##Helmikuiset perjantaita!##
Kommentit (8)
Kyllä täällä vielä ollaan ja malttamattomana odotellaan synnytystä. Aika kauheeta ajatella että oikein haluaa kipua ja odottaa et koska ne supistukset oikeen alkavat. kait se luonto hoitaa asiat näin!
Omaan napaan ei erikoista, odottelua vain. Ja kun ekaa odotan ni nää päivät tuntuu välillä tolkuttoman pitkiltä. Illalla on jo niin kypsynyt tähän kämppään et pakko käydä joka ilta jossain kylässä. Siinä samalla saa myös muuta ajateltavaa.
tasan 41
synnytyshän tapahtui siis raskausviikoilla 40+1. Synnytyksen jälkeen moni kätilö tosin sanoi, että poika näytti siltä kuin olisi ollut kohdussa vähän pidempäänkin eli reilusti yli la:n. Oli vähän sillai ruttuinen:-).
Tsempit kaikille teille synnytykseen menijöille! Kyllä se päivä koittaa kohta teillekin:-).
Alanna
ja mä olen ainakin jo ihan asennoitunut siihen, ettei tämä täältä itsekseen lähde tulemaankaan, toiveena siis vain että käynnistäisivät jo ensimmäisessä ya-kontrollissa joka siis näillä näkymin ensi keskiviikkona.
Tänään olen siivoillut keittiön kaappeja, tarvisi mennä jatkamaan mutta kun inspiraatio loppui.... taapero nukkuu päiväunia niin ajattelin tulla kurkistamaan onko täällä enää ketään muita jäljellä... Onnittelut Alanna ja muutkin jakautuneet!
Että se siitä, mä olen kyllä jo TODELLA kypsä!
Manna ja sitkeästi masussa viihtyvä eekuli 41 tasan
Onnea vauvan saaneille!
Yhdyn tohon että en usko että tämäkään vauva ymmärtää omin avun tulla tälle puolelle napaa. Vointi on hyvä, mutta kun sen nyytin haluisi jo pikku hiljaa kainaloon ;-) Ya-kontrolli ma:na. Ei ole mitään oireitakaan synnytyksestä, tosin yllättäenhän se lähteekin käyntiin, mitä nyt oli edellisyönä tunne että nyt, mutta ei sittenkään :-(
täällä ollaan myös yhtenä kappaleena. Ma yliaikakontrolli, minulla myös tunne, että tämä kaveri ei taida tulla omin voimin.
Voimia muillekin odottajille!
niiskuneiti26
Tänään kotiuduttiin ihanan peikkotytön kanssa. Neidillä on pitkät mustat hiukset. Hän syntyi siis rv 42+1 japäivä oli 27.2. klo 18.27 Napanuora löyhästi pään ympärillä. Mutta terve tyttö mitoin 51cm ja 3750g päänympärys 35,5.
Tsemiä kaikille ja onnea vaavin saaneille, ketä teitä lieneekään.
Terveisin Minna ja Elsa
Alkuviikoista siis paloi pinna odottamiseen ja odotus palkittiin keskiviikkona. Illalla meni lapsivedet ja pikku prinsessa (3500g ja 50,5cm) oli maailmassa torstaina aamuyöllä. Kotiuduttiin eilen ja kaikki on mennyt hyvin=) Olin niin orientoitunut menemään ma ylikaikaiskontrolliin Kätilöopistolle ja nyt menenkin ma Kättärille " varhaisen kotiutujamme" kanssa tarkisettavaksi ja rokotettavaksi! Nopeasti ne tilanteet muuttuu=)
Onnesta soikee Dukes
Tulin ilmoittelemaan, että täällä ei enää ollakaan yhdessä kasassa... Vähän raporttia siis...
Lauantaina 25.2. eli la:na heti kun olin menossa nukkumaan n. klo 24 alkoivat epäsäännölliset mutta hieman kivuliaammat supistukset. En saanut kyllä yhtään nukuttua kun väliä oli n. 10 minuuttia. Klo 03 nousin ylös kun supistuksia alkoi tulla jo alle 10 minuutin välein. Ne olivat kyllä vielä ihan siedettäviä mutta nukuttua en saanut!
Mieskin siinä sitten nousi ylös ja meni vielä välillä nukkumaan ja itse kellotin noita supistuksia aina aamuun saakka. Klo 6 mieskin nousi ja klo 7 vanhemmat lapsetkin heräilivät ja aloimme miettiä heidän hoitoon viemistä.
Klo 08 supistukset olivat jo aika kovia ja tulivat jo välillä 4 minuutin välein kestäen 60 sekuntiakin. Klo 9 olimme sairaalassa. Klo 10 minulle tehtiin sisätutkimus, olin vain puolelle sormelle auki tässä vaiheessa!!! Kääk, ajattelin, eihän tästä tule mitään!
Mutta tulihan siitä:-). Puoleltapäivin supparit tihenivät ja tulivat jo 2 minuutin välein ja kestivät h***in kauan. (suppareiden pitää kuulemma kestää ainakin minuutin ennen kuin avaavat yhtään mitään!)Yhtäkkiä kohdunkaulaa ei ollutkaan jäljellä ja olin jo auki 3 cm. Klo 14 sain jo siirtyä synnytyssaliin ja olin 6 cm auki.
Klo 13 olin saanut Petidiini-ruiskeen. Ei minusta auttanut juuri mitään, mitä nyt olin vähän poissaoleva.
Salissa sain hörppäillä ilokaasua ja se mielestäni auttoi jonkin verran. Kivut olivat kyllä valtavat, ei muuta voi sanoa. Ei tuollaista voi kuvitellakaan jos ei ole ennen kokenut!
No sitten ne ponnistuskivut.. Huh huijaa. Ponnistaa sain n. klo 15.15 lähtien ja POIKA oli maailmassa 15.35. 9 pisteen ihana peikkosilmäinen poika!! Paino 3305 g ja 50 cm!
Mulla ei ollut enää kipuja kun sain pojan vatsalle. Kätilö laittoi pari tikkiä emättimeen, ei sattunut ollenkaan. I-asteen repeämän sain. Kätilö kehui kun olin osannut olla ponnistamatta ja olin vain ponnistanut silloin kun sain:). Hengitys tuossa vaiheessa oli kaiken a ja o. Huudon sijasta piti yrittää keskittää voima ponnistamiseen. Vaikeaa mutta onnistui!
t. Alanna ja poju 5 vrk