meidän viisivuotias lukee ja kirjoittaa, olen ymmälläni

Eli ipana menisi eskariin vasta 2 vuoden päästä ja kouluun 3 vuoden päästä! Myös tällä ipanalla on isoveli, joka on nyt eskarissa, eikä vielä lue, mutta pikkuveli oppi siinä sivussa kun isoveljelle opetettiin kirjaimia.



Myös meillä on ollut se ajatus, että kyllä niitä kouluja ehtii käydä, vaikka meillä eivät samalle luokalle joutuisikaan kun on melkein kaksi vuotta ikäeroa. Olemme päätyneet siihen, että yritetään järjestää lapselle muuta haastetta, eli todennäköisesti laitetaan ensi syksystä kielikylpypäiväkotiin, jolloin ehtii olla kielikylvyssä 2 vuotta ennen koulun alkua, joten jospa siinä olisi sitten haastetta kun lukeminen jo sujuu ja kyllähän se ainakin helpottaa kieliopintoja jatkossa (ja ehkä tulevaisuutta enemmän kuin koulun aloituksen aikaistaminen).

Ja oppii samaa tahtia, tai itse asiassa hieman nopeamminkin (osaa numerot, yksinkertaisia laskuja, tavuttaa, sanojen alkukirjaimia ja kirjaimia ym.). Luulisi että oppisi myös muut asiat yhtäaikaa isoveljensä kanssa, kuten lukemaan. Motoriset taidot eivät ole yhtä hyvät kuin veljellänsä, mutta eivät kovin huonotkaan. Tyttö on myös selkeästi rauhallisempi kuin veljensä ja jaksaa keskittyä/haluaa opetella näitä eskari/koulu-asioita veljensä kanssa.



Silti vaikka osaisi eskarissa tarvittavat taidot laittaisin eskariin siihen aikaan kun pitäisi mennäkin (tosin meillä tyttö myös ihan loppuvuodesta syntynyt). Meillä kun pidän tärkeämpänä sosiaalisten taitojen ja kavereiden saamista. Eskarissa pääsee harjoittelemaan ja oppimaan paljon muuta (meillä suurin osa ajasta) kuin tiedollisia asioita. Tuossa toisessa aloituksessani kun ihmettelin eskaria käyvän poikamme osalta kuin painottivat meillä eskarissa jo kuitenkin myös näitä lukemiseen ja laskemiseen liittyviä taitoja. Itse kun en ollut pitänyt niitä niin kovin tärkeänä, vaan pikemminkin ryhmässä toimimissa, asennetta opetteluun, vuoron odottamista, liikunnallisten taitojen kertymistä, pettymyksen ja häviön opettelua ym. Eskarissa tosin painottivat myös näitä numero- ja kirjainasioita.

kirjoittamaan. Mielestäni se on ihan hienoa mutta ei mitenkään epätavallista että oppii lukemaan tuossa iässä - eikä olisi tullut mieleenkään laittaa lasta aiemmin eskariin (tai jättää väliin) tai kouluun sen takia (on syntynyt syksyllä). Aina löytyy mielestäni sitten muita juttuja joita voi hioa ja harjoitella eskarivuoden aikana...

äitikkä-75:

esikoulu alkaisi vasta ensi syksynä. poika oppi ison veljen matkassa jo viime keväänä neljä vuotiaana. isoveli meni syksyllä eskariin ja tuntuu, että tämä pienempi on jopa viksumpi ja huolellisempi...

meitä on neuvottu jättämään eskari väliin kokonaan. emme kuitenkaan haluaisi poikia samalle luokalle. pienempi ei ole motorisesti yhtä vaudikas emmekä muutenkaan haluaisi kilpailuasetelmaa. ja sitäpaitsi kyllä sitä koulunpenkkiä ehtii elämässään kuluttaa! ja viisivuotias on niin pieni vielä...

onko kokemuksia koulun varhaisemmasta aloituksesta? entä " kotiin jäämisestä" ? mitä olette kotona tehneet? olisi kiva kuulla muitten kokemuksia

Eli esikoispoikamme oppi lukemaan ollessaan 3v 10kk vanha. Luki jo alle viisivuotiaana paksuja kirjoja ja kirjoitti pitkiä omia tarinoita. Mielessäni myös kaihersi ajatus, että laittaisin pojan vuotta aiemmin kouluun. Poikamme on kuitenkin tosi arka ja ujo ja hänen oli vaikea löytää itselleen kavereita. Niinpä ajajttelin, että varmastikin juuri noiden sosiaalisten taitojen ja reipastumisen takia eskarivuosi olisi paikoillaan. Ja niinpä olikin.



En ole päivääkään katunut ratkaisuamme. Eli poika kävi eskarin ajallaan ja meni kouluun ekalle tänä syksynä, 7-vuotiaana. Nyt on TODELLA reipas kaveri, ulospäinsuuntautunut ja kavereita tuntuu riittävän. Koulussa on melko helppoa, mutta opettaja on mielestäni hyvin huomioinut myös osaavat oppilaat ja meidänkin muksu on saanut tasoistaan tekemistä.

Vastaan nyt yleisesti kaikille asiaa puntaroiville. :)



Minä en lähtisi aikaistamaan kouluun menoa. Koulussa kuten eskarissakin harjoitellaan niin paljon muutakin kuin lukemaan oppimiseen liittyviä asioita. Vaikka lapsi osaa jo lukea, ei se tarkoita että hän on psyykkisesti/fyysisesti tai muutenkaan ikäistään kypsempi. Kognitiivisissa taidoissa lapsi on ikäistään edellä, mutta hän saattaa muuten olla varsin epäkypsä koulun penkille.



Lukeminen on tietysti asia, johon ekaluokalla panostetaan kovasti ja se on osa-alue, jota myös arvioidaan ekaluokalla muita asioita näkyvämmin. Kuitenkin alkuopetuksessa opitaan kovin paljon muitakin " näkymättömämpiä" asioita, joihin lapsesi ei ehkä ole vielä valmis.



5 -vuotias tarvitsee yleensä myöskin enemmän huolenpitoa, kuin esim. 7 vuotias. Hänen täytyy ehkä saada olla enemmän sylissä, hän saattaa tarvita apua pukemisessa, perunoiden kuorimisessa... jne. Ikävä kyllä kaikilla ekaluokan opeilla ei ole aikaa ylimääräiseen. ( inhottavaa sanoa noin, mutta...)



Jos pelkäätte lapsenne tylsistyvän koulussa (kun hän osaa jo lukea) niin se on paljon opettajastakin kiinni. Minä ainakin eriytän opetustani jatkuvasti, jotta kukin voi edetä tasonsa mukaisesti.



Nykyään ei muuten ole mitenkään tavatonta/harvinaista että lapsi lukee ennen koulun alkua. Se on tänä päivänä enemmän sääntö kuin poikkeus. Meidän koulussa aloitti tänä syksynä 48 ekaluokkalaista. 32 heistä luki ennen koulun alkua. Joku oli oppinut 3 vuotiaana ja ja jotkut eskarissa.



Aapisetkin rakennetaan nykyään niin, että tehtävää pitäisi löytyä monelle tasolle ja opettajan oppaassa on lisää vinkkiä lukeville oppilaille. On ihan opettajan ammattitaidottomuutta, jos lapsi ei saa koulussa tarpeeksi virikkeitä.



Tässä vain minun mielipiteitäni...



T: Primis; ekaluokan ope ja kahden " lapsineron" äiti

(siis oikeasti ihan tavallisia lapsia) ;)

Tasan 6-vuotiaana (siis noin puoli vuotta ennen eskarin alkua) hän luki esimerkiksi Tolkienin Hobitti-kirjan (noin 300 sivua) kokonaan itse. Myös peruslaskutoimitukset suhteellisen pienillä luvuilla olivat tytön hallussa jo eskariin mennessä.



Meidän tyttö meni kuitenkin eskariin ja kouluun ihan normaalissa iässä. Yhtenä suurimpana syynä oli se, että pelkäsin sitä, miten tyttö pärjäisi kaveriporukassa. Sinänsä oman vuoron odottaminen, hiljaa paikallaan istuminen ym. koulussa tarvittavat taidot olivat tytöllä eskariin mennessä vähintään yhtä hyvällä tasolla kuin keskimääräisellä ekaluokkalaisella, samoin hienomotoriset taidot. On kuitenkin vielä ihan oma juttunsa löytää oma paikkansa kaveriporukan nokkimisjärjestyksessä ja pelkäsin tytön jäävän tässä alakynteen.



Nyt tyttö on jo viidennellä luokalla ja olen sitä mieltä, että päätös koulun aloittamisesta ihan oikeaan aikaan oli oikea ratkaisu. Kyllähän tyttö aluksi turhautui koulussa aika pahasti, varsinkin kun hänelle sattui (muuten oikein erinomainen) opettaja, joka ei juuri eriyttänyt opetusta pitemmälle oleville lapsille. Olihan se aika tyhmää, kun Taru sormusten herrasta -kirjaa lukeva tyttö ei saanut ekana syksynä mitään muuta lukuläksyä kuin niitä yksittäisten tavujen ja helppojen sanojen lukemista aapisen alusta joita myös lukemaan opettelevat saivat. (Samaa koulua käyvät kaksi muuta lastamme ovat saaneet 1. luokalla opettajan, joka on eriyttänyt opetusta paljon enemmän nopeasti eteneville.) Matematiikasta sai kyllä lisätehtäviä niin paljon kuin jaksoi tehdä, mutta ne olivat tasan yhtä helppoja kuin ne varsinaiset tehtävät eli haastetta ei ollut lainkaan.



Koulun aloittaminen vuotta aikaisemmin ei olisi kuitenkaan ollut mikään ratkaisu kuvaamiini ongelmiin, sillä tyttö oli jo eskariin mennessä sillä tasolla, että 1. luokan opetus olisi ollut hänelle aivan liian helppoa. Vuotta vanhempana (7-vuotiaana) hänellä oli kuitenkin paljon enemmän kärsivällisyyttä käsitellä asiasta aiheutuneita turhautumia kuin mitä hänellä olisi ollut 6-vuotiaana. Tässä suhteessa tytöllä tapahtui aivan huomattavaa kehitystä eskarivuoden aikana.



Omalle tytölleni ekan luokan pelastukseksi koitui se, että koulussa alkoi 1. vieras kieli (tytölläni saksa) jo ensimmäisellä luokalla. Oli edes yksi aine, jossa tyttöni koki oppivansa aidosti jotain uutta. Näin jälkikäteen ajateltuna kielikylpyopetus olisi varmasti ollut tälle tytölle vielä ihanteellisempi ratkaisu. Nyt kun tyttö on 5. luokalla, kaksi pitkää vierasta kieltä (saksa ja englanti) tarjoavat hänelle kyllä ihan tarpeeksi paljon haasteita.

nelivuotiaana. Myös peruslaskutoimitukset olivat hallussa jo aikaa sitten. Opiskeli lahjaksi saamaansa toisen luokan kevään matikankirjaa ennen eskarivuottaan jne.



Mutta laitoimme silti tytön ajallaan eskariin ja nyt seitsenvuotiaana kouluun, emmekä ole katuneet yhtään. Päinvastoin! Tytöllämme on aina ollut kavereita, mutta siltikään häntä ei voi pitää sosiaalisesti lahjakkaana, reippaana tai muuta vastaavaa. Eskarivuosi oli hänelle selvästi sosiaalisten taitojen hiomista ja sama jatkuu. Olemme usein ajatelleet tämän syksyn aikana, että onneksi koulutehtävät ovat hänelle helppoja, koska sosiaaliseen skarppaukseen menee hänelle todella paljon energiaa. Hän ei tosiaankaan ole kuin kala vedessä tmv. vaikka pärjääkin kavereiden kanssa ja ryhmässä varmaan ihan mallikkaasti. Nämä taidot vain ovat hänellä niitä, jotka vaativat jatkuvasti paljon työtä. Onneksi ollaan tällä mallilla ja tässä pisteessä! Lapset ovat toki erilaisia, mutta tässä meidän tarinamme.

on hienoa että poika osaa lukea, mutta kouluun menoa ei kannata aikaistaa, koska kehittymisen alueita on niin monia, eikä ole sanottua että hän kaikilta osin olisi koulukypsä.Toisaalta koulua ehtii kyllä elämässä käymään ihan tarpeeksi, mikä kiire sinne on?Enkä usko että hän tylsistyy mitenkään eskarissa, hän on lapsi ja tarvitsee leikin, eihän eskari ole mikään koulu.

Meillä esikoinen oppi 4-vuotiaana lukemaan ja samantien kirjoittamaan. Poika on loppuvuodesta syntynyt, joten monessa asiassa ikätoverinsa ovat melkein vuotta edellä, ja kuten mainittukin jo täällä, pelkkä lukutaito ei vielä määritä koulukypsyyttä. Meilläkin sosiaalisella puolella on vielä paljon opittavaa. Mielestäni lapsuus on niin lyhyt, ja nykymaailmassa täynnään virikkeitä ja stimulantteja, niin hyvässä kuin huonossakin, joten meillä ei ole pidetty kiirettä. Lapsi saa olla lapsi. Onneksi kotikaupungissamme on mahdollisuus hakea kielikylpyyn, pääsimme ja siitä onkin tullut mukavasti lisähaastetta. Paljon on varmasti kiinni opettajasta, miten ottaa eri vaiheessa olevat lapset huomioon jne.

joiden lapset ovat alle kouluikäisinä lukeneet paksuja romaaneja.



Ilman mitään piruilua, uteliaisuudesta vain, kysyisin, paljonko lapsenne ovat ymmärtäneet lukemastaan?



Esim. Taru sormusten herrasta -kirjassa on kielitieteellisiä asioita, siinä käsitellää pahuutta ja hyvyyttä, ahneutta ja lojaaliutta, siinä on pelottavia, aavemaisia paikkoja ja tapahtumia. Lapsi on varmaan myös keskutellut kanssanne lukemistaan tarinoista. Kuinka paljon olette joutuneet selittämään heille, mistä kertomuksissa on ollut kyse?

IMA:

joiden lapset ovat alle kouluikäisinä lukeneet paksuja romaaneja.

Ilman mitään piruilua, uteliaisuudesta vain, kysyisin, paljonko lapsenne ovat ymmärtäneet lukemastaan?

Esim. Taru sormusten herrasta -kirjassa on kielitieteellisiä asioita, siinä käsitellää pahuutta ja hyvyyttä, ahneutta ja lojaaliutta, siinä on pelottavia, aavemaisia paikkoja ja tapahtumia. Lapsi on varmaan myös keskutellut kanssanne lukemistaan tarinoista. Kuinka paljon olette joutuneet selittämään heille, mistä kertomuksissa on ollut kyse?

Oma käsitykseni on, että lapseni kyllä ymmärsi, mutta ei suinkaan kaikkia hienouksia. Hän luki Tarua sormusten herrasta seikkailukirjana. Ymmärsi kyllä tapahtumat, mutta varmasti pohjalla olevat syvälliset asiat jäivät ymmärtämättä.

Itse asiassa, kun lapseni Hobitin luettuaan (tasan 6-vuotiaana) ilmoitti haluavansa lukea Tarun sormusten herrasta (koska oli kuullut sen olevan Hobitin jatko-osa), pidin aluksi kirjaa täysin sopimattomana 6-vuotiaalle. Ajattelin kuitenkin olla ovela: en kieltänyt kirjan lukemista suoraan, vaan sanoin, että lapsi saa lukea kirjan sillä ehdolla, että lukee sen kokonaan itse. Olin nimittäin ihan varma, että lapsi kyllästyisi ensimmäisten 50 sivun aikana ja kirja jäisi häneltä kesken ennen kuin päästään oikeasti jännittäviin tapahtumiin. Satuin vain olemaan väärässä. Tosin siinä vaiheessa, kun kirjassa mentiin Moriaan, lapsi koki itse kirjan liian jännittäväksi ja jätti sen vuoksi kirjan lukemisen muutamaksi kuukaudeksi tauolle. Kun sitten muutaman kuukauden jälkeen lapsi halusi jatkaa kirjan lukemista, mieheni ei enää pitänyt kiinni alkuperäisestä ehdostani, vaan luki osan loppuosasta lapselle. Näin lapsi luki ensimmäisellä lukukerralla itse ehkä puolet tai kaksi kolmasosaa kirjasta. Isä luki loput.

Siinä vaiheessa, kun lapsi meni ensimmäiselle luokalle, hän rupesi lukemaan kirjaa läpi uudelleen. Lapsi ei olisi taatusti jaksanut aloittaa näin paksua kirjaa uudelleen, jos hän ei olisi ymmärtänyt siitä aika paljon. Tosin tälläkin kertaa isä luki osan kirjasta, ehkä neljäsosan. Myöhempien vuosien aikana sama lapsi on lukenut tämän kirjan ainakin vielä kolmannen, mahdollisesti neljännenkin kerran.