mita mielta tallaisesta? neuvoja?
Poikani on esiluokalla ja tanaan ope sanoi hanen kayttaytyneen kivasti koko paivan (yleensa han on vasynyt ja riehuu perjantaisin). Kun tulin kotiin hanen luokkakaverinsa aiti soitti minulle (en tunnista tata naista edes naolta) ja kysyi etta olenko tietoinen etta minun poikani loi hanen poikaansa ja toista poikaa tanaan koulussa. Mina sanoin etta en koska opettaja sanoi kaiken menneen hyvin. Kysyin etta oliko han varma ettei poika ollut kaatunut itse tai isommassa porukassa, ja kuulemma oli. Poikani sanoi ettei tieda asiasta mitaan. Aion menna maanantaina luokanopettajan juttusille, ja selvittaa asian.
Itse luotan opettajan ammattitaitoon, etta han tietaa jos jotain tapahtuu. Mutta olin todella yllattynyt etta tama nainen soitti minulle kotiin ja haukkui. Han tiesi puhelinnumeromme poikani syntymapaivajuhlakutsusta.
Onko kenellakaan ajatuksia tai ideoita miten tehda tallaisessa mielestani oudossa tilanteessa?
Kommentit (4)
Opettaja ei aina voi nähdä mitä kaikkea koulupäivän aikana tapahtuu, eli itse en todellakaan luottaisi opettajan ammattitaitoon tälläisessä asiassa. Pikemminkin opettajan ammattitaitona pitäisin luokassa tunnin aikana tapahtuvaa opetusta, välituntiaikoina opettajat toimivat vain valvojina (ja usein yksi opettaja koko pihalla kaikkia nurkkia näkemättä ja silmiä heillä ei ole selässäkään).
Voi olla että toinen äiti oli puhelimessa hyökkäävä (käyttämäsi sana haukkui). Itsellesi helposti tulee silloin puolustuskanta ja kysymyksesi siitä onko toinen äiti varma ettei lapsensa ole vain kaatunut, ei sekään kuulosta ihan parhaimmalta tavalta reagoida. Tälläisissä tilanteissa asia tulee kieltämättä yhtäkkiä ja on vaikea reagoida juuri silloin mitään. Itse ehdottaisin että kuuntelee toista ja kyselee selventäviä kysymyksiä esim. missä tapahtui ja muutenkin tarkempaa kuvausta. Tämän jälkeen lupaisi selvittää tilannetta ja palata asiaan. Eli ei siinä tilanteessa yritä ihmeempiä selvittää tilannetta, vaan antaa aikaa molempien hieman raihouttua.
Sitten vain kotona lapsen kanssa juttelemaan. Pelkkä kysymys teitkö niin ei välttämättä ole paras. Kannattaisi kysellä lapselta enemmän ja jutella siitä missä leikeissä/touhuissa on ollut tuon lapsen kanssa ja mitä on tehty ja missä järjestyksessä. Ehkä selvityksissä on joitain epäjohdonmukaisuuksia tai kohtia mistä voi kysyä lisää, näin on ainakin usein meidän 2luokkalaisenkin kohdalla vielä. Ja juttelee lapsen kanssa niin kauan että saa asiasta loogisen kuvan ja järkevän selityksen lapselta. Meni tässä keskustelussa sitten vaikka se puoli tuntia- tunti.
Mitä tulee toiseen lapseen ja ihmetykseen ettei ole opettajalle sanonut mitään koulussa. Jos kyseessä on ekaluokkalainen ja koulu alkanut syksyllä, niin kynnys kertoa opettajalle voi olla vielä korkea varsinkin jos lapsi on ujo (ja niille ujoille myöhemminkin kertominen voi olla vaikeaa vaikka opettaja olisikin tuttu). Eli kertoo sitten mielummin kotona äidille.
Sinulla on hyvä ajatus ottaa yhteyttä opettajaan, joka voi myös selvittää tilannetta koulussa. Tarvittaessa opettajan halusta/kyvystä riippuen voi myös koordinoida keskustelua. Tai sitten opettaja vaan toteaa ettei ole nähnyt mitään, eikä tee sen kummempaa.
Sitten kun tilanne selviää, niin takaisin yhteyttä tähän toiseen äitiin ja todella vaikka yliystävälliseen sävyyn. Selvitys miten teillä tilanne selvisi. Jos lapsesi on tehnyt jotain (vaikka vahingossakin), niin anteeksipyyntö. Ja silloin lapsi myös pyytämään kaverilta anteeksi. Ja oli lapsesi tehnyt jotain tai ei, niin ehkä kannattaisi myös todeta toiselle äidille tyyliin " kiva kun otit yhteyttä, niin asia saatiin selvitettyä" tms. Eli positiiviseen sävyyn, vaikka toinen ei sellaiseen sävyyn puhuisikaan.
Ja hyvähän tuo on opetella aikuisten selvittämään näitä tilanteita, niitä kun voi tulla vielä joskus eteen. Muutenkin vanhempien olisi hyvä jutella enemmän keskenään ja ehkä siten oppisi lapsesta uusia asioita, kun kuulee niistä eri kantilta. Näin ainakin minulle on käynyt että joku toinen kertoo asiasta mistä en itse tiedä mitään tai mistä lapsi ei ole kotona kertonut.
" Opettaja ei aina voi nähdä mitä kaikkea koulupäivän aikana tapahtuu" tama on totta mutta pienilla on monta valituntivalvojaa ja mina en voi olla vastuussa jos en ole paikalla, voin vain kotona opettaa miten olla toisten kanssa.
" Tämän jälkeen lupaisi selvittää tilannetta ja palata asiaan." Tama on vahan hankalaa kun en tieda kuka tama nainen on!!!!!! Katselin ymparilleni mutta en huomannut ketaan tai kuullut hanen poikansa nimea! Han oli mennyt puhumaan poikani opelle joka keskusteli valituntivalvojan kanssa joka vei pojan sisalle kun pyyhkivat leukaa. Kun tama nainen oli kysynyt pojalta mita tapahtui han ei sanonut mitaan toisista pojista eika valvoja ollut edes nahnyt minun poikaani lahistolla.
" Sitten vain kotona lapsen kanssa juttelemaan. " Minusta neuvosi tassa tilanteessa olivat itsestaan selvia. Vahan muisteltuaan poikani muisti heidan molempien kaatuneen mutta sanoi etta he olivat leikkineet ja silloin tama poika nousi pystyyn eika ollut mitaan hataa tai merkkia leuassa. Han oletti jotain tapahtuneen myohemmin. Onneksi poikani on viela niin " lapsellinen" etta jos han valehtelee hanelle tulee niin huono omatunto ettei voi nukkua jos ei tunnusta!
" vanhempien olisi hyvä jutella enemmän keskenään ja ehkä siten oppisi lapsesta uusia asioita, kun kuulee niistä eri kantilta." Tama on niin totta mutta minusta tama valmius myos puuttuu suurimmalta osalta vanhempia.....siksi kun oma poikani kertoo toisten tonineen hanta en itse ole koskaan sanonut suoraan naiden poikien aideille vaan opettajalle.
Opettaja oli sita mielta etta poikaani oli syytetty turhaan ja han kehotti valituntivalvojia pitamaan tilannetta silmalla ettei hanta aleta syyttamaan turhasta. Toisen pojan aidille han oli sanonut etta tilanteen tapahtuessa valvoja oli lahella eika minun poikani ollut paikalla, eika kukaan maininnut hanta. Meidan ala-asteella on sillai etta usein tytot ovat " kantelupukkeja" eli he ainakin sanovat reippaasti opelle kuka teki mita, mika on hyodyllista toisinaan.
pangolin:
" Opettaja ei aina voi nähdä mitä kaikkea koulupäivän aikana tapahtuu" tama on totta mutta pienilla on monta valituntivalvojaa ja mina en voi olla vastuussa jos en ole paikalla, voin vain kotona opettaa miten olla toisten kanssa." Tämän jälkeen lupaisi selvittää tilannetta ja palata asiaan." Tama on vahan hankalaa kun en tieda kuka tama nainen on!!!!!! Katselin ymparilleni mutta en huomannut ketaan tai kuullut hanen poikansa nimea! Han oli mennyt puhumaan poikani opelle joka keskusteli valituntivalvojan kanssa joka vei pojan sisalle kun pyyhkivat leukaa. Kun tama nainen oli kysynyt pojalta mita tapahtui han ei sanonut mitaan toisista pojista eika valvoja ollut edes nahnyt minun poikaani lahistolla.
" Sitten vain kotona lapsen kanssa juttelemaan. " Minusta neuvosi tassa tilanteessa olivat itsestaan selvia. Vahan muisteltuaan poikani muisti heidan molempien kaatuneen mutta sanoi etta he olivat leikkineet ja silloin tama poika nousi pystyyn eika ollut mitaan hataa tai merkkia leuassa. Han oletti jotain tapahtuneen myohemmin. Onneksi poikani on viela niin " lapsellinen" etta jos han valehtelee hanelle tulee niin huono omatunto ettei voi nukkua jos ei tunnusta!
" vanhempien olisi hyvä jutella enemmän keskenään ja ehkä siten oppisi lapsesta uusia asioita, kun kuulee niistä eri kantilta." Tama on niin totta mutta minusta tama valmius myos puuttuu suurimmalta osalta vanhempia.....siksi kun oma poikani kertoo toisten tonineen hanta en itse ole koskaan sanonut suoraan naiden poikien aideille vaan opettajalle.
Opettaja oli sita mielta etta poikaani oli syytetty turhaan ja han kehotti valituntivalvojia pitamaan tilannetta silmalla ettei hanta aleta syyttamaan turhasta. Toisen pojan aidille han oli sanonut etta tilanteen tapahtuessa valvoja oli lahella eika minun poikani ollut paikalla, eika kukaan maininnut hanta. Meidan ala-asteella on sillai etta usein tytot ovat " kantelupukkeja" eli he ainakin sanovat reippaasti opelle kuka teki mita, mika on hyodyllista toisinaan.
Se minua vain ihmetyttää että jos nainen soitti sinulle, niin kai sitä voi kysyä anteeksi mutta kenen kanssa juttelen ja pyytää numeroa että voi soittaa takaisin? Jos toinen ei osaa esittäytyä voi sitä itse kysyä ja olla kohteliaampi kuin toinen.
Muutenkin en nyt pitäisi kovin ihmeellisenä sitä kuviota että toinen vanhempi ottaa yhteyttä jonkun lasten ongelmien suhteen. Näitä tilanteita voi vielä tulla eteen ja silloin voi olla hyvä jos on mietittynä miten itse toimii.
Itsekin tosin keskustelisin koulussa tapahtuneista ensin opettajan kanssa, mutta vanhempien kesken voi tulla selvittämistä vapaa-ajalla. Ja jos tilanne koulussa menee pahaksi, niin sitten voi olla tarpeen se vanhempien mukaantulokin keskusteluun.
Jos miettii sitä aikuisten valmiutta keskustella toisten lasten vanhempien kanssa, niin en usko se puuttuu monilta- tässä olen kanssasi eri mieltä. Kyllä se kyky yleensä löytyy kunhan tutustuu. Itse voi olla aktiivisena ja aloittaa:) Positiivisella asenteella voi saada paljon aikaiseksi.
Ja vaikka mieli tekisi kuinka olla puolustuskannalla, niin kannattaa silti olla vaikka " yliystävällinen" . Eli oma asenne on minusta hyvin hyvin merkittävä. Ja se miten aikuiset saavat tultua toimeen heijastuu lapsiin. Kyllä ne vanhempien mielipiteet kotona siitä " tönijästä" ja " puolustelevasta äidistä" kantautuvat usein lasten korviin ja asenne tarttuu. Eli loppujen lopuksi se oma lapsi voi kuitenkin kärsiä vaikka ei olisikaan tehnyt mitään.
Vaan eiköhän tuo asia koulussa selviä opettajan johdolla. Luultavasti tapauksella on kuitenkin silminnäkijöitä.
Miksihän lyöty lapsi ei ollut koulussa sanonut opelle mitään? Se hiukan epäilyttää. Uskon, että opettaja saa totuuden kuitenkin selville.
Jos sun poikasi teki jotain, niin voithan varalta sanoa sille, että nyt kannattaisi kertoa äidille, ettei se asia paljastu sitten vasta koululla, kun totuus tulee joka tapauksessa selville. Mun mielestä se, ettei valehtele on tärkeämpää kuin se, ettei lyö. Valehtelu jää nimittäin helposti päälle. Lyöminen on helpompi lopettaa kuin valehtelu.