Toukotoiveet VKO 46

Laitoinpa minä vaihteeksi uuden viikon aloituksen, vaikka kirjoittelu onkin jäänyt vähemmälle.



Hieman on hiljentynyt pino, se kait on normaalia alkuinnostuksen jälkeen. Ikäviäkin uutisia ollaan kuultu, toivottavasti mieli on jo hieman parempi niillä, keitä uutiset ovat koskeneet.



( . ) Viikonloppu meni typyn 1-vuotisjuhlien merkeissä. Vieraita tuli kahtena päivänä ja hulinaa riitti. Hyvin tyttö jaksoi, vaikka oli varmasti jännittävää nähdä niin paljon ihmisiä (sukulaisia ja kummeja) kerralla ja vieläpä kahtena päivänä peräkkäin. Nyt sitten pitäisi varata kuvaajalta aika 1-vuotiskuvaa varten.



Vatsakin on jo alkanut pullistumaan, aika varhaisessa vaiheessa. En enää salaile asiaa muualla kuin töissä, esimiehelle tosin tuli kerrottua viime viikolla. Ei nyt riemusta pomppinut kun ehdin olla tässä välissä vain sen yhdeksän kuukautta töissä, mutta ymmärsi toki eikä ollut mitenkään negatiivinen.



Kummeja olen itsekseni miettinyt ja taitavat he olla jo aika hyvin tiedossa. Yhdelle ystävälleni olin sanonut jo ennen raskautta, että pyydän heidät kummeiksi jos vielä jälkikasvua saadaan. Tosin hän ei kuulu kirkkoon, joten hänestä tulee haltiakummi. Lisäksi kysytään miehen veljeä, siskosta kun tuli esikoisen kummi.



Galluppi niille, joilla on tulossa vauva pian edellisen jälkeen:

Aiotteko ottaa äitiyspakkauksen?



Edellinen pakkaus jonka otimme on vuodelta 2007 ja mies on sitä mieltä ettei uutta enää tarvita. Minä taasen mietin, että pakkauksessa on kuitenkin hyödyllisia tarvikkeita, vaatteet, lakanat, vaipat (kesto- sekä kertakäyttöiset) ja peitot tulisivat käyttöön. Toisaalta uusia haalareita ei tarvita kun edellinenkin on jäänyt lähes käyttämättömäksi. Pakkauksen arvohan on huomattavasti korkeampi kuin rahallinen korvaus. Miten siis muut aiotte toimia?



On niin väsy viikonlopun jäljiltä ettei työnteosta tule yhtään mitään. No, pitää ottaa takaisin huomenna.



Mukavaa viikkoa kaikille!

Olin juuri uutta pinoa avaamassa, mutta marvik ehti ensin. :) Kiitos! Täälläpä oli hiljainen viikonloppu, en kyllä itsekään ehtinyt koneelle lainkaan, vaikka ihan kotona oltiinkin vain.



KORASA - kovasti sulle tsemppiä pahoinvointiin! Toivottavasti menee pian ohi, viikkojakin kun sulla on jo noin paljon.



HANNA - tosi kurjaa kun ei vuoto näytä loppuvan. :( Onneksi molemmilla vauvoilla ultran mukaan oli kaikki hyvin, joten tuskinpa heillä mitään hätää on, vaikka verta tuleekin.



MURUNEN - aiemmin jo kerroinkin, että viime raskaudessa tunsin ekat liikkeet 19+jotain, mutta mulla tosiaan oli istukka edessä ja se niitä liikkeitä vaimentaa tehokkaasti. Yleensä ensimmäisessä raskaudessa liikkeet tuntuvatkin juuri siinä puolivälin tietämillä, tunnistat ne kyllä sitten varmasti! :) Meillä on esikoiselta vaunut, sänky, hoitopöytä yms. perusjutut kaikki tallessa, sekä vaaaaaltava laatikollinen vaatteita, joten tälle kakkoselle ei sinänsä paljoa tarvitse hankkia. Vasta rakenneultran jälkeen alettiin esikoiselle ostelemaan vähitellen juttuja, sitä ennen ei jotenkin vaan uskallettu. ;) Kakkoselle pitäisi ostaa kunnon kantoreppu, mutta ajattelin sen sitten vasta äitiyspakkaus-rahoista ostaa, toki niitä olen jo kovasti katsellut ja vertaillut. ;) Vaunuja ainakin kannattaa vertailla huolellisesti, niitä on niin monenlaisia ja eri hintaisia, että meillä ainakin kesti kauan päättää mitkä ostetaan.



MÖLLILLÄ oli kurja perjantai. :( Toivottavasti nyt jo mieli on parempi ja saatte tänään ultrassa kivoja uutisia! Kerrohan sitten pian ultrakuulumisia! :) Ei munkaan neuvolalääkäri mikään maailman ihanin tapaus ollut, tuntui ihan että häntä ei kiinnostanut yhtään mun asiat, enkä sitten viitsinyt itsekään paljoa puhua.. Kurja mieli siitä jäi, mutta onneksi unohtuikin pian. Kyllä minäkin kummeilta odotan paljon, ehkä kun mulla on itsellä kaksi aivan ihanaa kummitätiä, jotka edelleen muistavat synttärit ja nimpparit, vaikka olenkin jo 25. :) Tietenkään en ihan mahdottomia kummeilta odota, mutta juuri merkkipäivien muistaminen kuuluu kyllä niihin juttuihin, joista en haluaisi tinkiä ollenkaan. Meidän esikoisen yksi kummi on kyllä aivan mahtava, juuri viime viikolla postilaatikosta tipahti kirjekuori, joka sisälsi kummitädin kutomat villasukat, kyllä tuli hyvä mieli ainakin äidille. :)



Hyvä että CALLAWAYN olo on jo parempi! :)



Itse olen jotenkin ollut nyt tosi väsynyt ja pahoinvoiva, ja siitä johtuen tietysti vähän alakuloinenkin, etten ole oikein saanut mitään aikaiseksi viime aikoina. Esikoinen tekee edelleen niitä hampaita ja kiukuttelee kovasti. Ulkoilu onneksi piristää hieman, mutta ulos lähteminen pakoon juoksevan taaperon kanssa on niin pitkä prosessi, ettei sinnekään niin vaan lähdetä hetkeksi virkistymään. Tänään aloitin päivän imuroimalla ja pyyhkimällä pölyt ja mieli on heti parempi, kun sain jotain sentään tänään aikaiseksi. :) Illalla mennään moikkaamaan kavereiden tyttövauvaa ja kertomaan omia vauvauutisia, ihanaa kyllä päästä vähän ihmisten ilmoille. :) Masussa kaikki on kai ihan kunnossa, nyt jo vähän jännittää rakenneultra, vaikka siihen vielä yli kuukausi onkin aikaa.



Oletteko aikoneet muuten selvittää sukupuolen rakenneultrassa? Mellä oli viimeksi niin töykeä ultraaja, että hän ihan hermostui miehen kysellessä sukupuolta, eli yllätykseksi jäi silloin. Toisaalta olinkin tosi tyytyväinen siihen ettei tiedetty, oli niin jännää odottaa syntymään saakka. Nyt ei olla vielä päätetty, että kysytäänkö vai ei... Itse nyt tällä kerralla kovasti haluaisin tietää kumpi on tulossa, mutta saattaahan mieli tässä 5 viikon aikana vielä muuttua useampaan kertaan. ;) Nyt on pakko laittaa pyykit kuivumaan ja siivota keittiö, ennen kuin poika herää.



Mukavaa viikkoa kaikille!



Miimi, 15+1

Äitiyspakkausta ei aiota ottaa, jollei nyt raskaus sekoita mieltä lopullisesti. ;) Mielestäni tuo nykyinen pakkaus on aivan ihana, mutta meillä juuri vaatteita on jo ennestään niin paljon ja haluan kuitenkin ostaakin jotain uutta + lahjaksi varmasti saadaan ainakin muutamia vaatteita, joten pakkauksen vaatteet olisivat aivan turhat. Nykyisenkin äp:n kestovaippoja myydään käyttämättöminä aivan pilkkahintaan huutonetissä, josta ajattelin meille sen setin hankkia, kun vaikuttaa ihan näppärältä. :) Itse asiassa juuri noita samoja sisävaippoja käytettiin esikoisen kanssakin, mutta ei meillä ole niitä kuin pari kappaletta.. Uuden makuupussin + pari pussilakanaa (äp07 olleet) ostin viime keväänä Finlaysonin tehtaanmyymälästä (makuupussi 7 e, lakanat 3 e/kpl!!) ja sieltä ajattelin vielä ainakin pussi- ja alulakanan hakea uudelle vauvalle. Pakkauksen sijaan saatava rahakorvaus on kyllä todella pieni pakkauksen arvoon nähden, mutta toisaalta saan sen rahan käyttää sitten johonkin todella tarpeelliseen. :) Meillä esikoisella oli 2006 pakkaus (vaikka la olikin 27.6.07, saatiin varmaan vihoviimeinen tuommoinen pakkaus) enkä yhtään tykännyt sen vaatteista ja tavaroista, eli tuolla ne odottelevat käyttämättöminä uutta käyttäjäänsä. Osa tosin on jo annettu tai myyty pois..



Innoistuinkin aiheesta oikein kunnolla, hih, mutta nyt ne pyykit!



Miimi

Kiitos marvik uudesta pinkasta!



Murunen82: Ei olla tehty vielä mitään hankintoja pikkuselle. Ollaan kyllä jo katsottu valikoimaa ja löydettykin jotain, mutta ostamaan ei olla vielä lähdetty. Löysin juuri sellaisen pinnasängynkin, jota ajattelin ja vielä edulliseen hintaan. Myös Brion turvakaukalo+yhdistelmävaunut olivat tarjouksessa 399,- koko setti ja se on tällä hetkellä meidän ykkösvaihtoehtona, vertailu tietenkin vielä jatkuu. Hoitopöytää ei osteta, korkeintaan sellainen pinnasängyn päälle kiinnitettävä alusta, mutta luulen ettei sitäkään. Hoitotasona saa toimia alustalla varustettu vauvanvaatepiironki ja tarvittaessa sänky tai pesukoneen päällinen. Sitä pikkuostettavaahan sitten riittääkin, mutta sen aika sitten näyttää mitä kaikkea kertyy. Äitiyspakkauksella pääsee kyllä kuulema jo pitkälle. Kantoliinan tai rintarepun ostan varmasti, koska koiraa lenkittäessä maasto saattaa olla vaihtelevaa, eikä vaunut ihan jokapaikkaan taivu:). Äititni ompelee lakanat, kestovaipat yms. tarpeelliset.



Mölli: Itse olen sylikummi veljeni 1,9 kk vanhalle tytölle. En nyt tiedä olenko mikään maailman paras tehtävässäni, mutta parhaani yritän. Veljeni asuu perheineen 7 tunnin ajomatkan päässä, joten ei siellä nyt tule piipahdettua ihan päiväkahvien merkeissä, mutta kyllä me useampi kerta vuodessa nähdään. Merkkipäivät muistan ja aina kun nähdään niin jotain vien tytölle. Soitellaan veljeni kanssa viikoittain ja sitä rataa. Omalle lapselleni haluaisin kummin, joka asuu lähellä ja pystyy osallistumaan enemmän lapsen elämään. Se on mielestäni reilua kummiakin kohtaan, koska itse ainakin poden kovasti syyllisyyttä kun näen kummitytön niin harvoin.



Callaway: Meillä petipuuhat ovat lisääntyneet nyt muutaman viikon aikana. Ja toden totta himot hyrräävät täälläkin ja olo on muutenkin herkempi. En sitten tiedä miten käy loppua kohti kun masu kasvaa...katsotaan...



Miimi: Rakenneultra polttelee myös täällä, vaikka aika vasta 15.12. Sukupuolta ei haluta tietää. Kirjoitin jo aikaisemmin, että se on vähän sama asia kun avaisi joululahjapaketin, kurkkaisi lahjaa ja laittaisi paketin takaisin kiinni. :)



Nimiä ollaan jo hieman kartoitettu, mutta lopullinen nimi muodostuu kun sen saajakin on syntynyt. Kummeista ollaan puhuttu, mutta vaihtoehtoja on vielä liikaa, joten karsintaa pukkaa sillä saralla.



ON: Siellä se pikkunen köllöttelee ja ilmoittelee välillä olemassa olostaan kovilla vihlauksilla. Varsinkin lenkillä ollessa ilmoittaa kyllä jos tahti on turhan kovaa. Ihmeellistä kuplintaakin tunsin lauantaina. Saattoi kyllä olla sekin mielen ilmausta siitä, että mamma oli lähtenyt katsomaan rokkikonserttia Helsinkiin. Mielestäni on turha rajoittaa elämäänsä mitenkään erityisemmin raskauden takia. Itse ainakin elän niin kuin tähänkin asti. Muistan miten veljeni vaimo oli odotusaikana niin raskaana, niin raskaana. Aina kun suunniteltiin jotain tai ehdotettiin jotain muuta ohjelmaa sohvalla makaamisen sijaan, hän oli vain raskaana. Ouh, kuulostinkohan nyt ihan hirveän ilkeältä... Mitenkäs te muut, onko raskaus rajoittanut normaalia elämäänne vielä paljon?? Oletteko mielestänne ylisuojelevia vai elättekö tuntemustenne mukaan??



Tulipa taas tekstiä...puuh!!



Terv. Rice+pikkune rv 15+0

Meillä on myynnissä hyväkuntoinen Stokken Care -hoitopöytä. Tuli hankittua turhaan sellainen tytön huoneeseen, meillä on hoitopöydät myös kylppäreissä (ylä- ja alakerrassa). Joten jos jotakuta kiinnostaa, voidaan keskustalle asiasta. Pöytä on aika iso, joten en sitä edes kasattuna lähde kovin mielelläni lähettämään rahtina. Asumme siis pääkaupunkiseudulla.



Rice, eihän sitä tässä vaiheessa mitään menoja rajoiteta! Just suunnitellaan tammikuuksi etelään lähtöä. Muista menoista kotiin tulee lähdettyä vähän aiemmin, kun ei tuon alkoholin kanssa voi läträtä, mut raskaus ei todellakaan estä lähtemästä minnekään. Toisaalta, olen melkoinen kotihiiri nykyään... Metallica olis ollu taika must, mutta konsertti on vähän huonoon aikaan vauvan laskettuun aikaan nähden ;)

_marvik_ : mä ainakin olen kiinnostunut tuosta hoitopöydästä. Olisiko sinulla esim kuvia siitä? Minne olette lähdössä lomalle? Meillä on Metallicaan liput, ellen pääse itse vauvanhoidolta, myin sen jollekin siipan kaverille :)



_Rice_ : minne te olette lähdössä lomalle? Olemme arponeet tässä, lähtisimmekö Thaimaan-matkalle joka on varattu ajat sitten. Mun edelleen jatkuva pahoinvointi pistää vain miettimään, uskaltaisiko lähteä. Olemme käyneet samaisessa kohteessa vuosi sittenkin ja kaikki meni hyvin. Joskus vain noi vatsavaivat voinevat olla aika ärhäköitä siellä, eikä paikallisten sinänsä nopeasti tepsiviä antibiootteja uskalla ottaa.



_miimi_ : tiedän, miltä tuntuu jatkuvan pahoinvoinnin kanssa. Itsestä tuntuu välillä, että se on kaikkein rankinta päälle kun on jatkuvasti huono olo, fyysisesti sen kestää kyllä. Viikonloppuna tuli hetkittäin sellainen epätoivoinen olo, olenko luulosairas kun koko ajan on niin kurja ja voimaton olo. Multa tipan poisottaneen hoitajan kommentti, miten hänellä "ei ole koskaan raskaana ollessa ollut pahoinvointia, se taitaa olla ihan päästä kiinni kellä sitä on ja kellä ei" on jäänyt ikävästi korviin soimaan. (Tuossa vaiheessa, kun olin tiputuksessa, oksensin siis ihan kaiken, myös pikku kulaukset vettä.) Tahallaanhan tässä sitä voidaankin huonosti joo...



Omaa napaa: tänään oli neuvolalääkäri. Kauhisteltiin mun tippunutta ja edelleen laskusuhdanteessa olevaa painoa. Sain lähetteen labraan, missä selvitetään laajemmin, missä kunnossa olen. Kovasti kyseli, haluanko saikkua, mutta jaksan kerta tehdä työt (enkä oikeastaan mitään muuta) ja tykkään siitä älyttömästi, joten luulen, että tulisin aika nopeasti hulluksi yksin kotona neljän seinän sisällä tämän oksetus-fiiliksen ja pöntön halailun kanssa. Nyytillä sentään on kaikki hyvin, onneksi, varmasti kuolisin jos sille tapahtuisi jotain. Mies on ollut kyllä aivan mahtava apu, tuki ja turva tässä <3.



Mukavaa alkanutta viikkoa!



C

miimi_ kiitos kyllä tässä jo voiton puolella ollaan pahoinvoinnissa, edelleen on huono olo mut aattelin illan päälle jumpaan vielä mennä..



tuosta jumpasta just yks päivä mietin kauankohan sitä voi jatkaa kun mahallaan tehdää jonku verran liikeitä, voinhan olla ne tekemättä. mut epäilys joillakin voi tulla, on osa samassa jumpassa mun asiakkaita =)

kiloja siis lähteny kivasti muutamia ja asiakkaat töissäkin et hei sä oot laihtunu huomaa heti, mä vaan et joo pari kiloo =)

mahatauti pahoinvointi ja raskaus yleensä tekee sen ettei jaksa eikä halua syödä, tekee pahaa.. tosin olen tarkka et jotain on syötävä vähän mut usein.



marvik: kyselit äippäpakkauksesta, ekalta otin ja nyt siis odotan kolmatta ja en aio ottaa, ekalta jäi makuupussi, peitto ja vaateet jotka vielä ihan menee neljännelläkin, ja täs välissä jokaiselta jotain jääny ja tutuilta saanu vaattetita, on muutamat äippäpakkausen puvut ja makuupussit, ja oon niintä vieny ekosentteriin kun enhän mahottomia tarvii. vinkkinä muuten et ekosenter ainakin tääl keski-suomessa on hyvä ja laadukasta tavaraa, on jopa uutta vauvan vaatetta matkaan tullut ja tosiaan noita äippäpakkauksen makuupussia ja toppiksia käyttämätöömiä löytyy noin 1e hintaan. joten me ei oteta sitä pakettia, ei tarvita on noita vaatteita jo niin paljon, aattelin sijoittaa sen rahan 140e ehkä käytettyihin kaksostenrattaisiin kun nyt pienin on sit vasta 1v 10kk ku vauva syntyy ja istuu rattaissa.



onko joku huomannu saman että hammaskalusto on aika herkkä ja arka, itse huomaan et kuivuu ja verta valuttaa ikenet hampaan pesussa, mut eiks se kuulukin kuvaan et normaalia?



ja yks mistä juhlin on että sain osa-aikatyöni kokoaikatyöksi, vaikka koko ajan vastustanu et en tee enempää, mut nyt saivat ylipuhuttua ja minä ajattelin tulevaa. tulee sitten kk-palkka ja äippärahaan lasketaan isomman mukaan eli kk palkan, aikasemmin kun kolmelta olen saanut minimi rahankelasta, nyt saa kerrankin isompaa. ja jos ei jaksa keväälä olla töissä on sit saikulla viimesen kk.n, oman voinnin mukaan. täytyy olla joskus "ilkeä" ja laittaa työnantaja isompiin kustannuksiin vaikka tietää et kohta jään kotiin =)

mut näinhän se menee..



vointeja kaikille ja nautitaan maha asukeista =)



korasa rv 12+5 kai?



joko teillä masut alkanu kasvaa, itse huomaan vaan housujen tippuvan eli ei kasvanu, mut johtuu kai ku kilot tippunu..

Juuh, kyllä on aika ollut hieman tiukilla kirjoittamisen suhteen, kaikenlaista hommaa sitä löytyy!

Mulle on alkanut tulla pieni paine tuosta nimi-asiasta (varsinkin,kun neuvolasta sai sen esitieto-lomakkeen täytettäväksi.Tuntuu että minkäänlainen pojan nimi ei vaan kolahda! Tytölle kyllä löytyis pari vaihtoehtoa, mutta poika...hmm, pitää varmaankin alkaa täysillä toivomaan,että se on tyttö :D . No joo, onhan tässä vielä aikaa tuohon asiaan. Normaalisti mulla on vaan ollut jo jonkinlaiset nimet alustavasti mielessä, tämä on kyllä harvinainen tilanne.

Kummeja ollaan mietitty hieman, pari vaihtoehtoa löytyy, molempien veljet kavereineen olisi tarjolla. Ongelma on ehkä se,että kauempana asuvat olisi ehkä "parempi" (lue: aikuisempi) vaihtoehto, mutta ei olla kuitenkaan niin paljon tekemisissä. Sit on lähellä asuva veli, jonka kanssa sit ehkä enemmän. Ehkä itse haen kummilta sitä lapsen kanssa olemista myös, niin jotenkin kallistun tähän lähempään (oka sitten sattuu olemaan minun veli;)). Mutta,mutta aika näyttää senkin.



mun pahoinvointi näytti olevan lopuillaan, mutta kuinkas taas eilen kävi, oksennus lensi kaaressa pönttöön :( . Viikkoja on kuitenkin jo 13+3, eli mun mielestä saisi jo tasoittua! Aina,kun kuvittelee "parantuvansa", niin sit se tulee... Argh, olis niin kiva jo nauttia tästä! Muutenkin sitten olen kiukkunen kotona, että muut lapset saavat sitten kärsiä, höh!



Joku kysyi,että onko raskaus potemista, no ei ole! Viime pe käytiin viihteellä, mies nautti ja minä sitten katselin vierestä. Oltiin kyllä kattomassa mun lemppariyhtyettä,että sen puoleen minäkin nautin;). Sit aamulla alkoikin pihatyöt, sielä oltiin vesisateessa lapion varressa koko päivä. Ilta menikin sitten kyllä saunoen ja sohvalla leväten. Ehkä se eilinen yllätys-oksennus johtuikin sitten ihan puhtaasti väsymyksestä, kun sunnuntai oli vielä työpäivä.

Mutta täytyy kyllä myöntää, että mukava on sohvalla makoilla välillä, mut sit kyllä on kiva päästä hieman tuulettumaankin. Eipä se tietty baareissa ihan hirmu hauskaa oo selvinpäin katella muiden känniläisten touhuja, mutta onpa sitten aamulla kerrottavaa miehelle,että mitä kaikkea onkaan nähnyt =D.

Meillä on joka 2 vkl vapaa muista lapsista,eli mulla oli ennestään jo lapsia ja he ovat sitten isänsä luona joka 2 vkl. Senkin takia ehkä on sitten helpompi hieman nauttia olosta, kun kohta nekin yleellisyydet, kun vapaat viikonloput on historiaa. Mutta en valita, on tämä niin ihanaa!!! Nyt täytyy valmistautua kauppaan ja lasten hakemiseen erilaisista harjoituksista.

Pihatyöt

Karkasi tuo aikaisempi..



Niin siis sitä juuri ihmettelin kun veljeni vaimo oli niin raskaana heti plussauksestaan lapsen syntymään asti, ettei edes normaaleja päivittäisiä asioita tehnyt. Hänellä ei ollut oireita sen kummemmin kuin muillakaan, mutta hän oli raskaana. Kaupassa käynnit, ruoanlaitto tai pihatyöt kuuluivat harvoin päiväaskareisiin. Saati, että olisi lähtenyt vähän ulos kävelemään tai illaksi tuulettumaan. Muistan kerran pyytäneeni häntä auttamaan minua lakanoiden vedossa, johon hän vastasi: "etkö muista, että olen raskaana". Minusta jotenkin käsittämätöntä. No mikäpä minä olen muita arvostelemaan.



Itse olen myös aikamoinen kotihiiri, mutta ei raskaus estä minua käymästä ulkona tai tuulettumassa sillointällöin. Asia on sitten aivan eri kun viikkot alkaa olla huipussa ja liikkuminen vaikeutuu.

Kiitos, kyllä täällä voidaan paaaaljon paremmin :-)



Viikonloppu meni jos jonkinlaisessa touhussa. Lauantai kotosalla ja sunnuntaina käytiin tytön kanssa ensin aamulla viemässä isänpäiväkynttilät jo edesmenneille isälle ja papoille. Loppupäivä vietettiin tytön vaarin luona. Jestas muuten, että autossa istuminen teki ilkeää. Kuitenkin meni reippaasti päälle neljä tuntia päivän aikana autossa ja kyllä oli peppu, jalat ja selkä kipsissä sen jälkeen.



No juu. Käytiin tosiaan tänään siellä ultrassa. Täytyy myöntää, että lähdin sinne kädet täristen melkoisella varauksella sen perjantaisen lääkärikäynnin jälkeen. Onneksi mies pääsi mukaan, rauhoitti kummasti. Tuntuu ihan käsittämättömältä, kuinka sitä hetkessä unohti kaikki pelot, kun näki sen pienen ihmisen siellä ruudussa. Kaikki on siis vallan hyvin. Ei ole mitään, mistä pitäisi olla huolissaan. Sitä perjantaina lääkäristä lähti itkien, tällä kertaa vierähti helpotuksen ja onnen kyyneleet silmäkulmista. Täytyypä han kurkata mitä tuolla neuvolakortissa lukee... Pää-perämitta 4,3cm... En saa edes selvää tosta kaikesta... No mutta mitat vastaisi rv 11+2 ilmeisesti (neuvolan mukaan olis 11+5) . Ei ole kuitenkaan, ainakaan vielä, muutettu LA:ta.

Herttinen sentään kun säikähdin. Tuli sähkökatko ja kone meni sit tietty pimeeksi. Onneksi ohjelma kuitenki aukes ja jo kirjoitetut tekstit löytyi vielä...

Juu, no. Niskaturvotusta oli 1,3mm. Siinä kai ne tärkeimmät. Kaikki siis hyvin.

Oli mieskin hiukka tohkeissaan... Otti ultrakuvasta kuvan kännykkäänsä ja saas nyt sitten nähdä paljonko on sitä katsellut päivän aikana. Kyllä se asia huomattavasti kongretisoituu kun näkee ja kuulee meidän oman pikku Möllin.



Väsyttää sen verran, että taidan alkaa patistella esikkoa iltapuuhiin. Tänään voi ainakin käydä hyvillä mielin nukkumaan :-)

Olen todella ollut laiska edes konetta avaamaan ja itse asiassa mulla on jo niin moneen kertaan menny tän laatikon kanssa hermot kun joko ei käynnisty tai herjaa jotain mistä en sitten ymmärrä mitään:) juu,eli pinna on aikas usein täällä tiukilla:)



Meillä oli eka ultra reilu pari viikkoa sitten ja masussa köllötteli ihastuttava ihmisen alku:))kaikki oli kunnossa ja sain viime viikolla myös vastauksen verinäyte seulasta jonka mukaan ei pitäisi olla riskiä .



Mulla pahoinvointi/etominen on helpottanut kokonaan,ja väsymyskin tuntuu olevan talttumassa...Painoa mulle oli tullut jo 3kg,mutta tosiaan täällä kunnon kotiruoka TODELLA maistuu:) Nälkä olis jatkuvasti ja maximi ilman ruokaa on kyllä se 3h,sitten alkaa jo koko kroppa protestoimaan.Tosin arki aamuisin syön aamiaisen jo klo 6 ja töissä ehdin syömään klo 11 aikaan joten siinä tuo 5h on kyllä jo aika tuskaa.En vaan jotenkin osaa ottaa hedelmää tms mukaan ... mun duuni on kotisairaanhoidossa jossa on mentävä ovelta ovelle eikä siinä asiakkaiden väleissä kyllä tee suuhun oikeen mitään mieli laittaa.



Ajattelin että ottaisimme nyt äitiyspakkauksen.Esikoiselle otettin se vuonna 2002,kuopukselle ei kun syntyi vuosi sen jälken. Muuten varmaan noita vaatteita yms tavaroita löytyykin kaapeista ja kavereilta:)



Masun pullotuksesta: Mulla se on todella pullahtanut:)ihan viime viikolla huomasin ettei farkut enää meinannu mennä sovinnolla kiinni...ne on onneksi lantiomalliset ja muita housuja mulla ei sitten olekkaan töissä käytössä kun en ole jaksanut lähteä vielä kauppoihin...



Sellaista, lähinnä nyt omaa napaa täältä tälläkertaa,yritän nyt lueskella teidän juttuja kun on niin paljon kaikkea mielenkiintoista kirjoiteltu:) Saimpahan vihdoin napsuteltua kuulumisia!



-Ansku rv 13+2 (la 16.5)

Työn touhuista viikkoa pitää! Hyvä niin!



Täällähän oli jo pinkkaakin kertynyt kiitettävästi. Vauvatavaroita hankittu ja ei hankittu. Meillä on suurinpiirtein kaikkea. Pakkaus otetaan kyllä, sillä mulla on sellainen dille että säästän jokaisen oman pakkauksen ja kerään sinne lapsuuden ihanimmat vaatteet, makuupussit, haalarit, leluja ja vauvakirjat kaikille. On kivaa antaa tuo sitten aikuisille lapsille vaikka oman lapsen syntymän tai jonkun muun etapin yhteydessä. :) Jos meil tulee poika niin vaatehankintaa on jonkun verran enemmän kun keskimmäinen on tyttö ja jäljellä olevat vaatteet on aika vaaleanpunaisia...

Jollain muullakin jo ihanaa kuplintaa. Niin täälläkin. Nyt jo pari koputustakin :)

Kandee tosiaan noita vaunuja vertailla ja etsiä omat ja kaikin puolin sopivat omiin tarpeisiin. Ja jos teillä mahd hankkia kaukalo telakalla, niin tehkää se!!! Istuimen jatkuvasta sitomisesta ja irrottamisesta tulee hulluksi. No jos ei nyt hulluksi niin elämä helpottuu telakan ansiosta huomattavasti!!!! Me vasta nyt kolmannelle raaskitaan tähän hankintaan ryhtyä. Olen myös hankkinut paljon erittäin toimivaa ja hyväkuntoista tavaraa vauvan osta ja myy palstalta. Liinoja, itkuhälytintä, leluja, sitteriä, pinniksen. Kannattaa käyttää hyväksi. Kierrätys kunniaan vaikka rahaa olisikin hankintoihin!!! :)



Nyt unille!!



-Callaway ja papunen 14+4

Kuvia hoitopöydästä löytyy kotikoneelta. Laita viestiä osoitteeseen marvik@luukku.com, niin pistän illalla kuvat tulemaan. Tännekin tietty voisi kuvan laittaa, mut olis varmaan helpompaa jatkaa keskustelua privana, jos sulle vain sopii.



Loma on vasta suunnitelmissa, vielä ei olla paikkaa päätetty. Eikä itse asiassa edes sovittu työnantajan kanssa koko lomasta. Meillä vaikuttaa tuo miehen hoitovapaa, pitää laskea tarkkaan onko meillä oikeasti varaa lähteä minnekään. Mut jos lähdetään, lähdetään paikkaan jossa paistaa aurinko!

Huomisaamuna pääsen ekaan ultraan ja jännittää kyllä kovasti!



Korasa: Kyselit, onko muilla ollut hampaiden kanssa nyt odottaessa ongelmia. Mulla ON! Mun viisaudenhampaat nimittäin alkoivat oireilla pari viikkoa sitten ja kaksi kertaa olen käynyt nyt hammaslääkärissä, mutta molemmilla kerroilla on sanottu, että ne voidaan poistaa vasta synnytyksen jälkeen, koska röntgenkuvaa ei voi ottaa, eikä ilmeisesti käyttää niitä normaaleja kipulääkkeitä, joita käytetään. Musta tää tuntuu aika kamalalta, kun viime viikolla meni useampi päivä, että en pystynyt avaamaan suuta kunnolla, enkä syömään mitään. Painokin tippui pari kiloa ja huolestutti vauvan puolesta, että mistä se saa energiaa. Nyt tilanne on vähän rauhoittunut ja olen pystynyt jo syömään, mutta ärsyttää, kun tässä pitäisi syödä "jotain pehmeää" ensi kesään asti! Ja etenkin ylhäällä oleva viisaudenhammas on sellaisessa asennossa, että puren poskeani aina syödessäni. Keksin sellaisen ratkaisun, että tilasin vanhan suuröntgenkuvan ja seuraavan kerran kun tilanne suussa huononee, niin menen taas hammaslääkäriin ja kysyn, voiko sen leikkauksen tehdä sen vanhan röntgenkuvan avulla. No niin, tässä tämä mun todella mielenkiintoinen suu-tilanne...



Sitten täällä oli puhetta tuosta menojen rajaamisesta raskauden vuoksi: Oma suhtautuminen on kanssa, että en halua sen vaikuttavan juuri mihinkään. Me ei olla kerrottu tästä raskaudesta vielä juuri kenellekään, eikä kukaan ole mistään arvannutkaan, eli ilmeisesti olen ihan hyvin pystynyt jatkamaan normaalia elämää. Esikoista odotellessa mulla oli IHAN loppuun asti sellainen linja, että "mähän pystyn tekemään mitä vaan ja menemään mihin vaan, vaikka olen raskaana". Nyt luulen, että vähän enemmän annan tämän rajoittaa, mutta katsotaan nyt.



Callaway, mikä on telakka?



Sateesta ja tuulesta huolimatta hyvää viikon jatkoa kaikille!



S rv:lla 11+6

Onpas ulkona synkkää ja tosi tuulista. Eilen ainkain oli hirveä tuuli, ainakin Espoossa. Meillä meni jopa pariksi tunniksi sähköt.



Päivät ne vaan etenee kovaa vauhtia ja mahakin tuntuu pullottavan jo aika lailla. Ollut aina todella hoikka, joten huomaa ihan selkeästi mistä on kyse...jos ei nyt sit joku luule, että herkut on vaan maistunu =0) En muista kuka siis kyseli, mutta täällä kyllä maha jo pulpahtanut esiin, tai sitten tuo on turvotusta.



Rice: Kyselit tuosta ylisuojelevaisuudesta. Vaikka itsellä menossa esikoisen odotus ja kaikki onkin uutta ja vierasta, niin kyllä mä elän ihan normaalisti. Lenkkeilen joka ilta koiran kanssa ja muutenkin käyn ulkona aivna välillä tuulettumassa. Samanlailla ei ehkä jaksa kuin aikasemmin, kun tuntuu että unihiekkaa on jo silmissä kymmenen aikaa illalla...mutta kuitenkin. Lomamatkalle lähdetään 15.12 Thaimaaseen, eli ei peruttu reissua rskauden vuoksi. Lomaa olen niin kauan odottanut, että en siitä halunnut luopua. Toimin samanlailla kuin muillakin reissuilla eli käsidesit mukaan ja katsoo hiukan mitä syö ja juo..rokotukset kaikki voimassa, myös A ja B, joten en näe mitään syytä miksi olisi pitänyt luopua matkasta.



Täällä mennään tasaisesti eteenpäin. Mitään tuntemuksia ei ole, joten hyvin normaali olo on. Iskias vaivaa, mutta sen kanssa on nyt sitten vaan elettävä. Kaitse viimeistään huhti/ toukokuussa helpottaa. =0) Ei tässä muuta kuin odotellaan liikkeitä ja kasvatellaan masua. Seuraava neuvola olisi 8.12. ja rakenneultra Jorvissa 11.12, joten tätä viimeistä toki odotellaan tohkeissamme. No, ei tässä enää ole jäljellä kovinkaan montaa viikkoa.



Joku kyseli kans tota sukupuoli aisaa. Me ei kyllä haluta tietää sukupuolta. Jotenkin olen ajtellut, että on mukava itse arvuutella asiaa ja tulkita omia tuntemuksia ja katsoa osottautuuko aavistus oikeaksi vai ihan vääräksi. Meille on kuitenkin ihan samantekevää kumpi tulee, kunhan on vain terve. Poikaolo mulla on jostakin syytä, mutta en sitten tiedä. Kiva yllätys se silti sitten on kuulla kumpi oikeasti tuli ja sitten ilmoitella asiasta kaikille sukulaisille. Nekin sitten odottavat jännityksellä ilmoitusta kumpi tuli... =0)



Mutta, eipä kait sen enempää taas tällä kertaa..



Mukavaa tiistaipäivän jatkoa kaikille!



T.Murunen82 + vauveli



Rv 15+4 (LA 1.5.09)

No, kai sitä voi sitten epäluonnolliseksikin ajatella... Itsellä ne traumat tulivat kyllä nimenomaan sektiosta ja vaikka toivuinkin nopeasti (jälkeenpäin ajatellen), niin kyllä ekat päivät olivat yhtä tuskaa. Harvalla kai normaali alatiesynnytys tuottaa järjetöntä kipua kipua useamman päivän...?



Pahalta tuntui sekin, että lapsi oli lastenosastolla ( "kylmän sektion" vuoksi eivät keuhkot ehtineet valmistautua ollenkaan ja kärsi hetken hapenpuutteesta) ja itse vuodepotilaana toisessa päässä sairaalaa, eikä vauvan luokse ollut toivoakaan päästä parina ekana päivänä. Sainpahan katsella miehen ottamia kuvia kameran näytöltä... Kyllä silti mieltä riipaisi viereisessä sängyssä ollut, alateitse synnyttänyt äiti ihanan, terveen vauvansa kanssa.



Älkää siis ajatelko, että sektiolla synnyttäneet pääsevät mitenkään helpommalla! Kyllä kaikilla kivut ovat kovat, vaikka parissa päivässä helpottavatkin. Alatiesynnytys saattaa olla helppo, sektio sitä ei koskaan ole.

...On siis penkkiin kiinnitettävä alusta turvakaukalolle, jolloin kaukalo tarvitsee vain painaa paikalleen ja taas vapauttaa ja ottaa pois erittäin helposti. :)



Synnytystavoista oli puhetta. Itsellä kaksi melko mukavaa alatiesynnytystä takana. Ihan erilaiset tapaukset kylläkin. Kummatkin olen ponnistanut pallilla miehen pidellessä minua kainaloista. Todella sopiva tapa minulle. Ekan kanssa oli pelästys kun jouduttiin tekemään pikaisesti episiotomia ja nyhtämään vauva ulos vauhdilla kun sydänäänet romahtivat eikä hän alkanut hengittämään omin avuin. Pediatri hoiti röörit puhtaaksi ja sitten kaikki hyvin. Kummassakin pitkä avautumisvaihe ja tosi nopea ponnistusvaihe. Ei repeämiä ja toivuin tosi nopsaan. Kakkosen kohdalla oli järkyttävät jälkisupistukset, mitä ekan kohdalla ei oikeastaan ollut. Kolmannessa taas odotettavissa :(

Sektiosta sen verran, että taitaa tuokin kokemus olla niin hirmuisen yksilöllinen. Itse kammoksuisin leikkausta ellei olisi ihan pakko, mutta esim paras ystäväni on leikattu kahteen kertaan ja kolmas vielä alkuvuonna tulossa. Hän on toipunut leikkauksista aivan hämmästyttävän nopeasti ja ollut erittäin tyytyväinen koko prosessiin. HÄn jo tässä vaiheessa kammoksuisi alatiesynnytystä kun leikkaukset ovat olleet niin helppoja. Mutta toki alatiesynnytys on mielestäni se luonnollisin keino ja itse en vaihtaisi kokemuksiani (vaikkakin rajuja) pois. Ne tunteet mitä supistusten ja ponnistusten aikana ja varsinkin kun vauva todella tulee ulos, ovat niin ainutlaatuisia ja jotenkin oman kokemukseni mukaan niin käsittämättömän alkukantaisia ettei varmaan mikään enää maailmassa sivua ihmisen primitiivisiä tuntemuksia niin paljoa. Löysin itsestäni aivan uusia ulottuvuuksia ja tuntemuksia, joita en tosiaan mihinkään vaihtaisi.



Moni varmaan pitää mua pöpinä (synnytyksen kokeneet ainakin) ja niin pidän minäkin sitten taas näiden tuntemusten keskellä, mutta kuitenkin. Leikkauksessa taas käy läpi varmaan ihan erilaisen prosessin, josta minulla ei hajuakaan. Täältä lähtee kyllä kaikki kunnia ihan kaikille odottaville ja millä lailla vain synnyttäville, rohkeille naisille!!!! :) :)Ollaan me aika pystyvää sakkia, me naiset!



Nyt lopetan romaanin ja keskityn työntekoon!



-Callaway

Iiiiks, mä en kestä näitä sivuja!! Vastasin av-puolella sektio-keskusteluun ja nyt kun kirjauduin sisälle ja tulin tähän pinoon vastaamaan, niin se kirjoittamani sektiovastaus ilmestyi tännekin... Outoa outoa! Älkää siis ihmetelkö tuota avautumistani tuossa välissä.. ;)



RICE - olipa osuva vertaus sukupuolen kurkkimisesta tuo joululahjan avaaminen etukäteen. ;) Kummalliselta kyllä kuullostaa veljenvaimosi raskaana olo, hih, kyllähän sitä nyt lakanat pitäisi pystyä vetämään! :) Itse en ole rajoittanut kyllä elämää vielä mitenkään, tosin lapsen myötä ollaan muututtu niiiiin kotihiiriksi, ettei tässä ole kyllä oikein mitään rajoitettavaakaan. Ulkoilen ja leikin lapsen kanssa ihan kuin ennenkin ja luultavasti niistä puuhista en pysty edes loppuraskaudessa luistamaan, mikä on hyvä vain. :)



CHRISTINA - Voi ei, aivan uskomaton kommentti hoitajalta!! Eihän tuolle voi oikein kuin nauraa, miten joku voikin ajatella noin... Huoh. Esikoisestahan mulla ei ollut pahoinvointia lainkaan ja nyt tästä kakkosesta sitten molempien raskauksien edestä, eli voin kyllä kokemuksesta sanoa, että ei se ihan pelkästä päästä kiinni ole. :) Onneksi sulla on mies ollut ihanasti tukena ja turvana, mahtavaa!



KORASA - teidän pienimmälle ja vauvalle tuleekin ihan sama ikäero kuin meidän lapsukaisille! :) Te siis aiotte hankkia tuplarattaat..? Itse pyörittelen asiaa päässäni päivittäin, enkä pääse mihinkään ratkaisuun.. Me ollaan päivisin niin paljon ihan pihassa tai korttelin päässä olevassa puistossa, joten uskoisin että poika keväällä kävelee jo niin paljon, että selvittäisiin ilman tuplia.. Vauvaa aion joka tapauksessa pitää paljon kantoliinassa & repussa, joten poikaa voin sitten lykkiä rattaissa ja siirtää vauvan sitten puistossa rattaisiin nukkumaan. Miehelläkin kuitenkin kesällä on 4 vkon loma + isyysloma, joten aika vähän edes olen lapsien kanssa yksin kotona ja syksyllä esikoinen onkin jo paaaljon isompi. Onnittelut vielä kokoaikaisesta työstä!! :)



UUNIZ - saisi sunkin pahoinvointi jo loppua!! Mulla loppui oksentelu täysin n. kk sitten, mutta pahoinvointi ei loppunut ollenkaan..



MÖLLI - ihania ultrakuulumisia! :) Olipa suloista että mies otti ultrakuvasta kuvan kännykkään. <3 Voi kun munkin mies olisi noin innoissaan.. Eilen juuri totesi, ettei vielä oikein edes ymmärrä, että meille tulee vauva. Hohhoi, toivottavasti ymmärtää pian, on niin tyhmää yksistään intoilla ja hihkua kaikista vauvajutuista..



CALLAWAY - mekin on mietitty sitä telakallista turvakaukaloa, vaikka esikoiselta onkin huippukuntoinen turvakaukalo varastossa odottamassa... Tosiaan se turvavöiden pujottaminen on niin tuskastuttavaa, että telakka kuullostaa epätodellisen helpolta vaihtoehdolta.. Meillä on oma auto ollut vasta pari kuukautta, joten esikoista varten ei olisi ollut mitään järkeä ostaa telakkaa, kun olisihan senkin sitomiseen mennyt aina aikaa. ;)



SR_81 - onpa sulla huono tuuri viisaudenhampaiden kanssa. :( Mulla ne poistettiin kaikki jo vuosia sitten, mutta muistan kyllä kuinka tuskaa niiden kanssa olikaan. Kyllä se poistaminenkin (mulla leikattiin kaikki) sattui ja kipulääkkeitä käytin useamman päivän. Viimeisellä hampaalla oli jo niin pitkät juuret, että leukaluita särki tosi pitkään hampaan poiston jälkeen.. :( Voi, yritähän nyt jaksaa niiden kanssa kesään saakka!



Oon kyllä huomannut että pinnasängyn laidan yli kurkottelu on tosi tuskaista, eilenkin alkoi heti mahaa kovettelemaan ilkeästi.. Nukutuspuuhat ja pojan iltakiukut saa siis isäntä hoitaa tästä eteenpäin, niistä kyllä luovunkin ihan mielelläni. :D



Hoitopöytää en muuten meinattu meille hankkia ollenkaan, mutta esikoisen myötä osoittautui yhdeksi parhaista hankinnoista. :) Oli niin näppärää kun kaikki oli yhdessä paikassa ja varsinkin sitten kun poika jo osasi kääntyä ja ryömiä, niin hoitopöytä oli ainoa paikka, jossa pojan sai laitojen ansiosta pysymään sen verran paikallaan, että vaipan sai päälle.



Nyt täytyy hakea posti, jospa tänään olisi tullut postissa kutsu rakenneultraan, jännää!



Miimi, 15+2

Hii, rakenneultra-aika tuli tänään postissa!! :) Meillä se onkin samana päivänä kuin RICElla eli 15.12. klo 9! :) Meillä ultran tekee lääkäri, edellisen raskauden ongelmista johtuen, joten hyvissä käsissä ollaan. :) Hihhiiii, nyt käyn vähän ylikierroksilla, vaikka ultraan onkin vielä pitkä aika.



Miimi



p.s. pyysin ylläpitoa poistamaan tuon sektiovastaukseni, eli jos se poistuu, niin älkää ihmetelkö mistä oikein valitan edellisen viestin alussa. ;)