Ekaluokkalaisen aamut
Kyselisin mitenkä teillä ekaluokkalaisten aamut on järjestetty; ovatko jonkin aikaa yksinään ja lähtevät itsekseen kouluun, vai?
Olen yksinhuoltaja, jolla työpäivät ovat 8-16, tosin työmatka on suuntaansa 30 km, joten puoli kahdeksan huitteissa pitäisi aamulla kotoa lähteä. Tytöllä on lukujärjestyksessä yksi kymmnen aamu ja kaksi yhdeksän aamua ja loput kaksi kahdeksan aamua, jolloin voimme lähteä samaan aikaan kotoa. Omat vanhempani asuvat melko lähellä koulua ja meitä ja kymmenen aamuista onkin sovittu, että heitän tytön sinne ennen töihin lähtöäni. Mutta, yhdeksän aamuista on tuossa kesällä puhuttu, että jospa hän pärjäisi sen vajaan tunnin siinä kotonaan itsekseen. Tyttö on vielä alkukesästäkin ollut suhteellisen innokaskin kotiin yksinjäämisestä; useiden kauppareissujen ajan on ihan omasta tahdostaan, hyvillä mielin jäänyt kotiin - toki aika on ollut maksimissaan pikkasen yli tunnin.
Nyt, pikkaen ennen koulun alkamista meillä on nyt sitten alkanut ilmetä sellaista jonkinlaatuista " takertumista" . Tyttö on kyllä yleisesti ottaen vieläkin entisenlaisensa, eli reipas ja rohkea, mutta nyt jonkinlaista äidissä roikkumista on ilmassa. Enkä tiedä onko ikävaiheeseen liittyvää vai onko seurausta siitä, että tytön isä on nyt tässä viimeisen puolen vuoden aikana laittanut tapaamiset aikalailla jäihin. Tiedä häntä.
Ollaan tästä yksinolosta tytön kanssa keskusteltu enkä ole oikein saanut selvää vastausta, että onko se hänen mielestään ok. Olen kertonut, että jos se tuntuu pahalta niin sitten pitää järjestää asiat jotenkin toisin, mutta että minulle pitää kertoa miltä tuntuu. Tänään tyttö nyt sitten oli pikkasen yli puoli tuntia yksin ennen kuin mummu meni lähettämään kouluun ja jo kymmenen minuuttia töihin lähdön jälkeen soi puhelin ekan kerran ja vähän jo väännettiin itkua. Reipastui sitten kyllä.
Tässä on nyt vaan sellainen ongelma, etten tiedä että mihinkä rajaan asti tuohon yksinoloon voi " pakottaa" , koska saattaahan olla että tämä on nyt jollakin tasolla myös sellaista kokeilua, että jos tuossa nyt tarpeeksi surkea on, niin äiti järjestää jotain muuta. Vähän sellaista tahtoen taistelua :). Meillä kun tyttö on välillä todella välkky näissä asioissa, hänen kanssaan saa olla todella tarkka misssä asioissa antaa periksi, koska " oppiminen" tapahtuu todella nopeasti. Osaa myös todella taitavasti " vetää oikeista naruista" herättääkseen äidin syyllisyyden :).
Tosiasiahan on, että tuosta yksinoloajasta jo puolet kuluisi lastenohjelmia katsoen, puhelin on koko ajan käytettävissä ja ison hädän tulle pappa olisi paikalla kymmenessä minuutissa. Ja naapureistakin löytyy varmasti apua (naapuririvitalon eläkeläismummut ottaneet oikein sydämenasiakseen tämän meidän kouluunlähdön:)) jos nyt jokin oikein iso hätä tulee.
Eli, olenko minä nyt aivan hirviöäiti, jos nyt vaan pidän pintani ja pyrin siihen, että nämä 2kpl yhdeksän aamuja sujuisivat itsekseen? Tietenkin itsekin siinä nyt soittelisin ja pitäisin huolen koska aletaan pukemaan ja koska lähdetään kävelemään. Jännittäähän ne aamut nyt minuakin :). Mielipiteitä?!
Kommentit (3)
meillä, vaikka tosin poika kyseessä. Oli vielä talvella oikeinkin hiljainen ja arka, päiväkodissakin vaikka kotona reipas ja puhelias. On kyllä jo vuoden pari jäänyt - omasta halustaan- katsomaan vaikka Pikku kakkosta kun kävin kaupassa.
Isä ei ole koskaan ollut miellä kuvioissa, mulla työmatkaa 50 km/suunta , työaika 8-16 , mutta monesti tuppaa venymään( vaikka saankin sitten joustoina pitää kun tarvis). Jännäsin kanssa kovasti nyt näitä kouluaamuja ja iltapäiviä. Onneksi ei yhtään kymmenen aamua, joten aamulla max yksinolo 7.15-8.30. Puhelin soi muutamaan kertaan ja pikkaisen tuherretaan että miks täytyy yksin lähteä kotoa... Iltapäivät onkin sitten hieman pahempia kun iltapäiväkerhosta viimeinen lähtee klo 15 ja mun annettiin ymmärtää ettei siellä yhden lapsen takia olla viiteen.. :-(. Vaikka kaupunki siis " tarjoaa " ip-kerhon klo 12-17 ja siitä veloitetaankin viisikymppiä per kk. Nyt poika on siis tullut kotiin kolmen / puoli neljän aikoihin ja on siis 1! h yksin. Jos mulla menee pakosta pidempään töissä niin olen yrittänyt saada vaikka kummitädin/sedän paikalle ( ovat kanssa töistä kotona klo 16:30-17 ja asuvat kilometrin päässä).
Nyt ainakin on mennyt suht kivasti iltapäivät, lukuunottamatta sitä että puhelin soi vartin-puolen tunnin välein ja poika ilmoittaa että otii ruokaa, katsoi videota tms. eli se jonkinlainen seurantarve painaa meiltä vaikkei pelkääkään eikä valita että olisi turvaton olo. Olen kanssa miettinyt mikä on liikaa pienelle alle 7-vuotiaalle... Montaa tuntia ei tietysti saisi olla yksin ....
TSEMPPIÄ TEILLE !!!
Aamulähtemiset yksin olivat naapurimme kakkosluokkalaisellekin vaikeita! Ratkaisivat ongelmaa luokkakaverin perheen kanssa niin, että toinen tuotiin toisen kaveriksi samalla kun vanhemmat lähtivät töihin ja tytöt lähtivät sitten yhdessä ajallaan kouluun. Tyttö tuli aina välillä meillekin aamupuuron syötyään minä kun olin nuorimmaisteni kanssa hoitovapaalla. Hyvä olisi jos löytyisi mukava " sijoituspaikka" tai kaveri aamuiksi, se yksin oleminen tuntuu olevan tosi vaikeaa, eli pelkkä puhelinsoitto tai naapurin mummon/tädin varmistuspiipahdus eivät hirveesti helpota.
Löytyykö teidän lähistöltä luokkakavereita, joilla samoja ongelmia? Vanhempainillassa kannattaa rohkeasti kysellä muilta äideiltä ja isiltä miten heillä on nämä asiat ratkaistu. Meillä oli ekaluokkalaisten ekassa vi:ssa paljon keskustelua ja ihanan joustava opettajakin eli muutaman lapsen ryhmää vaihdettiin, niin että esim yhden yh:n lapsen klo kymmenen aamu saatiin vaihdettua klo 8 aamuun. Joillain kouluilla on mahdollisuus tarjota joku luokkahuone tai tila, johon lapset voivat tulla oleskelemaan etukäteen.
Hyvää koulunaloitusta ja toivottavasti ongelmat ratkeavat!
Meidän tytöllä kanssa kaksi yhdeksän aamua, jolloin joutuu olemaan yksin kotona tunnin ennen kouluunlähtöä. Tuntee jo kellon, mutta soittelen silti koska pitää lähteä. Suostuu yksin olemaan, mutta kovasti sitä jännittää ja välillä vastustaakin. Tänään juuri soitteli vähän itkuisena, että joko voi lähteä kouluun. Ajattelin katsoa muutaman viikon miten lähtee sujumaan. ja vaikka pikku palkinnoilla kannustaa asiaa. Vähän kyllä pelottaa syksy, kun alkaa olla pimeitä aamuja ja tyttö on aina pelännyt pimeää.