&hearts MAALISmasujen sunnuntai supinat &hearts

Ruoka oli hyvää ja ravut mainioita!

Nyt sitten isä ja velikin tietää sillä äitini päätti ilmeisimmin viinin vaikutuksesta möläyttää asian iloille ja oikea show olikin.Hyvin kyllä ottivat uutisen vastaan peloistani huolimatta.



Omassa navassa ei yhtään mitään.Oireet kadonneet.Ei okseta enää.tai onhan turvonneet kipeät rintavarustukset ja kasvava massu kera väsymyksen.Aamuisin olisin yhä vaan jo kuudelta hereillä.Nytkin yritin tsempata ja nousin vasta puoli 8.Vaikka ilta meni myöhään,silti.Puolilta päivin tulee raju väsymys,täysin voimat vievä.



To mulla olis se eka neuvola ja kehittelen kauhukuvia(voi mua hullua)

Taidan pyytää kuuntelemaan ihan ensin &hearts-äänet ennenkuin muihin löpinöihin ryhdymme.



Nyt nuorin heräilee,mentävä.

L+5 ja sissi rv 10+

Juu, kyllä tässä aamulla olin jo kuuden aikaan täällä eilisiä lukemassa, mutta en jaksanut uutta aloittaa vaan menin nukkumaan. :) Mies lähti töihin kuudeksi, joten nousin siihen samaan herätyskelloon sitten syömään vähän aamupalaa. Yöllä kävin viitisen kertaa pissillä ja joka kerta heikotti jo, mut oli Niin hurja väsy, et en jaksanut jäädä pystyyn vaan painelin takas punkkaan ja sammahdin samantien. Ihana, että kerrankin uni maittaa eikä tarvitse koko yötä kykkiä hereillä. Ja samoin se mattoi myös toissayönä. :)



Noh, nyt pitäis sitten skarpata. Oli 6v.kuopus jo heräillyt ja " vähän" väritellyt kuvia.. Tussia on molemmat kädet täynnä ja vartalossa viivoja sekä jopa leussa oli joku tussitäplä. Itkuhan siitä tuli, kun näin sen ja huudahdin, että " Voi jestas sentään!" . Mikähän siinäkin on, että heti pitää itkemään ryhtyä.. Tuo nyt tietysti on kyllä hieman herkkä, mut ehkä johtuu eniten siitä, että tietää tehneensä väärin ja sit purkautuu se pelon paine, kun mä näen sen. On meinaan sellasta jälkeä, ettei ihan vahingossa kyllä ton ikäinen noita ole piirrellyt.. Noh, kyllähän se siitä pois kuluu sitten, ajan kanssa. Tuli sitten viikon tussiaresti.



Kroppa muistuttaa siitä, että omat tissit on. Ne on kipeinä koko ajan. Sit pissillä saa rampata urakalla. Onneks ei sentään ole tulehdustuntoja.. Heikko olo on ja joskus etoo, mutta harvemmin enää tarvitsee oksentaa. Paitsi jos olen ahminut jotain paljon pahaan olooni. Sellai jatkuva pikkunapostelu tuntuu paaaljon paremmalta.



Hajuaisti ja mielihalut: Eilen istuttiin tytön kanssa parvekkeella ja kuunneltiin ukkosen ääniä. Siinä sitten jostain tuli nenääni ensin valkosipulin tuoksu, sitten haistoin ne jo valkosipuliperunoiksi, joten lopputuloshan oli se, että me kuorittiin junnun kanssa perunoita partsilla ja laitettiin iskä kauppaan hakemaan kunnon kuohukermaa. tarkotuksena oli tänään tehdä lihapullia ja muusia, mut näistä nyt sit muokkautui jo eilen valkosipulikermaperunat ja jauhelihapihvit sipulikastikkeella ja voi piru, että olikin hyvää. Tosin harmittaa se mun syöminen, kun on sitä napostelua niin ei pysty kunnon ähkyyn itseään syömään. Mut jäipähän ruokaa siis tällekin päivälle ja nyt saa sitten puputtaa kunnolla. :)



Papu 11+2

Miten tämä voi kestää näin kauan. Viides viikko lähtee maanantaina eikä olo ole yhtään helpottanut. Kurkkukin on taas turvonnut ja tosi kipeä jo toistamiseen! Voiskohan niillä metsäpalosavuilla olla jotain tekemistä tämän kanssa?



Pahaolo on onneksi alkanut helpottaa eikä tarvitse joka päivä enää oksennella.



Mulla olis ollu viime viikolla neuvola, mutta unohdin mennä! Miten voi unohtaa neuvolan?! Itseasiassa jotenkin kuvittelin että se olisi ollut ensi viikolla ja lauantaina katsoin sitten neuvolakortista, että minä päivänä se on ja kauhukseni huomasin että se oli viime viikolla.. Täytyy maanantaina nolona soittaa terkkarille. Onneksi on mukava tyyppi.



Huomenna sitten np-ultraan. Vähän kyllä jännittää.



Nyt täytyy lähteä kakkavaipan vaihtoon : )



Pirriäinen, poju 1v 11kk ja rv 13+1

Hyvin nukutun yön jälkeen on mukava olla hereillä, kun ei ole tuota pahoinvointiakaan :-) Olo on aamusta tuonne alkuiltaan aikas mukava, sitten alkaa se alavatsan nipistely ja jomotus, kuuluu kait asiaan, silloin tulee välillä sellainen lievähkö huonovointisuus, mutta kun laittaa pitkälleen heti helpottaa.



Eilen oli kylä paikassa aivan ihanaa uunikalaa ja jälkkäriksi omppupiirasta. Olisin halunnut syödä enemmän, mutta vatsaan ei yksinkertaisesti mene, ja jos syön liikaa niin heti tulee sellainen ähkyolo, ettei kunnolla voi hengittää. Onneksi noin päin niin ei tule liikaa syötyä. Saatiin luumuja 10L ämpärillinen mukaan, siis niitä oli aivan älyttömästi puissa, oli tummaa ja keltaista. Niitä söinkin eilen jo varmasti litran verran ja vatsa toimi vähän liiankin hyvin.



Tämä hormooni-nuha vaivaa aina silloin tällöin, eli eilen aamulla nenä oli todella tukkoinen ja sitten taas vuotava, kurjaa, mutta minkäs teet. Olen käyttänyt tuota suihketta, kun NKL-lääk. totesi, että sinä saa käyttää huoletta.



Nyt kaikille hyvää sunnuntaita-taidan mennä vielä pitkälleni !

t. emmi rv-10

täällä on aamutyöt tehty ja aamupala syöty - kahvia hörpiskelen vielä..



Funtsin millä sais kulutettua päivän tonne puoleenpäivään asti, sillon vois syödä (mulla on jonkinlaiset ruoka-ajat että pysyisin jollain lailla edes ruodussa) ja mennä päikkäreille - koska puolenpäivän aikaan iskee armoton väsy.



Edessä vielä viiden päivän työrupeama, ja mä olen jo puolentoista päivän töiden jälkeen ihan rättipoikki..vielä kun huomenna ja ylihuomenna ei ehdi edes päikkäreille - kauheeta!!



Huomenna olis työpalaveri keskellä päivää pomon kanssa..jokin himputin arviointi, mietin josko siellä sitten naamatusten ilmoitan raskaudestakin - mieskin sano ettei pidä välittää siitä mitä pomo on mieltä, ei sen mun elämästä saa tehtyä yhtään tän vaikeempaa oli vittumainen tai ei. (ainakin luulen niin)..luulis olevan tyytyväinen että ilmotan ajoissa enkä viimetipassa - ehtivät suunnitella miten työt hoitavat. Ja ehkä mua armahdetaan vähän kevyemmillä paikoillakin.



Tiistaina on se jatkuvasti päässä pyörivä nt-ultra - vieläkin on kauhea tune että jokin on pahasti pielessä, vaikka luulisi jo km tulleen jos pahempi kehityshäiriö olisi..mutta entä jos ne viikot ei vielä täsmääkään..kaikkea sitä pienessä päässä pyöriikin. Yritän vakuuttaa itseäni että viikot on oikein kun sydänäänetkin jo kuului, ja alku-ultrissa on vaan tullu mittavirhe, tai sitten pienokainen on vaan niin pieni kokoinen..tai sitten se on jo kirinyt kiinni..mistäs näitä tietää.



ääh, en nyt muista mitä piit kommentoida, jotain oli mielessä mutta kun mun pää on mitä on...taidan lähteä siivoomaan vähän keittiötä, kun siellä on kaamee sekasotku, jostain syystä se aina ilmaantuu kun tullaan myöhään töistä ja kokkaillaan eikä kumpikaan jaksa siivota kun on päästävä jo nukkumaan..sitten se siivo jää mulle seuraavaan päivään..



Mut nyt mä kyllä menen...tästä tais tulla taas varsinaisen omanapainen romaani..sorry vaa.



Tappert & Puksu 12+0 JIPPIIIII!!! onks nyt niinku eka kolmannes jo takana??

Anoppi on esikoisen kanssa ulkona keinumassa, joten käytän tilaisuuden hyväkseni ja tulin pikaisesti käväisemään netissä. Mihinkään hyödyllisempään tuota aikaa ei kai voisi käyttää...:)



Kiva Leanna kuulla, että rapujuhlat meni hyvin ja että raskausuutisesi otettiin hyvin vastaan. Iloinen asiahan se onkin tuo raskaus!!! Minäkin aion loppuviikosta kertoa muillekin työkavereille " tilastani" jos vaan np-ultrassa tiistaina kaikki on kunnossa. Hieman jännittää miten siihen suhtaudutaan, olenhan vasta kaksi viikkoa sitten palannut töihin äitiyslomalta :) Mutta pikaisella aikataululla tuota pikkukakkosta toivoimmekin, mutta en olisi kyllä villeimmissä kuvitelmissanikaan uskonut, että heti ekasta mahdollisesta kierrosta tärppää, kun tosiaan sitä eskoista tekemällä tehtiin 1,5 vuotta!



Huomenna sitten taas töihin, huoh... Heti on pitkä päivä taas poissa kotoa ja pahalta tuntuu. Tässä vaiheessa ei kyllä lohduta edes se ajatus, että helmikuussa voisi sitten mahdollisesti päästä jo taas äitiyslomalle... se ei vaan auta tämän hetken tilanteeseen... No joo, mutta muutenhan kaikki on ok. Pahaa oloa on edelleen ja täälläkin tuo iltapäivällä alkava täydellinen voimien katoaminen aiheuttaa kyllä ongelmia! Täytyy vaan yrittää jaksaa.



Onnea ensi viikolla ultraan menijöille!



napoltti rv 12+3

Eilinen tyhjennys vie sitten kaikki voimat ja leffa miehen kanssa jäi katsomatta. Nukkumatti kutsui jo puoli kymmenen. Nyt onkin sitten sellanen ontto olo ja pelottaa taas mitään laittaa suuhunsa. Aamupala pn pysynyt, kun heti sen jälkeen menin taas pitkälleni torkkumaan. Meitsi kyllä menee ma ostamaan rautatabletteja ja kokeilee jos niistä olis apua, kaverikin sanoi etä olen tosi kalpea.



Pitäis keksiä jotain tekemistä lapsille, ulkona jylisee välillä, taitaa kohta taas sataa.



Odotatteko muut jo malttamattomina masun kasvua, mä oon ihan tulisilla hiilillä, kun on tää " välivaihe" (viime raskaudessa oli jo kiva pallo näillä viikoilla).



Kiva että Leannan uutisiin suhtauduttiin mukavasti (meillä muutama sukulainen jo ihmetteli tätä ja tää on vasta mun kolmas ja meidän neljäs).



-m- rv 12+6 (niin ne päivät vaan kuluu)

Täällä vähän ankeissa tunnelmissa. Perjantaina pääsin sitten kolmen viikon kauhean odottamisen jälkeen keskussairaalaan gynen polille ultraan ja siellä vihdoin vahvistivat omat epäilyni eli vaavi kuollut rv 8 kohtuun. Pikkuinen sintti köllötteli ultrassa liikkumattomana. Kyllä itketti.



Antoivat sitten tabletit ja lähettivät kotiin " keskeyttämään" raskauden ja nyt sitten olen viikonlopun täällä kärvistellyt niin henkisesti kuin fyysisestikin. Joten poistun täältä maalismamien joukosta ja toivotan muille onnellista odotusaikaa.

Voi että olen surullinen puolestasi ! Olen kerran kokenut itse saman ja muistan mikä tunnemyrsky velloi sisälläni.

Toivon sinulle voimia.

En tiedä mitä pitäs sanoa, jotain kuitenkin haluaisin sanoa..



Kokemusta mulla ei ole, mutta voin kuvitella minkälaisen tuskan tilanne aiheuttaa :(



Voin vain toivotella sulle kovasti voimia kestää ja selvitä eteenpäin.



(((halaus)))



Tappi&Puksu

Oikein paljon voimia ja jaksamisia sinne. On vaikea kirjoittaa mitään, kun itsellä ei ole kokemusta ja muutenkin tällainen vetää niin sanattomaksi.



Kyllä omat vaivat tuntuu taas ihan olemattomilta.



-m-

Mulla tapahtui helmikuussa ihan sama juttu. Kävin alkuraskauden ultrassa ja kaikki oli ok, pahoinvointi jatkui kovana aina np-ultraan saakka rv12, jossa sikiön todettiin kuolleen kohtuun n. viikkoa aiemmin. Kokemus on aivan järkyttävä ja voin oikeasti tuntea sun henkisen sekä fyysisen tuskan. Mulle oltiin tosi tylyjä sen jälkeen, annettiin lääkkeet kouraan ja kotiin keskeyttämään..se olikin vasta järkky kokemus, tiedät varmasti mistä puhun. Tämän viikonlopun jälkeen, en ollut saada sairaslomaakaan vaikka olin ihan hajalla..



Voimia ja halauksia aivan tuhottoman paljon sinulle ja miehellesi, kokemus säilyy mielessä varmasti lopun elämää ja vieläkin muistelen sitä pienen pientä vauvaa joka sisälläni kasvoi, la kun olisi ollut ensi viikolla..

Jos haluat kirjoittaa tunteitasi tai kysellä jotain tässä e-mail osoitteeni, niin vaihdetaan kokemuksia..



gandalf-80@jippii.fi

En siis ole saanut unta, kun tuli otettua vähän pitkät päikkärit illalla, nyt siis sitten täällä.



Saudille pahoitteluni, otan osaa. Tuo se on varmaan meidän kaikkien pelkona ja huolena. Huoli alkaa positiivisesta raskaustestistä ja jatkuu sitten koko lapsen elämän ajan, pelko menetyksestä ja kuolemasta. Voimia sinulle jaksamaan ja ISO hali.





Ja sit aiheesta kukkapurkkiin..



En ole tänne pitkään aikaan kirjoittanut, silloin tällöin lueskellut. Nyt on jo rv:lla 13 ja n. kuukausi siitä kun pahoinvointi alkoi ja silloin pahimpana päivänä itkin että mitä teen jos tätä jatkuu vielä neljä viikkoa (YLEENSÄHÄN pahoinvointi hellittää siinä rv 12 jälkeen) Edelleenkin joutuu okselle rientämään jos on syömiset jääneet ja nälkä ja heikotus yllättää, mutta elämä on jo sujunut ihan normaalisti kun on vaan yrittänyt niitä helpottavia keinoja keksiä. Minulla on nyt siis hyvä olo niin kauan kun nälän saan pidettyä loitolla. Joskus se on vaan vaikeaa, kun ei ole ruokahalua vaikka on nälkä. Parhaiten maistuvat verigreipit silleen lusikalla syötynä ja kiwi-hedelmät ja kirsikkatomaatit. Mutta tosiaan, kunhan tulee terve lapsi ja kaikki menee hyvin niin kyllä sitä nyt vähän oksentaakin sen eteen. Miettien nyt tosiaan, miten saattaa käydä ja on toisille käynytkin.



Minä olen yllätyksekseni laihtunut tämän raskauden aikana -ainakin nyt alussa, kun ei oo mikään pysynyt sisällä vaan tullut molemmista päistä kaarella.. Saas nähdä miten käy nyt sitte ku alkaa ruokakin pikkuhiljaa maistua.



Mutta on se jännä, miten kaikki vaikuttaa kaikkeen. Meille kävi tässä viikko sitten niin, että ollessamme poissa kotoa, kotimme joutui ilkivallan kohteeksi ja oli se aika shokki palata kotiin kun olohuoneen ikkunoiden paikalla olikin vain tyhjät aukot ja asunto täynnä lasinsiruja. Sittenhän meni vähän yöunet ja syömiset sekaisin ja sitte oltiin taas lähtötilanteessa tuon pahoinvoinnin suhteen, vaikka luulin, että se oli jo selätetty. Vaikken yleensä stressaa tai reagoi fyysisesti järkytyksiin, niin kai se tää raskauskin omalta osaltaan vaikutti siihen, että oli herkempi sen suhteen ja meni syömiset ja olemiset vähän poskelleen.



Tuossa oli synnytyskeskustelun puolella kovasti keskustelua tuosta ilman puudutteita ja luomuna synnyttämisen puolesta. Mielenkiintoista keskustelua, vaikka osa jutuista näytti kyllä aika tulehtuneilta ja sellaisilta, että on tehty kärpäsestä härkänen ja suututtu. Mutta käykääpäs katsomassa, minusta ainakin oli ihan kiva lueskella monenlaisia kommentteja.



Itsehän olen edelleenkin sitä mieltä, että NIIN AKUAN KUIN ÄIDIN JA LAPSEN hyvinvoinnissa ei ole ongelmia, niin mentäisiin sitte synnytyskin mahdollisimman vähällä puuttumisella lääketieteen ja teknologian keinoin. Eli ei esim. epiduraalia jne. Olen lukenut aiheesta paljon ja suunnitellutkin jo jonkin verran mitä sitten synnytyksessä haluaisin tai en haluaisi. Minä suhtaudun asiaan niin että kaikkea elämässä tapahtuvaahan suunnitellaan, ja aina kuitenkin varaudutaan siihen että kaikki ei mee suunnitelmien mukaan. Näinhän on jo parisuhteessa, opiskelussa, rakentamisessa ja ostosreissullakin. Että en nyt turhaan ole kirjoittamassa mitään käsikirjoitusta ja " pety" sitten kun ei onnistukaan, mutta minusta on kiva suunnitella synnytystä ja aikaa lapsen kanssa ja tavallaan jo henkisesti valmistautua ja psyykata itteensä siihen.



No niin, tässä siis taas yhden maalismasun kommentteja. Jospas nyt jo kohta uni maistuisi.



Tsemppiä ja terveisiä kaikille masuisille ja jaksamista hyvinä ja huonoina päivinä!!



envis rv 12+3