Missä vaiheessa mies kiinnostuu odotuksesta?

ja kyllä miehelle se odotus tulee todelliseksi oikeastaan vasta ensimmäisen ultran jälkeen.(missä toivottavasti on mukana)

Vaikka meilläkin innolla odotettu kaikki lapsia yhdessä,on miehen vaikea ymmärtää hyvin alkuraskaudesta mitä on tapahtumassa.Kun hän ei kuitenkaan voi tuntea niitä muutoksia mitä naisen kehossa tapahtuu.

Ehkä juuri siksi miehesi on vaikea kysyä sinulta mitään odotukseen liittyvää?

Ja tosiaan tuntee varmasti itsensä puullapäähän lyödyksi=)

Kun liikket alkavat tuntua ja maha kasvaa,tulee odotuksesta miehellekin todellisempi.ja kun hankitoja vauvalle lähdetään yhdessä tekemään,pääsee mies ihan eritavalla osallistumaan.



Mutta varmasti miehesi on yhtä innoissaan kuin sinäkin!

Onnittelut raskaudesta ja onnellista odotusta!!

petite ja seiska rv 26+4

Itse odotan toista ja muistan ekastakin ettei mies mitenkään innosta hihkunut eikä hänellä ollut kiire päästä uutista kertomaan, vaikka lapsi oli molempien toivoma. Nyt sama tuntuu toistuvan ja kysyinkin mieheltä koska vauva on hänestä vauva. Sain vastaukseksi että sitten kun vaimon maha alkaa kasvaa näkyviin mittoihin. Omasta mielestäni se on näkynyt alusta asti (turvotusta tietty oikeesti), mutta miehestä siis varmaan vasta raskauden puolivälillä. Itse juttelen miehelle silti raskaudesta ja oloistani joka päivä ja yritän antaa olla häiritsemättä ettei hän asiaa paljon kommentoi. Lepäämään kehottaa kun huomaa että olen ollut väsynyt ja huonovointinen. Neuvoloihin ja ultriin ei matkatöissä oleva mies ole koskaan päässyt mukaan joten eka konkreettinen juttu on ollut potkut myöskin siinä raskauden puolivälillä. Vauvelikin aina kummasti hiljeni kun isän käsi tuli mahan päälle :-/



Ja kyllä meillä ainakin mies silti lasta odottaa ja toivoo. Se vähän hirvittää miten hän suhtautuisi jos tulisi keskenmeno. Asia ei hänelle ehkä kuitenkaan olisi ihan yhtä musertava kuin minulle.



Ihanaa oli esikoisen kanssa huomata, että vaikka mies kertoi toivovansa poikaa (koska ei kuulemma tiennyt miten olla isä tytölle!) niin kun lapsi=tyttö oli maailmassa miehelle oli ihan samantekevää kumpaa sukupuolta hän oli. Ekasta olisi halunnut tietää sukupuolen etukäteen, nyt toisesta ei enää tahdokaan. Haluaa varmaan siis säästää tämän yllätyksen synnytykseen.



äippä + JuusoJosefiina 11+6

minä odotan myös toista lasta ja molemmat raskaudet on saatettu hedelmöityshoidoilla alkuun. Siitä huolimatta miehelle raskaus konkretisoituu oikeastaan vasta, kun maha alkaa olla tosi iso ja lasta hän kuulema alkaa rakastaa sitten, kun on nähnyt - eli lapsen synnyttyä. Kyllä se minullekin oli kova paikka, että mies ei osannut olla kiinnostunut odotuksesta alkuvaiheessa, myös tällä toisella kerralla, vaikka ihan samalla lailla reagoi ekassa odotuksessa. Nyt kun ollaan jo viimeisellä kolmanneksella, mies puhuu enemmän vauvasta ja kyseleekin oloa jne. Missään vaiheessa siitä ei ole tullut kuitenkaan suurta ongelmaa, koska olen reippaasti sanonut, miltä minusta tuntuu, kun häntä ei kiinnosta ja esim. pyytänyt välillä pysähtymään mahan äärelle kuulostelemaan esim. potkuja. Puhumalla kaikesta siis selviää, mutta ei kannata pelätä, etteikö miestä syntyvä lapsi kiinnostaisi, se vain on niin abstrakti asia vielä raskauden alkuvaiheessa.



Eli vaikka varmasti on miehiä, jotka innostuvat asiasta heti positiivisen testin jälkeen, on näitä toisenlaisia miehiä todennäköisesti yhtä paljon.



Onnea raskauteen ja iloisia odotushetkiä! 40 viikkoa on pitkä aika, ja monenlaista muutosta ehtii tapahtua miehenkin käytöksessä :)

Meillä odotetaan ensimmäistä, la. 20.9.



Ja meillä(kin) kiinnostusta on alettu huomattavasti esittää vasta nyt loppuraskaudessa. Ehkä mies on sitten niin konkreettinen, että tarvitsee jotain todella näkyvää ja kosketeltavaa "uskoakseen" asian todeksi.



Meillä ei niinkään tämä suuri vatsa eikä minun muutokseni, mutta miehen itse hankkimat vaatteet ja varusteet saivat aidon innostuksen pintaan (: Perhevalmennuksesta nyt puhumattakaan, kun sinne sai sen ihan oman raskaana olevan vaimon taluttaa niin oikein ylpeys huokui (: Haa



Näin meillä ja onnea odotukseen Kesäheinä83

Pieni papumme ellaveikka on kuollut kohtuun rv 15+0. Sunnuntaina tunsin vielä liikkeet ja sen jälkeen en. Tänään kävin neuvolassa ja sydänääniä ei kuulunut sain lähetteen sairaalaan, jossa todettiin, että pienokainen on kuollut. Perjantaina menen synnyttämään hänet ja mies tulee mukaan. Olo on turta, enkä jaksa nyt enempää kirjoitella.



Onnellista jatkoa odotuksiinne ja Taivaan Isän sinunausta.



Mammariini ja pieni enkeli

Toinen on tulossa ja molemmat ovat olleet oikein toivottuja. Ensimmäisen kanssa sain miehen kerran ultraan mukaan, nyt sanoi ettei aio tulla kertaakaan (työkiireitä kuulemma). Ultrakuvia on kyllä katsellut muttei pahemmin kommentoinut.



Kyllähän tuo mies minusta ja jaksamisestani huolehti ja huolehtii, mutta ei todellakaan ole kiinnostunut itse odotuksesta ja sikiöstä/vauvasta tai ainakakaan puhumaan siitä ja miltä hänestä tuntuu. Joitain käytännön asioita mietti sitten kovastikin esikoisen odotusaikaan, kuten vaunujen mahtumista autoon jne. Ehkä ihan konkreettisia asioita on jollekin miehille helpompi tuoda julki.



Mutta pienestä huolestani huolimatta vauvan synnyttyä miehestäni muotoutui vallan loistava osallistuva isä, joka ensimmäisestä päivästä lähtien sujuvasti vaihtoi vaippoja ja hyssytteli pikkuista.



Nyt jo oikeastaan olen asennoitunut siihen että homma on entisenlaista, enkä pahemmin stressaa asiasta. Ikävintähän tässä on se, että kun raskaus on niin alkuvaihessa ettei halua siitä vielä laajemmin kertoa, niin ei oikeastaan ole ketään muuta jonka kanssa odotusta ihmetellä kuin mies joka ei vaikuta kiinnostuneelta. Uskoisin että miehen mielenkiinnottomuus tuntuu helpommalta myöhemmin, kun (toivottavasti) meillä kaikilla on paljon ystäviä/sukulaisia joiden kanssa hämmästellä odotusta ja suunnitella uutta elämää vauvan kanssa.

Meilläkään se ei oikein alkuun meinannut syttyä, mutta voi johtua siitä, että sain just tätä raskautta ennen keskenmenon, eikä se nyt oikein uskalla luottaa siihen että sieltä tulee elävä vauva.



Mutta noin niinkuin yleisesti, ei ne vaan tunnu älyävän koko asiaa ennen kun näkevät sen rääpäleen omin silmin. :)

Eli varsin loppumetreillä siis...

Ensimmäistä odottaessani näimme töiden takia vain viikonloppuisin ja olin miehelle pelkästään nainen. Olisin kaivannut mahan silittelyä ja kysymyksiä vauvaan / odotukseen liittyen. Ei puhettakaan, että meillä mies ois koskaan vaikkapa jutellut masuvauvalle. Hankinnatkin tein minä, tosin taittiin me turvakaukaloa käydä yhdessä katsomassa.



Mutta kyllä siinä vaiheessa kun vedet meni, mieskin heräsi. Sairaalasta hän sitten soitteli useampaan otteeseen kätilö-äidilleni väliaikatietoja (olin yli vuorokauden sairaalassa ennen lapsen syntymää) ja koin, että mies oli täysillä mukana.



Toisella kerralla oli ihan sama juttu, vaikka silloin sentään oltiin saman katon alla raskauden alusta saakka. Silloin tuntui, että jaoin odotuksen vajaa kaksi vuotiaan esikoisemme kanssa. Hän kosketteli mahaani ja hänelle oli helppo höpötellä vauvasta. Taas synnytys käynnistyi veden menolla ja mies pääsi mukaan.



Nyt odotan kolmatta ja sanoin heti odotuksen alkumetreillä toivovani, että mieskin lähtisi tähän mukaan. Mikään hössöttäjä miehestä ei todellakaan ole tullut, mutta mielestäni hän on ollut sopivasti mukana. Ainkin itse olen kokenut, että vauvasta on ollut paljon aikaisempaa helpompi jutella hänelle ja onpa tuo muutaman kerran laittanut kättään vähän vatsallekin. Tämä on tn meidän viimeinen odotuksemme, joten ehkä sekin on saanut vähän miestä heräämään.



Tulipa taas vastattua juurta jaksain...



mammutter rv 15+3

kesti hetki tajuta kokotilanne että saadaan vauva,alku hämmenykseen jälkeen kyllä kiinnostui ja on myös kiinnostunut munkin olotilasta.on kiva kun mies kyselee vointia,mutta ärsyttää se että ei tunnu tajuavan aina väsymystä ja pahoinvointia ja muutenkin että auttaisi kotihommissa enempi.sanoo että "olethan sä muutenki aina väsyny".. olen ehkä juu,mutta nyt vielä tuplasti enempi! sanoista tekoihin,kiitos!