Kokemuksia ns. kasvuluokasta?

Hei!

Olen juuri lähdössä ulkoilemaan enkä ehdi pitkästi kirjoittaa, mutta alla on linkki n. vuosi sitten samasta aiheesta käytyyn keskusteluun, jossa minäkin vuolaasti kehun starttiluokkaa. Suosittelen lämpimästi, teki meidän syrjäänvetäytyvälle " erakkopojalle" tosi hyvää. Opella oli enemmän aikaa tukea ja auttaa, poika kehittyi starttivuoden aikana hurjaa vauhtia ja meni suoraan tokalle startin jälkeen.



http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?appid=78&m=9399924&p=19&tmo…



:) ONNANNAA

Pelkkää hyvää olen ammattilaisiltakin kuullut kasvuluokasta. Uskon, että se olisi meidän pojalle paras vaihtoehto, kun ottaa huomioon pojan luonteen ja ongelmat. Esim. ryhmään sopeutuminen on pojalle vaikeaa, ei oikein meinaa ystävystyä toisten kanssa, niin kieltämättä koulunaloitus isossa luokassa voisi olla hyvin vaikeaa.



Ainut hankaluus tässä saattaa olla pojan isä. Olemme eronneet, meillä on yhteishuoltajuus. Hän on sanonut, että haluaisin pojan aloittavan koulun normaalisti ekaluokalla. Uskon kuitenkin, että jos koulukypsyystestien perusteella tuota kasvuluokkaa suositellaan, niin isäkin ymmärtää, että se on oikeasti pojan etu. Minua ei välttämättä niinkään kuuntele, ammattilaisia toivottavasti enemmän.

Aluksi täytyy sanoa, että miten mielestäsi isä pystyy hankaloittamaan mille luokalle lapsenne menee, jos lapsi asuu sinun luonasi? Esikoislapseni ei ole aviomieheni ja minun yhteinen ja minulla on yhteishuoltajuus esikoisen isän kanssa, mutta en minä hänen nimeään mihinkään paperiin tarvinnut, kun koulupapereita täytin. En edes laittanut hänen nimeään minnekään!



No, esikoisella on keskittymishäiriö. Eskarissa jo huomattiin, että keskittymisessä on ongelmia, mutta päädyttiin normaaliluokalle. Poika on tosi sosiaalinen, saa kavereita heti, tulee kaikkien kanssa toimeen, on aina ollut semmoinen reipas ja iloinen jne. Kaverit kiinnosti eskarissa enemmän kuin eskari, tosin hän kävi päiväkodissa eskarinsa, joten uskon senkin vaikuttaneen asiaan, kun ei ollut koulunomainen paikka.



Mutta, hän siis aloitti koulun normaalissa luokassa. Muuten meni ihan hyvin, mutta esim. kirjaimet eivät hänellä olleet kaikki hallussa, joten hän aloitti ikään kuin nollasta, kun taas muut olivat oppineet eskarissa jo vaikka mitä. Läksyjen teossa huomasin, että minun piti istua lähistöllä, jotta hän keskittyi läksyjen tekemiseen. Läksyihin meni kamalasti aina aikaa. Opettaja ei tuntunut ottavan huomioon ollenkaan kun hänelle reissuvihkoon kirjoitin pojan ongelmista läksyjen kanssa. Sitten kun oli opettajan tapaaminen syyslukukauden loppupuolella, otin itse puheeksi että olen kuullut pienryhmästä, että voisiko poika päästä sinne. Ja niin pääsikin heti vuodenvaihteen jälkeen. Tämä on ryhmä, johon ei tarvittu psykologin testejä yms. erityisopettajan lausunto riitti. Ryhmä on tarkoitettu 1-2 luokkalaisille ja ns. 0 luokkalaisille, eli niille, jotka käyvät ns. eskarin uudelleen. Eli varmaankin sellainen, josta puhuit.



On ollut TODELLA hyödyllinen meidän pojalle tuo ryhmä! Läksyjen tekeminen on nopeaa eikä enää tarvitse tapella. Ryhmässä opettaja ehtii huomioida joka lapsen tarpeen ja esim. matematiikkaan keksittiin avuksi välineitä, joilla sai pojan kiinnostuksen matematiikkaan nousemaan, hän kun inhosi matikkaa yli kaiken. Ryhmässä on n. 8 oppilasta, joista osa 2. ja osa 1. luokkalaisia tällä hetkellä. Opettaja ja apuopettaja ja vielä erityisopettajakin käy tasaisesti.



Ja tämä ryhmä on sellainen, että sieltä saa siirtyä takaisin ns. normaaliluokkaan heti kun lapsi on siihen valmis, eikä tarvita mitään paperisotaa eikä päätöksiä eikä testejä jne. Aluksi oli tarkoitus, että siirtyisi tokalla luokalla takaisin, mutta en halunnut että siirrellään ees taas ja niimpä käy nyt tokan luokan loppuun asti ja siirtyy sitten kolmannelle luokalle normaaliluokkaansa takaisin erityistoimin. Eli esim. matikan tunnit voi olla erityisopettajan kanssa tai muuta vastaavaa.



Suosittelen!