Nyt on omat keinot ja voimat lopussa...
Tyttäreni on alkanut kiusaamaan koulussa oma luokkaisia ja muita, itseään isompiakin. Haukkuu, tönii ym ym..
Ollaan tytön isän kanssa erottu kesällä ja se oli kyllä todella rankka ero, varmasti myös vaikutti tyttöön.
Nyt tytön isällä on uusi tyttöystävä ja ovat muuttamassa yhteen....
Ennen tytön isä teki paljon kaikenlaisia reissuja ja muuta kivaa tytön kanssa. Otti viereen nukkumaan välillä.. kaikki tämä loppu heti, kun uusi suhde alkoi.
Mun kanssa neiti vaatii paljon huomioo ja yhdessä olo, läheisyyttä. Tuntuu että mun pitää antaa sitä myös tytön isän puolesta..
Joten..voisiko neiti purkaa pahaa oloa koulu kiusaamalla muita, kun pelkää että hänet unohdetaan...
vai mistä...
Sitä miettii paljon mitä itse on tehnyt väärin, mistä tämä johtuu... Tämä syö paljon yöunia, tuntuu että voimat todellakin loppu. Tytön isän kanssa puhuminen on vaikeaa, koska hänen mielestä tyttö on ottanut todella hyvin meidän ero ja se ei voi siitä johtua... en tiedä..apua :( :( :(
Kommentit (3)
Siis, hyvä ihminen, ei sinun tarvitse kaikkea jaksaa yksin!! Etkä ehkä pystykään... Ota pikimmiten yhteys paikkakuntasi perheneuvolaan,äläkä sitten yhtään vähättele mitään asiaa, vaan kerrot ihan kaiken ja ilmaiset suuren huolesi rehellisesti! He ovat siellä sinua ja tyttöäsi varten - ettekä t-o-d-e-l-l-a-k-a-a-n ole ainoita asiakkaita, joten ainakaan mitään hävettävää EI ole! Olen itsekin ollut lapsineni perheneuvolan asiakkaana, ja itse asiassa yksi pojistani on jopa päässyt osallistumaan perheneuvolan eroryhmään!! Pidän peukkuja, että teillä päinkin olisi ehkä jotain vastaavaa! Ja jos ei ole (ja vaikka olisikin), voi olla hyvinkin mahdollista, että kävisitte kaikki kolme edes kerran yhdessä (tai vain aikuiset?) juttusilla - siitä voisi olla todella paljon apua? Joskus vain tarvitaan se ulkopuolinen ihminen avaamaan kaikkien osapuolten silmät... Myös tyttösi: että hän ei ole millään tavalla syypää eroonne - asia, joka pitää erolapsille tehdä hyvin selväksi ja tolkuttaa tolkuttamasta päästyäänkin...
Ja vielä: kyökkipsykologin syvällä rintaäänellä sanoisin, että tuo oireilu on varmastikin ainakin suurimmaksi osaksi erosta johtuvaa ja todella kehotan sinua hakemaan ulkopuolista apua mieluummin ennemmin kuin myöhemmin... Miksi päästä tytön pahaa oloa enää yhtään pahemmaksi? Saa vielä koulussakin kauhean maineen...
Ja juu, niinhän se juuri on, ettälähivanhempi, joka on siinä arjessa aina läsnä, saa sen kaiken kakan niskaansa. Niin se vain on. :-( Aika toivon mukaan parantaa haavoja, mutta sitä odotellessa haavoja voi ja ehdottomasti kannattaa myös hoitaa!
Tsemppiä teille ja paljon voimia sinulle!
viestit antaa voimaa!!!!!
Ei tätä yksin jaksa ei.... sitä vaan itkee paljon ja miettii kauheasti, mitä on tehnyt väärin. Tuntuu kauhean pahalta nähdä, että omalla lapsella on paha olla! Sen takia haen apua...
Kun saisin vielä tytön isän tajuamaan missä mennään, se onkin sitten vaikea homma!
Mutta onneksi on omat vanhemmat tukena, myös suku ja ystävät. Niin ei ihan täysin yksin ole, mutta on se vaikeaa kun ei ole kotona toista kokoajan tukemassa. Mutta pittää koittaa jaksaa eteenpäin!
Apua saa aina, kohan vaan uskaltaa hakea.. ja teen ihan mitä vaan tyttäreni takia!!!!!
Mielestäni se, että noin aktiivisesti haet apua itsellesi ja tyttärellesi, kuvastaa hyvin, että olet varmasti tehnyt ja teet oikeita asioita!
Kuulostaa myöskin luonnolliselta, että tyttäresi hakisi käyttäytymisellään huomiota kaikenikäisille lapsille ominaisella tavalla: joko hyvällä tai pahalla.
En ole psykiatrian ammattilainen enkä halua antaa sinulle omia analyyseja tai neuvoja, vaan haluaisin rohkaista sinua kääntymään esim. perheneuvolan puoleen? Oman kokemukseni mukaan parhaan avun saa, kun ei " kaunistele" asioita ja omaa pärjäämistään vaan täräyttää asiat rehellisesti niinkuin ne ovat, mm. oma jaksaminen ja tilanteen vaikeus.
Lisäksi itse olen saanut apua vanhemmuuteen mm. Väestöliiton nettisivuilta, www.vaestoliitto.fi. Samoilta sivuilta nuorikin voi saada apua.
Toivon sinulle ja tyttärellesi paljon voimia!