Sattuuko välilihan leikkaus?

Sain kaksi annosta epiduraalia ennen vauvan syntymää. Kätilö kertoi tekevänsä tuon leikkauksen, muuten en olisi tiennytkään koko asiasta. Syynä leikkaukseen taisi olla se, että vauva syntyi keskosena (rv 35+3) ja haluttiin pelata varman päälle.



Epiduraali tehosi tosiaan niin loistavasti, että oikeastaan kaikki tuntoaistimukset hävisivät saatuani sen.

Minulla esikoinen syntyi imukupilla sydänäänten laskun takia ja tätä varten piti väliliha leikata. En tainnut ehtiä saada puudutusta, mutta ei se tuntunut miltään, sattui supistukset ja ponnistaminen ihan tarpeeksi. Inhottava " nirsk" -äänihän siitä tuli.

Ompeluun sain ilokaasua ja puudutetta kaksikin kertaa, eikä tämäkään ollut kivuliasta, pieniä pistoksia saatoin tuntea.





*tiitiäinen, kolmas tulossa 38+5* (tokassa synnytyksessä ei tullut kuin pieni nirhauma!!)

minä synnytin 2.5 vko sitten ja minulta leikattiin väliliha. En voi sanoa sen sattuneen ja kyllä kätilö puuduttaa.Siinä vaiheessa kun väliliha leikataan niin kipu tulee ihan muusta ja on koko aikaista. Mulla ainakin ponnistusvaihe oli koko hoidon kivuliain.

Tosin lääkäri laittoi jonkinlaisen puudutteen, joten en huomannut koko leikkausta. Olo oli muutenkin tukala siinä vaiheessa, kun vauvan pää oli tulossa ja tuntui kuin koko alapää olisi ollut ison tulisen aallon alla. Ponnistaminen ei sattunut, vaan tuntui hyvältä. Härän raivolla vauva maailmaan...



Leikkausviillon ompeleminen kyllä sattui, vaikka lääkäri yritti olla varovainen. Kotiin tultua väänsin itkua muutaman päivän aina vessassa käydessä - mutta särkylääkkeet, ilmakylvyt ja vedellä huuhtominen + peräpuikot auttoivat asiassa ja viilto parani nopeasti.



Pelkäsin juuri tuota epparia ihan kamalasti etukäteen. En kyllä sitä uudestaan toivo, mutta mieluummin se kuin repeäminen.

Laittavat puudutuksen ja todennäköisesti olet siinä vaiheessa niin keskittynyt synnytykseen, ettet edes huomaa koko tapahtumaa.

Tunsin kun leikkasivat, mutta se ei millään tavalla koskenut.

Joskus joku tuttavani sanoikin synnytyksestä mielestäni aika osuvasti. " Kun olet muutaman tunnin ollut siinä tuskissasi, voisi puolestasi lyödä vaikka kirveellä selkään etkä huomaisi sitäkään." Semmoinen olotila oli itselläkin :)

kuten ei sattunut tikkaaminenkaan, kätilö puudutti hyvin ennen kun alkoi työhön. Haavaa jomotti jälkikäteen jonkin verran, mutta burana auttoi ihan kivasti. Pissatessa kirvelsi, siksi alkuun suihkutin aina samalla kädenlämöisellä vedellä haava-aluetta, ei tuntunut niin pahalta.

Tuntui aivan selvästi, kun sakset leikkasivat ihoon viillon ja kuului mukava jurskahdus. Näin jälkeen päin ajatellen kipu oli juuri sellainen kuin joku tulisi ja leikkaisi terveeseen ja puuduttamattomaan ihoon saksilla palkeenkielen eli sattui ihan kiitettävän paljon. Ja tämä kaikki tapahtui kun olin ponnistamassa, joten olin keskittynyt ihan muuhun asiaan, mutta tiedostin silti tapahtuman noin selvästi. Joten vaikka usein sanotaan, että se ei satu niin joskus voi käydä niinkin, että se sattuu vaikka olisikin puudutettu.



Tämän tapahtuman takia lykkäsin toisen lapsen hankkimista, koska epparin teko teki synnytyskokemuksestani karmivan. Onneksi toisessa synnytyksessä vauva mahtui tulemaan ilman epparia. =)

...ei sattunut ainakaan minua. Tietaakseni kummallakaan kerralla ei puudutettu. Itse synnyttaminen sattuu sen verran - ja valiliha leikataan aina supistuksen aikana, nain olen ymmartanyt - etta siina se leikkaus menee ihan sivussa.

olin niin keskittynyt hengittämiseen ja ponnistamiseen siinä ponnistusvaiheessa. Ponnistusvaihekin oli kivuton.



Pahin vaihe oli juuri ennen ponnistusvaihetta, kun oli " pakottava" tarve ponnistaa ja paineentunne häntäluussa (kipukin), ja kätilö käski vielä odottaa. Ponnistusvaihe oli helpotus, vaikka kestikin pitkälle toista tuntia!

Mua ei tietääkseni (ja miehen muistin mukaan) puudutettu, mutta ei se leikkaus siinä konkurssissa enää tuntunut. Oli tosi tukala ja kivulias olo. Vauvalla oli sydänäänilaskuja, joten piti auttaa imukupilla pian maailmaan. Tilanne oli nopeasti ohi: lääkäri antoi ohjeet, käski ponnistamaan, kun supistus tuli, veti kerran ja kätilö leikkasi episiotomian saman tien, kun tyttö tulikin jo sillä koevedolla.



Ompelun aikana sain puudutetta ihan tarpeeksi. Synnytyksen jälkeen pystyin hyvin istumaan, mutta siinä 5. päivän paikkeilla oli kovat kivut. Sitten taas helpotti.

Mulla ei puudutettu, vaan kätilö leikkasi epparia aina kun supistus tuli. Se supistuksen kipu oli sen verran roima, että epparin leikkausta en tuntenut erillisenä kipuna lainkaan. Sen verran aina näin, että nyt leikkaa, kun ponnistin. Tämä siis TAYS:ssa

Ei sattunut mullakaan välilihan leikkaus, puudutus laitettiin se vähän nipisti.Ompelu nipisteli ikävästi. Mutta, kaikkein kivulianta oli se jälkikipu mitä leikkaushaava tuotti: kolmisen viikkoa jomotteli..ei pystynyt/saanut istuakkaan!!Kipulääkkeiden voimalla meni viikot!

Minulle kyllä laitettiin puudute ennen leikkausta. Lisäksi sain synytyksess II asteen repeämän ja haava oli kyllä todella kipeä, sen voin suoraan sanoa. Kirveli kun kävi vessassa ja aina piti suihkutella, n. kuukausi synnytyksen jälkeen. Haava oli kipeimmillään n. 3-4 päivää synnytyksestä jolloin meinasin pyörtyä kun kipu oli niin pahaa.



Nyt, kohta kolme kuukautta synnytyksestä, haava on täysin parantunut :), mitä nyt vähän kiristää.

En edes tiedä puudutettiinko. Taisin huomata koko epparihaavan vasta seuraavana päivänä (sitten kyllä sattui ;) - tuli toisen asteen repeämiä emättimeen ja niitä ommeltiin aika pitkään.



Epparihaava tehdään käsittääkseni " valkoiseen" lihaan eli vasta sitten, kun veri ei selvästikään enää kierrä välilihan alueella paineen takia. Tarkoitushan on estää luonnolliset ja usein pahemmat repeämät.

Mutta on hyvä kirjata toiveisiin, ettet halua sitä leikattavan. Alla linkki missä lisätietoa episiotomiasta. Googlettamalla löydät lisää..



http://www.lapsiperhe.net/aktiivinensynnytys/artikkelit.php3?artikkelin…



Paraneminen episiotomiasta kesti 4kk ja esim. pyöräillessä sattuu edelleen (synnytyksestä pian 2v). Repeämä mikä vaati 6 ommelta, paranin 2 viikossa, täysin (6kk sitten).



Lila75

tunsin kyllä että sitä leikataan mutta kipua en ainakaan muista tunteneeni. 2viikkoon en istunut kuin toisella kankulla.nyt synnytyksestä aikaa 3kk.kipu synnytyksen jälkeen oli aivan kiitettävä! en uskonut ennen synnytykseen menoa että välilihaa tarvitsisi leikata ja siinä suurin pelko tuli kun kätilö asiasta ilmoitti.Seuraavaa synnytystä ajatellen on pahin pelkoni välilihan leikkauksen jälkeinen pari viikkoa.

ilmoitin, että saa leikellä vain jos lapsen tai äidin terveys sitä ehdottomasti vaatii. Eli ei leikelty. Ponnistusvaihe kesti 10 min ja iso lapsi syntyi mielestäni helposti (pystyssä jakkaralla).



3 tikkiä jouduttiin repeämiin laittamaan. Repeämistä en itse edes huomannut. Paranivat pian. Taisin olla koko 4 h huoneessa ainoa, joka imetti istuen..

Minä en ainakaan tuntenut yhtään mitään ja puudutettiin kyllä :)

Sen kaiken muun ohella ei kerinny edes ajatella sitä leikkausta koska kyllä mulla myös se ponnistusvaihe oli kaikista tuskallisin koska paine niin valtava kun vauvan pää painaa tuloaan mutta kaikesta selviää.

nyt synnytyksestä reilu kaksi viikkoa ja kaikki kauheudet ja kivut yms tuskat jo unohtuneet ja olo onnellinen pienen prinsessan kera :)



ansku ja prinsessa

Muistaakseni sain puudutteen ja se leikkaus kävi kipeää! Ja kätilö joutui leikkaamaan vielä toisen kerran!!! Vieläkin tulee kylmät väreet siitä tuntemuksesta ja leikkausäänestä! Onneksi se oli vain hetkittäinen kipu...Toisen lapsen synnytyksessä ei onneksi tarvinnut leikata.

..eikä sattunut, huomasin kyllä kun epparia leikattiin ja kuulin äänen mutta se oli nopeasti ohi ja tosiaan kivutonta. Kivuliaan ponnistamisen jälkeen pelkäsin ihan kamalasti epparin ompelua, sain puusutuksen ja haukoin vielä ilokaasuakin minkä kerkesin ompelun ajan ja silti se sattui..eppari oli myös ihan järkyttävän kipeä pari viikkoa, kippurassa kävelin enkä todellakaan olisi voinut istua yhtään:( Nyt synnytyksestä on melkein kuukausi ja eppari tykyttelee hieman mutta ei tuo tunnu enää miltään ja kyllä se oli tuon ihanan pikku tuhisijan arvoista:)