Venäjältä kaksikieliseen perheeseen
Mieheni ja minä olemme kiinnostuneita adoptiosta Venäjältä. Venäjä tuntuu oikealta vaihtoehdolta maan läheisyyden, karjalaisten juurieni ja kiinnostuksemme perusteella. Olen itse suomalainen ja puolisoni on hollantilainen. Asia on vasta harkinnassa, mutta minua kiinnostaa muutama tilanteeseemme liittyvä seikka. Molemmat tahtoisimme lapsemme oppivan omat äidinkielemme, siteet kumpaankin maahan ovat vahvat. Todennäköisesti tahdomme myös muuttaa Hollantiin takaisin jossakin vaiheessa, ainakin väliaikaisesti.
Jos saisimme leikki-ikäisen lapsen (ymmärsin, että Venäjältä saa nimenomaan leikki-ikäisiä adoptiolapsia), hän todennäköisesti puhuu jo venäjää. Tahtoisin tässä tilanteessa ylläpitää edes jotenkuten lapsen alkuperämaan kielitaitoa, esimerkiksi käymällä venäjänkielisessä leikkikerhossa. Olisin jopa itsekin kiinnostunut opiskelemaan venäjää ja sen kulttuuria. Nautimme itse monikulttuurisuudesta, mutta onko lapselle liikaa identiteetin muodostumisen ja kielitaidon kannalta tämä suomen, hollannin sekä venäjän kulttuurien ja kielien ylläpito ja opettelu? Hui, meni jo itseltänikin pää pyörryksiin! :)
Tunnemme monia monikulttuurisia perheitä, mutta adoption yhteydessä asiaan mielestäni tulee uusia ulottuvuuksia. Tahdon luoda lapselle vahvan identiteetin ja ja kielelliset taidot enkä hämmentää ja esimerkiksi aiheuttaa huonoa itsetuntoa asian tiimoilta. Tahtoisin kysyä onko muilla adoptoivilla perheillä ollut asiaan liittyviä kokemuksia? Haluan kuitenkin ennen kaikkea ihan tavallisen lapsen ja perheen enkä tahdo asettaa mitään superodotuksia. Meidän elämämme kuitenkin nyt vain on kaksikielinen ja ¿kulttuurinen.
Toinen kysymykseni liittyy adoptioneuvontaan. Onko mahdollista päästä adoptioneuvontaan Suomessa esimerkiksi englanninkielellä, jos toisen kumppanin suomenkielentaito ei vielä riitä kovin syvällisiin pohdintoihin ja ilmaisuun? Englanti on meillä kummallakin erittäin vahva kieli, jolla ilmaisu kyllä onnistuisi luonnollisesti ja syvällisesti. Epäilen että tällainen onnistuisi, mutta tahdon kysyä kuitenkin. Olen kiitollinen kaikista vastauksista!
Kommentit (3)
Suomessa tiedän, että Venäjältä adoptoidut lapset ovat voineet opiskella koulussa Venäjää äidinkielenä, siis kouluissa, joissa on venäläisiä lapsia. Ja se on vain tukenut heidän suomen oppimistaan.
Luulisin, että jos kumpikin puhuu omaa äidinkieltä lapselle, niin lapsi oppii kumpaakin kieltä. Mutta se saattaa hieman hidastaa kielen vaihtoa venäjästä jompaan kumpaan (Suomessa tod. näk. suomeen, koska ympäristö tukee sitä niin voimakkaasti). Mitä kieltä puhutte keskenänne? Tuleeko siitä jo neljäs kieli?
Englanninkielisesta neuvonnasta, että tiedän Etelä-Suomen PeLalla neuvottaneen suomalais-irlantilaista perhettä englanniksi.
Kiitos kannustavista viesteistä. Meidän yhteinen kieli on ollut englanti, josta olemme sopineet siirtyvämme hollanninkieleen kotona, koska se on minulle jo tuttu kieli. Mutta se on ollut helpompaa koska olemme asuneet Hollannissa. No, ehkä tosiaan asiat järjestyvät ja selkeytyvät kun prosessi voidaan aloittaa. Tuo venäjänkielen ylläpito koulussa kuulostaa hyvältä, sukulaislapset ovat käyneetkin venäjänkielistä koulua. Mutta tosiaan, ehkä yksi kieli kerrallaan tärkeimmäksi ja varmaan juuri se ympäristön kieli on aina kuitenkin tärkein.
Ja sanoisin että ei kannata turhaa huolehtia. Se ympäriston kieli lopulta on se joka on vahvin. Ei kaikkea tarvitse ihan heti osata ja lapset omaksuvat kieliä peräkkäinkin. Olen tuttava perheen kautta kuullut noista kolmikielisistä perheistä. Ihan tavallisia lapsia ne ovat. Ja ympäriston kieli on se pääkieli vaikka vanhemmat sanoisisivatkin heidän lapsien olevan kaikkea sitä ja tätä.
Tuollainen huoli hoituu ajan mukaan. Voitte hollannissa sitten katsoa minkä kielinen koulu on lapsellenne paras. Vaihtoehtoja on ja voitte valita niistä teille sopivan.
Tuosta englannin kielisestä neuvonnasta - kai se riippuu neuvonnan antajasta. Englannin kielen taito ei kuitenkaan ole harvinainen taito joten varmaan kaikki menee ihan ok.