Kysymys KOLMEN lapsen äideille

Minusta lasten ikäerot ovat tosi oleellisessa asemassa perhesuunnittelussa. Minä olisin meillä halunnut heti kahden ekan lapsen perään kolmatta, mutta mies toppuutteli. Olin töissä pari vuotta ja " pikkukolmonen" syntyi niin, että isommat lapset oli jo 4v ja 6v.

Tämä oli jälkeenpäin ajateltuna meille loistava vaihtoehto. Isommat oli jo niin isoja, että leikkivät jo kivasti keskenään eivätkä tulleet esim. erityisen mustasukkaisiksi pikkusisaruksestaan.



Äidille kolmas lapsi oli tosi helppo! Rutiinia vauvanhoitoon oli jo runsaasti ja ei pelännyt enää mitään hassuja juttuja niinkuin esikoisen kanssa. Ja koska isommat lapset oli jo isompia niin aikaa uudelle perheenjäsenelle jäi runsaasti.



Isompaa autoa emme vielä tuolloin hankkineet, meillä oli verrattain isot autot jo silloin (farmarit Ford Mondeo ja VW Passat). Sama asuntokin pysyi, nyttemmin olemme muuttaneet isompaan, mutta lapsiakin on jo yli 3.



Tunnen paljon äitejä, jotka ovat saaneet 3 lasta siinä 4 vuoden sisällä ja äidit ovat olleet jopa koko ajan kotona. Joskus tuntuu, että he ovat kovin väsyneitä ja itse en tosiaan olisi siihen pystynyt.

piituli:

Miten elämä muuttui kolmannen lapsen synnyttyä?

-Ei paljonkaan verrattuna siihen kun toka syntyi.

Mikä asia eniten

yllätti? Vai oliko arki helpompaa kuin olit odottanut?

-Pienin on nyt 3 eikä ole jäänyt mitään kovin negatiivisia muistoja. Tottakai kommelluksiakin tapahtui. Pari saattoi olla kakannut ja esikoinenkin lirauttanut pissat housuun samanaikaisesti jne...Anoppi oli meillä ' jatkuvasti' apunani ihan vapaaehtoisesti ja häntä onkin kiittäminen jaksamisesta.

Riippuu tietysti lasten ikäeroistakin. -Mulla ekan ja tokan välissä 2 v 8 kk ja tokan ja kolmannen välissä 1v 8 kk.

Kolmatta lasta kuumeilen mutta

mies ei suostu edes harkitsemaan kolmatta lasta. Menikö teillä asunto ja

auto vaihtoon? -Asunto vaihdettiin neliöön pienimmän synnyttyä, mutta kyllä auto pysyi. Tosin vaihdoimme sen vuosi sitten, mutta edelleen farmariauto on ihan riittävä meidän 5-henkiselle perheelle.

hkä en täysin itsekään osaa arvioida miten elämä muuttuisi...

Elämä helpottuu, jos on joku joka tulee auttelemaan esim. mummi, anoppi.

Sanoisin minäkin että lasten ikäerot vaikuttavat paljon tilanteeseen. Meillä edelliset olivat 5,5v ja 3,5v kolmannen synnyttyä ja täytyy myöntää että nyt kolmannen kanssa tuntuu helpolta. Eri asia varmaan olisi jos ikäero edelliseen olisi pieni, sillä jotenkin kahden edellisen jäljiltä alle 2v ikäerolla elämä tuntui rankemmalta kuin tämän kolmannen jälkeen.

Meillä kolmannen lapsen myötä aloitettiin alusta taas tämä vauva- ja pikkulapsielämä. Muuten meillä olisi juuri päästy jo enemmän siitä eroon ja harrastamaan lasten kanssa jotain ja taloudellisestikin olisi ollut väljempää. Minulla kolmannen myötä tuli sitten taas kotiin jäänti töistä ja siten työelämä taas odottaa.

Me vaihdoimmeauton tila-autoon jo kolmatta odottaessa. Samoin myimme talomme ja ostimme uuden (ei tosin neliömäärältä isompaa, mutta huoneita on enemmän) ja vaihdoimme asuinpaikkaa enemmän lapsia ajatellen (koulut lähellä, kavereita ja harrastusmahdollisuuksia). Eli elämä meni tosiaan aika uusiksi.

Lapsille tämä kolmannen syntymä ei ole ollut vaikeata. Heillä kotona olo jatkui, eikä hoitoa tarvinnut ajatella (vaikka olin välissä töissä, niin hoidimme itse lapsemme kotona). Mustasukkaisuutta ei ole pahemmin ollut ja kummasti nuo tykkäävät tästä pienestä. Itsestä tämän kolmannen kanssa on tuntunut helpolta- tästä jo osaa nauttia ja suhteuttaa asiat uomiinsa, tietää jo että mikään ei jatku iäisyyttä ja jotenkin niin moni asia tuntuu jo tutulta, eikä niistä tarvi stressata. Toisaalta tämän kolmannen myötä myös luopuminen itselle ei ole niin totaalista, kun kaksi isompaa kehittyvät jo hetkessä jonkin vaiheen ohi, niin vielä saa itse elää sen uudelleen tämän kolmannen kanssa.

piituli:

Miten elämä muuttui kolmannen lapsen synnyttyä? Mikä asia eniten

yllätti? Vai oliko arki helpompaa kuin olit odottanut?

Riippuu tietysti lasten ikäeroistakin. Kolmatta lasta kuumeilen mutta

mies ei suostu edes harkitsemaan kolmatta lasta. Menikö teillä asunto ja

auto vaihtoon? Ehkä en täysin itsekään osaa arvioida miten elämä muuttuisi...

Meillä pojat olivat 4v11kk ja 3v3kk kun tyttö syntyi. Jäin tietysti pois töistä ja pojat hoidosta (jossa olivat olleet tarpeen mukaan 1-3pv/vk). Asunto on sen verran iso (maalaistalo), että uusia järjestelyjä ei tarvittu, kaikki nukkuvat nyt samassa huoneessa, toinen samanlainen huone on leikkihuoneena. Nyt vanhin on eskarissa, keskimmäinen 4v ja kuopus 1v3kk.



Odotan nelosta syntyväksi huhtikuussa ja vasta nyt tulee tenkkapoo auton kanssa. Tähän asti on mahduttu farmariin, nyt tulee 8-12-paikkaisen auton hankita eteen kun lisäkyydittäviä on niin usein ja koiria, rattaita yms. tavaraa, ettei 7-paikkainen riitä.



Mä voisin sanoa omasta kokemuksestani, että vasta tästä kolmannesta ihan oikeasti nautin! Imetin pisimpään (1,2kk jolloin oli jo yli puolinvälin raskaana), kannoin liinassa eniten ja muutenkin on ollut eniten aikaa seurailla lapsen kehitystä. Isommat ovat jo niin omatoimisia syömisissä, pukemisissa ja muussa sekä ovat toistensa parhaat kaverit, että oikeastaan hoidettavia on vain tuo yksi. Nyt sit mielenkiinnolla odotan, kuinka keväällä käy, neiti kun on melkoinen jääräpää ja tahtotapaus jo nyt sekä osoittanut mustiksen merkkejä...No, se on vapun ajan ongelma.



T: Vuokko rv27, lapset -99, -01 ja 04 sekä pari isoa koiraa ja mieskin vielä!

piituli:

Miten elämä muuttui kolmannen lapsen synnyttyä? Mikä asia eniten

yllätti? Vai oliko arki helpompaa kuin olit odottanut?

Riippuu tietysti lasten ikäeroistakin. Kolmatta lasta kuumeilen mutta

mies ei suostu edes harkitsemaan kolmatta lasta. Menikö teillä asunto ja

auto vaihtoon? Ehkä en täysin itsekään osaa arvioida miten elämä muuttuisi...

Vastaisin niin kuin moni muukin, että eipä juuri muuttunut. Tietysti jäi taas pois töistä jne. Mutta arjen pyöritys mielestäni sujui/sujuu ihan paljon helpommin kuin etukäteen oletti ja kolmosen vauva-ajasta nautin myös eniten. Jotenkin ehkä nautiskelin ja hemmottelin ajatuksellä tämä kolmonen on mitä todennäkööisemmin meidän perheen viimeinen vauva. Ei stressannut enää vauvan asioista vaan antoi enemmän mennä omalla painollaan. Meillä ei myöskään asunto eikä auto mennyt vaihtoon. Meilläkin oli jo farmari ennen kolmosen syntymistä. Asuimme rivarissa jossa oli yksi ylimääräinen huone (työhuoneena) josta oisi myöhemmin tullut yhden lapsista oma huone. Tosin meillä elämä mullistui kun päätimme muuttaa pikkupaikkakunnalle ja itse asiassa kolmannen lapsen ollessa vähän yli puolivuotias muutimme pienempään;) Kylläkin siis vain paikkakunnalta muuton takia, kun muutimme aluksi vuokralle.

Mutta siis meillä elämä ei vaikeutunut vaan itse asiassa oli osin helpompaakin kun olin kotona ja hoitorumba jäi tauolle.

Nyt lapset jo ekaluokalla, 5-vuotias ja 2½-vuotias ja kaksi vanhinta leikkii paljon keskenään. Samoin kaksi nuorempaa. KOlmen leikit sujuvat joskus, mutta näissä yleensä pienin on liian pieni ja " ajetaan" pois " häiritsemästä ja sotkemasta leikkejä."

kolmannen syntymassa vaikeista oli se ( lapset tassa tapauksessa lahekkain toisiaan ) etta kadet ei riittanyt pitamaan kiinni kun esim tieta ylitettiin:) Muuten jotenkin uskon etta kaikki menee omalla painollaan. Meillakin tai pikemminkin minullakin on kolmosen hankita ollut mielessa mutta ei meilla taida tulla kuitenkaan enempaa lapsia:)



Terkuin, Mama-Njogu

piituli:

Miten elämä muuttui kolmannen lapsen synnyttyä? Mikä asia eniten

yllätti? Vai oliko arki helpompaa kuin olit odottanut?

Riippuu tietysti lasten ikäeroistakin. Kolmatta lasta kuumeilen mutta

mies ei suostu edes harkitsemaan kolmatta lasta. Menikö teillä asunto ja

auto vaihtoon? Ehkä en täysin itsekään osaa arvioida miten elämä muuttuisi...

Meidän lapset ovat 6v,5v ja 8kk.Elämä ei muuttunut paljoakaan kolmannen synnyttyä...jos nyt jotain olisi muuttunut niin kynnys lähteä

koko porukalla esim.kauppakeskukseen jne.Kahden kanssa vielä huvitti lähteä muttei kolmen ;)

Arki on ollut helpompaa kuin odotin! 6v ja 5v leikkivät paljon keskenään ja leikittävät mielellään vauvaa.Äidille jää myös omaa aikaa tehdä kotihommia ja surffailla netissä.Vauvan hoito sujuu jo rutiinilla eikä stressaa pienistä asioista :).Kuopus on nukkunut täydet yöt jo 3kk lähtien ja on muutenkin rauhallinen vauva.Väsymys ei paina,tuntuu kuin olisin elämäni kunnossa nyt kolmekymppisenä!

Osaan nauttia kotona olemisestakin ihan erilailla kuin aikaisemmin,olen paljon rennompi.

Asunto meni vaihtoon,nyt asumme 5h ja 110 neliötä.Auto on sama ford focus.

Tsemppiä " käännytykseen" ! :)

Asunto olisi kyllä mennyt joka tapauksessa. Ei meillä mikään sen kummemmin muuttunut, johonkin lähtö on aavistuksen hitaampaa ja käsiä ei ole kaikille koko aikaa. Mutta harvoin niitä tarviikaan kaikki lapset yhtäaikaa. (Esikoinen osaa mennä tien yli itsekseen...)



Parisuhde muuttui paremmaksi kolmannen myötä, emme itsekään tajua mutta nyt olemme jotenkin niin onnellisia.



Lapsemme ovat 6v, 2v ja 9kk

kent:

osaa mennä tien yli itsekseen...)

Parisuhde muuttui paremmaksi kolmannen myötä, emme itsekään tajua mutta nyt olemme jotenkin niin onnellisia.

Lapsemme ovat 6v, 2v ja 9kk

Samaa mieltä! Meilläkin parisuhde muuttui paremmaksi.Kolmas lapsi ei tuonut mitään kriisiä,lapsiperheen elämäkin on jo tuttua.Tuntuu enemmän perheeltä kun on kolme lasta (itse olen ollut ainokainen).Olo on seesteinen ja superonnellinen (varsinaista hehkutusta,hyvä päivä tällä äidillä ?! ;).Ihanaa huomata kuinka tärkeitä ovat toisilleen!

ihan hyvin mennyt. Nyt on semmoinen olo, että minun perhe on tässä, enkä enempää lapsia edes haluaisi. Huonoina päivinä tulee tunne, että olen haukannut liian suuren palan ja tuntuu, ettei aina jaksa. Silti en kadu pätkääkään ja kai se joskus helpottaa kun saa taas nukkua vähän paremmin.



En oikein ymmärrä koskaan tuota auton vaihtamisen tarvetta kolmannen lapsen takia. Eikös nyt mille tahansa auton takapenkille mahdu 3 lasta. Meillä on ainakin ihan tavallinen farkku, ei tässä mitään tila-autoja kolmelle lapselle tarvita.



Mitä asuntoon tulee, ostimme oman asunnon 4h+k, 90 neliötä. Eli se on mielestäni liian pieni, olisi ollut passeli kahden lapsen kanssa. Mutta siinä nyt asumme, emmekä suurempaan vaihda, ellei tule lottovoittoa. Meillä kahden vanhimman lapsen ikäero on lähes 6 vuotta, joten pahimmassa murrosiässä nuorimmat saavat sitten kuitenkin omat huoneet. Eli pakko ei ole kuin kuolla, ennen lapsia oli kymmenenkin samassa huoneessa.

piituli:

Miten elämä muuttui kolmannen lapsen synnyttyä? Mikä asia eniten

yllätti? Vai oliko arki helpompaa kuin olit odottanut?

Riippuu tietysti lasten ikäeroistakin. Kolmatta lasta kuumeilen mutta

mies ei suostu edes harkitsemaan kolmatta lasta. Menikö teillä asunto ja

auto vaihtoon? Ehkä en täysin itsekään osaa arvioida miten elämä muuttuisi...

Meillä lapset ovat nyt melkein 10v, 8v ja 2.5v.

kahden ensimmäisen lapsen jälkeen kun he olivat vajaan kahden vuoden ikäerolla ajattelein, että ei koskaan enää.

Mutta niin se aika tekee tehtävänsä ja mieli muuttui. Oikeastaan kolmannen lapsen kohdalla mietimme että tulee jos on tullakseen. lääkärit olivat ennustaneet jo että en pystyisi enää tulemaan raskaaksi jo kaksi raskautta kohdallani oli tosi isö juttu, koska minulla on häiriöitä munasarjojen toiminnassa ja se yleensä aiheuttaa lapsettomuutta. Mutta kaikesta huolimatta saimme vielä yhden lapsen.

meillä tietysti suuri asia oli se että toiset lapset olivat jo niin paljon isompia uuden vauvan syntyessä. Minulla toipuminen oli tosi nopeaa vaikka kaikki lapsemme ovat syntyneet sektiolla.Ehkä olemme uskaltaneet haaveilla useammasta lapsesta kun kaikki lapsemme ovat olleet tosi kilttejä heti vauvasta. nuorimmainenkin alkoi nukkumaan 8 tuntia yössä vajaa 2 kk iässä ja jo ennen sitä heti sairaalasta kotiuduttu nukkui 4 tunnin pätkissä, joten äitikin sai hyvin levättyä. toisaalta koska minulta ei ole tullut juuri ollenkaan maitoa, pystyimme jakamaan syöttövuorot hyvin mieheni kanssa. Nukuimme joka toisen yön toisessa huoneessa, ja se antoi hyvän pohjan jaksaa.

kaikki on mennyt hyvin. eniten harmittelee sitä että vauva aika on tosiaan niin nopeasti ohi. toisaalta mitä enemmän ikää lapsille tulee sen enemmän nauttii heidän kanssaan olemisestaan.

Muutimme ennen kolmanne lapsen syntymää hieman isompaan asuntoon, mutta se johtui suurimmaksi osaksi siitä että olimme tulleet uudelle paikkakunnalle ja olleet väliaikaisessa asunnossa. autona meillä on farmarimalli, mutta sekin enemmän siksi että harrastusvehkeet mahtuvat kulkemaan hyvin mukana. toisena autona on pieni fiat ja kyllä sinnekin kolme lasta kyytiin sopii (ja mieskin) rattaatkin saa juuri ja juuri ahdettua takakonttiin.

Täydentää meidän perheen, ja on ehdottomasti parhaita " ratkaisuja" elämässämme!!! isommat (tytöt) olivat vauvan syntyessä 5,5 ja7,5v, ja jo odotusaika oli täysin erilaista kuin koskaan aiemmin; nythän meitä oli 4 odottajaa! Vauvan syntymä sekä kasvaminen nyt reilun vuoden ikäiseksi ovat mielestäni olleet aivan mielettömän mahtavia asioita rikastuttamaan isisiskojan elämää! Puhumattakaan kuopuksesta, jolla on aivan ihanat, hoivaavat ja leikkivät siskot! Pieni Mies (saatiin siis poikakin vielä tyttöjen lisäksi!) on kylläkin aika vaativa, heräilee öisin vieläkin, eikä päivälläkään anna oikestaan hetken rauhaa, mutta on aivan ihana!!!



Asunto meni vaihtoon, auto ei.



Elämä on nyt tuhannesti parempaa!!!

kolmas teki meistä lapsiperheen.



En ollut koskaan kuvitellut itseäni näinkään ison perheen äidiksi, mutta toisin kävi. Lapsemme ovat kaikki saaneet alkunsa hedelmöityshoidoilla, joten siinäkään mielessä perhe ei tosiaan ollut meille itsestään selvä asia. Äitini totesi äskettäin, että olisin kauhea " hienostorouva" ilman lapsia, mutta nykyään varsin mukava tavallinen tallaaja. Itse asiassa ymmärrän ihan hyvin, mitä hän asialla tarkoitti. Ennen ensimmäistä, jota yritettiin tosi pitkään, rakensin jo varmuudenkin vuoksi elämään ilman lapsia. Matkustelimme paljon ja satsasimme laadukkaaseen elintasoon. Sellaiseen, johon ei lasten synnyttyä ole ollut varaa, mutta ei harmita pätkääkään. Tosin tietää kyllä, mistä on jäänyt paitsi.



Kaksi ensimmäistä lasta syntyivät tosi peräkkäin. Olin lapsista tosi onnellinen, mutta myös väsynyt arkiseen rumbaan ja kotona oloon. Kolmaskin syntyi alle kolmen vuoden ikäerolla keskimmäiseen, mutta jollain lailla kaikki oli toisin. Isommat jatkoivat osin päiväkodissa, koska molemmat olivat samassa ryhmässä, vaikka vain isompi eskarissa. Muutamana päivänä keskimmäinen lähti hänen kanssaan leikkimään kavereiden luo. Näin minulla oli myös vähän omaa aikaa vaikkakin vauvan kanssa. Teimme pitkiä kävelylenkkejä ja tapailimme ystäviä. Huusholli oli siistimpi ja ruuanlaittokin sujui näinä päivinä näppärästi. Ennen kaikkea kolmas lapsi teki meistä lapsiperheenä tiimin. Sekä mies että minä koemme nykyään perheen olevan selvästi tärkein viiteryhmämme, paikka, jossa haluamme olla ja aikaa viettää. Kaikki suunnitelmat pyritään nykyään tekemään perheen asettuessa etusijalle.



Mies vaihtoi kiireisen ja vaativan työnsä ennen kolmannen syntymää siihen, mitä hän on aina halunnut tehdä. Palkka putosi reilusti, mutta tulemme toimeen valllan mainiosti näinkin. Vapaa-aikaa ei ole enenpää, mutta joustoa on. Esim. nyt minun oltuani töissä, on mies hoitanut suurimman osan lasten sairaspäivistä. Ennen se olisi ollut sula mahdottomuus. Asuntolaina oli onneksi suurimmaksi osaksi maksettu jo ennen ensimmäisen syntymää. Asunto tosin vaihtui hänen synnyttyään, mutta lainan määrä ei juurikaan lisääntynyt. Auto vaihtui kolmannen kaukalovaiheen jälkeen ihan pakosta. Meillä oli pieni tila-auto, mutta niin kapea, että jo kaukalo ja kapeat istuimet tekivät tiukkaa. Kolmella istuimella ovet eivät menneet enää kiinni. Onneksi vaihdoimme suoraan isoon tila-autoon, niin nyt ei neljännen syntymän vuoksi tarvitse vaihtaa. Huushollissa tulee aikanaan ahdasta, mutta en usko, että niin ahdasta, että se lapsia haittaa. Koitamme sopia koloomme. Tilan vuoksi emme enää asuntoa vaihda, kun alueeltamme ei vastaavaa isompaa löydy, emmekä halua varmaankaan lasten kouluja asunnon vuoksi vaihtaa. Koskaanhan ei tiedä, mihin elämä kuljettaa, mutta nyt tuntuu hyvältä näin.