Adoptiomaan valinta tällä hetkellä
Moi !
Saimme juuri adoptioluvan 1:lle tai 2:lle lapselle ja olemme tässä pähkäilemässä maata.
lOnko samassa vaiheessa meneviä ? Mihin maahan te olette päätyneet ? Olisi mukava kuulla muiden mielipiteitä.
Me ollaan pähkäilty Kolumbiaa tai Thaimaata. Intiaakin, mutta siinä pitäisi olla special needs-kohta kotiselvityksessä ja me ei sitä silloin vuosia sitten ajateltu tarkemmin, niin nyt se on sitten myöhäistä. Olemme olleet adoptioprosessissa nyt 2 vuotta ja 8 kk:tta, joten sen voin ainakin sanoa, että Suomen prosessit ei ihan toimi niin kuin pitäisi tämän kohdalta. Olisi pitänyt silloin heti ensimmäisen keskenmenon jälkeen mennä samantien adoptiojonoon, mutta kun ei tajunnut, että niitä keskenmenoja tulee 8... Silloin ei olisi vielä ollut edes ikä rajoitteena mihinkään suuntaan. Mutta turha sitä on nyt enää surra. Menny mikä menny. Ai, että ku saisikin lapsen luonnollisella tavalla, niin olisi tämäkin prosessi jäänyt kokematta.
Thaimaassa on kiintiöt Interpedialla täynnä vuodelle 2009 ja voi olla että 2010 on myös täynnä. Eli Thaimaasta lapsen saa aikaisintaan n. vuonna 2012. Huh, mikä odotusaika. Ihan järkyttävä.
No, sitten Kolumbia. En ymmärrä, että millä kriteereillä oikein lähettää hakemuksia mihinkin paikkaan ja minkä ikäisiä sieltä on edes mahdollista neljäkymppisen pariskunnan saada.
Kommentteja ?
t:Elina
Kommentit (6)
Hei Stiletto!
Oletteko harkinnut lähintä mahdollista kohdemaata eli Venäjää? Suomessa asuu tällä hetkellä jo noin 40 000 ihmistä, joiden äidinkieli on venäjä, ja adoptiolapsia on sieltä tullut "tasaiseen tahtiin" noin 50 vuodessa. Lapsen alkuperän tukeminen (ja mahdolliset 'juurimatkat' lapsen syntymämaahan) on varmasti helpompi (ja halvempi) toteuttaa, jos lapsi tulee naapurimaasta, kuin jostakin todella kaukaa (Thaimaa, Filippiinit, Kolumbia, Etelä-Afrikka...).
Odotusaika adoptioluvan saamisesta laskettuna on tällä hetkellä vähän yli vuoden, ja lapsen ja vanhemman ikäero saa olla max 45 vuotta. Pienimmät Venäjältä tulevat lapset ovat tietääkseni noin 2-vuotiaita, joten ikänne puolesta teillä olisi hyvät mahdollisuudet saada noinkin pieni lapsi. Poikia tulee enemmän kuin tyttöjä. Myös sisarusadoptio Venäjältä on mahdollinen.
Me saimme adoptioluvan 5/2008 ja toivomme saavamme lapsiesityksen Venäjältä loppukesästä 2009. Olemme yli nelikymppisiä, lapsitoiveemme on 3-4-vuotias poika.
En tiedä mitä mieltä muut ovat, mutta itse olen kuullut niin monta kauhutarinaa Venäjän adoptioista etten uskaltaisi siihen ruveta ellei se olisi suunnilleen ainoa vaihtoehto... Varmaan suuri osa sujuu hyvinkin, mutta ihan lähipiirissä on sattunut mm niin että lapsi olikin lapsiesityksen ja katsomismatkan välissä annettu venäläiselle perheelle. Muutaman perheen kohdalla adoptio on myös mutkistunut aivan hirveästi lapsiesityksen jälkeen ja perheet ovat olleet hyvin epävarmoja saavatko he esitettyä lasta ikinä itselleen, koska häntä onkin alettu siinä vaiheessa tarjota venäläisille perheille tai bioäiti on ilmaantunut yhtäkkiä vaatimaan lastaan takaisin jne. Lasten diagnoosit ovat myös olleet mitä sattuu. Minusta on tärkeää että kontaktimaahan pystyy jotenkin luottamaan, kun kyse on näin isosta asiasta kuin lapsen saamisesta. On tärkeää että myös itse arvostaa lapsensa syntymämaata, jotta pystyy välittämään lapselleen positiivisen kuvan hänen alkuperästään.
Toivottavasti teillä kuitenkin sujuu kaikki hienosti!
"On tärkeää että myös itse arvostaa lapsensa syntymämaata, jotta pystyy välittämään lapselleen positiivisen kuvan hänen alkuperästään."
Juuri näin. Jos omat kokemukset tai mielikuvat maasta ovat kovin negatiiviset, sitä ei tietenkään kannata valita kohdemaaksi. Toivottavasti kohdemaata pohtivat eivät kuitenkaan usko kaikkia urbaanilegendoja Venäjän adoptioista tai tee yleistyksiä yksittäistapausten perusteella, vaan tutustuisivat kiihkottomasti myös tähän vaihtoehtoon. Suosittelen lämpimästi tutustumista Venäjältä adoptoineisiin perheisiin - heiltä saa asiallista tietoa. Pelan Sirpa Mäenpäältä saa näiden perheiden yhteystietoja. Esimerkiksi me tutustuimme adoptiotaipaleemme alussa kolmeen perheeseen, jotka ovat adoptoineet 1-2 lastaVenäjältä. Kävimme myös Venäjä-perheiden kesätapaamisessa. Venäjän kohdemaaksi valinneille ja Venäjältä adoptoineille perheille on myös oma suljettu sähköpostirinki, josta saa asiallista tietoa.
Adoptioon liittyy aina tietty epävarmuus lapsen terveydestä jne., tältä osin Venäjä ei juuri poikkea muista kohdemaista. Toisaalta Venäjä-adoptiossa lapsiesitystä ei tarvitse hyväksyä ennen kuin on käynyt katsomassa lasta lastenkodissa - onko tämä mahdollista muissa kohdemaissa?
HEi!
Me saimme luvan juuri myöskin. Maavalinta on tosi vaikeaa. Meilläkin 40 lähestyy. Kiina oli haaveemme mutta nykytilanteessa ei uskalleta lähteä sine jonoon. Valinta oli Filippiinit vaikka biolapsiperheenä ollaankin vikalla sijalla. Koko ajan silti mietityttää miten tässä käy ja oliko valinta oikea. Olisi kiva kuulla mihin te päädyitte.
:)
Miten olisi Interpedian uusi kohde Kenia? Vaikuttaa lupaavalta. Tosin hakumatka on aika pitkä, n 6-8 kk, mutta käytännössä se onnistuisi esim. siten että toinen on vanhempainvapaalla (niin kuin joka tapauksessa) ja toinen esim. virka- tai vuorotteluvapaalla. Mikä ihana "välivuosi" ja tilaisuus olla vain perheen kesken.
Arvioitu odotusaika Keniassa on n. 2 kk papareiden lähettämisestä lapsitiedon saapumiseen.
Eikös Kolumbia ole maa jossa on tiukin ikäero vanhemman ja lapsen iän välillä? Muistaakseni 35 v tai jotain? Katso Interpedian sivuilta, siellä on muistaakseni aika tarkkaan kerrottu Kolumbian kohdalla, minkä ikäistä voi hakea.
Entäs Etiopia, Etelä-Afrikka tai Filippiinit? Jos olette lapsettomia, on teillä useita maita valittavana. Afrikasta kai tulee pienimpiä lapsia tällä hetkellä. Filippiineillä olisi hyvä jos voi hyväksyä erityistarpeita. Joudutte kuitenkin teettämään erillisen maaosion kotiselvitykseenne. Kai sos.työntekijä voi kirjoittaa siihen erityistarpeista, jos haluatte niitä hyväksyä. Sovitte vain tapaamisen keskustelua varten.