Oletteko saaneet tarpeeksi tietoa km:stä ?
Minulle km sattui ihan tällä viikolla, ja olen ihmeissäni siitä vähästä tiedosta mitä löytyy. Yllätys oli myöskin se ettei polille oteta tarkastettavaksi jos on vuotanut (10+4) ainut ohje on vain tulla sitten päivystykseen jos tilanne muuttuu tosi pahaksi.
ja pahaksihan se muuttui viikon päästä, jolloin sain lääkkeet, mutta en yhtään lohduttavaa sanaa. Toisaalta pysyin itsekkin hyvin "kasassa" kun ei kukaan ruvennut vast. otolla hempeilemään. Itku tuli kyllä sitten oven ulkopuolella.
Lehdistä en ole löytänyt artikkeleita vaikka niitä olen säästellyt nurkkiin.Nlasta sain kirjasen jossa todella vähän tietoa km:stä. Kuitenkin tämä osuu noin joka kymmenelle raskaaksi tulleelle.
Minä pääsin helpolla, onhan jo lapsia ennestään, mutta voin vain kuvitella niiden tunteia joilla lapsia ei ole tai esim. km tapahtuu isommilla viikoilla.
Taidampa laittaa vinkkiä lehdelle, että paneutuisivat tähänkin tosiseikkaan ja kirjoittaisivat tietoa kokeneille sekä ajatuksia miten selvitä ..
Kyllä sitä tietoa on ja löytyy kun jaksaa kaivella, mutta hajallaan se on.Se vihkonen jonka itse sain viime kesänä oli aika lattea ja yleinen, ei kovin hyvä mielestäni.
Toisaalta tämä netti- ihmemaassa pyöriminen oli minulle hyvää terapiaa asian tiimoilta. Tuki jonka yhteiskunnalta sai oli hyvinkin vähäistä. Itselläni km oli rv 18+6 sairaslomaa 5 päivää. Oma terveydenhoitajani oli kyllä oikein ihana ja lupasi kuunnella mutta aina jälkeenpäin tuli sellainen olo, että mä kuitenkin sotkin hänän työpäivänsä yllättävillä purkauksillani. Olenkin jälkeenpäin ihmetellyt miksei hän ehdottanut, että ottaisin yhteyttä mielenterveyshoitajaan tai olisi jopa luvallani varannut minulle ajan sinne. Eikä keskeytyksen yhteydessäkään tarjottu tai kyselty keskustelua sen enempää mitä sen yön aikana oli. Jälkitarkastuksessa sitten mainitsin asiasta ja lääkäri kysyi aika tylysti "Luuletko nyt tarvitsevasi keskusteluapua?" Voit arvata mitä tälläiseen vastasin...
Sitä on vain niin rikki silloin, ettei jaksa itse vaatia ja olla selväpäinen, minullakin on kaksi ihanaista joiden vuoksi halusin arjen sujuvan, meillä kun jo lapsetkin odottivat pikkusisarusta jota ei sitten tullutkaan.
Kyllä kummastakin jutusta varmasti voisi kirjoittaa enemmänkin, yleensä jutu ovat olleet aika pieniä jokunen vuosi sitten oli juttu kohtukuoleman kokeneesta perheestä. Mutta odotuksen ja vauvan saamisen välissä voi olla niin paljon muutakin ja varsinkin isoja tunteita jotka tuntuvat olevan kiellettyjä ja niiden takia moni on kokenut huonommuutta ja epätoivoa.
Mutta kovasti jaksamista sinulle, sinulla on menetys sattunut aivan äskettäin ja suru ottaa aikansa mutta kyllä se ajan kanssa haalenee ja menetys ei ole koko ajan mielessä.