MARRASMURUT TORSTAINA

En ole muutamaan päivään päässyt tänne pinoutumaan - väsyttää, öklöttää ja rankkaa on - miehellä kun menee pitkään töissä tällä ja ensviikolla ja lapset kun vaativat osansa.



Ei oikein ole hetkenkään rauhaa. Mutta periaatteessa en valita - kyllä nuo lapset loppujenlopuksi ihania on (välillä vaan väsyttää niin julmetusti). Odotan, että tämä alkuraskauden väsymys väistyisi - sitten taas menee paremmin :)

pitkästä aikaa pinoudun... on ollut vähän vatsakipua ja vähäistä rusehtavaa vuotoa jo 3 päivää mutta ei ainakaan vielä veriseksi vuodoksi muuttunut äitipolille soitellut ja sieltä vaan sanottu ei syytä huoleen... yksityiselle ultraa menossa 5.4

raskausoireita ollu rintojen arkuutta ja lievää etovaa oloa

Femedaan mennään, hintaa ultralle tulee kelakorvausten jälkeen n. 70 ¿.

Ei iso hinta siitä että saan tietää että onko kaikki kunnossa.

Tiistaina se tapahtuisi (samana päivänä neuvola) x)

Jännitti niin paljon kun soitin sitä aikaa että puhelu kesti ikuisuuden x) Se joutu aika paljon tenttaamaan mua että sai musta tiedot irti x)



Ensimmäinen este ylitetty x)

Sata jäljellä :D



Swehina rv 7+4

alkoi tänään aamulla. Eilen tosissaan oli tuo ultra siellä Femedassa. Mieletön lääkäri!!! niin IHANA! Ja sieltähän se sydämen syke löytyi heti välittömästä. Voi sitä riemua ja sitä helpotusta minkä tunsin. Sikiö on vielä kovin pieni. Eipä siitä kuvasta mitään selvää saanut. Kuitenkin jopa minäkin erotin sydämen sykkivän. Lääkäri kertoi, että kun sydämen syke on löytynyt on enää 10 prosentin keskenmenoriski. Nyt on olo rauhallinen ja niiiiin onnellinen.





Onneksi olkoo Swehina ultran ajanvarauksesta. :) Toivottavasti sinullekin suodaan (kuten muillekin) iloisia uutisia.



Ensi keskiviikkona on ensimmäinen neuvola, ja siellä toivottavasti nään taas vauvani seuraavan kerran. On tämä niin ihmeellistä tämä odottaminen :)



Mukavaa torstaita kaikille. Minä joudun tänään menemään yövuoroon, kun on yömiehet kipeänä. Saa nähdä miten jaksan koko pitkän yön valvoa.



Yrittäkää jaksella pahoinvointien kanssa. Minä olen onneksi onnellinen odottaja, kun pahoinvointia ei ole ollenkaan! Voima halauksia siis kaikille



toivoo Heidi <3 toukka 7+0

Mulla pahoinvoinnit vaan jatkuu ja nyt selvästi ajoittuneet iltapäivään- iltaan. Ruokaa ei saa alas millään. karseaa.. Toivon että alkais jo helpottaa niin osaisin nauttia raskaudesta enemmän. Päivät kuluu samanlaisina: unta paljon ja loppuaika taistelua pahoinvointia vastaan. Aiemmat raskaudet eivät ole olleet näin rankkoja alussa, vai onkohan aika kullannut muistot..

Mukava käydä lukemassa täällä teidän kuulumisianne.Mukava kuulla Heidi ,että sait hyviä uutisia! :) Onnea kaksosten odottajalle, nimeä en muista.

Vielä 6päivää neuvolaa..

Huomenna taas yks rv täynnä ja sitten voi sanoa olevansa 10.raskausviikolla :) pieniä voittoja nämäkin!



T.Vaavaa 8+6

täällä tänään :( Olin jo unohtanut kuinka kauhealle se tuntuu. Tyttö (1v) katsoi naureskellen kun äiti juuri ja juuri kerkesi napata muovipussin ja oksensi siihen. Onneksi sitten helpotti! Täytyy käydä heti ostamassa b strongia apteekista se auttoi viime raskaudessa.



Paljon onne alialle kaksosista!(toivoo nimimekin olevan oikea) Olikos iltatähdellä milloin ultra? Muistelen sinun kirjoittaneen myös mahdollisista kaksosista:) Muistanko oikein?

Ja Heidille: kiva kuulla hyviä uutisia! osasiko lääkäri sanoa mistä verenvuoto johtui?



meillä on tänään ruokana marjapiirakkaa :0) mitään muuta en voi/halua tehdä. Jospa sitten illemmalla...



Mulla on neuvola ja eka ultra vasta 3 viikon päästä, huhtikuun lopulla. Aika isoja eroja meillä kun monella taitaa olla näinäpäivinä neuvola.



Pikkuesteri joka ei millään muista rv:ja..

elikkäs rv 7+1 mennään!

Juuri, kun eilen pääsin kehumaan ettei minulla ole pahoinvointia, niin eiköhän se alkanut tänään. En ole oksentanut (vielä) mutta huono olo vaivaa. Hyviä vinkkejä sen helpottamiseksi? Inhoan oksentamista, mutta sekin vois tietysti helpottaa hetkeksi.



Tänään tuli rv 6+0 täyteen ja sikiö viihtyy edelleen masussa. :) Tasan viikon kuluttua on eka neuvola. Jännää! Hirveesti on jo kysymyksiä mielessä mitä pitää muistaa kysyä.



Missä vaiheessa te ootte ajatellu kertoa työnantajalle raskaudesta?



Lumista päivänjatkoa!

Vointi erinomainen, nyt saa rauhassa nauttia tästä hyvästä olosta kun on eilen neuvolassa kuullut ne ihanat sydänäänet :) Tähän asti oli pieni pelko persauksissa, että jos tuo hyvä olo johtuukin puuttuvasta sikiöstä... Vaan onneksi niin ei ollut!



Joku kyseli työnantajalle kertomisesta, se on jo hoidettu viime viikolla... Silloin oli rv 8+1 ja maha pullotti sen verran, että mammahousut oli pakko pukea jalkaan. Ajattelin, että on parasta kertoa ennen kuin huhut alkaa liikkua. Ja helppo oli sikäli kertoa, että vakivirka on eikä koeaikaa tms. häiritsemässä elämää. Nythän tän raskauden huomaa kaikki, joten kiva kun ei tarvitse yrittää piilotella (eikä se kyllä onnistuisikaan, kun meillä ei töihin voi millään löysillä oloasupaidoilla tulla...).



Mutta eipäs nyt muuta :) Seuraava neuvola neljän viikon päästä (rv 13+2), silloin onkin eka lääkärineuvola.



Marrastoive rv 9+4

Huomasin että sinulla on just saman verran viikkoja kuin minulla. Kävin tiistaina neuvolassa ja lasketuksi ajaksi saatiin 29.10 mutta se todennäköisesti siirtyy ultrassa reilusti marraskuun puolelle kun plussasin niin myöhään. Ei auta kuin odottaa huhtikuun 26. päivään jolloin on eka ultra. Siihen asti mennään sen mukaan että viikoja on nyt 9+4.



Työnantajalle kertomisesta sen verran että vähän hirvittää kertoa...

tilanne on nimittäin sellainen että olen vasta ensi viikolla palaamassa töihin hoitovapaalta ja saan heti kertoa että jään taas pian lomalle...



Kevätterveisin Kristiina + hippu 9+4

kyynelsilmin. Meidän marrasmuru ei saanut kehittyä rv6+2 pidemmälle. Maanantaina alkoi vuoto ja tiistaina tuli selkeästi ulos... Eilen vielä ultrassa varmistamassa asia, ja eihän siellä enää mitään ollut...

Tuntuu hirveän pahalta, mutta ilmeisesti ei ollut hänen aikansa vielä tulla...

Minä siirryn hoitelemaan esikoista ja uuden vauvan yritys aloitetaan tod.näköisesti vasta kesällä, on tämä sen verran rankka kokemus ettei heti perään toista kestä.



Onnea ja paljon tarrasukkia teille muille odotukseen, jatkakaa iloisin mielin ja nauttikaa mahankasvatuksesta ja öklöstä olosta!!! :)



Heidi, poika kohta 1/2v ja enkeli

Minulla oli marraskuussa keskeytynyt keskenmeno joka ilmeni vasta np-ultrassa,oli shokki nähdä ettei pienellä ollutkaan kaikki hyvin. Lohtuna oli kuitenkin neljä tervettä lasta,sikiöstä näki ettei aivot olleet normaalit.

Omaa napaa: eilen illalla oli kamala olo,makasin sohvalla reilun tunnin ja nukahtelin vähän väliä kun lapset leikkivät vieressä. Onneksi tänään on taas hyvä päivä. Olen lähdössä työpaikalle yllätys-syntymäpäiväjuhl iin joten on kiva ettei naamasta näy että olen raskaana. Limua ja suolapähkinöitä olen syönyt,luulen että tuo suola tekee hyvää tällä hetkellä.Ehtii sitten syödä terveellisemmin kun huono olo loppuu kokonaan.



Ei tässä muuta,nyt juhliin juomaan tilkka kuohuviiniä ja syömään kakkua!



Jas 7+6

Itsellä raskaus jatkuu ja on mennyt suhteellisen kivuttomasti eli ei mitään sängyn pohjalle vetävää pahoinvointia ole ollut.Hyvin olen jaksanut raskauden osalta.



Muuten hieman murheita.

Minulla on 3 lasta ennestään ja tämän tulevan isän kanssa ollaan tunnettu vuoden verran. Yhteinen juttu tämä lapsi on yrittely-vaiheessa ollut, mutta jokin kumma mieheen iski kun uutisen kuuli, että lapsi on tosissaan tulossa.

Jonkin sortin paniikki ja takapakki. Kurjaa mulle. Väläytteli jo ettei olisikaan valmis ja kaikenlaista, vihjailua keskeytyksestä jne.

Olen ollut hieman maassa aika-ajoin kun en nyt tiedä, että onko tuo vain ohimenevä paniikki ja pelko(mitä tulikaan tehtyä-tyylinen)vai mikä.



Ystävät ja hänen äitinsä ovat sitä mieltä, että se olisi ohimenevää ja mulla ei olisi syytä pelkoon, MUTTA en voi siihen nyt täysin luottaa omasta mielestäni.

Mielessä siis pyörii sata asiaa, että jos nyt se livistääkin tuosta(olen kyllä todellä puulla päähän lyöty jos niin kävisi) niin jaksanko yksin? Lapset on mulla nyt 2, 5 ja 8v. ja 2 nuorinta menossa syksyllä viereiseen päiväkotiin hoitoon ja vanhin siis koulussa. Pärjäänkö?



Tämä kaikki on jossittelua, mutta toki nyt olen ajatellut asiaa pelästyneenä myös tuolta kantilta ihan varuiksi, että asia olisi ainakin itselle mahdollisimman selkeä ja näin siis mahdollisimman hyvä olo.



Miehellä yksi lapsi on ja hän on pahasti kehitysvammainen ollut jo syntymästään lähtien. Odotus ja syntymä on olleet melkoisen isoja asioita aikanaan käsiteltäväksi ja ehkä tuo jollain tapaa niiden kokemusten vuoksi nyt tosipaikan tullen pelkää.

Pojastaan hän silti huolehtii ja kantaa vastuunsa koko ajan ja hän on miehelleni hyvin tärkeä...eli ei se nyt ihan vastuuntunnotonkaan voi olla ja mitä häntä tunnen.



Juu, tää on todella yllättävä käänne ja ajatukset on sekaisin kaikesta. Toivon, että tämä tästä ajan kanssa ja kuitenkin mielellään mahdollisimman pian selkenisi parempaan suuntaan.





Only1 ja Pikkuruu 5+4

Otan osaa Heidi86!







Nyt on sitten torstai. Lost-päivä. Lapset pitää syöttää ja sukia puhtaaksi hyvissä ajoin. Lukea lyhyt satu ja peitellä omiin sänkyihin. Kyllä! Olen koukussa. Olen valmis jopa jättämään yhtenä iltana viikossa sadun lukematta, kunhan vain näen tuon sarjan. Mitäköhän AV-palstalla sanottaisiin tästä :D



Olin ikionnellinen, kun rintojani nipisteli ja minulla oli huono-olo. Jopa nuo pienetkin raskausoireet tuovat iloa, kun muuten on ollut niin kovin oireeton olo. Sanotaan, että jokainen raskaus on erilainen. Ja kyllä se pitää paikkaansa. Esikoista odottaessa en kärsinyt pahemmin pahoinvoinnista, muistan rintani olleen todella kipeät. Ja komeat olivatkin; kaksi ikiomaa tiikerikannua kirkuvan punaisine raitoineen. Jos vatsaani säilyi arvitta, rinnoista en voinut sanoa samaa. Muuten oli mitä mainioin olo. Väsytti ja nukuin viidestä ilta kahdeksaan, joka ikinen päivä. Mielialavaihtelut olivat välillä niin rajuja, että saatoin itkeä kaksi/kolme tuntiakin tietämättä oikein itsekään miksi itkin. Nyt sitä muistelee lähinnä naurulla :D



Toista odottaessa kärsin pahoinvoinnista. Minua pyörrytti jatkuvasti ja sain äkillisiä " kuumia aaltoja" . Kaupassa ollessamme saatoin alkaa repiä vaatteita yltäni, kun rupesi huimaamaan ja tuli niin tukala olo, ettei oikein tiennyt miten päin olisi maahan kupsahtanut. Saatoin ostaa kilon kinkkua ja syödä ne parkkipaikalla siltä seisomalta. Tuo poika imi minusta kaiken! Kärsin niin monista puutoksista, ettei niistä oikein pysynyt edes laskuissa. Ja se väsymys, tuntui, ettei minulla ollut aamulla edes voimia nousta tekemään esikoiselle aamupalaa, saati pysyä hereillä koko päivän ajan. Taisin nukkua puolet raskausajastani.



Mitäköhän tämä tuo tullessaan. Innolla kuitenkin sitä odotan. Ja vähän olen tässä jo miettinyt niinkin kaukaista asiaa kuin synnytys. Eilen se minuun iski. En pelkää synnytystä. Ei se olekaan mikään kummitus, joka enää minua pelottaisi. Nyt vain aion pitää huolen siitä, että minua kuunnellaan neuvolassa ja pitävät tarkasti huolen siitä, että sikiö ei ole veljensä kokoluokkaa. Vaikka sektio ajatuksena tuntuu pelottavammalta kuin alatiesynnytys, olen valmis vaikka siihen mikäli vauva osoittautuu isoksi. Ainoa huolen aiheeni on, että kahden aikaisemman raskauden aikainen terkkarini jäi eläkkeelle. Tätä uutta naista en tunne lainkaan. Entä jos hän ei otakaan minua todesta? Ja mitäköhän hän ajattelee, kun sisään astuu nainen, joka heti ottaa puheeksi synnytyksen ja rupeaa tiukkaamaan seurantaa :D. Pitänee aloittaa pehmeästi.



Alialle onnea kaksosista!