porvoon sairaalasta

mä olin itse opiskeluaikana tuolla harjoittelemassa (en synnytys- tai äitipuolella vaan gynepotilaiden puolella) mutta muutaman päivän olin myös synnytyksissä mukana ja äitien luona.

mulle tuli vähän huono fiilis sen yhden lastenhoitajan takia, jotenkin tosi törkeä välillä (semmonen vaaleehiuksinen, lyhyet hiukset)...

ei mua pelota mennä sinne synnyttää vaan varmasti pärjätään hyvin henkilökunnan kanssa, kunhan vaan tullaan toimeen ;)

Mulla oli kans hieman " ongelmia" yhen lastenhoitajan kaa. sellanen vanha (yli 55 v). siitä on nyt huhtikuussa 4v joten toivottavasti on menny eläkkeelle jo. =) en muista oliko se siellä kun toka syntyi heinäkkuussa -03, ehkä oli kesälomalla.



kai jokaisessa työpaikassa löytyy vähintään yks joka luulee olevansa firman tärkein työntekijä. harmi että oli esikoisen aikana ja en edes tajunnu sanoa vastaan. nyt olis ihan eri meininki.



kevättä kaikille!

my_selene, tytöt ja neiti Potkiva rv 30+0

Kuvaus kuulostaa tutulta: vaaleat lyhyet hiukset, reilusti yli 55-v., silmälasti, töykeä, " ahdistelee" ensisynnyttäjiä jne. Olen kuullut tutuiltani, jotka myös synnyttivät viime toukokuussa, samoja kokemuksia ko henkilöstä. En tiedä, onko hän yhä töissä, mutta viime keväänä kyllä oli... Hän oli tosiaan ainoa, joka onnistui luomaan paineita ja ikäviä tuntemuksia sairaalassa ollessani...



Charlotte

kyllä palautan sen maanpinnalle jos tulee uudelleen ryppylee mulle. tällä kertaa osaan pitää puoltani! harmittaa vaan kaikkien muitten puolesta jotka esikoisen kaa siellä muuten hormoonimyrskyssä ja sit vielä tulee sairaalan työntekijät v*ttulee.



sillon aiankin mua itketti ihan hirveesti ja itsetuntoni putos nollaan. pelkäsin et en pärjää vauavni kaa. olin sillon vielä tosi nuori, just täyttäny 18.



my_selene ja neitinen rv 30+2

Pari päivää sitten kotiuduin kolmannen Porvoon Sairaalassa maailmaan saatetun nyytin kera. Eikä ole mitään pahaa sanottavaa heidän toiminnastaa synnytyksien tai lapsivuodeaikojen osalta. Ensimmäisellä kerralla ummikkona neuvoivat kyselemättä, toisilla kerroilla on ehkä vähän joutunut kyselemään. Mutta normaalistikin olen sitä mieltä, että jos tietoa halua sitä pitää kysyä, ei kukaan ole ajatusten lukija.



Rintakumeja on, mutta katoilevat kuulemma mystisesti. Ja lainaksi niitä ei saa.



Mainittu vanhempi rouvashenkilö taitaa olla vielä siellä, ainakin kuvaus sopii (aiemmilla käyntikerroilla en ole häntä nähnyt). Luulin häntä tosin kätilöksi, kun kulki vihreissä.



Meidän perheemme siis suosittelee synnyttämistä Porvoon Sairaalassa täydestä sydämestä! Osastolla vallinnut tunnelma paikalleen pysähtyneestä ajasta on jotain sellaista, mitä ainakin tämä juuri synnyttänyt äiti kaipasi...

ihana se vauva-arki alussa kun kaikki niin uutta. ei ikinä tiedä minkälainen yksilö sieltä tulee. =)



toivottavasti se " ilkee täti" osaa käyttäytyä nykyään. ja kiva että viihdyitte!



toukokuussa taas (kolmatta kertaa) PS:aan menossa my_selene ja neitinen rv 30+2

siitä on jo vähän aikaa kun mä olin siellä harjoittelussa enkä muista...

ovatko ne 2 vai 3 hengen huoneita?

ovatko kaikki siellä samalla puolella (missä " lastenhuone" myös) vai onko siellä synnäri puolella kans huoneita?

kun mä odotin ultraa pääsyä niin monet äidit ravasi edes taas vauvansa kanssa niin mä jäin ihmettelemään että mitä ne teki siellä " synnäripuolella" :)

miten ruokailu, suihku jne jne ootteko ottaneet vauvan mukaan suihkuhuoneeseen vai vieneet sinne lastenhuoneeseen siks aikaa?

olin viimeks siellä 07/03 ja sillon oli ainakin kahen hengen huoneet (voi olla et saa niihin ängetty kolmaskin jos on ruuhka, en ole varma) ja sit yks yhen hengen huone, mis oma vessa. sinne ainakin pistetään yleensä äiti joka on saanu kaksoset. niistä synnärin puolel olevista huomeista mitään muuta tietoo kuin että perhehuone vissiin siellä.



suihkussa olen käyny aina kun on joku " vieras" , esim. äitini tai lapsen isä. siihen " vauva-parkkiinkin" voi viedä. suihkut aika pienii mun mielestä ja onhan se kivaa käydä suihkussa ilman huutoa, sitä saa kyllä kotona kestää sit. =)



mitäköhän muuta kyselit...varmasti on paljon muuttunu kolmessa vuodessa joten me ainakin mennään sinne tutustumis käynnille. hieman on asioita mitä haluisin kysyy siellä ja kattoa paikat. hieman on alkanu pelottaa joten kiva saada varmistusta.



rohkeesti sinne vaan vaikka vaan keskustelemaan jos mietyttää..



my_selene ja neiti rv 30+2

Huoneisiin voidaan sijoittaa kolme sänkyä, mutta oman kokemukseni mukaan ne on kalustettu kahdelle. Eli kolmas on jonkinlainen varapaikka tungoksen sattuessa.



Mulla on sattunut synnytyksen siten, että ekalla kerralla sain olla koko 3/4pv ihan yksin vauvan kanssa. Tokalla kerralla noin puolet ajasta ja nyt kolmannella jaoin huoneen toisen äidin kanssa. En tiedä, mutta olen ajatellut että josko nuo ensisynnyttäjille helpommin yrittäisivät antaa " oman" huoneen. Siis jos ruuhkatilanne sen sallii. Tämä voi siis olla ihan mun omaa kuvitelmaa... Synnytyssalien puolella on käsittääkseni perhehuone(et) ja kai myös ainakin yksi tavallinen huone.



Suihkussa käymisen ajaksi mä olen antanut vauvat lastenhoitajien huomaan, mutta ruokailujen aikana vaavit ovat olleet parkissa siinä ruokailutilassa. Jokainen tyylillään.



Ko. osasto on muuten remontoitu ei niin kovin monta vuotta sitten. Muistelen, että vuosituhannen vaiheen tällä puolen, mutta ennen 2002 loppuvuotta?!

synnytin 6.3 toisen lapseni Porvoon sairaalassa, paikallisia kun ollaan. Todella ihana henkilökunta ja apua saa joka vaivaan, myös rintakumeja. Molemmille lapsilleni on jouduttu antamaan lisämaitoa sokeriarvojen takia, molemmat alle 3-kiloisia. kysyttiin kyllä saako antaa, ehdottomasti mun mielestä, ettei nälkää tarvitse nähdä. On jäänyt kyllä kaikin puolin ihanat muistot...

Kerron vähän omista kokemuksistani, vaikka en ehkä vastaa kaikkiin kysymyksiisi... Poikamme syntyi kiireellisellä sektiolla rv37+1 pre-eklampsiani vuoksi. Hän painoi 2750g. Kun tulin heräämöstä n. 1h pojan syntymästä, sain heti syötävää ja pojan ja mieheni luokseni huoneeseen. Saimme myös siiderit ;) Kätilö auttoi ensi-imetyksessä melkein heti tultuani huoneeseen. Koska mulle tehtiin sektio, olin aika kipeä eikä pojan hoitaminen itse todellakaan onnistunut. (Hän syntyi klo 17.56.) Poika oli siis luonani niin kauan kuin jaksoin pitää häntä ja sitten hoitajat veivät hänet yöksi lastenhuoneeseen. Hän todellakin tarvitsi lisämaitoa eikä sitä siinä vaiheessa multa edes tarvinnut kysellä, tiesin sen itsekin... ;)



Varhain aamulla poika siirtyi lastenosastolle matalien verensokereiden vuoksi. Hänet tuotiin mua tapaamaan päivällä, mutta sitten hänet oli laitettava nenämahaletku-ruokintaan niiden matalien sokereiden vuoksi. Kävimme mieheni kanssa häntä usein katsomassa. Sain liikkua vapaasti synnytys- ja lastenosaston välillä, kun vaan kerroin, missä milloinkin olin. Mulle tuotiin rintapumppu ja kolmannella pumppauskerralla, maanantaina (poika syntyi la ja pumppailin ma aamusta asti) maito alkoi nousta ja siitä lähtien vein omaa maitoa pojalle ja sain imetysohjausta. Sekä lastenosastolla että synnytysosastolla ohjaus lapsen imetyksessä ja hoidossa oli hyvää.



Poika pidettiin lastenosastolla ke asti, ti hän sai jo olla jonkin aikaa kanssani huoneessani ja ke-pe, oltiin yhdessä huoneessamme. Lääkärit ja hoitajat sekä kätilöt olivat ihania. Ainoastaan yksi lastenhoitaja vuodeosastolla " piinasi" ensisynnyttäjiä. Yksi lastenhoitaja lastenosastolla oli hiukan erikoislaatuinen tapaus, mutta häneen piti vain osata suhtautua... ;)



Kaikkiin kysymyksiini ja tarpeisiini vastattiin. Sain neuvoja ja tukea ja kannustusta. Kokemuksistani puhuttiin ja mielialaani ja tuntemuksiani kyseltiin. Pre-eklampsia ja sektio tulivat hyvin äkkiä ja tapahtumat olivat nopeita, joten hlökunta ilm. ajatteli mun tarvitsevan henkistä tukea... Ja oikeassa he olivatkin, kyllä niitä tapahtumia piti käsitellä... Sain olla koko sairaalassaoloaikamme yksin (ja pojan kanssa) huoneessa. Se, että poikani oli lastenosastolla, otettiin huomioon multa kysymättä eikä ketään äitiä lapsen kanssa tuotu " mieltäni pahoittamaan" . Oli sen verran rauhallista, että se oli mahdollista. Tieto kulki osastojen välillä aika hyvin ja koska ne ovat hyvin lähekkäin, oli helppo olla kummallakin osastolla.



Kun tein positiivisen raskaustestin poikamme ollessa 4kk, varasin vielä ajan mut vastaanottaneelle ja kanssani leikkaussalissa olleelle kätilölle ja kävimme tapahtumat vielä läpi ja sain mua koskevia papereita. Kätilö muisti lähes kaiken ulkoa... Olihan siitä niin lyhyt aika...



Kokemukseni mukaan kysyä saa ja asioista kerrotaan, tuntmeuksia ja toivomuksia kysytään. Apuvälineitä löytyy ja hoitajat auttavat parhaansa mukaan kaikessa. Mä en tarvinnut rintakumeja, mutta varmasti niitäkin löytyy. Toivon, että pääsen tälläkin kertaa Porvoon sairaalaan.



Charlotte ja poika 10kk ja rv29+1

kolmatta kertaa menossa synnyttämään..tosi tyytyväinen olen yleisesti ps:aan. rintakumeja löytyi ainakin 4v sitten, kysyi aina ennen kuin antoi jotain, lisäämaitoa, tuttia..jne. imetysohjaus oli ihan ok, ainut haitta puoli oli kun ekan sain että opettelivat vaan imettämään maatessa. olisi varmaan ohjannu niin että istuin jos olisin vaan tajunnu pyytää. mulla oli tosi vaikeeta saada nänni vauvan suuhun joten aina oli joku täti auttamassa kun pyysin. lmukavaa porukkaa (paitsi yks) ja auttoi jos vaan kysyi.



Suosittelen lämpimästi ps:aa!



my_selene ja 3. neiti rv 29+5

ja kivalta vaikutti!

sain kokeilla jakkaralla istumista ja ammekin nähtiin.

tosin sa sali missä me käytiin oli se keltainen, ei ehkä kivoin mutta jos siihen vaaleanpunaiseen sitten pääsisi, missä myös se amme.

teki mieli jäädä sinne jo synnyttää mutta maha-asukki ei samaa mieltä vielä :)



rv 38+3