikana. Synnytyksen koin rehellisesti kamalana, ehkä se olisi ollut siedettävä ilman tuota parin tunnin rupeamaa... En edes tajunnut olla huolissani vauvan tilanteesta (mitä ilmeisesti vauvalla oli kuitenkin kaikki ihan hyvin koko hommana ajan).Tuskaa, verta, hikeä, kyyneleitä ja oksennustakin vaati homma, mutta palkinto on parasta mitä ihminen voi koskaan elämässään saada. Onneksi tämä vauva neljän pitkän vuoden jälkeen löysi tiensä meidän kotiimme ja sydämiimme, VIHDOINKIN!
Nyt en ehkä ehdi kommentoimaan mitään, mutta oikein leppoisaa viikonloppua kaikille!
t. Rudis ja Poika
Moi,
kiitos Fridalle vielä kutsusta Sanomataloon. Olinkin sopinut ystäväni kanssa lounastreffit, joten tapaaminen jäi tällä erää väliin, harmi. Vaikutatte kyllä kaikki tosi mukavilta, joten kiva olisi tavata!
Heräsin yöllä supistuksiin. Nyt ovat laimenneet ja kesto lyhentynyt, jännityksellä odotan, mihin suuntaan tilanne menee. Olin jo heti aamusta lähdössä sairaalaan, mutta sitten tuntui, että supistukset menevät kokonaan ohi. Kerron lisää kun tiedän,
Sirje
...perustaa tuonne MSN:n oma suljettu yhteisö näistä 30+esikoista? Esim. sinne kun voisi laittaa kuvia sekä chattailla? Uusiahan ei ole tullut mukaan pitkään aikaan niin saataisiin kaikki keskustelut, myös odottajat samaan pinoon.
Laitan tään ehdotuksen tuolle vauvapuolelle myös!
j+beibi
liittyminen osoitteessa http://groups.msn.com/30ESIKOT
Tervetuloa KAIKKI! Yritän hyväksyä liittymispyynnöt mahdollisimman pian niiden tulosta!
j+beibi
Kirjoitinkin eilen siihen vanhaan pinoon, mutta kopsaan sen tähän kun en jaksa kaikkea raapustaa uudelleen...
Terkkuja Tukholmasta. Siellä oli jo ihan kevät ja kamalasti vauvoja. Joko siellä oikeasti oli paljon vauvaperheitä liikkeellä tai sitten niihin vaan kiinnittää nykyään eri tavalla huomiota. Oletteko huomanneet, että nykyään tuntuu sekä vauvoja että vaunuja olevan joka puolella?
Tukholmasta tarttui mukaan, yllätys yllätys, vauvanvaatteita. Täällä en ole missään nähnyt vauvanvaatteita, joissa olisi mustaa, joten hamstrasin niitä. Musta on mun lempiväri... En siis ostanut vauvalle mitään kokomustaa, mutta erilaisia raidallisia ja kuviollisia.
Mun pitää myös kommentoida pomolle kertomista. Mulla ja pomolla (mies) on työhön liittyvistä erimielisyyksistä johtuen viime aikoina ollut melko viileät välit ja silloin kun päätin kertoa tulevasta äippälomasta, jännitti aika paljon. Turhaan! Hän oli jo asian arvannutkin ja suhtautui hienosti. Luultavasti asiaa auttoi aika paljon se, että hänellä on itsellään kotona reilun vuoden ikäinen lapsi. Tämän ilmoituksen jälkeen meidän välit taas parani eli se oli kyllä positiivinen kokemus. Toisaalta sitten tuli taas uudestaan synkkiä pilviä, kun töissä alkoi YT. No, se ei onneksi kosketa nyt sitten tässä tilassa mua, vaikka tunnelma olikin viime viikkoina töissä aika masentava. Yksi työkaveri kysyi multa ennen lähtöä, että oliko tämä raskaus ja sen ajoitus suunniteltu just näihin yt-veuvotteluihin!! No oli joo...
Kuten joku jo mainitsikin, tällä porukalla synnytykset on kyllä olleet monella aika vaikeita. Mä en jotenkin vieläkään osaa ajatella koko synnytystä ollenkaan. Jos vaan jaksatte jossain vaiheessa kertoa, niin olisi kiva kuulla miten teillä Jaipur ja Rudis asiat sitten loppupeleissä eteni.
Tutanna (jos vielä tätä puolta luet), eikös sullakin ollut niitä käsikipuja ja puutumista loppuvaiheessa? Onko ne nyt synnytyksen jälkeen kadonneet? Mun käsikipu on vähän parantunut, mutta tämä puutuminen on ärsyttävää. Mulla on molempien käsien sormet ihan koko ajan puuduksissa. Vaikka sormia liikuttaa (esim. nyt kun kirjoitan), niin tuntoa ei juurikaan ole. Toivottavasti se häipyy samalla kuin mahakin.
Mä lähden nyt kylään kaverin luokse, jolla oli laskettu aika eilen. Saa nähdä minkälaiset (odottavat) fiilikset on siellä. Sirje minkälaiset fiilikset on sulla? Entäs muilla?
Santtu