Onko normaalia että ekaluokan opettaja on töykeä oppilaille?

Opettajatkin ovat kuitenkin vain ihmisiä. Joskus on parempia aikoja, joskus huonompia. Toki olen sitä mieltä, että omaa turhautumistaan/väsymystään/mitä nyt vaan ei tarvitsisi pikkuisten päälle kaataa, mutta toisaalta muistan hyvin aiemmilta vuosilta sen, mikä kaaos se ekaluokan alku opettajalle(kin) on.



Samoin opettajana tiedän valitettavan hyvin senkin, että kun luokassa on kaksikymmentä pikkuista, joista jokainen kokee asiat omalla tavallaan, ei millään kaikki aina mene kaikista niin mukavasti. Suurin osa opettajista varmasti yrittää kaikkensa, että kaikilla olisi koulussa hyvä olla, mutta vaikka kuinka yrittäisi, joskus saattaa sanoa jotakin sellaisella äänenpainolla, että se jotakuta loukkaa. Alkusyksyllä opettaja ei tunne oppilaita eikä oppilaat opettajaa ja väärinkäsityksiä syntynee helposti.



Siksi minusta kannattaakin yrittää jotenkin pehmentää tilannetta lapselle. Vaikka ei olisi itse ihan vakuuttunut opettajan hyvätahtoisuudesta, kannattaisi silti yrittää viestiä lapselle, että ope on varmasti mukava ja pitää teistä kaikista hyvää huolta. Tuota inhimillistä puolta voi myös tuoda esiin sanomalla vaikka, että opettajaakin varmasti jännittää niin, että hän siksi käyttäytyy " omituisesti" tai että ehkä opettaja ei oo nukkunut hyvin ja on siksi äreä.



Mitä myönteisemmin lapsi ja vanhemmat koulunkäyntiin suhtautuvat, sitä paremmin kaikki luultavasti sujuu myöhemminkin, vaikka sitten sattuisi niin huono tuuri, että lopulta osoittautuisi, että opettaja todella on äreä ja kireä vanha ämmä.



Ja jos niin huonosti olisi käynyt, että äreä ja kireä opettaja olisi kohdalle käynyt, sille asialle ei oikein voi tehdä minkään, kun äreys ja kireys ei ole opettajien työehtosopimuksessa mitenkään kiellettyjä. Kirjoitan tämän pilke silmäkulmassa, mutta vakavasti sanoen opettaja on asemassaan aika suojattu.



Toki jos ilmenee, että opettaja tekee selviä virheitä työssään, jotka voidaan vieläpä varmistetusti ja pitävästi todistaa, yhteydenotto rehtoriin voi auttaa tilanteen selvittämisessä. Opettajaan kannattaa toki tätä ennen olla yhteydessä ja yrittää tutustua häneen paremmin. Ehkäpä sitä kautta tilanteeseen saa uutta valoa laajemminkin.



Kodin ja koulun välisessä yhteistyössä kannattaa nimittäin kumpaankin suuntaan pitää minusta kanavat suorina auki. Se, mitä lapsi kertoo kodista ja vanhemmistaan opettajalle, ei ole aina ihan yksinkertainen totuus, kuten ei ole sekään, minkä lapsi kertoo opettajasta kotona.



Toivottavasti asiat alkavat luistaa pian ja lapsi saa koulutielleen mukavan alun!



Terveisin Tituliini, ope

eli lapsen kertoma ei oikeasti aina vastaa totuutta.



Minä olen kuullut tytöltäni (joka ei ollenkaan ole mitään narraavaa tyyppiä) kaikenlaista ja eka reaktio on ollut että " voi kauheeta, ei voi olla totta" mutta mies on sitten sanonut että otetaan nyt vähän varauksella.



Viimesin oli esim että tyttö itkien kertoi että ope sanoi että ei saa olla paperinen päällyste vihoissa että pitää olla sellanen valmis muovipäällyste. Eka olin ihan nyreissäni kunnes mies vei tytön kouluun ja ope sanoi että ei sillä ole mitään väliä minkälainen, kunhan päällyste mutta että monilla on muovinen.



Sitten tytön mielestä usein joku saattaa olla mukatosi vihasen kuulonen vaikka ei sitä olekaan.



Vielä yksi esimerkki että lapset näkeekin asiat toisin, eivät he tahallaan valehtele, että tyttö tuli mun luo kerran ihan kauhuissaan että häneltä tulee varpaasta aivan KAMALASTI verta. Pelkäsi että suunnilleen kuolee ja kun katoin niin sain rauhotella pitkään että tuo on kyllä aika vähän.



Eli voihan olla että opettaja ei oikeasti ole yhtään ivallinen mutta lapsestasi kuulosti siltä? Toki voin olla ihan väärässä, halusin vain tuoda yhden kannan esille.

Hassu yhteensattuma, ani3, että puhut aivan kuin minun suullani vuosi sitten!! Minulta meni varmaankin suurin osa viime lukuvuotta surressani sitä, millainen opettaja oli ekaluokkalaiselleni osunut... IHAN sama juttu meillä! Ja nyt ei ole niinkään kyse lapseni raportoinnista, vaan siitä mitä omin silmin ja korvin näin ja kuulin... Meillä myös eläkeikää hipova, joskin ihan tarmokkaantuntuinen ja varmasti kokenut naisope. Mutta merkillinen asenne on moneen asiaan, enkä itse ole lainkaan samalla aaltopituudella hänen kanssaan. Hän otti kuin ottikin lapseni jostain syystä vähän niinkuin silmätikukseen, sen ymmärsin syksyn arviointikeskustelun yhteydessä (kritisoi lapsen aikana lasta kummallisista asioista ja lapseni käytöksestä myös ymmärsin tämän...)



Ymmärrään aivan mainiosti Tituliininkin esittämän puolen asiasta: totta ihmeessä opetkin ovat " vain" ihmisiä, mutta kyllä minusta osoittaa melkoista ammattitaidon puutetta, jos ei kykene olemaan olematta ivallinen pienille ekaluokkalaisille, jotka ihan varmasti ovat heterogeeninen joukko ja kaikkea mahtuu mukaan, mutta kyllä pitäisi ekaluokan open omantunnon silti kolkuttaa, jos hän aiheuttaa kovin paljon surua ja itkua 7-vuotiaille... Tietty kaikissa ammattikunnissa on ammattinsa hyvin ja huonosti osaavia eikä siitä juuri pääse mihinkään. Enkä nyt ollenkaan tarkoita, että opettajien pitäisi olla kaikkien puolestaan jokin homogeeninen joukkio, mutta on aika ja paikka ylettömälle yksilöllisyydellekin. Ymmärrän vielä sen eläkeikää lähentelevän ihmisen väsymyksenkin - ja kuitenkin.... Jos lapsen into tuhotaan heti ekaluokan alkumetreillä, niin onhan se aikamoista. Lapsemme ovat meille tärkeintä maailmassa, ja sympatiaa vanhenevalle opelle, joka olisi mieluummin kotona kutomassa sukkaa kuin lastemme kanssa, riittää vain rajallisessa määrin. Sorry. Jos me emme pidä lastemme puolia, niin kuka sitten?! Ja kuitenkin, aika voimattomiahan me ollaan eikä kai ketään voi viraltakaan panna vain siksi, että on äksynsorttinen... (Tosin kyllä esim. asiakaspalvelijaa, joka kohtelee huonosti asiakkaita, voi pomo puhutella - miksi ei opettajaa??)



No, palatakseni vielä ap:n varsinaiseen ongelmaan, niin muutama ystävällinen neuvo: etenkin aluksi minä ainakin pidin hyvin tarkasti " mölyt mahassani" henkilökohtaisista mielipiteistäni. Se on minusta todella tärkeää. Opettaja on (ja kuuluukin olla!!) se täydellinen auktoriteetti ekaluokkalaiselle, ja miksei vielä pari vuotta siitä eteenkin päin, ja lapsen täytyy voida muodostaa oma mielipiteensä. Jonkun manitsemia esimerkkejä väärinkäsityksistä ihan varmasti on kaikilla eka- ja tokaluokilla - pienet kun ottavat kaiken niin kirjaimellisesti ja tulkitsevat toisinaan vähän omaan tahtiinsa asioita. Siksi tällaiset " ope sanoi, ettei missään tapauksessa" -jutut kannattaa ehkä selvittää ystävällisessä hengessä. Huomattakoon myös, että jos ope on kiukkuista sorttia ja kovin autoritäärinen, niin pienet myös helpommin pelkäävät rikkoa open " sääntöjä" ... Mutta siis itse ainakin niihin viime vuoden alkusyksyn " ope on tosi tyhmä!" -kommentteihin suhtauduin hyvinkin neutraalisti ja jopa varauksellisesti tyyliin " no miten sä nyt tolla lailla sanot... kyllä silläkin on hankalaa kun teitä on niin monta ja..." Ja onneksi niin tein. MUTTA: sanottakoon, että etenkin nähtyäni omin silmin ja kuultuani omin korvin syksyn arviontikeskustelussa, miten tämä ope puhui paitsi omastani myös muista, niin kyllä oli välillä pakko pojalle myös puolustaa häntä itseään. Eli jos ope ilkkui, ettei poika liikkatunnilla uskaltanut tehdä sitä tai tätä (aivan totta!!), niin kotona sanoin, ettei kaikkien tarvitse olla yhtä hyviä ja siinä olen open kanssa eri mieltä. Niinkuin olenkin.



Että hyvin, hyvin varovasti teinä etenisin - sen kummemmin puolia ottamatta ainakaan näin aluksi, ainakaan lapsen aikana. Itse yritän myös ajatella, että vaikka minä en jostain ihmisestä pidä tai tule hänen kanssaan toimeen, lapseni voi olla eri mieltä ja hänelle se kernaasti sallittakoon! ;-) Mutta se vara täytyy pitää, ettei tällainen topakampi ope myöskään nyyristä lasta. Joten kuulolla olisin - ja ennen kaikkea kuulostelisin kenties muitakin vanhempia...



Ja ihan lopuksi lohdun sana: ekaluokka luovittiin " erimielisyyksistä" huolimatta ihan hyvin ja todistuskin oli oikein hieno! ;-) Ja nyt tokaluokan alettua on uusenkuuloinen ääni kellossa, ivalliseen opeen on näemmä totuttu - varmaan tottumista puolin ja toisin - ja koulu aloitettiin jopa innokkaasti ja vanhalla rutiinilla! Kyllä se kesäloma teki hyvää... Ja sanottakoon, että etenkin loppuvuodesta huomasin vanhassa opessa myös hyviäkin puolia!! ;o))



Oikein mukavaa alkanutta koulusyksyä teille ja menestystä koulutielle!

Eli pikkuhiljaa eteen päin

Esimerkiksi seuraavalle tapaukselle voi löytyä aivan luonnollinen selitys

ani3:

esim. tänään poikani kertoi koulun jälkeen, että kun hän oli auttanut kaveriaan nostamaan lattialta kaverin tiputtamat pahvit ylös, niin opettaja oli tiuskaissut " Hoida sinä omat hommasi ja anna Riku kerää ne pahvit mitkä tiputti."

Kysymys voi olla myös siitä, että lapsesi ei ole koko tunnilla keskittynyt omiin hommiinsa, vaan on jatkuvasti vain seurannut muiden tekemisiä. Jos tätä on jatkunut jo pitempään, niin opettajan kommentti on täysin ymmärrettävä.