pelottaa synnytys ihan kauheasti ja mietin vaan sitä..
nyt menossa rv 31+2 ja käynnistys tulossa,koska yks vauva jo kuollut kohtuun ja sen seurauksena pelkään myös et vauva kuolee synnytykseen..tiedän et on epätodennäköistä,mut miten ajatukset sais järkevimmiks.paniikkikohtauksiakin jo on alkanu tulee ja pahinta on se et oon ite niin huonossa kunnossa henkisesti et huudan ja raivoan rakkaille eläville lapsileni ja jopa käyn niihin käsiks,lähinnä isompaan kohdistuu kaikki kiukku kun se on hirveässä uhmaiässä ja mulla ei oo ketään kuka kattos välillä kun kesäsin kaikki on jossain mökeillä kaukana,siis tosi kaukana ja mies on aina töissä..jotenki tää tilane on vaa koko kesän ollu kamala.hirveetä ku hermostun niin pienestä mun rakkaille lapsille,jotka tosiaan oon saanu ja oon ne myös halunnu.tää raskaus vaan vie voimat ja synnytyspelko..
Kommentit (6)
Kuulostaa tosi kaameelta tilanteelta... Toivottavasti olet jo soittanut neuvolaan ja pyytänyt apua, olethan? Onko sinulla ystäviä lähellä kenen kanssa voisit keskustella? Itse olen saanut vaikeaan tilanteeseen apua myös osoitteesta www.tukinet.net sekä neuvolasta.
Suurimmissa keskussairaaloissa on pelkopoliklinikka, suosittelen! Itse kävin Naistenklinikalla juttelemassa synnytyspeloistani (toinen lapsi) ja helpotti kummasti! Neuvolasta saat lähetteen lähimmälle pelkopolille, käy ihmeessä. On hyvä jutella asioita ääneen ja nimenomaan kätilön kanssa, joka asioita eniten tietää.
Jaksuja,
sitruska ja neiti 5vkoa
Tilanteesi kuulostaa todella vakavalta. Oletko keskustellut jaksamisestasi kenenkään ulkopuolisen kanssa? Jos olet jo ennen synnytystä täysin puhki, miten olet ajatellut jaksaa synnytyksen jälkeen? Onko miehelläsi mitään käsitystä tuntemuksistasi ja siitä, että olet palamassa puhki?
Suosittelen, että otat yhteyttä omaan neuvollsi mahdollisimman pian ja keskustelet asioistasi, siis sekä tulevasta synnytyksestä että jaksamisestasi. Ajatukset tyyliin " Tämäkin vauva varmaan kuolee kohtuun" ei ole normaalia.
Ota lisäksi itse tai pyydä neuvolaa ottamaan yhteyttä sosiaalivirkailijaan, joka ehkä saisi järjestettyä sinulle lastenhoitoapua. Myös esim. seurakunnat järjestävät lasten kerhoja ym. jonne voisit viedä isompia lapsiasi päivisin tai iltaisin, ja saisit levätä.
Lopuksi suosittelen syvää keskustelua miehesi kanssa, miten hän voisi tukea sinua arjessa ja raskaudessa/ synnyksessä/ pienen vauvan äitinä.
Toivottavasti et pahoita mieltäsi mutta haluan sanoa sinulle suoraan, ihan lämpimin ajatuksin. Muistan hyvin kirjoituksesi nimittäin jo kahden vuoden takaa (edellisen raskautesi ajalta jolloin itsekin olin raskaana) ja silloinkin pelkäsit vähän väliä jotakin raskauteen tms. liittyvää. Teksteistäsi näkyi ihan aito pelko ja ahdistus ja siksi haluan sanoa sinulle, että puhu asiasta miehesi, muiden läheisten ja neuvolan kanssa. Ei ihmisen tarvitse yksin jaksaa murheidensa ja pelkojensa kanssa, elämässäsi on varmasti monta sinua rakastavaa ihmistä jotka voisivat auttaa. On ihan inhimillistä pelätä ja väsyä joskus ja silloin tarvitsee muiden tukea. Olet lapsillesi maailman tärkein ihminen, se jonka rakkauteen ja turvaan voi aina luottaa. Älä siis petä lastesi luottamusta ajamalla itseäsi loppuun vaan hae apua jotta jaksat olla lapsillesi hyvä äiti.
Tsemppiä sinulle!
Itse kärsin myös karmeasta synnytyspelosta. Otin asian neuvolassa puheeksi ja sain samantien lähetteen Naistenklinikalle pelkopolille. Ajat vain siellä niin kortilla, että jouduin hätäpäissäni soittelemaan sinne muutaman kerran. Sain kuitenkin ajan ja kävin juttelemassa synnytyspelosta siellä pariinkin otteeseen.
Pelkäsin aivan kaikkea mitä pelätä saattoi. Kuten epiduraalin laitto, olin varma että halvaannun yms. Lopulta pelkäsin pelkäämistä. Välissä yritin järkeillä, että synnyttäähän naiset Afrikassa savimajoissakin terveitä lapsia, pitäisi siis onnistua kun tukena on ammattitaitoa ja huippu teknologiaa. Mutta kun pelko valtasi mielen, niin ei siinä järkeilyt auttaneet.
Kun sitten itse synnytys tuli, tärisin, itkin ja olin aivan kauhuissani. Synnytys itsessään meni oikein hyvin. Kiitos siitä osaksi kuuluu aivan ihanalle kätilölle, joka omalla rauhallisuudellaan antoi minulle aikaa.
Jälkeenpäin ajatellen olen ollut todella tyytyväinen pelkopolista, sillä sairaalaan jäi jo valmiiksi papereihin merkintä kovasta synnytyspelosta ja synnytystä hoitavat kätilöt osasivat suhtautua asiaan.
Toivon sinulle voimia synnytykseen ja ota asia rohkeasti puheeksi. Et ole yksin asian kanssa.
Jos et vielä ole ottanut synnytyspelkoasi puheeksi neuvolassa, nyt olisi varmaan korkea aika. Tarvitset ehdottomasti tukea tilanteeseen mahdollisimman pian, ja neuvolassa varmaan löytyy asiantuntemus ohjata sinut oikean ihmisen puheille.
Tsemppiä ja voimia!
-Aranja-