10 vuotiaan kaveriongelmista..

Löytyisikö tyttärellenne joltain kirjekaveripalstalta ystävää? Kun laittaa itse ilmoituksen lehteen, siihen vastataan ja tyttö voi tuntea itsensä suosituksi :). Toivottavasti joo tuo on vain ohimenevää.

Heipsan!

Uutena palstalla olijana huomasin heti meitäkin koskevan asian..tosin meillä on 10-v poika. Tilanne on todella huono..poikamme on musiikkiluokalla ja siksi koulukaverit on kuka mistäkin ja kotipihoillamme on kyllä samanikäisiä poikia, mutta , jo tänne muuttaessamme(n. 3 vuotta sitten) useimmilla heistä oli jo ne " parhaat kaverit" , joista suurin osa on samalla luokalla tai ainakin samassa koulussa. Muutimme toiselta puolen kaupunkia, joten itsekään en tuntenut täältä ketään saati sitten lapsemme. En tiedä sainko asian ilmaistua niin, että se ymmärretään, mutta toivottavasti..rasittaa, kun lapsella ei ole omanikäisiään kavereita!sipriina70:

10 v tytöllä ei tällä hetkellä ole kuulemma ketään ¿parasta¿ kaveria koulussa tai siis on välitunneilla muiden kanssa mutta koulun jälkeen ja viikonloppuisin on aina nykyään ilman tyttökaveria. Sysykyllä taas oli kavereita vaikka kuinka paljon ja ihan piti välillä rajoittaakin kavereiden kanssa olemista kun kavereita oli meillä joka päivä tai hän itse oli jossain Mutta yhtäkkiä kaikki kaverit löysivät jonku toisen kaverin ja tyttäreni jäi yksin.Ja se tuntuu harmittavan tyttöäni. Miten yleistä on tällainen että kaverit vaihtuvat ja yksi jää välillä ilman.?

Mitään kiusaamista ei koulussa kuulemma ole, välitunnilla siis on kavereita eikä tyttöni ole yksin.

Osa entisistä kavereista kyllä " syyttää" tyttöä siitä että hän haluaa kaikki pojat itselleen :-). Syy tähän on se että naapurissamme asuu luokan suosituimmat pojat ja tyttö on leikkinyt heidän kanssaan lapsesta saakka ja leikkii yhä: käy pulkkamäessä, luistelemassa , puistossa jne heidän kanssaan. Nyt on ilmeisesti mustasukkaisuutta muiden joukossa ? Ja koska hänellä ei ole ketään tyttökaveria hän on enemmän poikien kanssa ja muut tytöt tulevat yhä mustasukkaisemmiksi ¿Olen sanonut tytölle että ole tyytyväinen että pojat tykkäävät sinusta kaverina joka kelpaa mukaan leikkeihin (ovat sanoneet tytölle että on ainoa tyttö jonka kanssa voi leikkiä)

Harmittaa vaan kun hän tuntuu kaipaavan sitä parasta tyttökaveria. Pitäisikö minun tehdä jotain vai vaan odottaa että tilanne menee ohi.

Mitä minä olen huomannut omista lapsistani niin juuri neljännellä luokalla (varsinkin tytöillä) alkaa kaverisuhteiden ¿kierrätys¿ ja pintapuolistuminen. Kavereita vaihdetaan tiuhaan ja uusi pareja muodostetaan. Välillä ikävä kyllä jotku jäävät jostain syystä paitsioon, yhäkkiä kukaan ei halua olla jonku kanssa. Asiaan ei yleensä ole mitään syytä, joku vaan jää ulkopuolelle. Mutta yhtä nopeasti tilanne muuttuu, parin kuukauden päästä taas tämä ulkopuolelle jätetty on se, jonka kanssa kaikki haluavat olla kavereita.



Tässä iässä myös pojat alkavat kiinnostaa tyttöjä enenevässä määrin. Poikia taas ei tytöt kiinnosta yhtään- vielä. Ap kertomassa tapauksessa luokan suosituimmat pojat ovat hänen tyttönsä kavereita. Se aiheuttaa ihan varmasti mustasukkaisuutta muissa tytöissä. Aika harvassa ovat ne tytöt joiden kanssa pojat haluavat olla kavereita tuossa iässä !!! Mielestänii ap:n ei kannata huolehtia asiasta ollenkaan, vaikka tytöllä ei tällä hetkellä ole tyttökavereita on hänellä poikakavereita eli yksin ei tarvitse olla ja sehän on tärkeintä. Mielestäni voisit korostaa tytöllesi että miten suuri ¿kunnia¿ on se että hänellä on hyvä kaverisuhde poikiin. Se että tyttösi osaa suhtautua poikiin luonnollisesti jo lapsesta saakka on suuri etu myöhemmin, hän tuskin joutuu poikien ¿pyörittämäksi¿ koska hän on pienestä saakka ollut myös poikien kanssa kaveria. Ne tytöt joille pojat ovat jo pienestä saakka jotain ihmeellistä ja outoa ja joiden maailmasta he eivät tiedä mitään joutuvat varmaan ongelmiin poikien kanssa myöhemmin¿.

Vaikea selittää mutta itse muistan lapsena leikkineeni paljon poikien kanssa ja myöhemmässä elämässä olen aina tullut hyvin poikien/miesten kanssa toimeen ja minulla on aina ollut paljon miespuolisia ystäviä ja koskaaan minua ei ole kohdetu huonosti koska pojat tavallaan kunnioittivat minua myös kaverina. Mutta ne lapsuuden kaverit jotka lapsena pelkäsivät poikia ja joille pojat olivat jotain outua ja ihmeellistä joutuivat alusta saakka pettymään miehiin ja heitä ¿kohdeltiin huonosti¿

Vastailen tähän vaikka minulla onkin poika jolla ikääkin jo 12 vuotta. Meillä ollut aina vähän tuo kaveri homma hakusessa. Pojalla on kavereita jotka vaihtuvat tiuhaan tahtiin välillä on kierroksessa samat vanhat ja taas vaihtuvat uusiin ja taas voi ola pitkiäkin aikoja ettei ole oikein ketään kenelle soittaisi ja menisi käymään. Pojalla oli monta vuotta paras bestis tuosta naapurista, mutta sitten varttumisen myötä kasvoivat erilleen, kun harrastukset eivät enään sopineet yhteen.



Millainen tyttäresi on luonteeltaan? Meillä poika tempperamenttinen ja ailahtelevainen ehkä hieman joustamaton. Olen joskus varovasti yrittänyt mainita että joskus voisi tehdä niin kuin kaverikin haluaa eikä aina jyrätä omia ehdotuksiaan läpi. Välillä olen huolissani hänen kaveriasioistaan, kun ne kuitenkin häntä itseään vaivaavat. Koulussa on murrosikään liittyen kyselyitä onko kavereita ja ystäviä ja ne pitäisi vielä nimetäkin eikä hän oikein tahdo tietää mitä niihin laittaisi Tilannetta pahentaa vielä se, että meillä isoveljellä on kavereita useita, jotka pysyneet jo päiväkodista saakka toki joitakin tippunut matkan varrella ja joitakin tullut tilalle. Tosin veljen luonne on täysin toinen, hän on hiljaisempi ja huomattavasti tasaisempi luonne.



Toinen asia tuon luonteen lisäksi, jonka joskus mietin karkoittavan kaverit on poikamme urheilu. Hän on toisin sanoen " urheiluhullu" pelaa salibandya joukkueessa ja on ilmeisen hyvä, koska pääsi pelaamaan myös isompien joukkueeseen, tämä herätti muutamassa pojassa ja heidän vanhemmissaan melkoista närää. Hän myös heittää keihästä ja kuuluu siinäkin ns. nuorisovalmennus ryhmään eli saa leirityksiä ilmaiseksi kun on saavuttanut tarpeeksi hyvän tulostason. Pojat yrittävät usein saada häntä luopumaan harrastuksista, kun ei siinä kuulemma ole mitään järkeä huhkia noin kamalasti. Mainittakoon vielä että asumme pienehköllä pitäjällä jossa harrastus mahdollisuudet vähäiset ja kuskaaminen käy kukkarolle, joten kaikki apu muualta on todella terveutullutta.Tuosta 10vuoden iästä lähtien on tapahtunut muutos kavereiden suhtautumisessa ja kateus nostelee päätänsä. Meillä poika myös paljon tyttöjen kanssa ja tytöt hänestä pitävät vaikkei vielä tokikaan vakavassa mielessä, jotain pieniä seurustelu yrityksiä ilmassa. Ehkä teillä myös tunnetaan kateutta tyttöä kohtaan, kun hänellä paljon poikia kavereina? Kaikki nämä varhaisnuoret haluaisivat varmasti olla ns. suosittuja.



Mikäpä tähän lääkkeeksi eihän sitä kuitenkaan voi elämää muuttaa toisia miellyttämään, joskus lohduttelen poikaa, että jospa sieltä urheilupiireistä tulisi vastaan joku saman henkinen kaveri.

Tämä kaveripulma taitaa olla tämän ikäisillä aika yleinen ongelma, ja sellainen mikä tietysti kovasti ottaa lapsen ja äidinkin sydämelle. Mutta mitä muista omista ajoistani, se oli yleistä silloinkin ja aika tekee tehtävänsä.



Meillä on tyttö 11 v. Heitä on ollut neljän tytön porukka, joka on enemmän yhdessä koululla ja vapaa-aikana. Mutta sitten tämän neljän tytön sisällä tulee ikäänkuin pareja, jotka ovat vielä enemmän yhdessä ja sopivat keskenään erilaisia asioita. Ja nämä parit vaihtuvat. Ja vaikka tyttöjä on 4 ja siitä luulisi sopivasti jakautuvan kaksi paria, ei asia suinkaa ole näin yksinkertainen. Yksi asuu kauempana ja on siksi " hankalampi" , joku saattaa olla sairaana, yhden aikaa vievät paljot harrastukset.

Ja kolmistaan tuntuu olevan hankala olla, lienee yleistä?



Tyttöni oli ensin pitkään paras kaveri lähellä asuvan " Hennan" kanssa. Mutta sitten tämä Henna alkoikin olla enemmän " Roosan" kanssa ja tyttäreni jäi vähäksi aikaa ikäänkuin tuuliajolle, kun nelikon neljäs, " Suvi" asuu tosi kaukana meistä. Nyt on yhteydenpito " Suviin" parantunut ja yhteisiä tekemisiä löytynyt enemmän.

Silti tyttäreni haikailee tämän " Hennan" perään, oli niin helppoa sopia ja mennä, kun asuvat lähekkäin.

Äidinkin sydäntä tämä raastaa.



Mutta, mutta... Kun muistelen tilannetta, niin itse asiassa viime talvena oma tyttäreni jotenkin hylki tätä lähellä asuvaa " Hennaa" , ja suosi " Roosaa" , joka nyt siis on " Hennan" kanssa! Silloin tyttäreni ja tämä " Roosa" eivät huolineet joihinkin juttuihin tätä lähellä asuvaa tyttöä ollenkaan.



Eli " piiri pieni pyörii" ja ei ole yksinkertaista, ei. Mutta ehkä tässä jotenkin harjoitellaan ihmissuhdetaitoja ja kaverin menetystä, koska saattaahan tulevaisuudessa menettää hyvinkin tärkeän ihmisen.



Ja samanlaista muistelen olleeni itsellänikin tuossa vaiheessa!

Tyttäreni on todellakin aika tempperamenttinen ja yrittää jyrätä aina oman tahtonsa läpi ja uskaltaa aina sanoa oman mielipiteensä. nessan ainakin epäili oman poikansa kohdalla tätä syyksi että niitä parhaimpia kavereita ei aina ole niin paljon. Hyvin mahdollista meidänkin tapauksessamme.



Nuorempi lapsi on meillä hiljaisempi ja sopeutuvampi ja hänellä on paljon kavereita ( samat säilyneet tarhaajoista saakka) ja hän on erittäin haluttu kaveri. Mutta hän ottaa aina muut huomioon kaikissa asioissa toisin kuin esikoistyttö.



Tyttö on myös lahjakas kaikessa urheilussa (ts on kaikessa mihin ryhtyy hyvä). Sekin on ehkä syynä. Ja koska on niin uskalias ja rempseä on poikien keskuudessa suosittu kaveri ja ihan selvästi se aiheuttaa muiden tyttöjen keskuudessa kateutta.



Mutta tilanteet vaihtuvat jatkuvasti tuon ikäisten kaverijutuissa joten pitää vaan odottaa että tilanne muuttuu..