Istukka ei irronnut..Muita?

nostan vain..

Hei



Koin itse samanlaisen kohtalon viime viikolla synnyttäessäni esikoistani (rv 39+2). Raskaus meni todella ihanasti ja synnytyskin oli mielestäni helppo ja nopea. Istukka sitten tekikin todellisen yllätyksen.



Istukka oli kiinni vielä tunti synnytyksen jälkeen. Kohtua runnottiin käsin moneen kertaan ja samalla lisättiin supistuksia jouduttavia lääkkeitä. Lopulta jouduin käsinirroitukseen ja kaavintaan leikkaussaliin. Verta meni hommassa kaikkiaan 3,5 litraa. Joten kyllä tässä saa kiittää hoitohenkilökuntaa ammattitaidosta, että on ylipäätään hengissä. Papereissa lukee, että istukka oli todella tiukassa kiinni, kun ei meinannut millään lähteä edes leikkaussalissa irti. Tehtiin sekä käsinirroitus että lenkkikaavinta. Hb kävi minullakin 50:ssä. Korvauksena sain sitten yhteensä 6 pussia punasoluja ja 2 pussia jääplasmaa. Täytyy tosiaan kiittää kaikkia verenluovuttajia! Sitä tajuaa asioiden merkityksen ja tärkeyden vasta, kun asiat osuvat omalle kohdalle.



Nyt minuakin jännittää ja pelottaa seuraava raskaus. Suunnitelmissa kun on saada vielä sisarus vauvalle. En tosiaan tiedä, onko riski sama seuraavassa synnytyksessä vai ei. Lisäksi en tiedä, liittyykö veren hyytymistekijät jotenkin tähän asiaan. Minulle nimittäin määrättiin 3 kk päähän veren hyytymistekijätutkimukset.



Joka tapauksessa säästän huolella kaikki sairaalasta saamani paperit ja käydä jonkun ' todella pätevän' gynegologin juttusilla ennen seuraavaa raskautta/synnytystä. Jotenkin täytyy selvittää kuka tällaisista asioista tietäisi aivan erityisesti. Todennäköisesti se siis tarkoittaa yksityisen lääkäriaseman puoleen kääntymistä.



Muuta en tällä hetkellä tiedä eli en oikein osannut vastata kysymyksiisi. Samat asiat kun askarruttavat minunkin mieltäni. Itsekin kuulisin mielelläni saman kokeneiden vastauksia ja tietoa mahdollisista riskeistä tulevissa synnytyksissä. Vinkkejä hyvästä aiheeseen perehtyneestä gynegologista (pääkaupunkiseudulla) otetaan myös vastaan.



Jotenkin huojentavaa, etten ole ainoa jolle on käynyt tällainen komplikaatio synnytyksessä. Oma olo kun on ollut hämmentynyt sattuneen takia. Toisaalta eihän tällaiselle asialle voi itse mitään.



Voimia sinulle toipumiseen!

Kokemus oli varmasti rankka. Itsellänikin oli ongelmia irtoamisessa, mutta lopulta kaikki meni hyvin.



Se, miksi halusin kirjoittaa, on ystäväni kokemus. Hänellä kävi ensimmäisessä synnytyksessä samoin kuin teillä, mutta seuraavisssa synnytyksissä ei ollut enää ongelmia. Hain aikanaan itsekin tietoa asiasta eri lähteistä ja minulle jäi silloin hyvin vahvasti sellainen mielikuva, että jos ongelmia on ollut aiemmassa synnytyksessä, niihin seuraavassa synnytyksessä ongelmiin kyllä varaudutaan, mutta että irtoamattomuus ei ole mikään pysyvä ominaisuus, vaan monien asioiden summa.



Kannattaa ilman muuta selvittää asia itselleen perin pohjin, jottei siitä jää turhia pelkoja.



Tituliini

Oli huojentavaa kuulla, että istukan irtoamattomuus ei ole ihan yksiselitteinen juttu vaan monien tekijöisen summa. Näin itsekin tosin ymmärsin jo sairaalassa. Hienoa kuulla, että ystäväsi seuraavat raskaudet menivät hyvin. Se antaa uskoa ja toivoa minullekin.



Tietääkö joku onko raskauden aikaisella vuodolla mitään yhteyttä asian kanssa? Itselläni oli aivan vähän veristä vuotoa alkuraskaudessa. Vuoto oli nimenomaan istukasta. Lääkäri totesi ultrassa, että istukassa on pieni hematooma. Vuoto oli kuitenkin niin niukkaa etten siitä alkupelästystä enempää hermoillut.



Kuoleman mahdollisuus tietysti kävi itsellä mielessä tuossa istukan irrotuksen yhteydessä tapahtuneen verenvuodon osalta. Toisaalta on hienoa, että henkilökunta säilytti hermonsa ja teki kaikkensa. Sillä kyllähän siinä touhussa poistetaan koko kohtu, jos verenvuotoa ei saada ajoissa kuriin. Näin ollen kaikesta huolimatta täytyy olla todella kiitollinen, että on kohtu edelleen tallella. Muutenhan niitä pikkusisaruksia olisi mahdotonta edes saada!

Halusin kanssa laittaa tähän, että minulla jäi -03 tytön syntymän jälkeen istukka kiinni. Alettiin vauhdittaa tippaa ja peräsuoleen laitettiin supistuksia lisääviä tabletteja. Aika mukavaa, kun lapsi jo syntynyt ja kaiken pitäisi olla ok. En tiedä, enkä ole selvitellyt, mitkä eri tekijät vaikuttavat, että näin käy, olisin myös kiinnostunut tietämään. Nopeasti tuli saliin anestesia-yksikkö ja istukka oli irronnut helposti. Episiotomia haava oli ommeltu samalla unessa. Hb jotain 80 varmaan sen jälkeen. Siitä unesta kun heräsin, ja vauva sängyssä vieressä, oli kuin uudelleen syntynyt itsekin. Kivut poissa ja kukaan ei repinyt ja painellut. Nyt odotellaan toista vauvaa viikoilla 19+0 ja ehkä välillä mietin synnytystä. Mieshän pelästyi pahanpäiväisesti ja oli itkenyt lapsi sylissään kun ei kukaan kertonut mitään kun oli tullut kiire.

Helpottavaa tietää, että meitä on muitakin!! Itse juttelin tänään neuvolantätin kans asiasta ja hän aikoi ottaa asiasta selvää ja kertoa seuraavalla käyntikerralla. Hänen mielestäänkään tällä ei ole mitään yheyttä seuraaviin synnytyksiin eli istukka joko irtoaa itsestään tai sitten ei! Voin käydä tässä samassa pinossa kertomassa jos uutta tietoa saan..



ninni ja vaavi 1kk

ps.meidän typy painoi jo 3.9kg!:)

Moi!



Eka synnytys oli sektio, jossa istukka revittiin irti. Oli muuten tiukassa jumissa! Verenhukka oli melkoinen ja tajun lähtö sekunneista kiinni.



Toinen synnytykseni oli alatie-, jossa istukkaa ei irronnut kahden tunnin vähemmän ihanan alavatsan ruhjomisen jälkeenkään (kaksi sellaista amatsonin kokoista kätilöä... herttaista...) Siitä leikkuriin ja istukka pieninä palasina veketsiin. Verenhukka oli taas " suurenmoinen" .



Kolmas synnytys (joka sekin oli alatie-) menikin sitten ihan normaalisti, myös istukka syntyi kokonaisena ja normaalisti vastoin kaikkia ennakkopelkojani :) Olin kyllä kertonut aiemmin kätilölle, miten nämä kaksi aiempaa tapausta olivat menneet ja uskoisin heidän olleen jollakin tasolla valmiita jatkotoimenpiteisiin.



Että yksilöllisiä ovat olleet synnytykset näiltäkin osin ainakin minulla. Ainoa, mikä on ollut yhteistä näille kahdelle alatietapaukselle on ollut lyhyt aika varsinaisesta käynnistymisestä itse synnytykseen. Ponnistusaika joitakin minuutteja.



Onnea odottajille!



Huokaa haikeana Kolli + 3 (lapsiluku täynnä)

löytyy..

Samaa olen pähkäillyt itse koska minua hoitaneiden lääkäreiden mukaan tämä on harvinaista, varsinkin että sattuisi kahdesti peräkkäin, mutta näin vain kävi kohdallani..



Eka synnytykseni oli " normaali" alatiesynnytys, joka tosin käynnistettiin 40+ cytotecilla, avitettiin imukupilla sekä istukan kiinni jumiutumisen ja alkaneen verenvuodon jälkeen päättyi nukutuksessa käsinirroitukseen. Verta vuosi n. 1l ja sain pari pussia punasoluja.



Uskalsimme yrittää pikkukakkosta koska lääkärin mukaan on erittäin harvinaista jos sattuisi kohdallemme uudestaan vastaavaa..



Noh, kakkosen alkuraskaudessa minulla oli lievää, rusketa vuotoa. Kävin tämän vuoksi ultrassakin, mutta kaikki oli ok. Raskaus etenikin vkoille 40+ saakka, jolloin gyne avitti käyntiin lähtöä irroittelemalla kalvoja. Supistukset alkoivatkin muutaman tunnin kuluttua tutkimuksesta ja niinhän sitä päästiin synnärille. Vaikken raskauden aikana ollutkaan pelännyt eka kerran tapahtumien toistuvan, synnärillä muistot kipeine supisteluineen tulivat mieleeni..



Jostain syystä toinen synnytykseni pysähtyi 7cm:n kohdalle, supistukset olivat todella kipeitä ja avitettiin tipallakin, mutta synnytys ei vain edennyt. Kätilö ja päivystävä lääkäri tekivät päätöksen kiireellisestä sektiosta. Olin todella helpottunut, tunsin vain että kunhan jotenkin saadaan supistustuskat loppumaan. Vauva saatiinkin maailmaan ja kerkesin jo hengähtää helpotuksesta, kunnes kuulin lääkärin sanat " ei se irtoa, tiukassa on.."

Erittäin runsas verenvuoto oli alkanut ja joutuivat toisen lääkärin hälyttämään kaveriksi kotoansa (oli yö). Tähdet vilisivät silmissä mutta pysyin tolkuissa koko toimenpiteen ajan, pelko oli todella suuri koko ajan ja kysyinkin jossain välissä että eikö minua voitaisi nukuttaa..Lopulta kuitenkin saivat istukan irti ja vuodonkin tyrehtymään. Olin yön yli tipassa tarkkailussa, verta tiputettiin 5 pussia. Kaikenkaikkiaan papereiden mukaan vuotoni oli ollut n. 4-6 l.



Jälkitarkastuksessa lääkäri totesi että istukka oli osin kasvanut kohtuun kiinni, ei kuitenkaan lihakseen asti ja kuulemma joillakin voi kasvaa jopa läpikin! On kuulemma huonoa tuuriakin mukana että kiinnittyy esim. vanhaan arpeen ja sen myötä näin voi käydä uudestaankin. Tässä synnytyksessä oli siltäosin tuuria mukana että olin jo valmiina leikkauspöydällä! Seuraavaa raskautta ei suositeltu, kohdun poisto ja massiiviset verenvuodot uhkakuvana. Mutta jos TODELLA halutaan vielä lapsia, pitänee väli olla pidempi ja alkuraskaudessa jo käydä magneettikuvassa jossa selviää istukan paikka ja kasvu. Lisäksi varaudutaan paremmin mahdolliseen verenvuotoon (viimeksi ei veretkään olleet valmiina)



Näin meillä, löytyisiköhän vielä muita jotka ovat kokeneet kaksi perättäistä kiinnijäämistä ja seuraavassa olisikin istukka kuitenkin irronnut normaalisti ?