mitä lukemista 7-vuotiaalle pojalle, joka osaa lukea

Poikamme sai kummiltaan lahjaksi yhden Stiltonin kirjoista ollessaan ensimmäisellä luokalla ja ihastui täysin. Siitä lähtien meillä on lainattu kirjastosta/ostettu Geronimo Stiltonin kirjoja. Googlella löydät kuvan kirjan kansista =) Niissä on paljon kuvia sekä tekstiä ja upeat jutut.

- Viisikko-kirjat

- Tolkienin Hobitti

- Narnia-kirjat (näistä kannattaa aloittaa kirjasta Velho ja Leijona)

- Harry Potter -kirjat (kannattaa aloittaa ensimmäisestä)



Jos kokonaisen kirjan lukeminen tuntuu vielä liian työläältä, niin hyvä vaihtoehto on se, että aikuinen lukee kirjasta osan ja lapsi itse osan.

Meidän nyt 9 -vuotias luki ne kaikki lukemaan opittuaan.



Sopii juuri tuon ikäiselle ja erityisesti pojalle, suosittelen.



Myös tuota Stiltonia meillä luetaan nyt (mutta englanniksi, en tiennyt, että on suomeksikin). Mutta suosittelen Räppääjiä, sillä ovat alunperinkin suomeksi kirjoitettuja ja todella elävää kieltä (parempaa kuin käännöskirjallisuus).



iida

Ei pidä antaa Ella-nimen hämätä, kirjat sopivat hyvin pojillekin. Ella on kirjassa lähinnä kertoja, kaikki hölmöydet ja hauskuudet tekevät pojat! Tarinat ovat välillä tosi absurdeja mutta kuitenkin koulumaailmaan liittyviä, juuri sellaisia mistä lapset tykkäävät...



Jännittävyyttä kirjoissa ei ehkä ole, mutta hauskoja ne ovat. Meidän 8-vuotias on pitänyt kovasti.

Suomalaisesta kirjakerhosta ostin Zorro-kirjoja (3 kpl paketti) kummipojalle. Sopivan jännä.

Harry Potter on selvästi vanhemmille. Samoin Narnia-sarjan (C. S. Lewis) kaikki kuviot eivät vielä seitsenvuotiaaale aukea, olen huomannut oman kahdeksanvuotiaan kanssa. Voi sitä toki lukea ja jännitystä siinä on, mutta isompi saa siitä useammalla tasolla enemmän irti.

Suomen lasten Kalevala on helppolukuinen, ei runomuodossa paitsi esimerkkejä. Tarinathan ovat kivoja kun ne on puettu helposti sulavaan muotoon.

Onneli ja Anneli (Marjatta Kurenniemi) kertoo kahdesta tytöstä, mutta osassa tarinoista seikkailee mukana poikiakin. Samalta kirjoittajalta on muitakin tosi kivoja seikkailuita (Putti ja pilvilaivat, Kuinka Kummaa on kaikkialla ym).

Ella-kirjat ovat hauskoja (Timo Parvela).

myös Ella- ja Risto Räppääjä -kirjoja, myös Kapteeni Kalsarin huumori puri meillä (en muista kirjoittajaa).



Narnia ja Harry Potteri ei minunkaan mielestäni sovellu vielä 7-vuotiaalle itse luettavaksi, niiden aika on sitten vähän myöhemmin.

MMka:

Narnia ja Harry Potteri ei minunkaan mielestäni sovellu vielä 7-vuotiaalle itse luettavaksi, niiden aika on sitten vähän myöhemmin.

Tosin kukaan ei ole varmaan vielä 6-vuotiaana lukea niitä kokonaan itse, vaan aikuinen on lukenut osan ja lapsi on sitten itse lukenut aina muutaman sivun kerrallaan, kun on ollut niin malttamaton tietämään, mitä seuraavaksi tapahtuu. Toki kirjassa on tasoja, jotka aukevat vasta vanhemmalle (osa varmaan vasta aikuiselle), mutta se estä nuorempiakin nauttimasta kirjasta tosissaan.

Harry Potter -kirjoja meillä on luettu samalla tavalla 7-vuotiaasta alkaen. Alkupään kirjat ovat nuoremmalle paremmin sopivia kuin viimeiset kirjat, mutta toisaalta lapsikin ehtii jo vanheta siinä ajassa, kun kirjat saadaan käytyä läpi. Toisen luokan aloittaneella 8-vuotiaalla on juuri menossa sarjan viides kirja. Vanhin lapsista tutustui Harry Pottereihin vasta 8-vuotiaana ja hän kyllä luki kirjat (siihen mennessä julkaistut) heti kokonaan itse.

Tietysti lapsissa on eroja ja jos lapsi vaikuttaa erityisen herkältä jännittävien kertomusten suhteen, kannattaa toki miettiä tarkemmin, mitkä kirjat ovat liian pelottavia. Meillä ei ole kuitenkaan ollut koskaan ongelmia Narnia-kirjojen tai Harry Pottereiden kanssa tässä suhteessa.

Meilla on 7v tytto ja suosikkeina ovat olleet juuri nuo Ella-kirjat ja Harry Potter. Harry Potteria luettiin aluksi " iltasatuna" , vaikka tytto osaa siis itsekin lukea, mutta han alkoi myos itse lukea eteenpain siita mihin oli isan kanssa jaaty. Harry Pottereissa on tosiaan aika iso ero ensimmaisten ja viimeisten kirjojen valilla. Nyt kesalla luin tytolle Astrid Lindgrenin Veljeni Leijonamielen. Se oli iso hitti. Itse en koskaan lukenut sita lapsena, mutta se on tosiaan kirja, joka vie aikuisenkin mukanaan.

suinkaan aina ole huonoa...!

iida5:

Mutta suosittelen Räppääjiä, sillä ovat alunperinkin suomeksi kirjoitettuja ja todella elävää kieltä (parempaa kuin käännöskirjallisuus).

iida

Kääntäjiä on toki moneen junaan heitäkin, mutta kyllä käännös voi olla yhtä hyvä kuin alkuperäinenkin... Eipä tarvitse mennä Harry Pottereita edemmäs kalaan - Jaana Kaparia ei ole turhaan kehuttu! Samoin Hobitin on kääntänyt Kersti Juva ja minulle on sanonut mm. eräs kielitieteilijä, että paikka paikoin suomennos on melkein alkuperäistä parempi! No, pilke silmäkulmassa, ehkä, muttei ainakaan huonompi...

Kaikille 7-vuotiaille eivät HarryPotterit, Hobitit ja Narniat ehkä sovi ja niitä ehtii toki lukea myöhemminkin. Hyviä ehdotuksia on jo tullut paljon, mutta kannan korteni kekoon ehdottamalla mm. muitakin Astrid Lindgrenejä kuten esim. Katto Kassista, joka on juuri sopiva tuonikäiselle - Pikkuveli on sopiva samaistumiskohde. ;-)

Sitten on iki-ihanat Roald Dahlit, jotka saattavat olla hyvinkin jännittäviä, mutta lapsia kiehtoo se, että niissä lapset aina voittavat ne pahis-aikuiset. Mainioita kirjoja! Isö Kiltti Jätti (leikittelee ihanasti kielellä, siinäkin aika mainio käännös!), Matilda, Ilmarin ihmelääke, Onnak Iplik, Taikasormi, Jali ja suklaatehdas (jota ei tällä hetkellä valitettavasti kaupoista saa ilman Johnny Deppin lärviä, ja olipahan huono filmatisointi, toista se oli se vanha, missä oli Gene Wilder!) ja Jali ja lasihissi ym.ym....

Sitten on vielä Harri Istvàn Mäen kirjat, en nyt muista kaikkia nimiä, on niitä tuolla hyllyssä, mutta meillä mm. Viittaritarit lukaistu jo useampaan kertaan. On kai helppolukuisia suuremmalla tekstilläkin.)

Kyllähän näitä riittää! Joko ap sai hyviä vinkkejä? ;o)

Ruotsalaista alkuperää ja ensimmäisenä Lasse ekaluokkalainen kirjoittajana Olsson ja Jacobsson

eli Konsta-sarja ja Reuhurinne-sarja ovat olleet meillä suosiossa, sekä ääneen luettuina että itsenäisesti. En tiedä onko niissä tarpeeksi jännitystä, mutta huumoria senkin edestä.