Matematiikasta...

mutta kyllä se kai 2. luokan ohjelmaan kuuluu kaikilla. Riippuu ehkä kirjasta missä vaiheessa siihen mennään. Meillä on nyt yhteen- ja vähennyslaskua kaksinumeroisilla luvuilla, ja vaikeaa se on sekin kun poika vielä usein laskut tarkistaa sormilla. Meinaa kädet loppua... Onneksi sanalliset tehtävät, joita myös harjoitellaan, on meidän pojalle helppoja.



Minustakin 2-luokan matikka vaikuttaa tosi vaikealta ja myös opettaja oli sitä mieltä että tämä on vaativa jakso, kun sitä hänelle valitin vanhempain vartilla. Luojan kiitos, meillä ei vielä olla menty kertolaskuun...

Poika on tokalla ja selailin matikan kirjaa eteenpäin ja näyttvät kertolaskut olevan tulossa ihan pian. Aloittavat 2-.5, ja 10-kertotauluilla. En muista enää varmaksi omasta kouluajasta, mutta muistaakseni tulivat vasta kolmannella (silloin 80-luvun alkupuolella).



Kertolaskut on oikeastaan aika paljon ulkoaopettelua eli vaikka nyt mentävät miinus- ja pluslaskut kaksinumeroisilla tuntuisivat hankalilta, niin kertolaskut vaativat enemmän " perslihaksia" kuin lahjakkuutta.

Vanhin lapsista on nyt 6. luokalla. Toisin toisella luokalla ovat tulleet vasta 2:n, 3:n, 4:n ja 5:n kertotaulut (mahdollisesti myös kymmenen). Kuten joku toinen sanoikin, niin nuo kertotaulut ovat lähinnä ulkoa opettelemista eivätkä ainakaan minusta vaadi läheskään niin paljon kuin esim. yhteen- ja vähennyslasku suurilla luvuilla.

Kertotaulun opettaminen (1-5:n kertotaulu) on kuulunut jo pitkään tokaluokan oppimäärään. Riippuu myös hieman kirjasarjasta, mutta esim. itse käyttämissäni Tuhattaiturissa ja Laskutaidossa kertotaulujen opettelu aloitetaan tokaluokalla.



Tässä kohtaa minulla on kyllä siinä mielessä aukko sivistyksessä, etten ole katsonut mitä Opetussuunnitelmassa sanotaan asiasta. :) Mutta kun opettaja on tietyn kirjasarjan valinnut ja hyväksi havainnut, niin yleensä hän etenee sen mukaisesti.





Tottahan toki perusasiat on opeteltava ensin huolella, jotta niiden päälle on hyvä rakentaa uutta tietoa. Mutta kertotaulu jos mikä kuuluu noihin perusasioihin. Joku jo tuossa mainitsikin, että kertotaulu opitaan persnahoilla (tai jotain sinnepäin) ja niinhän se on. Se on ulkoaoppimista jos mikä. Voi kuulostaa typerältä, mutta tietyt asiat vaan kannattaa opetella ulkoa, niin kummasti helpottuu elämä.



Jos lapsellasi on ollut ongelmia yhteen- ja vähennyslaskuissa, niin oletan että hän on saanut tukiopetusta. Jos ei ole saanut, niin on varmaan korkea aika ottaa ystävällisesti yhteyttä opettajaan ja tiedustella mahdollisuutta saada tukea.

Tosin " vasta" 2:n kertotaulu (ensin 1-5x 2 ja sitten 6-10x) on ollut ajankohtainen, mutta kumminkin. Meillä yksi lempiaineista, joten ei tunnu vaikealta... Ja pk-seudulla asutaan.

Minusta ei kannata olla huolissaan, jos tokaluokkalaisella suurilla luvuilla peruslaskutoimitusten laskeminen vielä tökkii. Mietin ihan vakavissani tokaluokan syksyn kirjaa selatessani, kuinka moni meistä aikuisista laskee _sujuvasti_ päässä vaikkapa 37+49- tai etenkään 54-29- tyyppisiä laskuja. Toki matematiikanopena itse lasken, mutta olen ollut huomaavinani, että omasta tuttavapiiristänikin löytyy ihan fiksuja ihmisiä, joille tällaiset laskut aiheuttavat ahdistusta.



Pidänkin harppausta ekaluokan laskuista tokaluokan laskuihin suurena. Nyt on koulua käyty vasta vajaa kaksi kuukautta, jona aikana on tehty paljon muutakin kuin jauhettu matematiikkaa. Ei ihme, jos kaikki tokaluokan asiat ei siis ole vielä iskostuneet lapsen mieleen ja muodostuneet tutuiksi, hyvin hallituiksi rutiineiksi. Mekaanisen hallinnan sijaan ajattelenkin, että tärkeämpää tässä vaiheessa on suurien lukujen kohdalla se, että lapsi hahmottaa kymmenjärjestelmämme ja osaa esim. rahojen tai muiden välineiden avulla laskea laskuja suurillakin luvuilla. Kymmenylitykset ja -alitukset varmentuvat sitä mukaa, kun harjoittelu ja kertaus etenee. Allekkainlasku aikanaan tuo apua niille, joiden muistikapasiteetti ei tahdo muuten oikein suuriin lukuihin venyä.



Tukiopetusta tarvitseekin minusta ennen muuta nyt ne lapset, joille lukujärjestelmän hahmottaminen on vaikeaa ja joille peruslaskut lukualueella 0-20 tuottavat vaikeuksia. En pidä suurena ongelmana sitä, jos lapsi haluaa varmentaa laskujaan sormista, mutta jos sormien kanssa laskeminen vie tuhottomasti aikaa ja vaivaa, voi olla, että laskutekniikassa olisi sellaista hiottavaa, joka korjaantuisi tuki- tai erityisopetuksessa nopeastikin.



Peruslaskutoimituksia kerrataan tokallakin luokalla uudelleen ja uudelleen, eri muodoissaan. Kirjasarjasta riippuen ohessa on sitten muutakin sisältöä. Kertolaskut ovat usein lasten suosikkeja. Lapset mieltävät ne korkeamman tason matematiikaksi, asiaksi, jonka hallitseminen tekee heistä isompia oppilaita. Jotta kertotaulut jäisivät mieleen ja muodostuisivat hyödylliseksi apuvälineeksi, ne täytyy todellakin opetella ulkoa. Tämä vaihe ei ole oppilaista aina niinkään mielekäs, mutta kun laskut on kerran oppinut, on palkinto pitkäikäinen ja taattu. Kotien merkitys ulkoaopettelussa on todella suuri. Kertotauluja jauhaessa kannattaa painottaa niiden hyödyllisyyttä arkielämän käytössä. Huomaamattaan ihmiset käyttävät kertotauluja ihan jatkuvasti ja jo pientenkin oppilaiden elämästä löytää helposti tilanteita, joissa kertotaulujen hallinnasta on hyötyä.



Hyvin tärkeänä tokaluokan oppina pidän sitä, että ihmisen aivot on tehty haasteita varten. Sinnikkyys uuden oppimisessa on taito, jonka kehittymiseen kannattaa panostaa. Haasteiden edessä voi lyödä hanskat naulaan tai virittää aivot parhaaseen vireeseen. Vanhemmat usein tiedostamattaan siirtävät omaa matematiikka-asennettaan lapsiin. Nyt onkin paikallaan päivittää oma asenne. Onhan se varmasti sellainen, että haasteet on tehty voitettavaksi ja että juuri minä pystyn vaikka mihin, kun vain sinnikkäästi yritän?



Tituliini

Harjoitelkaa yhtä kertotaulua kerrallaan useampana päivänä. Luettelointi on varsin hyvä tapa, eli kakkosen kertotaulussa sanotaan ääneen ja harjoitellaan hyvin 2 4 6 8 10 12 14 16 18 20 ja aina nousee sormi ylös. Esim. kun kahden kertotaulussa sanot " 6" pitäisi olla kolme sormea ylhäällä jne. Kolmosen kertotaulussa harjoittelette ensin hyvin 3 6 9.... Kun opettelee nuo lukusarjat hyvin ja muistaa NOSTAA SORMIA YLÖS, oppii myös hieman enemmän ymmärtämään, miten tuo kertolasku muodostuu.



Toki aito havaintomalli esim. makaroneista on varsin näppärä väline, eli pöydällä ryhmissä 1 x 2 makaronia, sitten 2 x 2, sitten 3 x 2 ja samalla tavalla lasketaan luetteloimalla 2 4 6...



siis s s ss ss

ss ss

ss





1 x 2= 2 2 x 2 = 4 3x2=6



Toivottavasti nuo " s-makaronit" pysyvät oikeissa kohdissa, kun lähetän viestin... : )



Kun opettelee lukusarjat hyvin, helpottaa se huomattavasti kertotaulujen laskemista. Mutta " peppulihaksia" vaatii toki sekin! : )

eipä pysynyt S-makaronit kohdallaan...



Kokeilen vielä näin, mutta eipä taida rivi tykset mennä toiveiden mukaisesti. Toivottavasti idea välittyy siitä huolimatta.



ss

ss ss

ss ss ss

ss ss ss ss

Kyllä kertolasku täytyy kunnolla oppia. Olen matematiikan opettaja toisella asteella ja aina muutamalla 20-oppilaan luokasta on kertotaulu ( 1-10)kateissa.



Ja sitten vasta on vaikeaa alkaa opetella.



Mielestäni vanhempien tehtävä kotona on sitten vielä tsempata lasta,kysellä kertotaulua ja laittaa vaikkapa pieni palkkio kun kertotaulu on hallussa.



Itse olen köyhästä kodista ja isäni aina painotti kuinka minun tulee opiskella ja hankkia hyvä ammatti. Vain sillä tavoin saan rahaa.



Näin opetamme murkulle pojallemmekin. Lapsi ei saa lannistua läksymäärän kasvaessa , vaan oppia luottamaan itseensä että osaa ja pystyy. Isäni toisteli minulle aina, että kyllä sinä pärjäät.

Ja sitä alkoi itsekin uskoa siihen ja tehdä paljon töitä koulun hyväksi.

oli meilläkin kertotaulua!

Sitä opeteltiin mm. sellaisella isolla sinisellä muovitaululla, johon laitettiin jotain napin tapaisia punaisia juttuja....

ja kertoi että heillä oli ollut kertotaulua. Hyvin tuo ainakin tuntui käsittävän sen, että kertotaulu on ulkoa oppimista, kun heitti ihan arvauksia siitä, mitä on esim. 5x5 sen sijaan että olisi yrittänyt sitä laskea :-) Tämä sama poika siis vielä varmistaa välillä sormin esim. 6+3, vaikka osaa periaatteessa laskea isojakin lukua " kädet selän takana" (ollaan kokeiltu...)



Ainakin meidän pojasta siis tosiaan näyttää kertotaulu olevan paljon kivempaa ja helpompaa kuin nuo suurten lukujen yhteen- ja vähennyslaskut.

Poika pitää kertotaulun opettelemista " hienona" juttuna. Nyt on opeteltu 2:n ja 5:n kertotaulu. Opettajan tiedotteessa ennen syyslomalle lähtöä oli maininta, että lomallakaan niitä ei saa unohtaa, ja lomaviikolla viimeistään ne on oltava päässä. Loman jälkeen jatketaan 3:n ja 4:n kertotauluilla.



Syksyn vanhempainillassa opettaja korosti kodin merkitystä kertotaulun tahkoamisessa. Meilläkin sitä on opeteltu puoleen ja toiseen, yksinkertaisesti ulkoa opettelemisella. Vielä on innostusta ilmassa;)