**lokakuisten sunnuntai**

Minua mietityttaa tuo mahalla nukkuminen, siis 3. tulossa ja aina aiemmin en ole voinut nukkua mahallani alkuunkaan. Mutta miten kummassa nyt se on mahdollista? Olen 11+6 eli melkein jo 12 viikko. Muuoin ei oikein oireita paitsi rinnat kipeet ja ihmeellisia mielitekoja.

Voisko sita nain kolmannen kohdalla paikat jo loystya niin, etta se maha katoaa jonnekin selkarankaan ja mahalla nukkuminen on helpompaa? Toivottavasti.



Odottelen siis Englannissa ja taalla kaikki neuvolatkin joudun kaymaan sairaalassa. Eri alueilla asiat eritavalla. Muuten ihan ok. mutta sairaalaan on noin 45 minuutin ajo ja kayn tietty toissa. Eli joka neuvolakaynti on aika pitka aika pois toista. Ei silla etta niin innoissani toissa kayn, vaan tuntuu ettei sita lomaa niin helpolla saa. Ehka Suomessa asiat on siltakin kohtaa paremmin.



Kevaista auringonpaistetta sinne Suomeen Barratts 11+6

Enpä muista milloin olisin viimeksi saanut katsottua loppuun ohjelman, joka alkaa ysin jälkeen illalla. Harmi, sillä silloin tulee useampana iltana sarjoja, joita mielelläni seuraisin, mutta minkäs teet. Videollekaan en viitsi ohjelmia ottaa, koko ajan on muutenkin rästissä katsottavaa. Joku muukin harmitteli sitä, että se vähä aika mitä saisi rakkaan ukon kanssa viettää kaksin -vaikka sitten sohvalla maaten ja töllöä tuijottaen- menee aina ennen pitkää torkkumiseksi. Onneksi kultainen keskiraskaus lähestyy, aion todellakin pursuta energiaa ja valvoa puolille öin joka ilta;) Lisääntyvä valo ja (ehkä joskus) saapuva kevät auttavat myös pitämään mielen iloisempana. Tosin edelleen ajoittain kuvottava olo tulee kylään eikä heikotus ja huimauskaan ole kokonaan kadonneet. Ja väsymyshän mulla on siis kroonista...



Kaivoin tänään kaapin perukoilta mammavaatteet ja luojan kiitos, kaikki ovat vielä Aivan Liian Suuria vaikka ovat suurin osa kokoa XS ja S. Välillä kun tuntuu, että viime raskaudessa tässä vaiheessa meni ihan leikiten kaikki tavan vaatteet päälle ja nyt täytyy välillä avata farkuista nappia ja pidempiä paitoja pitää metsästää, ettei maha ihan koko ajan vilkkuisi housun kauluksen päällä. Tarkemmin ajatellen ruokahalu on ehkä IHAN vähän hellittänyt, ei tartte olla syömässä tunnin välein, joka toinen tunti riittää;) Välillä eksyin myös pahemman kerran karkki-sipsi-limulinjalle, mutta pieni ryhtiliike on auttanut palaamaan edes vähän terveellisempään ravintoon. Mutta kyllä mullakin edelleen on jonkun verran turvotusta ja ylävatsa tulee tosi usein kipeäksi ja suolistossa myllää:( Ummetuskin on ikävä kyllä jälleen kerran täällä. Siitäkin syystä aloin tarkemmin kyttäämään mitä suuhuni laitan.



Luulen, että ensi viikolla tulee kutsu np-ultraan ja veikkaan sen olevan huhtikuun ekalla tai tokalla viikolla. Kivaa, silloin vauva näyttää jo ihan ihmiseltä ja mieskin tulee mukaan katselemaan meidän perheen pienintä jäsentä. Seuraava neuvolakäynti on vasta pääsiäisen jälkeen.



Nyt yhden ysi-sarjan pariin, saa nähdä selviänko loppuun saakka.



Lillis 10+3

meillä tytöt taas heräs 6.30.. itseäni olisi väsyttänyt menin illallakin myöhään vasta nukkumaan :(

Pakko ottaa taas tyttöjen kanssa päiväunet tänään.



Pitäis tänään käydä siskon synttäreilläkin pääsee syömään herkkuja :)



Huominen työpäivä ahdistaa ei riitä energia millään. Nyt aurinkokin taas pilkistää :)



Mut nyt pois iski TAAS nälkä :D



T:Hexu ja papu rv 11+6

Kävimme ukkokullan kanssa syömässä kahdestaan pieni kevyt iltapala; klo 22 kunnon pihvit lohkoperunoilla ja kastikkeella. (MIKSIhän se paino nousee..?) Tämä sen kunniaksi, että perjantaina tuli 9v yhteiseloa täyteen.

Nukkumaan mentiin sitten vasta puolen yön aikoihin ja kuopus heräsi aamulla ennen seitsemää. Muut lapset nukkuivatkin sitten kymmeneen.



Kauhukseni huomasin viime yönä, että mahallaan nukkuminen ei enää onnistu, siis tuntuu pahalle. Voivoi, ja minä kun oon aina tykännyt nukkua mahallaan, niin taas alkaa tämä kyljellään nukkumiskausi, plääh. Muutoin viimeisen vuorokauden aikana on se turvotus mahasta häipynyt ja nyt siinä on tuommoinen ihan oikeen vauvapömpön alku.

Eilen meillä oli se kaveripari kylässä, joille on myös lokakuussa tulossa vauva. Kiva, kun on joku samoilla viikoilla menijä, jonka kanssa vaihtaa ihan kasvotusten tuntemuksia.



Muutapa tänne ei kuulukaan, ulkoilemaan pitäisi lähteä tyttöjen kanssa, poika meni jo kaverinsa luo.



Mianni 9+1

Hurja tuuli ja tuisku täälä hämeessä, mutta onneksi aurinko jo tirkistelee:)

Meillä oli eilen tyttöjen ilta ja oli mukava nähdä ystäviä pitkästä aikaa. Valmistuimme kaikki joulun kummikin puolin ja sovimme et pidetään yhteyttä koulunkin jälkeen. Tuo uni vain on aikamoinen juttu. Valvoin 23.20 ja esikoinen heräsi 6.50 ja voi taivas et mä olin tukka sekasin.. melki pakko olisi nukkua 9-10 tuntia ja päiksyt päälle. Olo muistuttaa krapulan ja monen yön peräkkäistä valvomistilaa. Etoo, pää humisee, sydän tykyttää ja on kiukku.



Onneksi ukkokulta meni tyttöjen (toinen on nelijalkainen) kanssa kunnon aamulenksulle, niin sain nukkua melki kaksi tuntia päälle.



Huomenna on jännä päivä. Ensin on TAYS sin ultra ja sitten lekuri. Tutkimustulokset tuli perjantaina ja joku mutaatio hyytymistekijäjuttu on nyt sitten toistuvien km.en takana ja heti aloitetaan Fragmin piikkikuuri:(( no onneksi syy löytyi, mutta tuo piikitys kammottaa..



Noh, nyt vielä sunnuntai ja lepo ilmapiiri päällä. Tyttöpaikkärillä ja aattelin vielä itekin huilasta. Kun kerran olemme kumpikin kotona.



Rauhaisaa loppupäivää toivottelee

lokakuisten aarteiden odottajille

UN rv 11+3

Omassa navassa ei juuri uutta: huonovointisuus jatkuu edelleen, samoin väsymys ja turvotus (eikö sen pitäisi kohta kadota?!). Nukahdan kesken sarjojen ;) Nännipihat ovat alkaneet suurentua ja tummua ja hormoniviiva masusta ei ole ainakaan vielä mihinkään kadonnut:)



Mianni: Mä olen kans muutamana yönä huomannut, että vatsalleen nukkuminen ei tee hyvää. Ei siitä nyt aivan huono olo tule, mutta vähän " outo" .



A & Kirppu h11+3

Aamulla oli mieli vähän matalalla, vaikka sainkin nukkua kymmenneen, kun oli ukon vuoro herätä esikoisen kanssa kuuden pintaan. Mies opiskelee yliopistossa ja luennot on pääasiassa vasta iltapäivisin, niin hän ritarillisesti nousee joka toinen aamu. No, nyt on mielikin taas parempi.



Oon vihdoin saanu ajan ultraan, joka on 29.3. Jänskättää mitä siellä mahtaa näkyä, eli joudunko hyppäämään syyskuisiin, vai onko kohdussa ehkä kaksi asukkia, kun kohtuni on jo aika suuri näille viikoille.



Pahoinvointi on onneksi alkanu helpottaa, mutta tuntuu, että väsymys on päin vastoin vain lisääntynyt. Oon nykyään jo kymmeneltä ihan petivalmista kamaa ja jos yritän kattoo tv:tä tai olla tietsikalla myöhempään, niin torkkumiseksi menee. Harmittaa, kun kasin jälkeen illalla on ainut hetki ku ois vähän omaa aikaa ja siitä haluais nauttia vähän pidempään varsinkin sellasina iltoina kun seuraavana aamuna saa nukkua, muttei sitte jaksakaan.



Voimia kaikille väsyneille!!!!!



TuuliajaNupu rv 11+4