Ahdistaa ja masentaa. Onko muita?
Odottelen täällä toista lastani rv 7+4 ja oon jo ihan henkisesti ja fyysisesti väsynyt tähän touhuun. Lapsi on toki toivottu ja sitä yritettiinkin jokunen kuukausi ennen kuin tärppäsi, mutta heti ekat raskausoireet n. 3 viikkoa sitten tuntui jotenkin vetävän multa " maton jalkojen alta" . Vaikka järki sanoo, että pitäisi olla iloinen, että on vauva tulossa, niin pahan olon, väsymyksen ja lapsen terveyteen liittyvän epävarmuuden vuoksi en jaksa iloita.
Olo ei oo mitenkään kammottavan huono, kuten esikoisen aikana, vaan vaikka pahoinvointi on tauotonta, se on onneksi lievempää kuin esikoista odottaessa. Väsy on koko ajan kova. Nytkin esikko vielä sairastui flunssaan, joten yötkin menee pommiin. Välillä aina ajattelen paniikissa, että tätä huonoa oloa voi jatkua vielä lähes 3 kuukautta! Kuinka hemmetissä mä jaksan niin kauan?! Tai jos tuleekin keskenmeno, niin kaikki kärsiminen on ollut turhaa.. Miten aika voikin kulua niiiiiiin hitaasti?
Töihin meno ahdistaa kaikkein eniten. En tietty oo vielä kertonut kenellekään olevani raskaana ja siksi en mielellään oksentelisikaan töissä. Töihin keskittyminen ei onnistu ja siitä tulee huono omatunto. Saikulle en viitsis jäädä, kun fyysinen olo ei oo niin huono.
Tiedän, että negatiiviset ajatukset vaan pahentaa tilannetta ja saa ankean tuntumaan vieläkin ankeammalta, mutta aivojen kääntäminen positiiviselle vaihteelle ei vaan tunnu onnistuvan. Sitäkin mietin, että onko tämä ihan tervettä ja normaalia vai voisiko kyseessä olla joku esikoisen (nyt 1 v 10 kk) erittäin vaikesta vauva-ajasta (oli teholla pitkään) johtuva piilevä masennus.
Mielipiteitä? Kokemuksia?
Kommentit (3)
synnytyksen jälkeinen masennus saattaa puhjeta vielä vuoden kuluttua synnytyksestä. Esikoisen iän perusteella sä et kuuluisiätuohon joukkoon. Mutta käy kurkkaamassa ÄIMÄn sivuilta, mikäli asia kiinnostaa.
Minulla oli ihan samat tuntemukset alkuraskaudessa, itseäkin hirvitti miksi tunsin niin negatiivisesti ja kun kerran vauva vielä haluttiin niin miksen vaan voinut olla onnellinen. Monta kertaa teki mieli vain perua koko homma ja toisaalta pelkäsin hsyteerisesti keskenmenoa. Kun aika sitten kului, ajatuksetkin muuttivat suuntaa ja odotuksesta tuli ihan kivaa. Meille odotetaan jo neljättä joten kauheasti ei edes aikaa ole keskittyä tähän raskauteen. Jossain vaiheessa tuossa 30 viikon kieppeillä iski uusi ahdistus ja masennus, kun jäin töistä lomalle ja sitten äitiyslomalle, mutta taas kun pää ja kroppa on uuteen rytmiin tottunut niin nyt en vaan enää malta odottaa että näen tätä uutta tulokasta. Sitten varmaan tulee taas joku uusi ahdistus siitäkin muutoksesta =) Ilmeisesti sinäkin olet kovin herkkä reagoimaan ja tunteita löytyy paljon. Minulla on kokemusta myös synnytyksen jälke. masennuksesta ja sekin tietysti osaltaan ahdistaa, koska pelkään sen uusiutuvan, mutta toisaalta taas kun kokemusesta tiedän mitä se on niin siihen on helppo reagoidakin. Mutta puhu ihmeessä neuvolassa omasta olostasi, älä jää yksin murehtimaan ja suremaan!!! Minäkin juttelin paljon siellä ja vielä sairaalassa lääkärille kun olin supistusten takia osastolla muutaman päivän ja apua saa helposti ihan kuuntelunkin muodossa! Raskaus on ihanaa ja herkkää ja mullistavaa aikaa!
Muistan kahden ensimmäisen raskauden olleen huolen ja ahdistuksen täyttämää aikaa. En todellakaan voi sanoa nauttineeni raskausajasta ja ihmettelin naisia, jotka näyttävät hehkuvan odotusaikana. Olin huolissani vauvan voinnista, välillä omasta terveydestänikin: meneekö kaikki hyvin, onko vauvalla kaikki hyvin, syntyykö terveenä, miten synnytys menee. Huolta ei helpottenut terveydenhuoltoalalla työskentely. Tiesin liian hyvin, miten moni asia voi mennä huonosti. Se että kaikki menisi hyvin, oli mulle kaikkein epätodennäköisin vaihtoehto. Lopulta kaikki meni hyvin, mitä en meinannut todeksi uskoa.
Kerroit esikoisen vaikeasta vauva-ajasta. Se vaikuttaa varmasti odotuksen mielialaasi. Muista, että tällä kertaa ei tarvitse tapahtua samalla lailla, kaikki voi mennä myös hyvin. Alkuraskaus väsymyksineen ja kuvotuksineen on mun mielestä erikoisen raskasta aikaa. Nyt kolmatta odottaessa huomaan mielialankin kohentuneen, kun lähestyn raskauden puoliväliä. Sunkin mieliala varmasti kohenee, kun väsy helpottaa! Muista, että esim. neuvolassa voit keskustella terkkarin kanssa ajatuksistasi ja ainakin meidän neuvolassa voidaan varata käyntejä useimmin kuin normaalisti, jos äitiä huolettaa vauvan vointi tms.
Voi hyvin ja muista levätä aina kun voit!