Mua NIIN suututtaa ja itkettää. Käly raskaana.
Olen onnellinen mieheni vaimon puolesta. Menivät tänä kesänä naimisiin ja nyt sitten odottavat vauvaa.
Ainoa asia tässä mua vaan itkettää, että sain viikko sitten keskenmenon :( Anoppi sai kuulla siitä eilen ja tuli tänään kyselemään, olenko ok. Kertoi siinä sitten samalla, että oma tyttärensä odottaa vauvaa 8. viikolla. Siinä sitten yhdessä iloitsivat mieheni kanssa asiasta.
Mulla on huono omatunto siitä, etten osaa iloita asiasta juuri nyt. Mä olisin halunnut pitää oman lapseni. Olin viikoilla 6+1, joten laskettu aika olisi heittänyt klyn la:sta vain parilla viikolla. Joka kerta kun näen hänen kasvavan vatsansa ja tulevaisuudessa vauvan... Ajattelen vain, että minunkin olisi pitänyt saada kokea tuo onni.
Tottakai mekin yritetään uudestaan heti kun vain pystyy. Loppuisi vain tämä km vuoto niin päästäisiin odottelemaan menkkoja niin sitten saa yrittää taas.
Mulla on vain nyt niin paha olla :(
Kommentit (2)
moi! pahoitteluni keskenmenosta. Tiedän miltä sinusta tuntuu, sain itse keskenmenon heinäkuun alussa suunnilleen samoilla viikoilla kun sinä. Meillä on mieheni kanssa 1v5kk poika ja kovasti toivoimme hänelle jo sisarusta. Toisten raskauksista iloitseminen on minustakin tuntunut vaikealta oman keskenmenon jälkeen. Olimme juhlissa vajaa kuukausi keskenmenon jälkeen ja istuin samassa pöydässä kolmen odottavan naisen kanssa. He olivat kaikki ensimmäisellä kolmanneksella ja puhuivat niin innoissaan vauvoistaan, että itsellä pahaa teki. Nyt pari kuukautta keskenmenon jälkeen on jo helpompi suhtautua tilanteeseen, on enemmän sinut surunsa kanssa. Itseäni kanssa kesällä kovasti koetteli sukulaisten (varmaankin hyvää tarkottavat) kyselyt siitä, joko me mahdollisesti odotamme toista lasta. Ihmiset eivät aina oikein tajua, kuinka pahasti tuollainen kysymys saattaa toista satuttaa. Lähdimme keskenmenoni jälkeen mökille rentoutumaan ja ja kävimme vierailemassa sukulaisissani. Yhdessä paikassa kahvipöydässä minulta kysyttiin "joko minä olen raskaana kun en ota kahvia?". Todellisuudessa ei ole vaan ikinä tykännyt kahvin mausta. Yritä sitten tuollaisessa tilanteessa niellä omat kyyneleet, kun pari päivää sitten toivottu raskaus oli mennyt kesken. Me emme olleet kertoneet kuin vanhemmilemme raskaudesta.
Voimia teille, kyllä se suru vähitellen helpottaa. Ja suosittelen vahvasti uutta yritystä vaan kehiin, sitä mekin kokoajan yritämme!
Toivottavasti pääsette pian yrittämään uudestaan, sitä mekin kokoajan yritämme.
Siis mieheni siskostahan tässä on tietenkin kyse, eikä vaimosta. *kröhöm* tästä itkunsekaisesta tilityksestä ei taida tulla mitään...