***HELMET viikko40***

Ensinnäkin, kun tuossa joku sanoi, että tämä lapsi jää viimeiseksi... ever say never, elämä voi yllättää. Tosin näyttää täälläkin vähän siltä, että tämän suurempi perhe jää haaveeksi... Tai mistäpä tuota vielä tietää, ehkäpä raskausaika alkaakin sujua ongelmitta ja pääsen helmikuulle (tai edes tammikuulle...) mahani kanssa. Supisteluja on tullut ja mennyt, viime yönä taas murehdin pitkään valveilla ja mietin kohdunsuun mahdollisia muutoksia, joten ihan mielenrauhan vuoksi äippäpoli käynti olisi tarpeen. Eikä sitä ikinä tiedä, vaikka itse päättäisikin, ettei enää lapsia uskalla yrittää niin joku voi vielä haluta perheeseen...



Tänään kävin lasten kanssa neuvolassa, kun piti hakea tytön kasvukäyrät TAYSin allergiapolikäyntiä varten. Samalla sain hoidettua pari näytettä sinne äitiyspolilähetettä varten. Joten varmaan tässä muutaman viikon sisällä jo pääsen pahimmasta piinastani ja saan tietää jotain kohdunsuun tilanteesta. Pitää kohta alkaa miettiä sitä sairaalakassia, kun ihan varmuuden vuoksi ajattelin pakata jo ekalle polikäynnille mukaan, ettei taas käy niin kuin kahdessa edellisessä raskaudessa, että joudun sairaalaan varautumatta yhtään. Tai oikeastaan ensimmäinenkin sairaalaan joutuminen oli yllätys, vaikka silloin oltiinkin päästy jo viikolle 39+0, kun jouduin tarkkailuun verenpaineen takia... (silloin syntyi rv39+5).



Tigercatille sanoisin, että ikinä ei voi tietää, milloin lapsi mahtaa syntyä, joillakin menee aina yli, toisille taas tulee totaalisia yllätyksiä 9 viikkoa etuajassa, vaikka ensimmäinen olisikin ollut noinkin täsmällinen kuin minulla. Ja kolmas sitten tuli2,5vkk etuajassa, joten en kyllä osaa yhtään aavistella, milloin seuraava mahtaa katsoa olevansa valmis syntymään. Tavallisimmin kuitenkin taitaa olla niin, että seuraava syntyy hieman aiemmin, eli jos ensimmäinen on mennyt yli niin toinen tullee aika lähellä laskettua aikaa.



Katjalah&nelonen rv21+3

Täällä on ollut vähän huolta tämän raskauden kanssa, kun maanantai iltapäivänä alkoi supistelemaan melkein taukoamatta. Ei ne ollut kipeitä, mutta huolestutti kuitenkin. Menin sitten päivystykseen tänne meidän kaupungin sairaalalle kun itse epäilin jotain tulehdusta, niin laittoivat sitten KYSiin. Meinasivat ottaa osastolle tarkkailuun mutta pääsin kotiin sieltä kun vauvalla oli kaikki hyvin eikä kohdunsuu ollut auennut tms. Tänään sitten soittivat että minulla on joku streptokokki bakteeri, niin aloitin juuri antibioottikuurin. Onko muilla kokemuksia tämmöisistä? Jospa nämä supparit tästä rauhoittuu, viikon päästä käyn taas äitiyspolilla tarkistuksessa.



Mulla kanssa on näkynyt nyt nuo vauvan potkut jo ulospäinkin. :) Ei vielä 2v esikoinen ymmärrä mikä siellä äitin masussa myllertää.



Mutta empä nyt keksi tässä enempää tällä kertaa. :)



McFlurry ja poikuli 20+4

ihanaa kun syksy tulee..voi iltasin poltella kynttilöitä ja käpertyy viltin alle sohvalla =)



ihmeissäni luen teidän kertomuksia supisteluista..on mulle kyl kerrottu miltä ne tuntuu mut ei mulla oo ollu..tietääkseni..teen kyllä aika raskasta duunia siinä mielessä että joudun nostelee painavia laatikoita, kaikki menny tähän asti hyvin..välillä jalat kipeenä mut siihe auttaa tukisukkikset ja hieronta :)



poika on kyllä niin vilkas, kokoajan melkee touhuu tuolla jotakin..en oo huomannu että näkyis potkut vatsan päälle..tuntuu et hieman rauhottuu kun pyydän miestäni tunnustelemaan.



sain tänää vihdoinkin ostettua syys/talvitakin jossa hyvin tilaa kasvavalle vatsalle

ja vauvalle ostettiin toppapuku mitä ollaa jo kauan ihasteltu



neuvola on vasta ensi vkolla ja kysyisinki teiltä että kuinka monta kertaa olette käyneet neuvolassa? sillä tämä on vasta meiän toka ja vkoja o kuitenki 22+6!!

tuntuu jotenki tosi hassulta että ei oo mtn verenpainet sun muita otettu..ekassa neuvolassa oltiin kesäkuun lopussa..



mut nyt täytyy mennä nukkuu, herätys taas siinä varttia vaille viisi..huoh

maulla oli ekassa raskaudessa toi streptokokki, mikä ilmeisesti aiheutti ne supistelut viikolta 16 lähtien. Se sitten todettiin kun viikkoja oli jo päälle 20, kun ei sitä kukaan hoksinut tarkistaa aikasemmin. Antibiootit söin ja kyllä ne siitä rauhottu, että ei ainakaan mulla aiheuttanu sen suurempia. Niin no synnytyksessä sitte laittovat sen takia antibioottitippaan ja antovat sitä mennä vielä jonkunaikaa synnytyksen jälkeen.



Tossa tuli kommenttia tästä että meille tää on viimenen tenava. Miehelle tehdään sterilisaatio tän jälkeen, että jos sen operaation jälkeen vielä joku siitiö puskee läpi, niin antaa tulla. Mutta siis tarkotuksella meille ei enempää lapsia "tehä". Ennen esikoista ajattelin että haluan paljon tenavia, mutta kun ei nuo raskaudet ole olleet ihan iisejä, niin ei mulla enää pää kestä tätä pelkoa. No tämä raskaus on menny nyt ihan hyvin, kun puolentoista vuoden yrittämisen jälkeen alulle saatiin. Mutta niin, just on vasta puoliväli ylitetty, että ehtiihän tässä vielä sattua ja tapahtua.



Sittis 22+3

Pikaisesti, luvattoman myöhään täällä taas kukun, mutta addikti mikä addikti...



Miinalle tsemppiä selän kanssa! Jää ihmeessä saikulle, ettei koko selkä lopullisesti hajoa! Kyllä niitä töitä ehtii sitten taas loppuelämänsä tehdä.



Sindi: Influenssarokotuksen haluan juuri siitä syystä, että kuulun riskiryhmään (paha infektioastma). Mutta terkka kysyi kyllä vaan yleisesti rokotteesta eikä maininnut minusta mitään. Sanoi myös, että viime vuonna ei rokotetta suositeltu, mutta nyt on tullut uusia tutkimuksia, että rokotteesta todella on hyötyä. Mutta ehkä teratologisesta palvelusta osaisivat kertoa ajantasaista infoa?



Tigercat: Myös meillä ympäristö ollut vähän ihmeissään tästä vauvasta, kai ne olettivat, että ei enää, kun edelliset on jo niin isoja..? Minusta vauvauutisia on tietyille ihmisille ollut aina hankala kertoa.



McFlurrylle tsemppiä suppareiden kanssa, varmaankin antibioottikuuri auttaa.



(.) Ikuinen nuha jatkuu ja tänään varasin vihdoin lääkäriajan huomiselle. Epäilen poskiontelon tulehdusta ja ehkä antibioottikuuri tekisi terää. Ehkä loppuisi tämä jatkuva väsymys ja kipeä olo. Kahtotaan.



Pakko mennä nukkumaan.



Hilpsu rv 21+5

sataa... harmi! Ei pääse ulos. Nautin syksystä ja ihanista lehdistä, kohta voi jo alkaa haravoimaan!



Vaihdoin profiiliini rv21+ kuvan... Musta tuntuu että tää mahan kasvu saisi jo riittää, muistan ekassa raskaudessani miettineen että iso maha on vain tiellä ja haittaa vauhtia! Aika itsekästä, vauvan hyvinvointi on mulle kuitenkin se tärkein asia. Tosiaan en muistanut tätä kestoähky -oloa ollenkaan! Kaiken unohtaa niin nopeasti...



Suppareista; mä taisin tajuta vasta synnyttämään lähtiessä mitä supistukset ovat! Kivuliaita suppareita ei ollut ennen sitä. Odotan kyllä synnyttämään pääsemistäkin innolla! Eka kerta meni niin hyvin. Vähän jännittää että kääntyykö vauva oikein päin ja ehdinkö saamaan epiduraalin, mutta senhän näkee vasta helmikuussa...



eipäs tule muuta mieleen!





t tiia, joka edelleen toivoo salaa ajan kuluvan nopeammin!

Heips,



tänään oli vihdoin meilläkin rakenneultra. Np-ultrassa lapsonen oli pari päivää oletettuja viikkoja pienempi, nyt pari päivää isompi eli kasvanut on. Kaikki oli muuten ok, mutta aivoista löytyi kaksi plexus-kystaa. Kätilö vakuutteli, että ne voivat kuulua normaaliin kehitykseen ja yleensä häviävät itsekseen, eikä aihetta jatkotutkimuksiin kuulemma ollut.



Siina ultratilanteessa olin ihan rauhallinen, mutta kotona sitten alkoi kuitenkin huoli kaihertaa niistä kystista: että tutkiko se kätilö nyt varmasti kaikki jutut kunnolla jne. ja eikö tosiaan ole aihetta seurata niita kystia. Hiukan itkeskelinkin miehelle, joka koetti rauhoitella... Olen tähän asti vaan luottanut, että kaikki on hyvin. On ollut tavallaan pakkokin vaan luottaa senkin puolesta, ettei ole sinne neuvolaankaan päässyt mitään sydänääniä kuuntelemaan (seuraava käynti on siis 21.10 ja viimeksi kävin heinäkuussa). Ja jossain on siis ilmeisesti joku pelko kaihertanut... Tavallaan siis ihan hyvä, että sitä pelkoa noiden kystien myötä purkautui, on kyllä jotenkin kevyempi olo nyt.



Hiukan kuitenkin mietin, että pitäisikö sitä nyt sittenkin varata aika vielä yksityiselle 3D/4D-ultraan, vaikka olinkin ajatellut jättää väliin kun on niin hintava. Kuinkahan paljon sitä voi omasta mielenrauhastaan maksaa...? No, ehkä tässä tapauksessa olisi paras rauhoittua vaan ihan itsekseen, kun todennäköisesti ei edes mitään hätää. Vaikka olenhan niitä 3D/4D-näkymiä haikaillut muutenkin, ja jos niissä näkyisi uteliaalle se sukupuolikin... Nyt kävi niin, että pikkuisella oli jalat sen verran sumpussa, että voitiin todeta vaan, että ulokkeita ei tällä kertaa näy mutta ei mitään sen varmempaa. Pitää varmaan tehdä päätös lähiaikoina, että ehtii saada ajan jos haluaa. Jos joku pääkaupunkiseutulainen osaa suositella jotain 3D/4D-ultrauspaikkaa, niin otan suosituksia mielelläni vastaan. Jotain vanhoja viestejä kyllä jo löysin aiheesta.



Ai niin, istukan paikkakin selvisi: on kuulemma kohdun etuseinässä ja voi siten vaimentaa liikkeiden tuntumista. Siitä huolimatta on kyllä viimeisen viikon sisällä alkanut tuntua ihan kunnon potkuja... Ehkäpä pikkuinen potkii tosi napakasti ;)



Mutta juu, eipä tässä kai tällä kertaa muuta kuin odotuksen onnea kaikille... niillekin, jotka eivät malttaisi odottaa :)



- Metta ja helmiäinen rv 19 + 2

Meillä Veikka siunattiin haudan lepoon 20.9, itse siunaustilaisuus oli kaunis, seurakuntamme pastori osaa asiansa, ei voi muuta sanoa. Sai puetuksi sanoiksi sen miltä tuntui. Itsekin alan olemaan ainakin vähän vähemmän itkuinen, vaikeaa kieltämättä kyllä ollut ja henkiset reagtiot aika voimakkaita, joita en osannut edes odottaa. Mutta päivä kerrallaan.



Haaveilemme uudesta raskaudesta, vaikka pientä poikaamme se ei takaisin tuo. Ehkä se kuitenkin täyttäisi tuon tyhjyyden tunteen. Ensimmäiset kuukautiset tyhjennyksen jälkeen alkoi sunnuntaina tai oikeastaan eilen paremmin, kun maanantai oli jonkin sortin taukopäivä. Kroppa siis ainakin palaamassa uomiinsa.



Lapset kyselevät koko ajan tuleeko meille vielä uusi vauva, johon olen sanonut, että katsotaan suodaanko meille vielä uusi vauva mitä taivaan Isä meinaa. Ovat tyytyneet vastaukseen.



Uusi yritys pelottaa, mutta tuntien itseni mitä kauemmas yrityksen työnnän sitä enemmän pelottaa ja sitä vähemmän uskaltaa... toisaalta pelossa eletty elämä ei ole elämää, täytyy usakaltaa elää vaikka se joskus sattuukin.



Oli mukava lueskella puolivälin ultrakuulumisianne , mukavaa kun olette kasassa ja sukupuolikin on aika monen tiedossa =) Kohta on kuitenkin helmikuu ja silloin minäkin toivon, että olisin jälleen kahtena ;)



Voimia loppu raskauteen ja mukavaa talven odotusta!!



Mammariini hiukan toivokkaana



ps. meni kirjoitus aluksi väärään pinoon =(

uusi vauva ei todellakaan korvaa menetystä, mutta onneksi aika on armollinen ja hautaa terävimmän surun. Ja onneksi on jo niitä muita lapsia, jotka pitävät kiinni elämässä ja tuovat iloa. Lapset elävät niin tätä hetkeä, että ennemmin tai myöhemmin itsekin huomaa surustaan huolimatta taas nauravansa.



Oli pakko taas tulla piipahtamaan näin aamusta, vaikka vähän kiirettä pukkaa, kun pitäisi tuossa 10.30 olla jo taysissa tytön kanssa. Eli lapset pitäis kohtsillään herätellä, että päästään ajoissa lähtemään ja 5-luokkalainen panna kouluun. 130 km matkaan on yleensä pakko varata reilu 2,5h, että saa tauon pidettyä ainakin kerran ja tällä kertaa pitää vielä ajaa terveyskeskuksen kautta, kun pitää toimittaa sinne näyte äippäpolikäynyiä varten. Ja keskimmäisen pojankin kanssa pitäis jossain vaiheessa käydä näytillä taysissa, joten menee elämä yhdeksi Tampereella hyppimiseksi.



Ymmärrän kyllä hyvin sittistä, joka ei enää aio jaksaa lähteä tähän raskausrumbaan. Itselläni on tosiaan samoja tuntemuksia, pää ei kohta enää kestä, kun nyt on kolmas riskiraskaus menossa.



Aina olen haaveillut kahdeksasta lapsesta, mutta taitaa jäädä puoleen siitä,,, Tai no, oikeastaan tämä on vasta toinen riskiraskaus, kun kakkosta odottaessahan ennenaikaisuus tuli yllätyksenä ja kun vihdoin Tampereelle kerkisin niin ei voitu muuta kuin kärrätä synnytyssaliin ja noin 20 minuuttia myöhemmin poika oli syntynyt... Nyt tilanne on sellainen, että suunnilleen joka toinen päivä uskon pääseväni vähintään 35 viikolle ilman kummempia ja joka toinen päivä stressaan ja olen varma, että nyt ei päästä edes viikkoon 30. Eilen oli taas niitä päiviä... olin varma, että joudun jo ekalla äippäpolikäynnillä taysiin makaamaan ja niinpä tein kattilakaupalla ruokia pakkaseen muuta porukkaa varten. Etenkin tytön allergiaruokien kanssa stressaan. Terveellisempää olisi ottaa päivä kerrallaan ja iloita siitä, että viimeyökin oli taas "ei-supistuksia-yö".



Joku kyseli, miltä supistukset tuntuvat. No tässä vaiheessa ne on yleensä lähinnä sitä, että vatsanahkaa tuntuu kiristävän ja ovat siis normaalisti vain harjoitusta, joka ei aiheuta mitään muutoksia missään. Sitten jos alkaa tulla sellaisia supistuksia, jotka tosiaan jotain tekevät ja käynnistävät synnytyksen, niin sen kyllä huomaa ensikertalainenkin... Toivottavasti säästymme niiltä vielä pitkään.



Nyt on pakko nousta ylös ja valmistautua Tampereelle lähtöön.



Katjalah&nelonen rv21+5

Mekin oltiin perheen kanssa reissussa, ja nyt muksut kiukkuaa väsymystä (kun pitänyt skarpata) ja pesukone vaihteeksi pyörii...



Käytiin eilen vähän shoppailemassa, ja samalla käytiin parilla vähän isommalla kirppiksellä. En tähän mennessä ole ostanut pikku-ukolle mitään, mutta nyt lähti mukaan pari ihan pikkiriikkistä bodya ja potkaria! On ne niin suloisia... Mun pitäis joku päivä käydä varasto läpi, että mitä siellä oikeastaan onkaan, niin sais tehdä vähän listaa tarvittavista vaatteista ja tavaroista. Oon aika tehokkaasti laittanu muksujen kamppeet kiertoon, kun meidän molempien sisaruksille ja kavereille on tullu perheenlisäystä. Mietinnän alla on, että otanko äitiyspakkauksen vai en... Esikoiselta otin, mutta kakkoselta en, kun ikäero oli vain 1,5v., niin kaikki oli tallessa. Nyt alan ehkä kallistuun ottamisen puolelle... Tällä hetkellä mua harmittaa, että menin myymään kaikki kestovaipat! Toisaalta on ihana surffata netissä noilla vaippasivuilla ja ihailla uusia kuoseja jne. Ehkäpä jopa innostun tekemään parit kuoret itse!? Kovasti olen etsinyt ihan pienen villapuvun neulomisohjetta, ja nyt sain äidiltäni vanhoja käsityölehtiä, joissa on muutama. Nyt kun löytyis jotain söpöä lankaa, niin alkaisin tekemään... Ehkä tämä on alkua sille pesänrakennusvietille!



Pikku-ukko pyöriskelee kovasti masussa... Tuntuu hyvältä, kun tietää pikkuisen olevan elossa. Neuvolasta varattiin mulle tiistaille supistusten takia lääkärille aika, koska kaikki bakteerinäytteeet on puhtaat, eli tavallaan syytä ei ole löytynyt... Viime raskaudessakin mua supisteli välillä tosi kovaakin puolivälin jälkeen, mutta ei ne mitään saanu aikaiseksi... Nytkin musta tuntuu, että ihan turha käydä lääkärissä toteamassa, ettei mitään ole vialla (siis en ainakaan usko, että mitään olisi vielä tapahtunu). No, hyvähän se tietysti on, ja minusta tässä meidän neuvolassa pidetään kyllä tosi hyvää huolta! :)



Tällaisia mietteitä näin sunnuntaina...



Mimmi & pikku-ukko rv.21+0

Siis hyvää alkanutta viikkoa kaikille!



Tässä viime viikon jutustelut:

[http://www.perhe.fi/keskustelut?p_p_id=forum_WA...|http://www.perhe.fi/…]

Ihan hyvä vointi on nyt ollut. Mitä nyt välillä supistelee, jos töissä on kiirettä, mutta ei onneksi kivuliaita ole. Selkään aina ajoittain vihloo, mutta toistaiseksi sen kanssa oon pärjänny. Kolmivuorotyö vaan tahtoo väsyttää! Oon harkinnu, että pyytäisin nyt neuvolalääkäriltä todistuksen, ettei tarvis tehdä enää öitä... Normaalisti yöt ei ole mulle mikään ongelma, oikeastaan päinvastoin ne on välillä ihan kivoja, mutta nyt niiden jälkeiset vapaapäivät menee toipumiseen; oon ihan ku krapulainen (ihan vetämätön, päätä särkee ja huimaa)!



Muksut odottaa kovasti uutta tulokasta! Käyvät välillä kokeilemassa mahaa, että joko potkut tuntuu. Kovasti myös uteluja tulee varsinkin isommalta, että mitä vauva syö ja miltä se tuntuu kun se tekee masussa kuperkeikan jne. Kovasti tuo pikku-ukko masussa myllää ja potkii, mutta heti jos joku toinen (siis mies tai lapset) laittaa käden mahan päälle, niin lopettaa. Ihan hauska on nyt odottaa noiden lasten kanssa yhdessä, kun esikoinen oli niin pieni kakkosta odottaessa (lapsilla 1½ vuotta ikäero), niin lähinnä se koko raskaus meni sen esikoisen vauva-/taaperoajan varjossa.



Mimmi & pikku-ukko rv.20+1

Kummiasioita on täällä mietitty, meillä tälle toiselle tulee nyt sitten viisi kummia. Esikoisella on neljä, mutta kun ei meille enempää lapsia ole tarkotus tulla, niin sen takia sitten tämä viimeinen saa yhden kummin enemmän. Esikolla kummeina on miehen sisko miehensä kanssa, minun siskoni ja meidän yhteinen ystävä (mies). Tälle toiselle tulee sitte mun veli ja serkku miehensä kanssa sekä miehen toinen sisko miehensä kanssa. Olipas paljon miehiä sanoissa :o)



Äitiyspakkausta ei oteta, en niin paljon niistä kuoseista tykänny ja esikoiselta on tosiaan jääny hyväkuntoista tavaraa esim. makuupussi ja peitto, joten tuntuu aika turhalta sitä pakkausta ottaa. Saapi sitte ostaa sellasia vaatteita kun ite haluaa.



Vielä en ole uskaltanut ostaa vauvalle mitään, varmaan vasta joulu-tammikuussa uskaltaa jotakin hankkia. Hypistellyt olen kyllä paljon kaupoissa ;o)



Välillä supistelee, joten tässä nyt otan löysästi. Ajattelin nyt viikolla leipoa pikkuhiljaa lauantain synttäreitä varten, en millään pysty kerralla kaikkea tekemään. No, tällä kertaa tarjottavat menee pakastimen kautta, mutta jospa sitä ei huomaa maussa. Meillä poika on vielä vähän kahdenvaiheilla, että onko se kivaa kun vauva tulee. Yritän jokapäivä vähän vauvasta puhua, että pikkuhiljaa tottuttelee ajatukseen.



Eipä sen suurempia, muutama viikko vielä seuraavaan neuvolaan, mutta nyt pärjää hyvin kun liikkeet tuntuu päivittän.



Hyviä vointeja kaikille!!



Sittis rv 22+1 (näin ne viikot vaan vierii!)

Jospa sitten taas perjantaina ehtisi seuraavan kerran tänne asti.. :) Sen verran tuntuu haipakkaa nää päivät menevän, että hidasta ihan huimaa. Vaikka hyvä niin, en valita.



Kummeja mekin ollaan kovasti mietitty. Tällä hetkellä mun sisko on ainut "varma valinta", sitten pallotellaankin ystävien suhteen. Mun lähimmät ystävät ja muu suku ei oo mahdollisia, kuuluvat vapaisiin suuntiin, joten kovin paljon ei ole valinnan varaa.. mutta hiljalleen alkaa löytyä ne, joita aiotaan kummeiksi pyytää.



Pakkausta ei meillekään oteta, ajattelin lähinnä sillä summalla ostella kestoja vauvalle, jokunen meiltä jo löytyy, mutta etenkin isompia tarvitaan enemmän.



Meillekään ei ole vielä mitään vauvalle ostettuna, muutamat vaatteet sain kaverilta ja turvakaukalo ollaan "varattu" siskon kaverilta. Hiljalleen kassellaan. Paljoa ei tarvitsekaan ostaa. Pinnasänkyyn olen katsellut sellaista vauvan pesää, kunhan värit päätän, niin laitan tilauksen.

Kovin paljon ei varmaan ennakkoon edes ostella, kun sukupuoli on edelleen arvoitus ja neutraaleja löytyy jonkun verran esikon jäljiltä.



Meillä esikko, 3v, on aika innoissaan vauvasta edelleen. Lauantaina istuin illalla sylissäni ja kysyi, että potkiiko vauva. Vastasin, että ei, varmaan alkanut jo nukkumaan. Johon esikko kummissaan, "peseekö vauva itse hampaansa?". :) Unikoiralle laitettiin myös la-iltana vaippa ja se vaihdettiin aamulla puhtaaseen. Yöllä koiravauva oli kuulemma herännyt aika monta kertaa, mutta oli syönyt tissistä maitoa (esikko on siis poika) ja jatkanut sitten unia. :)

Tällä hetkellä mietitään myös kovasti, mitä vauva syö ja mikä se napanuora on ja miten se vauva on kiinni siinä nuorassa ja miksi synnytyksen jälkeen jää se napa ja ja ja ja.. aika paljon on pohdittavaa tässä jutussa. :)



Oma olo on huonosti nukutun yön jäljiltä aika kuitti, ei oo maanantait enää mua varten. :/ Vähän meinaa töissä ollessa alavatsaa kiristellä, ei varmaankaan ihan supista, mutta kiristää ja kuristaa. Täytyy huomenna muistaa laittaa tukivyö, josko siitä olisi apua.

Eilen tajusin, että töitä on jäljellä n. 2½kk, aika huisia!



Naanuli ja Helmi 21+3

Aika moni tuntuu tietävän tulokkaansa sukupuolen, jotka ovat halunneet tietää. :) Me kun ei esikoisen aikaan saatu sitä tietää sitten millään vaikka kyseltiin. Poika tuli silloin ja niin myös nyt. :)



Niin sillä vaan kyselin sitä vauvan isokokoisuutta kun meillä esikoinen painoi syntyessään sen 4460g (rv 38+4) ja mietityttää mitenkähän iso sieltä nyt tulee. Tai jotenkin luulisi että toinen lapsikin on iso jos eka. Minulla ei ollut raskausdiabetestä eikä muuta ylimääräistä lihomista että kai se johtui vaan siitä kun itse olen painanut 5kg syntyessäni. Nyt en kuitenkaan ole mitenkään isokokoinen. Se kai siinä vauvan koossa pelottaa kun loppuaika on sitten niin tukalaa ja esikoinenkin joutui teholle synnyttyään kun ei jaksanut syödä. :( Mutta se siitä.



Meillä ei oikeastaan tarvitse hankkia vauvalle muutakuin pinnasänky ja vaatteita. Ja uusi asunto meidän perheelle. Sais pian löytyä niin ei viimesillään tarvihtis olla tavaroita kantamassa.



Mutta ei nyt ennätä enempää tällä kertaa ku ois tuo ruuanlaitto.



McFlurry ja poikuli 20+2

Tuossa viikonloppuna katseltiin lasten kanssa ERITTÄIN mielenkiintoista ohjelmaa, kun äidin vatsa velloo sinne tänne. Lapset sitten yrittivät saalistaa potkijaa, mutta tämä vielä tuntuu hieman vierastavan sisaruksia.



Äitiyspakkausta en aio tällä kertaa ottaa, ajattelin ottaa sen 140 ja ostella silla kestovaippoja ym sellasta, mitä tosiaan tarvitaan.... Oishan niitä tavaroita kiva hypistellä isompien kanssa, mutta kun kolmesta jo olen paketin ottanut, niin nurkat pursuaa tavaraa ihan kiitettävästi. Etenkin, kun meidän vintistä tuntuu tulleen suvun lastenvaatteiden loppusijotuspaikka.... saisi seuraavaksi joku muu tässä suvussa lisääntyä, niin saisi laittaa tavaroita eteenpäin.



Eipä tällä kertaa enempiä, tuo oma napa on nyt rauhoittunut ja viime yö meni ilman supistuksia, yes! Pitää lähteä antamaanisolle pojalle aamupalaa ennen koulun alkua, joten jatketaan kun jatketaan.



Katjalah&nelonen rv21+2

En ole kirjoitellutkaan aikoihin. Kaikki hyvin kuitenkin, sairaslomalla oon ollut nyt jo kolme viikkoa, ja sitä jatkuu varmaankin tuonne äippälomaan saakka. On niin raskasta tuo työ, etten sitä kertakaikkiaan voinut enää tehdä. Alkoi supisteleen ja joka paikka oli kipeenä. Nyt kotosalla ollessa vointi on hyvä, välillä supistelee, mutta siihen oon jo tottunut viime raskaudessa, silloin supisteli melkeenpä koko raskaus ajan. Ei ole vaarallista :)

Meillä ultraa pitää odottaa vielä pari viikkoa, ei sukupuolta meinata kysyä, jos se ei paljastu sitten vahingossa. Vauva on mukavan aktiivista sorttia. Kun minä asetun aloilleni, vauva alkaa jumppaamaan.

Hilpsu muistaakseni viime viikon pinossa mietti astmalääkitystä. Mikä lääke sua käskettiin lopettamaan? Mullahan on myös astma ja kortisoni ja avaavat menee päivittäin. Niin oli edellisessäkin raskaudessa, ja sanottiin, että vauvalle on parempi, kun äiti voi hyvin. Eli oman hyvinvoinnin takiahan mun pitää lääkkeitä käyttää, muuten en happi kulje kunnolla. Olen käyttänyt siis nytkin ihan normaalisti. Myöskään mun synnytyksessä ei viimeksi tullut mitään astmakohtausta, vaikka aluksi pelkäsin, että miten astma vaikuttaa synnytyksen kulkuun.



Nyt on menossa viikko 20+3, mukavaa :) Niin ne viikot vierii.

Aurinkoista alkuviikkoa!



Nyt hyvä mieli, kun taas neuvolan prässissä käyty ja selvitty puhtain paperein. Hb:ta ei nyt otettukaan, ei tullut mieleen kysyä, mutta painoa oli tullut arvelluttavat 3 kg kuudessa viikossa eli juuri sallituissa rajoissa. Pissa puhdas (jee!), sf 18,5 ja sykkeet 130-150. Eli kaikki hyvin. Ja sain jo Kelan paperit kouraan, vaikka vasta pe täynnä tuo 22 viikkoa, mutta ensi viikolla voin sitten pistää eteenpäin. Syvän huokauksen päästin taas niitä lomakkeita katsoessani, onpa onni päästä taas Kelan asiakkaaksi... ;)



Kyselin terkalta myös influeanssarokotuksesta, mutta ei kumma kyllä tiennyt. Soitti kuitenkin tartuntatautihoitajalle, jonka mukaan itse asiassa ehdottomasti suositellaan, suojaa vauvaakin. Tästä muistin nähneeni jotain juttuakin jossain. Eli hyvillä mielin otan rokotuksen aikanaan.



Kummeista ollut puhetta. Minulla itse asiassa jo mietittynä kummit, mutta en tiedä suostuvatko, kun ennestään paljon kummilapsia... Katsotaan sitten, jos eivät suostu.



Naanuli: Ihania teidän 3-vuotiaan kommentit, varsinkin hampaidenpesu..! :) Onhan se ihmeellistä..! :D Ja ihanaa, että on hoitoviettiä. Meidän kohta 6-vuotias vilpertti poika on kanssa osoittanut ihailtavaa hellyyttä, kun halailee äidin masua ja juttelee vauvalle. Esikoistyttö sanoo aina hyvää yötä vauvalle ja huomenta, kun muistaa. Aika erilainen odotus tosiaan kuin aiemmat, itse asiassa aika hauskaa. Lapsilta tulee niin hauskoja kysymyksiä ja kommentteja.



Hankinnoista: vauvalle olen muutamia bodeja ja pöksyjä hankkinut, ja sen toppahaalarin, ja paljon muuta ei tarvitakaan. Sängyt ja kärryt ja kaukalot jne. on tallessa, että lähinnä sitten sitä rintasuojus-tyyppistä tavaraa vähän myöhemmin voi hommata. Meillekään ei tule äitiyspakkausta, ainoastaan ekasta olen ottanut, tulee mielestäni niin paljon päällekkäistä.



Potkut tuntuu jo ulospäin ja näkyy, mutta vauva on ujo eikä tykkää käsistä masun päällä. Minun koetellessani jo on potkinut, mutta ei juuri miehen ja lasten.



Mammukka: Lääkäri suositteli lopettamaan Singulairin, joka auttaisi flunssien vastustamisessa. Normina minullakin menee kortisoni ja avaava suihkeina sekä nenäsuihke ja setiritsiini. Singulair on minulla vaan toiminut niin hyvin, kun minulla riski juuri tämä flunssakausi. Tietenkin, jos huonoon kuntoon menee, niin voi varmasti käyttää, mutta nyt kun olo on hyvä, ei suositellut. Kun on niin uusi lääke, ettei ole tutkimuksia. Olen sen nyt lopettanut, mutta mietin, että jos olo menee huonommaksi, niin aloitan uudelleen, että kuuriluontoisesti ehkä uskaltaa käyttää, tosin en tiedä onko siitä kuurina hyötyä... Ymmärtääkseni vaikutukset vasta pitkällä aikavälillä.



(.) Muuten ihan kivasti menee, mutta minulla myös aikalailla huonosti nukuttuja öitä. Näen kauheasti unia ja ovat useimmiten aika synkkiä, ja hyörin ja pyörin sängyssä ja aamulla ihan poikki. Ja supisteluja on alkanut tulla selkeästi enemmän. Ensimmäistä kertaa eilen salsa-tunnilla tuntui ikävältä, poltteli ja supisteli ja oli pakko vähän huilailla. Että nyt on kyllä tahdin hidastuttava, ei mahda mitään.



Nyt on saatava ruokaa, muu perhekin tuolta jo kolistelee sisään. Mukavaa viikon jatkoa!



Hilpsu rv 21+4

jospa minunkin kuulumisia päivittäisin:)



Neuvola on ensi viikon maanantaina, joten sitä odotellessa tässä mennään. Sinäänsä nyt ei sinne enää niin kiire olekkaan kun liikkeet onneksi tuntuu koko ajan. Mulla tulee lauantaina se 22 viikkoa täyteen ja saan sit neuvolakäynnillä ne kelan paperit. Huoh! kun ei taas jaksaisi alkaa sen firman kanssa asioimaan.



Me ajateltiin tällä kertaa ottaa äitiyspakkaus. Esikoisesta aikanaan otettiin, kakkoselle sitten ei. Ja nyt sit tälle kolmannelle päätettiin taas ottaa. Alkaa pakkauksen isoimmat jutut kuten peitto, makuupussi ja toppapuku olla sen verta kauhtuneen näköisiä, että voisi pistää vaihtoon. Ja mä nii-in haluan päästä vielä kerran penkomaan sitä laatikkoa...



Mun selkä sitten lopetti yhteistyön totaalisesti sunnuntaina ja nyt olen jotenkin yrittänyt pitää itseni kasassa ja sitkeilen töissä (3-vuorotyö ja melko paljon vauvojen/lasten kantelua). Tätä olin odottanutkin sillä mun selkä on leikattu kuopuksen jälkeen kaksi kertaa, että ihme olisi jos jaksaisi pelittää koko raskauden. Saa nähdä pystynkö töissä olemaan vai joudunko tästä sairaslomalle. Itseni tuntien en kyllä ihan helpolla luovuta, joten varmaan menen töihin vaikka kontaten... Tänään kun on vapaa päivä niin olen yrittänyt kyllä lattialla maata ja pitää lämpöpussia selässä.



Kummeja olen mietitty. Ja pari ehdokasta mulla olisi, en vaan Hilpsun tavoin ole varma suostuvatko, sillä heillä ennestään myös paljon kummilapsia. Niin ja kai miehenkin mielipide asiaan pitäisi kysyä...



Isokokoisista vauvoistakin oli puhetta. Itselläni ei siihen asiaan ole kyllä kokemuksia. Esikoinen syntyi rv 39+5 ja oli 3285g ja kuopus syntyi 39+1viikolla 3345g kokoisena, että aika samaan painoluokkaan osuivat. Toivottavasti tää kolmaskin menisi noihin suht normi mittoihin. Pahoin vaan pelkään kun tää vatsa leviää tällaisella vauhdilla, että sieltä on joku jätti tulossa!



Meillä myöskin lapset puhuvat paljon vauvasta ja halailevat mahaa. Nimiä on myöskin kovasti pohdittu ja tänään esikoinen on sitä mieltä, että vauvasta tulee Reijo:) oli sitten poika tai tyttö...



Mutta eipä muuta tällä erää, pikkaisen pomppi asiat aiheesta toiseen.



Miina rv 21+3

Edellisestä kirjoitus kerrasta onkin jo aikaa, mutta olen kyllä käynyt lukemassa teidän muiden kuulumisia.

Hilpsu oli kysynyt neuvolasta influenssarokotuksesta. Mäkin kysyin, mutta vastaus oli erilainen. Mulle sanottiin, että suositellaan vain riskiryhmiin kuuluville. Mitä näistäkin sitten uskoo, kun neuvolatkin antavat erilaisia vastauksia.

Äitiyspakkausta olen myös miettinyt, kun meillä on jo ensimmäisestä otettu. Toisaalta sieltä tulis tavaraa jota ei välttämättä tarvitsis, mutta taas toisaalta haluisinkin sen. Luulen, että otamme sen. Voihan ylimääräiset vaikka myydä pois.

Rakenneultra on mulla vasta ensi viikolla. Aiomme kysyä sukupuolen, jos vaan suostuu näyttämään. Liikkeitä tuntuu jonkin verran, mutta ulospäin ei kyllä näy vielä mitään. Mulla on kyllä istukka edessä, että sekin varmaan vaikuttaa.

Supistelut alkoivat myös samoihin aikoihin, kun liikkeitäkin alkoi tuntua. Mulla supisteli kyllä viimeksikin puolesta välistä alkaen, mutta niillä ei ollut vaikutusta onneksi kohdunsuun ja -kaulan tilanteeseen. Nyt vähän mietityttää voiko supistelut näin toisella kerralla helpommin aiheuttaa jotain muutoksia. Onko kellään kokemusta ? Lantiopohjan lihakset ovat mulla myöskin vähän ongelma, eipä oikein uskalla aivastaa ilman pikkuhousunsuojaa :-)Saattaa osittain johtua siitä, että repesin aika paljon poikaa synnyttäessä.

Nyt täytyy jatkaa töitä, etteivät työkaverit ala katsoa pahasti.

Sindi rv19+6