YKSINPELAAJA VAI JOUKKUEPELAAJA??

Ei kaikki voi olla, eikä tarvikaan, ryhmäpelaajia. Varmasti poikasi löytää paikkansa koulussa ja elämässä.



Meillä poika, kesällä 14 v, on myös " yksinpelaaja" . Ei välitä yhtään joukkuepeleistä/leikeistä, yleensäkään isoista porukoista.

Mutta hänellä on pari hyvää ystävää, ollut jo vuosien ajan samat.

Harrastaa taekwondoa, lukee paljon ja pärjää koulussa hyvin.



Kyllä näitä " yksinpelaajia" löytyy muitakin!

Tällä pojan kaverilla on tennis harrastuksena. Luulisi että harrastuksen kautta voisi ainakin tukea tuota yksinpelipuolta. Joukkuepeleihin ja juuri nyt kaveriporukassa suosittuun jalkapalloon, hän ei halua osallistua. Kun muut alkavat pelata, hän lähtee kotiin. Siten häntä ei ole paljoa näkynytkään, joka on tietenkin kurja. Eiväthän nämä 6-8v hirveän pitkään pelaile (innokkaimmat yleensä 0,5h- max1h) ja sen jälkeen siirtyvät leikkimään, jotkut jo heti pelin alun jälkeen. Ja pelin lomassa pojat juttelevat ja muutenkin ovat sosiaalisessa kanssakäymisessä. Sitten kun tämä yksi kaveri on kotona, niin jää näistä leikeistäkin kokonaan pois. Heillä ei näytä vanhempia vaivaavan tämä ollenkaan. Itse varmaan yrittäisin pojalle selittää että jossei tykkää pelata, niin katselee vaikka tai toimii tuomarina ja odottaa että muut ovat pelanneet tarpeeksi ja siirtyvät muihin leikkeihin, jolloin voikin olla taas kiva olla mukana. Tai tosiaan vaihtoehtoisesti kävisi kotona syömässä tms. pelin alkaessa, mutta myöhemmin kävisi katsomassa onko leikit vaihtuneet. Tällöin hän ei jäisi totaalisen ulkopuolelle kavereiden touhuista.



Tosiaan paha sanoa sellaisista lapsista mitään, joita en tunne, mutta tämän meidän pojan kaverin tunnen aika hyvinkin. Vaikka hän ei halua pelata jalkapalloa (tai muitakaan liikunnallisia joukkuelajeja), niin siitä huolimatta meillä hän kerran osallistui jalkapalloon, kun yksi isompi poika-lähes aikuinen oli mukana. Tämä joukkuepeleistä tykkäämätön poika oli ihan hulluna pelaamassa ja jatkoi, kun muut väsyivät. En olisi ihan uskonut siitä että ei tykkää jalkapallosta. Pelkästään samanikäisten kanssa hän ei koskaan pelaa. Eli hänellä ei näyttänyt olevan ehkä sittenkään siitä kiinni ettei tykkäisi itse lajista, vaan enemmänkin voi olla siitä kyse että isommassa ryhmässä samanikäisiä toiminta on vierasta. Sen saman näki, kun heittelivät frisbeetä, joka ei ole sentään joukkuelaji, isossa porukassa, niin tämä poika alkoi häiriköimään toisten toimintaa (poika on muuten todella kiltti). Yleensäkin hän leikkii mieluiten kahdestaan toisten kanssa ja jos porukka kasvaa isommaksi tai tulee vieraita/uusia lapsia, niin vetäytyy syrjempään. Päiväkodissa tämä poika leikkii aina kaksin yhden toisen pojan kanssa- ovat kuin paita ja peppu. Kun tätä pojan kaveria olen katsellut, niin tuntuu että kyseessä on enemmän ettei halua olla isommassa joukossa, kuin että ei tykkäisi tietyistä joukkuepeleistä.



Meillä siis samanikäinen ekalle menevä poika on taas aina ollut ihan hulluna joukkuepeleihin. Viime kesänä hinkui polttopalloa (muut eivät olleet ihan niin innoissaan koko ajan pelaamassa) ja tänä kesänä on vuorossa jalkapallo. Välillä tuntuu että alkuinnostus meillä menee jo aika hurjaksi. No poika innostuu helposti kaikesta muustakin. Mutta noissa joukkuelajeissa riittää jopa pinnaa. Muutenkin meillä poika tykkää olla kaveriporukoissa ja vaikka hänellä on selkeästi paraskin kaveri, niin on paljon muidenkin kanssa.



Meillä löytyy myös pari vuotta nuorempi tyttö (tietenkin on vielä selkeästi pienempi, mutta ihmeen ison tuntuinen ja vähän pikkuvanha). Tämä tyttömme muistuttaa aika monessa asiassa tuota pojan kaveria. Tyttö on meillä hitaasti lämpiävä ja uusien lasten tullessa paikalle, hän tulee kotiin. Lisäksi tyttö ilmoitti jo että hän VIHAA jalkapalloa, kun tytön kaveri pyysi häntä pelaamaan. Mietinkin että tytöllä varmaan pursuaa tuo jalkapallo jo korvistakin ulos veljen innostuksen myötä. Mutta se viha varmaan johtuu enemmän ajasta ja huomiosta mikä kaikilta muilta jalkapalloon kohdistuu, kuin itse jalkapallosta lajina. Viime aikoina meillä on jopa tuo tyttö pelanut jalkapalloa vapaaehtoisesti, ensin isän kanssa, sitten mukana noiden isompien poikien kanssakin (tosin hieman omilla säännöillään ja hänelle ei uskalla sanoa mitään negatiivista tuosta ettei lopeta pelaamista kokonaan ja nuo isommat pojat onneksi eivät siitä välitä että yksi pienempi soveltaa omia sääntöjään). Tytön kanssa olemme pyrkineet kiinnittämään huomiota siihen että hänen kanssaan tehdään jotain muuta, jos veljen kanssa pelataan. Tytön kanssa potkimme palloa sitten ilman isoveljeä ja kehutaan ihan hirveästi. Muutenkin pyrimme saamaan tytön pelaamaan pikkuhiljaa muiden mukaan ja innostumaan myös siitä mitä muutkin tekevät. Näin hän ei jäisi ulkopuolelle ja pääsee hyvin mukaan (varsinkin kun meillä usein aikuinen pelailee poikien kanssa, niin tyttökin haluaa mukaan aikuisen ajanviettoon ja tällöin hänet huomioidaan erityisesti syöttämällä hänelle palloa).



No tulihan tekstiä, mutta kuten huomaa, niin on aika ajankohtainen asia meilläkin.