Neuvoja :)
En tiedä sopiiko tämä keskustelun alku tämän otsikon alle mutta en muuhunkaan sitä keksiny laittaa :)
Nyt tarvii apua tämä neitonen.
Asiaa olisi nin paljon etten tiedä mistä aloittaisin.
Olen 22-vuotias neitonen. Ja raskaana. Olen myös sinkku tällä hetkellä,lapsi on exän. Tarkoitus olisi nyt syksyllä aloittaa opiskelut jotka kestäisivät kaksi vuotta. Ekan vuoden saisin melkein suoritettua pois alta ennen synnytystä. Mulla ei oo vakkari työtä, vaan osa-aikainen kassalla.
Eli tilanne ei oo mikään kaikkein ihanteellisin saada lapsi. Tässä kovasti mietinkin,kannattaako pitää vai tehdä abortti. Yksi abortti jo takana ja siitäkin ylipääseminen oli vaikeata. Tahtoisin kovasti pitää tämän pienen mutta pelkään ettei se ole viisasta juuri nyt.
Mietin millä saan elätettyä itseni ja lapseni?
Kertokaa omia ajatuksia ja antakaa neuvoja. Sillä pieni pää on erittäin sekaisin kun en tiedä mitä pitäisi tehdä.
Kommentit (2)
osa porukasta kokee abortin ja varsinkin useamman tekemisen todella pahana juttuna.
no joo. yksin jos lapsen hankit niin sulla tulee takuuvarmasti rankkaa olemaan. jos lapsen päätät pitää niin koita hoitaa tukiverkot kuntoon- siis puhu jo etukäteen sukusi/perheesi kanssa ja kysy voitko saada apuja. samoin neuvolasta voisit kysellä että onko mitään nuorille yksinhuoltajille.
taloudellisesti sulla tulee opiskelijana olemaan varmasti tiukkaa. ne on pieniä ne rahat ja töitä on mahdoton tehdä jos meinaa lapsen kanssa kotona olla. ota näistäkin selvää hyvissä ajoin ja pähkäile mielellään jonkun luotettavan ystävän kanssa asiaa.
hoida lapsen isä vastuuseen lapsesta- yksin et ole häntä saanut aikaan!
jos pidät lapsen niin rohkeutta ja onnea! yksin lapsen saaneet monesti tuntuvat sanovan että rankkaa oli, mutta kyllä siitä selvisi. suunnittelu on tärkeää ja tukijoukot kuntoon.
ja oli sitten tilanne se että synnytit tai et niin suosittelen varman ehkäisyn esim kierukan hankkimista. raskausyllätykset muuttaa koko elämän. ja siinä on aina " pelissä" mukana oikea ihmiselämä.
itse ainakin ajattelisin niin että pitäisin lapsen,jos vaan tuntuu että on itse hyvä äiti lapselle.yksinhuotajanakin varmasti pärjää kunhan vaan on tukea ja apua ympärillä.koulu voi kyllä odottaa.ystävänikin mietti samaa kun sinä.oli menossa aborttiin mutta olikin jo 16 rv.joten oli helpottunut kun ei enää voinutkaan tehdä aborttia.hänkin yksinhuoltaja ja on monesti sanonut että lapsi on ihanin asia maailmassa ja on onnellinen ettei abortti onnistunut.ja lasta ajatellen mieluummin vaikka synnyttää ja antaa adoptioon jos ei itse jostain syystä voi/halua lasta pitää.kuitenkin lapsi on ainutlaatuinen ja hänen on oikeus saada elää.ja koulut ym.työt...pöh..ei niitä saa verrata jonkun elämään.näin minä ajattelen