Kuinka pitkään ponnistusvaihe voi kestää?
Onko olemassa joitakin kriittisiä rajoja? Kommentteja ja kokemuksia :)
Kommentit (27)
Seuraavassa synnytyksessä ponnistusvaihe kestikin sitten peräti 2 minuuttia :)
mulla kesti ponnistusvaihe 16 minuuttia, joten aika ripeästi vauva tuli ulos. Muuten synnytys kesti yhteensä 9 tuntia.
Ekasta 29min,
toisesta 5min,
kolmas ?,
neljäs 3min
Imukupilla lopulta ulos kun voimat ei vaan riittäneet. Tuossa kyllä oltiin jo jossain rajoilla ja saliin olisi lähdetty jos sellainen olisi ollut vapaana (jotain verinäytteitä olivat minusta jo ottaneet) vaikkei vauvalla mitään hätää missään vaiheessa ollutkaan (sydänäänet siis olivat koko ajan ihan hyvät).
Kesti 1h15min, kun lopulta suostui tulemaan välihanleikkauksen ja lääkärin käsien avulla. Toivottavasti seuraavan kerran nopeammin! Alkoi voimat loppua, kun oli kuumettakin. Pojalle kuitenkin 9 pistettä heti syntymän jälkeen!
Lääkäri totesi lapsen pään olevan asennossa, jossa ei mahdu lävitse. Oli siis tulossa takaraivo edellä. Hän joutui tai siis pääsi (?) sitten sektioon. Toisessa synnytyksesssä 1v10kk kuluttua hänellä kesti myös ponnistus yli tunnin, mutta vauva oli armollisesti oikeassa asennossa ja mahtui tulemaan alakautta.
Joissain paikoissa tunnin ponnistaminen taitaa olla rajana, jotta tilannetta aletaan tarkemmin katsomaan. Itse pyytäisin siinä vaiheessa lääkärin paikalle, jotta lapsen tarjonta katsottaisiin tarkemmin. Parin tunnin ponnistaminen menee jo liioitteluksi.
Omissa synnytyksissäni ponnistusvaihe on kestänyt esikoisella 28min ja kakkosella 6min (2 supistusta), tämä taitaa olla tavallisempaa. Kolmonen taitaa tulla ulos jo pelkällä yskäisyllä :)
kesti ponnistusvaihe minulla. Lapsen sydänäänet kuuluivat koko ajan kivasti.
Lapsi oli ihan hyvässä tarjonnassa ja jo monta kertaa tuumin, että nyt tulee ulos, mutta... no joo, tulihan se lopulta.
Epparia ei tehty koska kätilö vakuutti lapsen mahtuvan, mutta väliliha repesi kuitenkin. Lapsi oli sen verran isopäinen ja minä niin puhki tuntikausien synnytyksen jälkeen, että ponnistusvaihe kesti ja kesti.
mutta se oli täysin hallittavissa, koska epiduraali ilmeisesti vaikutti vielä (osittain varmaan sen takia ponnistus pitkittyikin noin paljon). Toisella kerralla sitten ponnistus kesti 9 min ja oli sellaista tuskaa, että tuskin koskaan enää synnytän.
Ulos saatiin kanssa sitten, kun tehtiin eppari ja lääkäri tuli kanssa paikalle. Sydänäänet olivat hyvät koko ajan, joten ei ollut hätää, vaikka kesti mun mielestä aivan liian kauan....Napanuora oli tiukasti vauvan kaulan ympäri ja muistaakseni kätilö sanoi, että se olis voinu vaikuttaa siihen, ettei vauva tullut ulos. Napanuora leikattiin ennen kuin sain synnyttää vauvan vartalon. Hui, kun se ponnistus oli kamalaa....
Mulla kesti ekassa synnytyksessä ponnistusvaihe 1 h 48 min ja siinä jo " uhkailtiin" imukupilla, syntyi sit kyllä oksitosiinin ja äidin ponnistuksen voimin. Olin täysin poikki ponnistusvaiheen alkaessa, koska olin synnyttänyt jo 26 h sitä ennen. Yht. siis 27 h 50 min.
Toinen lapsi syntyi kuudessa tunnissa, josta ponnistusta 3 min.
Kolmas lapsi syntyi neljässä tunnissa ja ponnistin 2 kertaa ja 2 min.
Toisessa ja kolmannessa synnytyksessä olin vielä voimissani kun ponnistus alkoi, enkä ollut petidiini&ilokaasu-pöhnässä. Jokaisessa synnytyksessä olen saanut puudutteen selkäydinkanavaan. I ja II synnytys epiduraali ja III spinaali.
Jokainen synnytys on erilainen ja vielä haluaisin oikaista jotain aiemmin kirjoittanutta... Lapsen " ideaaliasento" on syntyä leuka rinnassa eli " takaraivo" edeltä.
Mariex
Olen ymmärtänyt, että mitään varsinaista rajaa ei ole, se riippuu aina tilanteesta. Jos äiti on kovin väsynyt ja tilanne näyttää hankalalta, voidaan päätyä sektioon lyhyemmässä ajassa kuin taas jonkun toisen kohdalla. Ja äiti kuitenkin voi itsekkin jonkin verran vaikuttaa, jos haluaa ja jaksaa yrittää, tuskin väkisin leikataan ja taas toisin päin. Yleisesti ottaen kai pyritään kuitenkin välttämään turhia leikkauksia, sillä siinä riskit ovat suuremmat ja toipumisaika on pidempi...
Korjatkaa toki, jos olen väärässä, tämä on vain omaa pohdintaani ei varsinaista oikeaa tietoa!
Olen samaa mieltä nalleni kanssa. Eli aloin ponnistella poikaani ulos klo 15. Jossain vaiheessa sali tuli täyteen porukkaa. Kun homma oli yritetty, imukupilla ja ilman, mahan päältä painaen kaikissa eri asennoissa mies kysyi, että kauan yritetään vielä? Lääkäri sanoi, että kohta lähdetään leikkuriin. Pelästyin kommenttia niin paljon, että 18:05 poikamme vihdoin syntyi. Aktiiviseksi ponnistusajaksi merkittiin yli 2 tuntia. En pysynyt vuorokauteen pystyssä, mutta olöin todella ylpeä, kun lääkäri tuli vielä illalla erikseen san omaan, että harva äiti olisi tuosta selvinnyt.
Reilusti yli 2 tuyntia on ainakin LKS mahdollista, jos äiti ja lapsi voivat hyvin.
Ponnistusvaihe kesti melkein kaksi tuntia. Lopulta lapsi autettiin ulos imukupilla. Omat voimat olivat jo loppu. Kätilö sanoi jälkikäteen, etten todennäköisesti olisi saanut vauvaa ulos ilman apua. Supistukset olivat heikentyneet.
Aktiivinen ponnistus merkittiin papareihin 1,5h mutta ponnistin 2,5h - huomautin siitä sairaalassa ollessani jo mutta katsoivat eka tunnin olleen niin tehotonta (?) ja kuulemma 2,5h näyttää papareissa jo aika pitkältä...? MIksi sitä kaunistelemaan, kun kerran niin kauan ponnistin. Kokeilin varmasti kaikki mahdolliset asennot, ja paras oli lopulta se perinteisin. No, eipä jäänyt kaivelemaan ainakaan että istualtaan olisi tullut nopeammin...
Jossain vaiheessa ponnistusta lääkäri tuli paikalle kun oli kiinnittänyt huomion sydänääniin jotka aina supistuksen kuluessa heikkenivät (ihan normaalia) mutta kun oli kestänyt niin kauan jo. lapsen happipitoisuutta seurattiin pinnin kautta koko ajan, joten siinä mielessä ponnistusta jatkettiin noinkin kauan. Edistystä ei tapahtunut juuri lainkaan ennenkuin lääkäri lopulta alkoi painamaan vatsan päältä niin, ettei lapsi päässyt supistusten välissä liukumaan takaisin. Kuulemma harvinaisen tiukka pehmytkudosvastus. Lääkärinkään painaminen ei auttanut, lopulta oli toinen kätilökin apuna painamassa. Sattui ihan sairaasti, voimia oli kuin hevosella itsellänikin vielä jäljellä (tätä olen ihmetellyt jälkikäteen) mutta en olisi ikimaailmassa lasta yksin saanut ulos.
Lopputulos oli niin iso eppari kuin pystyy + 3. asteen repeämä, jälkikäteen olen ajatellut että meni ihan liiallisuuksiin tuo ponnistaminen. Henkilökunta kyllä yritti parhaansa vielä jälkikäteen kävivät osastolla (kätilö, + tuo lääkäri pariinkin otteeseen keskustelemassa miksi mitäkin tapahtui. Lapsi oli siinä vaiheessa kuitenkin saatava jo ulos, oli jo hermovaurioiden riskiä yms ja omat supparit ihan hiipuneet) Seuraava tuleekin sitten sektiolla, hope so.
Ja paikka siis TYKS
Meille kätilö sanoi, että ekan lapsen kohdalla 1,5 tuntia olisi jonkinmoinen keskiarvo ponnistusvaiheenkestona. Seuraavissa synnytyksissä yleensä menee nopeammin.
Mulla kesti ekan kanssa 56 minuuttia (mikä tuntui elämää pidemmältä ajalta, kun en ensin osannut ponnistaa niin, että vauva olisi liikkunut oikeasti eteenpäin, mutta sieltä se lähes 5 kg jötkäle vaan syntyi kuitenkin :o) Olisi muuten ehkä mennyt nopeammin, jos vauva olisi ollut kunnolla raivotarjonnassa eikä vähän ohimo edellä. Esikoisen kummitäti ponnisti esikoistaan kokonaiset 5 min. eli jopa kahden supistuksen ajan (!?!)
A.A.
no mullahan oli sit nopee ponnistusvahe. Ensisynnyttäjä kun olen ja vauva oli ulkona 15 minuutin ponnistusten jälkeen.
Mulla kesti ponnistusvaihe 48 min. ja päättyi imukuppiin ja repeämiin. Oon kuullu et voi kestää tunteja... Ihmettelen vaan miks ne on niin pitkiä ja äidit voimiensa rajoilla. Mullekin kätilö sanoi, et kyl sä jaksat ku saat niin ihanan palkinnon siitä.
Ensimmäisen kanssa 36min (synnytys kokonaisuudessa 42H), toisen kanssa 44min (synnytys kokonaisuudessa 6,5H) ja kolmannen kanssa 3min (synnytys kokonaisuudessa (n.50min) siraalassa ehdin olemaan 38min).
Esikoisen kanssa synnytys kesti kokonaisuudessaan n. 40 h, ponnistus liki tunnin. Toinen tuli " vauhdilla" - hyvä kun kerkesi itse ponnistukseen edes mukaan (5h/ponnistus 3min).
mutta monesti ensisynnyttäjillä ponnistusvaihe jostain syystä pitkittyy.
Ja tokalla kerralla 11min... :)
eli näin paljon eroa...
kyllä se siitä,tuloksena kaksi ihanaa tervettä tenavaa ;)