Miten saa 2-luokkalaisen tulemaan koulusta kotiin?
Nyt on sellainen päivä että itseltä loppuu äly ja ymmärrys kesken 8-vuotiaan koululaisemme kanssa. Ekaluokan aikana oli onneksi iltapäiväkerho ja sieltä poikamme tuli jo keväällä ihan hyvin yksin kotiin ja kaikki sujui hienosti. Nyt toisella luokalla, koulusta kotiin tulo voi kestää 3-4tuntia eli kun tulemme mieheni kanssa kotiin niin ensimmäinen askare on lähteä etsimään lasta jostakin matkan varrelta. Ja tätä on nyt jatkunut pari viikkoa.
Olemme koittaneet puhua, puhua ja puhua - ei mitään vaikutusta. On kokeiltu houkuttimia - ei mitään muutosta. On kokeiltu rankaisuna ottaa pelit yms pois - ei mitään reaktiota.
Mitä tässä voi tehdä? Pitääkö kesken työpäivän lähteä koululle ja saattaa lapsi kotiin (eli työnteon voi käytännössä unohtaa ja jäädä kotiäidiksi) vai soittaa poliisille, kun seuraavan kerran ei illalla näy kotosalla?
Kommentit (5)
että lastasi pelottaa olla yksin kotona ja siksi viivyttelee? Jokuhan syy siihen on että saa aikansa kulumaan niin hyvin koulumatkalla (yksinkö hän on vai meneekö kavereille?). Tuttavan poika tokaluokkalaisena teki vähän samaa, meni kavereille joilla oli esim. joku vanhempi kotona tai jonkun muun luokse (esim. pelaamaan pleikkaa) . Ihan ok pärjäsi kotonakin mutta jostain syystä touhu oli vähän levotonta. Välillä oli meilläkin kun olin kotona mutta ei kuitenkaan joka päivä. Koulussakin alkoi mennä vähän levottomasti. Sitten he saivat hänelle iltahoitopaikan, säännöllisesti aina sama paikka ja kouluelämäkin rauhoittui heti. Ihan reipas poika jne mutta tarvitsi kuitenkin vielä aikuisen läsnäoloa koulun jälkeen.
Oma tokaluokkalaiseni sai onneksemme iltispaikan. Hänen ongelmansa on ettei hän edes uskalla kulkea koulumatkaa kotiin yksin saatika olla yksin kotona.
Vaikka tokihan se on mahdollista. Itse tunnette oman lapsenne, olisiko hänen kohdallaan kyse siitä.
Oma keskimmäiseni on aivan ihana, sosiaalinen ja älykäs poika, mutta aika ajoin kertakaikkinen huithapeli ja omien polkujensa kulkija. Koputan nyt puuta *kopkop*, sillä hän näyttää yhtäkkiä kesän aikana rauhoittuneen _todella_ paljon - aloitti nyt 3. luokan - mutta jo 1. luokalla oli välistä niin mahdoton, että piti hakea apua perheneuvolastakin (mistä emme juuri apua saaneet, kun ei pojassa ole mitään " vikaa" ...). Ja vielä viime vuonnakin, eli tokalla, oli aika ajoin melko mahdoton, myös läksyjen teossa ym., ja harrasti myös noita " katoamistemppuja" . Ekalla oli iltapäiväkerhossa, mutta mailahti teille tietymättömille iltaisin (!!).
Olen tehnyt töitä kotona koko hänen 2. luokkansa ajan eli aikuisen läsnäoloa oli kyllä tarjolla... Ja vaikka kuinka jankutin, nalkutin, uhkailin, kiristin ja yritin kyllä palkintosysteemiäkin, ei mikään auttanut... Viime vuoden syystalvella soitin jo kerran poliisillekin (!) itku kurkussa soitettuani kaikki tiedossani olleet vakiokaverit läpi ja etsittyäni poikaa pari tuntia lähipihoilta - no, löytyi sitten koulukaverin luota. (Olkaa muut vanhemmat niin kilttejä, että alatte viimeistään viiden kuuden aikaan kysellä vierailta, eikö heidän jo pitäisi olla kotona ja onko lupa olla kylässä... Meidän tapauksessa kyläpaikan äiti ei edes tiennyt poikani nimeä, vaikka oli ollut heillä monta tuntia, eikä mitään ollut syönytkään!)
Eli ette ole yksin ongelmanne kanssa ja jos yhtään tällä haavaa lohduttaa, niin omakin poikanne varmaan tuosta vielä tasaantuu.
Vaikka ajattelisitte, ettei kyseessä ole varsin aikuisen läsnäolon tarve, niin yksi melko selkeä ja järeäkin vaihtoehto olisi palata iltapäivähoitoon. Itse kysyisin, olisiko koulun tai seurakunnan iltiksessä vielä mitenkään tilaa yhdelle - paikka voi hyvinkin löytyä, etenkin kun kerrotte vähän taustaa... Toinen vaihtoehto on tosiaan sitten joku ihan muu hoitaja. Nimittäin luulen (tämäkin tietty lapsesta riippuen), että sekin voisi olla hyvä keino näyttää, että äiti ja isä ovat tosissaan ja haluavat todellakin tietää, missä noin pieni ihminen iltapäivänsä viettää, sillä oman kokemukseni perusteella tokaluokkalainen ei järin mielellään ole iltapäiväkerhossa " niiden tyhmien ekaluokkalaisten" kanssa, kun pitäisi olla jo isoa poikaa. Iltisjärjestelyä voisi kysyä vaikkapa ihan väliaikaiseksi - esim. nyt syyskuun ajaksi. Josko se saisi pienen miehen silmät aukeamaan? Tein hiukan vastaavan tempun omani kanssa 1.luokan loppukeväällä siten, että viimeiset 1-2 viikkoa (valitettavasti en hoksannut keinoa aiemmin!) hain ekaluokkalaiseni ihan joka päivä (siihen saakka oli saanut kulkea yksin kotiin klo 16) iltiksestä ja about kädestä pitäen panin hänet kulkemaan joka metrin kanssani - ensin hakemaan pikkuveli tarhasta, sitten kauppaan jne. eikä sen jälkeen päässyt mihinkään muualle kuin maksimissaan omaan pihaan, missä pidin tiukasti silmällä... Se pariviikkoinen jo tuntui tekevän ihmeitä!! Poika oli välillä kiukkuinen kuin ampiainen siitä, että kulkea peesissä koko ajan, mutta ei auttanut itku markkinoilla... ;o)
Tällaiset solmukohdat ovat hankalia ja itsestä ainakin välillä tuntuu ihan voimattomalta, kun ei tiedä, mikä olisi paras tapa menetellä... Olen vielä 3 pojan yh, joten ei pysty jakamaan vastuuta eikä ole toista ideapankkina... ;-) Mutta olen kuitenkin huomannut, että nämä solmukohdat, ja se miten ne ratkotaan, ovat kuin ovatkin niitä virstanpylväitä ja tuikitärkeitä rakennuspalikoita... Teilläkin voi olla niin, että pojalla on valheellinen " vapauden" tunne ja hän saattaa ajatella, että on jo iso eikä sillä nyt niin väliä, mitä vanhemmat jankuttaa... Mutta kun nyt osoitatte hänelle, että hän ja hänen turvallisuutensa ovat oikeasti teille maailman tärkeimpiä asioita ja olette valmiita näyttämään sen myös teoilla eikä pelkillä sanoilla, se saattaa auttaa asiaa aivan uskomattoman paljon! Tarvittaessa teidän täytyy muutama viikko vaikka yrittää lähteä (vuorotellen) töistä aiemmin, jos niikseen tulee... Itse suosittelen lämpimästi osa-aikaista hoitovapaata, joka on tarkoitettu eka- ja tokaluokkalaisten vanhemmille... Sekin voisi olla tässä tapauksessa avuksi, mikäli työnantaja vain suinkin siihen suostuu...
Voimia ja jaksamista koko perheelle! Kyllä asiat lutviutuvat! ;o)
...ja säännöllistä muistuttamista. Ja muistakaa, että menee yllättävän paljon aikaa, ennen kuin lapsi oppii oikeat toimintatavat. Kirjoittakaa vaikka paperille säännöt siitä, mitä koulun jälkeen tehdään, ja muistuttakaa niistä joka päivä. Ehkä se sitten joskus menee perille. Meillä toimii sääntöjen nudattamisessa viikkoraha: se jää joskus maksamatta jos ei olla toimittu oikein.
Voihan olla, että pojan kaverille/kavereilla ei ole mitään sääntöjä kotiin tulosta, ja teidän lapsi ei halua poiketa joukosta. siinä tapauksessa voisit soittaa poikasi kaverin vanhemmille, ja sopikaa yhdessä säännöt, vaikka vuorotellen jomman kumman kotona, mutta että kotiin on tultava, läksyt tehtävä ja välipala syötävä jne. ja sitten vasta saa leikkiä..?
Meillä ei kännykän saaminenkaan auttanut. Huoli kasvoi äidillä entisestään, jos/kun siihen ei vastattukaan tai se olikin kiinni! :-o En tiedä, oliko miten usein ihan tahallaan kiinni, mutta " muistamaton moosekseni" ei välttämättä muistanut sitä aukaista (koulussa pitäisi olla kuitenkin kiinni) tai laittaa äänettömältä äänelle...
TätiSininen:
Voihan olla, että pojan kaverille/kavereilla ei ole mitään sääntöjä kotiin tulosta, ja teidän lapsi ei halua poiketa joukosta. siinä tapauksessa voisit soittaa poikasi kaverin vanhemmille, ja sopikaa yhdessä säännöt, vaikka vuorotellen jomman kumman kotona, mutta että kotiin on tultava, läksyt tehtävä ja välipala syötävä jne. ja sitten vasta saa leikkiä..?
Aina ei välttämättä ole niinkään, ettei muilla edes ole mitään sääntöjä - ties vaikka samat riidat käytäisiin useammassakin perheessä joka ilta?! Eli kaverin vanhempien kanssa asioista neuvotteleminen on kyllä varmasti yksi oikein hyvä idea! Etenkin, jos/kun lapsella on vain 1-2 " parasta kaveria" . Omalla seurapiirihattarallani kun niitä " parhaita" oli ainakin 4-5... Ja tänä syksynä luku on mielestäni entisestään kasvanut. Mutta pojat taitavatkin kulkea porukoissa?? ;o)
Onko lapsella kännykkää? Yksi keino olisi pyytää häntä avaamaan kännykän heti kun pääsee koulusta ja sitten soitatte siihen ja patistatte menemään kotiin. Onko kotona jotain mielekästä puuhaa, lemmikkiä tai jotain, että lapsi saa aikansa kulumaan kotona? Jos läksyjentekokaan ei maita yksikseen ja haluaakin olla ulkona missä on kavereita?
Olen vähän huono tässä kun omat lapset on vasta reilusti alle kouluikäisiä, mutta tässä nyt jotain mitä minulle tuli mieleen.
Toivottavasti löydätte jonkin keinon!