Sektion kokeneet, kertokaa!

Vauva oli perätilassa, eikä kääntymisyrityksestä huolimatta kääntynyt ja kun olin ensi-synnyttäjä ja ikää jo 34, niin sektio oli ainut vaihtoehto. Tosin en olisi edes halunnut perätilasynnytystä.



Eli sovittiin päivä jolloin menimme sairaalaan, aamulla klo 7. Sitten puetiin sairaalavaatteet päälle, kätilö laittoi tipan ja katetrin. Sitten siirrytiin leikkaussaliin odottamaan nukutuslääkäriä, joka oli hieman myöhässä. Sain epiduraalin. Jälkeenpäin ajateltuna, oli aikamoinen hässäkkä mutta kaikki kyllä tiesivät mitä tehdä. Muistan kuin katsoin kelloa jotain 8.52 ja pojan syntymäajaksi merkattiin 9.04. Minut siis puudutettiin kainaloista alaspäin joten näin kuinka poika nostettiin. Isä oli myös mukana, hän istui pääpuolella ja napsi valokuvia. Samoin poikaa heti näytettiin minulle, mutta vasta kun kätilö kysyi uudestaan haluanko koskea, sain käteni peiton alta. Liikuttava hetki.



Isä pesi pojan ja oli hänen kanssaan, eli noin tunnin verran olin vauvasta erossa. Heräämöön mentiin klo 10 ja siellä olimme tunnin verran. Sain pojan omalle rinnalle ja peiton alle.

Klo 11 lähdimme sieltä pois, ja käytävässä saimme kahvit ja konjakit (tosin en ymmärrä miksi emme päässeet huoneesemme, vaikka siellä oli meidän tulovaatteetkin, meillä oli perhehuone) ja sitten klo 12 huoneeseen.

Leikkausjälki on minulle tehty poikittain, se on siinä mistä häpykarvoitus alkaa. Tikkejä tuli 7, ja näyttää ihan siistiltä. Suihkuttelin kyllä alussa ahkerasti, kolme-neljä kertaa per päivä.

Leikkauspäivän makasin sängyllä, mutta jo illalla istuin kun rupesi jo tympimään makuulla olo. Seuraavana aamuna pääsin vessaan, ja sain luvan liikkua. Iltapäivällä kävin jo yksin suihkussa. Särkylääkkeitä (buranaa ja panadolia) soin kaksi viikkoa, vikalla viikolla jo pienensin annostusta koko ajan. Alussa huomasi, että kun touhuili johan rupesi vatsaan koskemaan, mutta nyt noin viikon ajan olen ei enää koske. Jälkivuotokin loppui viikko sitten. Nyt olisi sellainen olo, että voisi jonnekin jumppaan mennä, mutta olen vaan tehnyt lenkkejä kärryillä.

Ilmaa minulle kertyi kovasti, joten vatsa olo aikamoinen pallo, sekin kesti sen kolme viikkoa.

Sängystä ylösnouseminen ja sinne takaisin meno, piti aina miettiä miten mennä. Kätilöidien mukaan olin reipas sektiotapaus, moni kuulemma ei pääse sängystä ylös kuin vasta kolmantena päivänä. Eli kaikki on hyvin yksilöllistä.

08/05 ja kaikki meni suunnilleen samoin, kuten Tupunalla. Vauvamme oli myös perätilassa. En edes ajatellut muuta, kuin sektiota. Sektio tehtiin myös muista syistä.



Minulla ei ole juurikaan lisäkerrottavaa (Tupunan tarinaan). Minä nousin ylös seuraavana aamuna ja kävelin itse hoitajan valvonnassa suihkuun. Siitä lähti minun toipuminen ja toivuin nopeasti. Hoidin vauvan itse jne. Suihkuttelin myös haavaa päivittäin lämpimällä vedellä. Pari kolme päivää haava oli aikamoisen kipeä.



Minä paranin sektiosta hyvin. Olin sillä hetkellä osaston viidestä synnyttäneestä paraskuntoisin - muilla vaikeat synnytykset, imukuppihässäkkää jne. ...

Yhdyn edellisiin ,siis rutiinit suurinpiirtein samat. leikkaus sujui hyvin. Minulle sanottiin, että lapselle erittäin turvallinen tapa syntyä, ja äidinkin riskit pienet, kun ei ole ns." hätätapaus" vaan suunniteltu sektio.



Toivuin nopeasti, viikon kuluttua sektiosta en enää tarvinnut särkylääkettä ollenkaan. Jaksoin hoitaa vauvaa alusta asti, maito nousi rintoihin reilussa vuorokaudessa. Traumoja ei jäänyt ja arpi on hyvin pieni.

Paranin sektio-synnytyksestäni nopeammin kuin yksikään samana vuonna alatiesynnyttänyt kaverini omastaan, ainakin sen perusteella mitä keskustelimme jälkeenpäin.



Ei se kivutonta ole, mutta älä turhaan huolehdi. Onnea matkaan! Sektio on oikein hyvä tapa synnyttää!

Tupuna72:

Kätilöidien mukaan olin reipas sektiotapaus, moni kuulemma ei pääse sängystä ylös kuin vasta kolmantena päivänä. Eli kaikki on hyvin yksilöllistä.

Meillä (Seinäjoki) kaikki sektiopotilaat laitetaan nousemaan sängystä n. 1vrk:n kuluttua sektiosta. Ei jätetty paljon valinnan varaa. Vaihtelee ilmeisesti paikkakunnittain. Ja tietty jos oikein kovasti vastustaa hoitajia saattaa saada sänkyyn jäädä :)

Minulle on tehty kaksi sectiota (perätila ja viimeisin synnytyspelko) ja molemmat leikkaukset ovat menneet hyvin. Ensimäisessä sektiossa kivunlievitystä sain lihakseen pistettynä joka auttoi ihan mukavasti, mutta parempi kivunlievitys oli nyt viimeksi...eli kipupumppu. Kivut pysyi tosi hyvin loitolla (vaikka ainahan sitä kipua on ison leikkauksen jälkeen). Ekalla kerralla leikkaushaava hieman aukesi ja tulehtui, mutta parani loppujen lopuksi hyvin ja kuutisen viikkoa meni kun omasta mielestäni olin toipunut leikkauksesta. Toisella kerralla paraneminen leikkauksesta oli paljon nopeampaa...muutamaan päivään toivuin siitä. Meilläpäin synnärissä laittavat leikkauspäivän iltana " kävelemään" muutaman askeleen wc:hen...viimeksi oli vähän hankalaa kun puudutusaine meni ns. " jalkoihin" eli toinen jalka oli ihan tunnoton ja turta eikä siihen voinut varata. Mutta tunto palasi yöllä takaisin. Molemmat sektiot on leikattu samasta paikasta eli bikinirajasta. Myös imetys on lähtenyt molemmilla kerroilla hyvin käyntiin...

pääsin pikkuhiljaa totutellen. Ensin varovasti kävelemään ja n. 3 kuukauden päästä siitä menin kuntosalille. Kuuntele vain kehoasi miltä tuntuu...

Ensimmäisen jälkeen olin aika kipeä. En kuitenkaan niin kipeä että olisin tarvinnut särkylääkkeitä (sairaalassa parina ekana yönä sain jonkun piikin pyllyyn). En muista koska nousin sängystä, sen muistan että kävely oli viikon pari vaikeaa ja yskiminen ja nauraminen mahdotonta. Sairaalassa oltiin 5 päivää.



Kuopus syntyi aamuyöllä klo 0.20. Jo aamulla nousin sängystä ja menin suihkuun. Särkylääkkeitä tai piikkejä en tarvinnut ollenkaan. Kotiin päästiin kun vauva oli 2½vrk. Viikon päästä jo tuntui kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Kuntoilun aloitin tämän vuoden alussa, mutta ei johtunut siitä ettenkö olisi voinut vaan siitä että olen niin laiska :o)

Joku kertoi syöneensä paljon särkylääkkeitä, vaikuttaako se siihen että voiko imettää? Tuodaanko vauva aina rinnalle tietyin väliajoin alussa kun ei voi nousta sängyltä? Kuka vauvaa hoitaa jos isä on esikoisen kanssa kotona suurimman osan ajasta?

Minulla meni viimeksi paria eri lääkettä kipupumpun kautta ja kun se otettiin pois sain suun kautta panadolia 1gx3 ja buranaa 800mgx3.

Eppa79:

Joku kertoi syöneensä paljon särkylääkkeitä, vaikuttaako se siihen että voiko imettää? Tuodaanko vauva aina rinnalle tietyin väliajoin alussa kun ei voi nousta sängyltä? Kuka vauvaa hoitaa jos isä on esikoisen kanssa kotona suurimman osan ajasta?

Hoitajat huolehtivat vauvan rinnalle ja vaipan vaihdon kun et itse vielä pysty. Minä pystyin noin 2vrk:n kuluttua leikkauksesta itse huolehtimaan vauvasta.

Täällä K-PKS piti vessaan itse kävellä jo muutama tunti sektion jälkeen.Olo oli heikko ja kätilö tuli saattajaksi.Seuraavana aamuna(poika syntyi 9 jälkeen illalla)menin yksin suihkuun ja hoitelin vauvaa..

Ei kyllä annettu vaihtoehtojakaan.

Mulle on tehty kiireellinen sektio. Ja jos saisin valita niin synnyttäisin tämän seuraavankin sektiolla. Itsellä leikkaushaava on pystysuora ja iso ja ruma, koska olin yrittänyt ponnistaa reilun tunnin niin kaikki tila tarvittiin. Ei se arpi minua kuitenkaan haittaa. Poika syntyi perjantaina illalla ja kotiin päästiin keskiviikkona. särkylääkkeitä en enää kotona tarvinnut. Kyllähän se haava kipeäkin oli, mutta onhan ne paikat kipeänä alatie synnytyksenkin jälkeen. Eli minulle jäi ainakin hyvä mieli sektionkin jälkeen.



katariina

Olipa mukava lukea näin positiivisista sektiokokemuksista.

Jatkokysymys vielä, jos jollakin on kokemusta: Jos nyt päädytään sektioon, mikä mahdollisessa seuraavassa synnytyksessä on synnytystapa? Tämä raskaus on mun toinen, eka syntyi normaalisti alateitse. Vauvaluku ei ole tämän jälkeen vielä täynnä, jos se musta on kiinni... ;) Mites muuten sektioarvelle käy, jos tulen uudestaan raskaaksi?



Kiitti vielä, jos joku viitsii vastata.

mutta periaatteessa ei mitään estettä ole alatiesynnytykselle vielä yhden sektion jälkeen, riippuu tilanteesta.

Itselläni vain yksi lapsi, mutta hyvä ystäväni sai toisen lapsen kun edellisen syntymästä (hätäsektio) oli n.2v aikaa. Arpi venyi ihan siinä missä muukin maha, ja toinen synnytys oli alakautta. Suositus käsittääkseni on että raskauksien väli olisi n.väh.vuosi sektion jälkeen.

Kyllä sektion jälkeen on vielä mahdollista synnyttää alakautta, varsinkin kun sinulla on jo yksi alatiesynnytys takana. Ainahan lääkäreillä on tavoitteena että synnytys tapahtuisi alakautta, mutta kuten hyvin tiedämme, näin se ei aina mene. Itselläni on tehty neljä sektiota, ja ainakin täällä meillä on tapana, että kahden sektion jälkeen leikattaisiin mielellään loputkin vauvat. Itse sain kuitenkin vielä kahden jälkeen kokeilla alakautta, mutta koska se ei ottanut edetäkseen, niin päädyttiin silloinkin leikkaukseen. Neljännen kohdalla minulle suositeltiin leikkausta, mutta jos olisin sitä yhtä vahvasti vastustanut mitä edellisellä kerralla, olisivat he vielä antaneet mahdollisuuden koittaa alakautta. Päädyin kuitenkin sovittuun sektioon, ihan vauvan ja oman turvallisuuteni kannalta (mm. kohdun kestävyyden vuoksi). Sektioarven pitäisi kestää, vaikka tulisitkin uudestaan raskaaksi. Yhden sektion jälkeen ei yleensä ole vielä mitään haittaa raskauksista. Sitten kun leikkauksia on USEITA, niin raskaus on rasitus, mutta tämäkin yksillöllistä. Leikkaava lääkäri tarkistaa aina kohdun kunnon ja kestävyyden ja kertoo kyllä mikäli uusi raskaus ei ole suotavaa! Itselleni ainakin viimeksi leikannut lääkäri sanoi, että kohtuni on erittäin vahva, eikä mitään estettä uusille raskauksille ole. :)



Reita tuossa kirjoitti, että hänen käsittääkseen on suositeltavaa että raskauksien väli olisi n.väh.vuosi sektion jälkeen. Ja minulle ainakin sanottiin aivan samaa; suosittelivat jopa hieman pidempääkin aikaa. Itselläni oli ensimmäinen lapsi vain puolivuotias, kun aloin odottaa toista, ja siinä ajassa ei kohtu ollut vielä täysin palautunut, ja lisäksi minulla oli erittäin paljon arpikudosta ja kiinnikkeitä, jotka aiheuttivatkin sitten sen, että leikkausaika pitkittyi toden teolla ja tuntokin ehti palata kesken kaiken -mutta tämäkin on tietty erittäin yksillöllistä..



Tsemppiä kaikille odottajille, varsinkin niille joilla leikkaus edessä! :)

Esikoiseni syntyi hätäsektiolla -03 NKL:lla, ja toinen lapsi suunnitellulla sektiolla noin kuukausi sitten Jenkeissä. Täällä lääkäri suoraan suositteli toista sektiota hätäsektion jälkeen. Ekan sektion jälkeen olin pidempään vuodepotilaana, mutta tämä toinen sektio meni kuin leikki. Minut leikattiin aamukymmeneltä (spinaalipuudutus) ja pääsin pystyyn samana iltana. Koko yön hoidin vauvaa ihan itse, vain yhden kerran jouduin pyytämään apua vauvan nostamiseen. Seuraavana aamuna oli ihanaa päästä omin jaloin suihkuun, kun olin varautunut samanlaiseen monen päivän hikiseen oloon kuin ekassa sektiossa. Parasta sektiossa oli kuitenkin kotiinpääsy, pääsin kotiin 48 tunnin kuluttua!



Hätäsektion vuoksi eka leikkaushaava tehtiin pystysuoraan, ja sen vuoksi sitten toinenkin sektio tehtiin samasta haavasta. Täällä lääkäri ystävällisesti leikkasi vanhan, rumasti repsahtaneen arven pois (ei valitettavasti sen lisäksi yhtään ylimääräistä :D). Ekan sektion haava oli ommeltu, ja silloin haavan reunat levisivät jo sairaalassa. Tässä toisessa sektiossa lääkärini kiinnitti haavan niiteillä, ja laittoi niitä ihan tuhkatiheään. Hänen mukaansa niitit kestävät paremmin pitkittäisessä haavassa, ja ainakin omalla kohdallani tämä piti paikkaansa - arpi on tosi siisti ohut viiva.



Toipuminen tästä toisesta sektiosta on ollut tosi nopeaa, ja kipulääkkeitä en sairaalasta päästyäni joutunut syömään kuin yhtenä - kahtena päivänä. Joku kysyi kipulääkityksestä, kipuihin annetaan sellaisia lääkkeitä, joita voi turvallisesti käyttää silloin, kun imettää.

oli tarkoitus laittaa edellisen viestin otsikkoon...