♥♥KESÄKERTUT TORSTAINA♥♥
Kommentit (20)
Pienen tauon jälkeen täällä taas¿ tällä kertaa väsyneenä. Esikoinen mokoma (1v 4kk) nukkuu tätä nykyä huonosti: heräilee yöllä ja uudelleen nukahtaminen kesti viime yönäkin yli tunnin. Neiti vaan ei näytä saavan unta, pyörii vaan ja katselee ihmeissään ja yrittää nousta istumaan aina kun silmä välttää. Mihin on tässä talven aikana kadonnut se tyttö, joka vielä pari kuukautta sitten nukkui 21 ¿ 07 putkeen?
Muuten ei mitään ihmeellistä kuulukaan. Maha tuntuu kasvavan kovaa vauhtia - mihin mittoihin tässä vielä ennen kesää päädytäänkään?! Vaikka odotus onkin kivaa, niin jotenkin olen tällä erää väsynyt myös tähän mahaankin, joka alkaa jo olla tiellä. Vielä olisi yli kolme kuukautta kuitenkin kärvisteltävä. No, kai nämäkin fiilikset tästä paranee taas kohta, kun saisi nuo yönsä nukuttua vähän paremmin (niin siis silloin, kun tyttö nukkuu hyvin, jostain syystä ei itselle tule uni silmään ja taas väsyttää päivällä ja etenkin illalla). Olen huomannut, että väsyneenä pienetkin hankaluudet tuntuu niiiin isoilta ja harmittavilta. Pirteinä päivinä sitä yllättäen jaksaa paremmin, heh!
No, ensi viikolla on kuitenkin taas neuvola ja siellä on aina kiva käydä katsastamassa, miten asiat etenee. Odotan jännityksellä! Saa nähdä, mitä vaaka näyttää, kun tuo suklaa maistuu vähän turhan hyvin¿ Mullekin tuli ekassa raskaudessa painoa 12 kiloa. Silloin sentään kävin jumpassa ja liikuin enemmän, nyt ei muka " ehdi" ja liikunta on korvattu pullalla. Argh, pitäisi ryhdistäytyä! No, toisaalta paino näytti aika samaa lukemaa näillä viikoilla esikoisestakin, joten ei kai ihan paastolle vielä tarvi ruveta.
Toivottavasti teillä muilla on tänään vähän paremmat fiilikset, minä koitan tästä jatkaa hommia. Onneksi kohta on jo kahvitauko =)
Katalin rv 25+6
Kerrankin näin aamusta kirjotan. Just töihin lähössä, must on tullu kumma myöhästelijä tuntuu et joka päivä ainakin 5min myöhässä. No tällä menoo kyl ainakin myöhästyn :)
Oma maha se tuntuu et kasvaa, kasvaa ja kasva vaa. Muuten kait kaikki hyvin. asukki tuntuu kyl hiljasemmalta nykyään mutta saattaa olla sekin et kun on nyt töissä niin ei niin ehdi sit keskittyä niihin liikkeisin niin paljoa.
Mutta jos nyt yrittäs olla myöhästymättä niin....
HEI HEI!!!!
Rv TASAN 25. Seittämäs kuukaus alkoi, eli vika kolmennes. Oho
Nyt mua potkaistiin mahassa, kummasti tuonne ylös :/?
[color=green]Krisse: Just tuon unohtelun takia mulla on aina kännykässä muistutus äänimerkin kera tuntia ennen kuin on mikään lääkäriaika :) Muuten ne unohtuisi ihan saletisti...
Mä en saanut taaskaan nukuttua yöllä :( Tää alkaa käydä voimille, kun en oikein kunnolla osaa sitten päivälläkään nukkua jos oliskin mahdollisuus. Mä nukahdan (öisin siis)aina puoleksi tunniksi, sitten on joko vessahätä tai pitää kääntää kylkeä. Siihen kyljenkääntämiseen menee yleensä oma puolituntisensa :) On senverran jo paikat hellänä! Plääh! Kaikki tuntuu niin tympeeltä kun ei saa unta tarpeeksi. Täytyykin huomenna lääkärille valittaa asiasta. Vaikka tuskin se sille mitään voi, mutta saanpahan rutista :)
Mulla on neuvolalääkäri vasta 30. päivä, jotenkin tuntuu edelleen että tässä toisessa rakaudessa on terkkari/lääkärikäyntejä todella harvassa. Jos siis lasketaan vaan nuo neuvolan kautta saatavat ajat, mutta ihan normaali määrä niitä kuiteski on. Tai terkkarikäyntejä taitaa olla vähemmän kakkosella...
Mulle tuli eilen postissa vaatepaketti, ihana oli saada hiukan paitoja jotka peittää mahan, eikä vain navasta ylöspäin :) Ompelin eilen myös yksiin vanhoihin housuihini resorin ja voi hitsi, onnistui tosi hyvin ja nyt mulla on " uudet mammahousut"
Nyt mun pitäis leväyttää itseni tuonne tytön huoneeseen ja käydä vaatteet läpitte. Katsois mitkä hälle vielä mahtuu ja mitkä sitten menee tulevalle jäbälle. Sitten ne pienet tyttömäiset myyn pois. Miten voikin olla näin saamaton olo? Vaan ei auta, hommiin!!
Hauskaa päivää Kerttusille!!
Helmis ja Onsku 23+4[/color]
Pahoittelut vauvansa menettäneelle.
*halaus*
Hiljaiselon jälkeen hieman kuulumisia.
Töissä siis taas, 4 viikkoa, 1 päivä ja 9 tuntia niin alkaa loma! Eli äitiyslomaa (tai no, kesälomaa) odotellessa.
Vaippatehdas jatkaa toimintaansa, nyt on kone syrjässä ja puikot ahkerassa käytössä eli nyt vuorossa kuorivaipparumba. Vielä pitäisi raahata itsensä kirpputorille, jos vaikka löytyisi käytettyjä kestoja, hieman vielä aristelen nettikirpputoreja (vaikka varmasti ihan mainioita).
Rääpäle alkaa ahdistamaan ylöspäin.. tuntuu että ei enää niin saa henkeä ja mahaa vaivaa kun ei ole niin tilaa.. Ja kumartuminen on han-ka-laa..
Mrs.Marple & Rääpäle, rv 25+5
(pikkuhiljaa alkaa menemään raskausviikot sekaisin, pitää joka välissä tarkistaa)
Täällä vietetään 3,5v kuopuksen kanssa toista kuumepäivää ja ootellaan lääkäriaikaa. Pitihän se varata, en uskaltais muuten lähteä noin räkäsen muksun kanssa lomareissuun. :( Toivottavasti ei oo noussu korviin. Sen verran oli takkunen viimeyö, että en yhtään ihmettelis.
Mulla jäi yö muutenkin lyhyeksi, kun uniin puski tuo Ansun tilanne.
Meijän poitsu on ollut jo useamman vkon pää alaspäin ja nyt sitten pyörähti maanantaina pää ylöspäin. Liikkeetkin tuntuu vaisumpina, kun ei potki enää palleaan ja kylkiluihin. Tämä yllättävä käännös ja Ansun viesti teki yöstä varsinaisen kauhugallerian. Jotenkin tuntuu,että aivot oikein prosessoitu tuottamaan kaikki maailman hirveydet painajaisiin. Ei oo koko aamuna ollu mitenkään " todellinen" olo: Yön unet sekoittuu väsyneissä aivoissa aamu-uutisten lintuinfluenssaan ja lähestyvään reissuun... :(
Onneksi aurinko pilkistelee pilvien raosta, tulee jotenkin kevyempi ja valosampi mieli vähitellen. Ikäänkuin heräis vasta auringon myötä... :))))
Töitä pitäis tehä nyt, kun nuorimmainen asettu leikkimään omia leikkejään. Olo vain on väsynyt ja pöpperöinen, ei mitenkään luova ja aikaansaava. :)
Eilisistä viesteistä piti kommentoida vielä jotain, mutta tämä puuroinen pää tekee tenää. Käyn kirjoittelemassa, kunhan muisti herää. :)))
M 26+1
Olen ollut muutaman päivän netti-pimennossa, kun kone teki tenän... mutta nyt takaisin kuvioihin..
Ansulle osannottoni :´( Tuntuu niin epäreilulta, että vielä tässä vaiheessa pitää tällaista kokea. Kävin lukemassa keskenmeno-palstalta kohtukuoleman kohdanneiden kokemuksia ja jotenkin tuli hieman valoisampi olo kun melkein kaikissa viesteissä oli jotenkin niin ihanasti kuvailtu suruprosessi niin että valoa on tunnelin päässäkin.
Itse täytyy nyt vain ajatella eteenpäin eikä jäädä pelkäämään pahinta oman masuasukin kohdalla. Tuntuu että kahden oman keskenmenon jälkeen minulta riistettiin tässä raskaudessa ensimmäisen kolmanneksen ajalta odottamisen ilo ja toivo. Nyt onneksi ollaan jo hyvillä viikoilla ja onneksi kohtukuolemat ovat todella harvinaisia.
Omanapa: Pikkuinen on nyt myllertänyt onneksi itsensä taas peppu ylöspäin. Onkin viettänyt monen monta päivää potkien minua persuksille ja pissirakkoon, niin että vessassa on saanut ravata alvariinsa. Antibiootit meinaavat aiheuttaa minulle hiivan :( En haluaisi käyttää enää yhtään ylimääräistä lääkettä, mutta kai se on pakko.
Äippä pakkauksesta: Mielestäni tämä uusi on ihan ok. Kyllä se haalari on hieman kivempi kuin viimevuoden. Onneksi meille on tulossa poika :)
Ninni rv 23+1
pitkästä aikaa...kävimme pienellä minibreikillä...eikös se oo bridget jonesin mukaan takuuvarmasti tosirakkauden merkki :) vaikka oli esikoinenkin mukana. Se tyttö heräsi ensimmäisenä yönä kolmen neljän maissa juttelemaan ja vaikka kuinka kauan selitteli omassa sängyssään. Kotona ei nukuta samassa huoneessa, joten en tiiä herääkö hän normaalistikin öisin juttelemaan. Ei halunnut sängystä pois eikä itkenyt, selitteli vaan ja piti meitä hereillä. Tammikuussa olitiin lomalla ja siellä oli sama juttu JOKA YÖ. Nyt onneksi vain ensimmäisenä.
Masuvaaveli vaan potkii ja myllertää. Nukkuminen ei oo mulla vielä vaikeutunut. Nukun silleen puolikyljellään mahallaan polvi koukussa, se on lempiasento aina ollut. Herään kyllä useimmiten selällään, kädet pään päällä ja ihan jäykkänä... Sängyssä kyljen kääntäminen on kyllä vaikeutunut, jotenkin liitoskivut tuntuu maatessa enemmän. Liukas yöpaita auttaa asiaan! Oon tosi kuumissani nykyään, ei tarvi paljon vaatteita...
IHANA se uusi äitiyspakkaus. Ei se edellinenkään ruma ollut, aika voimakkaat värit vaan, mutta tykkään uudesta enemmän. SInistä ja keltaista, kyllä käy molemmille. Tykkään just tollasista hassuista eläinkuvioista kuten haalarin kirahviläiskistä ja mehiläisistä. KIVA! Uus juttu mulle oli ruokalappu ja pullon puuttuminen. Ja se kestovaippa. Esikoiselle sain sen 2003 kauniin lilan/keltaisen paketin, mutta kyllä tässä on paremmat kuosit vaatteissa, ja mukavasti just niitä pienempiä kokoja mitä tarttee. Onkos teille vielä tullut pakkauksia? Itse panttailen papereita siihen 2 kk rajaan asti, että saisin tän uuden paketin.
Hei nyt kyselen vinkkejä mitä kivaa tehdä miehen kanssa iltaisin kun esikoinen nukkuu? Mitä te teette? Siis ei nyt joka ilta tarvi, joskus me ollaan vain tietsikalla, tai ompelen tilkkupeittoa, tai luetaan, mutta joskus kun haluttais " hoitakaamme parisuhdetta" -iltaa pitää... Laitatteko ruokaa? Pelaatteko? Hierontaa? Vinkkejä tulemaan!
Mua on alkanu pelottaan, että repeän synnytyksessä pahasti. Niinpä jätän nykyään lukematta nuo repeämiskeskustelut. EI ole mitään merkkejä että niin tulisi käymään...esikoiseltakaan en revennyt kuin ihan nirhauman verran... Ei sitä etukäteen hyödytä miettiä. Mutta siltikin vaan mielessä pyörii että miten sitä pärjää ja kuinkahan kauan kestää paraneminen...ja ihan turha huoli näin etukäteen. Kyllä sitä keksii huolenaiheita, ihan tyhmää, tiedän...
Faith ja nuppu kohta 22 kk ja tiikeri viikoilla 24 mennään
siis neuvolalääkärille..
ja kyllä oli tympeä täti siellä kun soitin...kun oma neuvolantäti oli kipeenä kuulemma
ensin sillä ei ollu antaa mitään aikaa ja kuopukselle en saanut vielä varattua sitä 1.5v tarkastus aikaa.
sitte se soitti joku aika sitten mulle ja sano sitten loppuun vielä: yritä nyt sitten muistaa tämä aika, kun näitä ei ole...(silleen oikeen ärsyttävällä äänen sävyllä)grrrr
ihan kuin olisin jotenkin mahdottoman huono ihminen nyt kun tuon menin unohtamaan :(
no.. meen nyt purkamaan kiukkuani tuohon imuriin...tuleepahan edes samalla siistiä :)
heikunkeikun masun kasvattajille ;)
krisse
Täälä ollaan iloisin mielin,pitkästä aikaa. Varmaan johtuu sitä kun olen päässyt kahtena viimeisenä päivänä kaupaan ja alkuviikko on hurahtanut äidin hyvässä hoidossa. Ei millään uskois että huomenna on jo perjantai :)
Tänään sain kauhean vimman alkaa pesemään vauvalle vaatteita. Ei kun kone käyntiin ja pian saan laittaa niitä kuivaan. Mun mielestä se on niin söpöö,että tulee melkein tippa linssiin :)
Eilen yöllä aloin taas kärsiä sitten kivuista. No tunnin kärsittyäni ja ähkittyä mies kehotti noudattaa lääkärin neuvoa ja ottamaan panadolin. Ne se kipu sitten loppui aika nopeesti sen jälkeen ja pakko myöntää etten ole nukkunut näin hyvin pitkään aikaan.
Eilen oli tullut postista kirjekuori ja kauhealla tohinalla sitä avasin. Pettymys oli suuri kun huomasin,että se olikin joku kysely. Olin ihan varma kirjekuorta avatessa että nyt sen äippäpaketin saa hakea. Voiko oikeesti olla noin pimee,että odottaa yhtä äippäpakettia kuin lapsi joulua. On aivan murkkuja pöksyissä,eikä mitään muuta mielessä.
Vaavi on liikkunut eilen illalla ja tänään vähän vähemmän,mutta kaipa se kerää taas voimia,että jaksaa sitten äitiä potkutella yöllä ;)
No joo nyt alan sitten taas kärsimättömänä odottamaan päiväpostin saapumista.
Lilli81 27+3
Mulla myös univaikeuksia tuon Ansun jutun takia...Jotenkin niin paha mieli toisen puolesta eikä mitenkään osaa lohduttaa ja sit alkaa miettimään tätä omaa tilannetta...
Tämä masuasukki on aika rauhallinen tapaus ja välillä saa oikeen tökkiä että kukkuu...Tosin mies sanoo että se potkii kovasti öisin (nukkuu käsi masun päällä). Päivisin ja iltasin joutuu välillä oikeen kuulostelemaan että ollaanko siellä hengissä...ja nyt ku oli tuo Ansun tapaus ni alko itteekin pelottamaan :(
Tänään oon päättäny huilailla, en tee ylimääräsiä kotihommia. Neidin kanssa pitää kohta lähtee ulos, sais alkaa jo hiljalleen kävelenään ettei tarvis nostella niin paljon, 10kg kummiskin painaa, kait jo vähän reilutkin...
Nopeeta menny tämä vko!
Mukavaa päivää kaikille!
Queen, masuasukki rv 26+6 ja pikku-neiti 1v 2kk
Ei se mitään vaikka unohdit. Mäkin unohtelen asioita aika lahjakkaasti nyt raskausaikana. Mä tapaan tehdä niin,että kun mulla on neuvola-aika niin soitan äidille,että mulla on neuvola silloin ja silloin ja se kirjottaa sen almanakkaansa ja muistuttaa sitten mua päivää ennen,että muistan mennä neuvolaan. Mieheen ei voi luottaa,että se muistais kun silläkin on harva pää. Olisin jo monta kertaa varmaan unohtanut ilman äidin muistuttamista.
Eikä niistä neuvolatätejen ilkeistä kommenteista tarvitse välittää. Ne vaan on sellaisia. Mä olen kans kuullut kaikenlaista,mutta toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos niin ei pahota mieltään.
Häntä pystyyn !
tuon neuvolasoiton jälkeen kun alkoi harmittamaan...
kiva kun sitä ottaa niin herkästi itteensä kaikki..
nyt on imuroitu, pesty tiskit, pyykit pitäs enään viedä kuivumaan
eiköhän siinä ookkin jo tälle päivälle ihan tarpeex hommailtu :)
muakin vähän pelottaa tuo synnytyksessä repeäminen.
esikoisen synnytyksessä kun kysyivät että leikataanko (eppariko se oli) niin sanoin että ihan sama, ja olin kyllä niin kipeenä monta kuukautta tuon synnytyksen jälkeen...että päätin että seuraavassa synnytyksessä en haluu että leikataan jos ei oo pakko...
no tokan synnytyksen jälkeen paikat ei ollut yhtään kipeenä.
ja kyllä harmitti kun olin luullut että synnytyksessä repeää kummiskin..ja että paikat on kipeemmät jos ei leikata
mites teillä muilla muuten nuo kipulääkitykset on auttaneet?
mulla ekassa epiduraali ei auttanut kuin reilun tunnin...sit seuraava " pistos" ei auttanut kuin 20min...
ei ollu kivaa :( kun muutenkin synnytys kesti 15tuntia kokonaisuudessaan...
no tässä oli taas jutun tynkää...nyt viemään nuo pyykit kuivumaan ->
krisse rv24+5
Krisse-79: Saa tuon meidän varman pojan tuonne esittelypinoon laittaa, jollet ole jo laittanutkin (en käynyt katsomassa). Ja on sieltä puuttunut tuosta synnäreiden lyhenteiden listalta tuo SAS eli Salon alue sairaala.
Muuten mennyt omalta osalta ihan hyvin, vaikkakin tuo vaavin asento mietityttää. Ajattelen kuitenkin jo positiivisesti, että kyllä poitsu ymmärtää vielä kääntyä ja jollei niin en minä sille mitään voi. Painoa on tullut minullekin, tosin vasta noin 5kg. Aiemmista kyllä lähes 15kg ja kerkiäähän sitä vielä tästäkin tulla. Nyt kun tuo limu ja makea muutenkin maistuu...ja liikunta on aika minimissä.
Pää kun on sitä samaa hataraa keskivertoa kuin noilla vauvat-puolen äitien toilailujen listaajilla - kiitos muuten vinkistä eilen, Krissekö se oli?!
Helmis06, mistä tilailit sopivia vaatteita? Mä luulin selviäväni tavallisissa vaatteissa, mut kyl ne paidat vaan alkaa mahan päälle nousta. H&M:ltä ostin nyt 2 ihan äitiyspaitaa... ja housut... ja Lindexiltäkin yhdet housut - kuten jo aiemmin höpötin, anteeksi toisto. Ja melkein tarttis vielä yhdet, kun ostin trikoiset ja sit muuten vähän kesäisen ohuet. Ne farkkumalliset kun ei oikein istuneet. Lindexillä oli istuvia, mut niin pillilahkeet, ettei mun makuun. Kappahlin farkuissa oli ihan liikaa rypytystä resorin alla - ainakin viel tässä vaiheessa. H&Mltä oisin jo voinu joitain harkitakin, mut ei täysin istunut nekään, paitsi nuo ohuet. Höpötihöpöti.
Faith_:
Hei nyt kyselen vinkkejä mitä kivaa tehdä miehen kanssa iltaisin kun esikoinen nukkuu? Mitä te teette? Siis ei nyt joka ilta tarvi, joskus me ollaan vain tietsikalla, tai ompelen tilkkupeittoa, tai luetaan, mutta joskus kun haluttais " hoitakaamme parisuhdetta" -iltaa pitää... Laitatteko ruokaa? Pelaatteko? Hierontaa? Vinkkejä tulemaan!No, seksiä tietty ;-) ....joskus pelataan jotain peliä, jos ei muuta, niin korttia, vaik räsypekkaa/pokkaa - kumpisenyton. Jollakulla oli joskus linkki Väestöliiton sivuille ja siellä oli kartoita parisuhdettasi-tehtävä tulostettavaksi, oon tulostanut sen jonkun illan varalle, mut ei oo vielä tehty. Se vois olla ihan mielenkiintoista ja hyödyksi suhteelle, koita löytää. Tai jotain vastaavia. Kynttilä pöydälle ja jotain herkkujätskiä tai leivonnaista, mukava rupatteluhetki. Ei se aina tosiaan niin kummosta tarvi olla, kunhan on aikaa keskustella ja jutustaa ja toisinaan vain olla.
Repeämisistä, ei niitä kannata kauheesti etukäteen murehtia, hyvinhän ne kaikki yleensä paranee. Mulla eka synnytys meni hyvin, ei iso lapsi, suht nopea ponnistus, eikä kauheen pahoja repeämiä, mut tosi kipee olo synnytyksen jälkeen alapäässä (oisko epiduraalipuudutus kuitenkin haitannut ponnistamista, kyl mulla ihan ponnistustunne oli, mut ehkä on sitten vähän " tunnottomampi" ?). Toisesta tehtiin episiotomia, (en kyl ois halunnu, mut kuulu rutiinina perätilasynnytykseen), en edes tuntenut kun leikkas, ponnistusvaiheessa tuntui aikas kauheelta, isompi lapsikin, mut kesti alle 10min, ei tullu sit mitään repeämiä ja episiotomiahaavakin parani hyvin, eikä ollu alapää ollenkaan niin kipeä, seksikin maistui jo pari vk synnytyksen jälkeen (niinkuin ekassakin). Eli ei kai paljon voi päätellä, miltä alapää ja paraneminen tuntuu minkäkin synnytyksen jälkeen?
Lohdullista kuulla, et on sentään muitakin, joilla painolukemat kipuaa jyrkällä käyrällä... Katsoin neuvolakortista, et tosiaan alle 2kk tuli 5,2 kg alun painonpudotuksen(lievä) jälkeen. Joista 3kg 3,5vkssa! Ei kauheen hyvä tahti. Nyt päätin, et pakko rajoittaa herkkuja. Salaattia ja ruokaa syötävä enemmän, jottei tulis mussutettua muuta. Tosin, liekö se salaattikaan mulla sen enempää laihisruokaa, kun laitan sekaan juustoa ja salaattikastikettakin menee reilusti päälle... Hidasta tajuta tuon alun jälkeen, et nyt oikeesti kertyy selluliittia lantiolle kovaa vauhtia...
Viimeyönä heräsin siihen, et olo jotenkin omituinen ja napaa(koru) särkee. Otin sen pois, ei märkinyt, ja aamulla laitoin pidemmän korun hetkeksi paikalleen, mut otin sit senkin pois, kun huomasin, et aika paljon mukavampi olo ilman. Ajattelin, et yritän pitää korua silloin tällöin, jotta reikä pysyis auki, saa nähdä, miten käy. Pidempi koru tuntui kyl mukavammalta. Huomasin, et ilmeisesti kuitenkin myös kasvamassa ulos, ylemmän reiän paikka on siirtynyt 0,5cm alemmas kuin alunperin, näkyy haalea arpi. En oo ennen huomannut. Jännä, että korvis-reiät paranee niin paljon paremmin. Ja ehkä ne lääkäritkin jotain tietää tästä asiasta, vaik ehkä vähän liikaa yleistää...
Niin, noita omituinen olo yöllä-tuntemuksia tulee välistä muutenkin. Saa nähdä, kuinka levottomaksi menee loppuaikana, nytkin monesti on toinen tissi kipeenä, kun herää, siis alempi(nukun kyljellään). Ja puutumistuntemuksia silloin tällöin ja pohkeiden kivistystä, kerran jo ollut suonenvetokin, plaah. Toisessa raskaudessa mulla oli tosi usein yöllä niitä..
Epiduraalista joku kysyi, mulla on kyllä aika hyvin auttanut, mut mua inhottaa se epätodellinen olo, mikä siitä tulee, ja pelottaa se selkäydinkanavaan menokin.. Mut paikallaan kyllä, jos on kovin pitkä synnytys. Jos siis tuntuu, ettei enää millään jaksais niitä supistuksia. (Ekassa synnytyksessä about 24h).
No, jätetään tilaa muillekin...
Summersnow rv 24+6
tei enpä tiedä onko siitä nyt niin pitkä aika, mutta en nyt muista millon viimeksi kirjotittelin. ahkerasti olen kuitenkin käynyt lukemassa. ei ole vain jaksanut kirjoittaa, kun ei ole asiaa ollunna.
ansulle ja hänen perheelleen lähetän voimia selviämiseen! olette olleet mielessäni. vetää aina hiljaiseksi tuollainen.
oma olo on heitellyt laidasta toiseen. ei ole onneksi juuri supistellut, mutta muuten on kyllä ihan vuoristorataa ollut. välillä ihan ankea olo, välillä tosi pirteä ja iloinen. tänään on jotenkin fyysisesti ollut tosi huono olo, oksettanut ja meinasin pyörtyäkin. säikähdin vähän, mutta onneksi se on nyt helpottanut. soitin miehellekin töihin, että pelottaa, jos yksin ollessa pyörryn. ja nyt sit väsyttää ihan hulluna... onkohan joku tauti tulossa?...
(.) on jotenkin erilainen. se on vissiin noussut ylöspäin. tosi helposti närästää, välillä tuntuu, että tulee ruoat ylös. potkutkin tuntuu enimmäkseen ylhäällä, vaikka pikkuinen vielä pyöriikin ympyrää. se varmaan miettii, että mikä nyt ois paras asento. toivottavasti päättää jäädä pää alaspäin. liitoskivut on helpottaneet hieman, kävely ei ole enää ihan yhtä vaikeaa, vaikka se kuulemma näyttääkin hassulta. monet tutut ovat sanoneet, että vaapun kuin ankka. yöllä kääntyminenkin sujuu melkein vaivattomasti. uskon noiden johtuvat siitä, että masu on noussut. nyt pitää vaan nauttia, ennen kuin se taas kasvaa niin isoksi, ettei mikään liikkuminen onnistu ilman tuskaa.
synnytyksessä mä en oikeastaan pelkää repeämistä, kun en viimeksikään saanut kuin 1. asteen repeämän, muutama tikki vain. vaikka onhan se tietysti mahdollista, että nyt repeää enemmän... mä pelkään enemmän sitä, että leikataan eppari, varsinkin jos se leikataan automaattisesti, ilman syytä. joskus on kuulemma ollut tapana, että se tehdään aina. jospa nyt tulis ihana kätilö, joka ei sitä tee, jos ei ole ihan pakko.
gabriela rv 24+6
Pakko palata vielä kommentoimaan repeämiä ja muita ikävyyksiä. Kokemuksesta voin sanoa, että repeämiä voi tulla siitäkin huolimatta, että tehdään viilto. Kaikesta huolimatta musta tuntuu, että kipeimmät esikoisen synnytyksen jälkeen oli peräpukamat, jotka haittasi istumista ja liikkumista viikkotolkulla. Lääh.
Kivunlievityksestä mulla ei olekaan mitään kokemuksia. Siinä vaiheessa, kun pyysin jotain kylpyvettä vahvempaa, olikin jo aika ponnistaa eikä mitään muuta kuin ilokaasua ehtinyt ottaa. En tosiaankaan ollut suunnitellut mitään luomusynnytystä¿ No, pakko sanoa kuitenkin, että sattui kokonaisuudessaan vähemmän kuin mitä olin ajatellut. Joten mun mielestä ei kannata päättää etukäteen ottavansa heti kaikki mahdolliset lievitykset ¿ ei se synnytys ehkä olekaan niin kamalaa kuin mitä monesti sanotaan. Se voi mennä myös nopeammin ja helpommin kuin mihin on varautunut. Pakko kyllä sanoa sekin, että aion kyllä itse pyytää epiduraalia tällä kertaa, jos kivut on liian kovat ja sen vielä ehtii antaa eli en ole mikään lääkkeiden periaatteellinen vastustaja =) Tilanteen mukaan sitten ja kukin tavallaan tietysti!
T. jo paremmalla tuulella oleva ja piristynyt Katalin..
Mä olen kanssa nukkunu huonosti, kun oon miettiny sitä Ansu73:n juttua..Joku muukin oli miettiny (en nyt muista kuka?). En voi käsittää, kun aina puhutaan, et kun eka kolmannes on ohi, ni sit pitäis kaikki olla hyvin ja se, että niin moni muukin on kokenut saman! Noista myöhemmän ajan ns. keskenmenoista harvemmin puhutaan mitään. Kiukuttaa ja harmittaa!
Olen tarkastellut omaa masua nyt päivittäin tarkemmin..potkuja sun muuta. Mä vaan olen sellanen, et kun tollasta tapahtuu jollekkin, niin sitä tulee vainoharhaiseksi. Jaahas, onneksi on muitakin joilla on paino noussut ihan kiitettävästi! Saa nähdä mitä ne nyt sanoo neuvolassa. 8pvä on meinaan sok.rasitus ja lääkärintarkastus (niitäkin on täälläpäin 3 kertaa). Pelottaa astua siihen puntarille. Se helpottaa, et serkun vaimolla tuli ekasta tytöstä 30kg ja se sai kaiken pois..et kyl sekin onnistuu!
Ihanaa..tänään näen taas pienen vauvan (n. viikon vanha). Mennään illalla kyläilemään serkun luo. Ja katsomaan niiden ihanaa pikku prinsessaa Aavaa :). Meen haistelemaan vauvan hajuja..käykö kateeksi?? :D
Tänään taas ulkoiltiin vaikkakin tuuli oli hirmu kylmä. Mistä pohjoisnavalta mahtaakaan tuulla! -10 oli mittarissa + tuulen kanssa varmaan ainaki -20! Me hiihdettiin pihalla. Lauantaina olis meinaan hiihtokisat ja jos esikoinen (oliver) osallistuu, ni tarvii harjotella vähän vielä! Mutta pitemmittä puheitta..menenpä antamaan pojalle sapuskaa!
Huomiseen!
Hoxa:
Sä mietit kans Ansun tapausta...Mä kans ajattelen vähän väliä kuten jo aikasemmin kirjottelin...Tuntuu vaan niin pahalta. Ja jotenkin sen takia pelottaa vielä enemmän kun mulla oli viime kesänä kohdunulkoinenraskaus, todettiin viikolla9. Jouduin sairaalaan ja mut leikattiin (tehtiin se laparoskopia). Onneksi munatorvea ei jouduttu poistamaan. Mutta mutta...Sinne olikin jäänyt istukkakudosta ja se siellä itekseen kasvoi ja jouduin useasti käymään verikokeilla kun hcg:ta seurattiin. No, se vaan nousi ja nousi ja lopulta sitte sain solumyrkkyä 65mg ja sen jälkeen olin todella kipeä. Kipu oli pahempaa kun synnytyssupistukset!!!! Ja sitä kesti kuukauden...Olin vahvalla kipulääkityksellä suurimman osan kesästä ja piti jaksaa pienen esikoisen kanssa. Käytännöllisesti katsoen olin huumeissa koko ajan. Kun se hcg lopulta laski ja aikaa kului alkoi sitä ihmettelemään missä ne menkat viipyy ja mies sitten köski testin tehdä ja plussahan se oli :) Alussa oli kova pelko jos taas on kohdunulkoinen kun mulla siihen nyt on suurentunut riski. Kävin sitte rv 6+4 ultrassa tsekkaamassa ja sykekin näkyi :)
Mutta nyt kun tollasen yhden " menetyksen" kokenut niin pelkää vielä enemmän jos jotain sattuu. Kun mä en sellasta kestäis...Ja kun tämä masuasukki on toisinaan niin kovin hiljanen (rauhallinen?) tapaus...
Noh, kiitos jos joku jaksoi lukea loppuun, pääsi vähän purkamaan itseään...
Queen rv 26+6
[color=red]ja nyt ottaa päähän...näin koko viime yönkin ihan ihme unia...
eilen illalla kun olin menossa nukkumaan hain äitiys kortin kun halusin kattoo paljonko mulla on tullut tuota painoa viime kerrasta (n.2viikkoo sitten) ja oman vaa an mukaan ois tullut reilu 2 kiloo... noh ei siinä nyt sit kai mitään mutta sitten satuin kattomaan että koskas mulla oli se neuvolalekuri aika...ja se ois ollut eilen :(((
Himskatti sentään :(
meillä ois ollut siinä samalla kuopuksen 1.5vee tarkastuskin...
nyt saa sitten tänään soittaa nolona tuonne että tämä tyhjäpää unohti tuon ajan...höh
aloin eilen miettimään tuota mun painoa...tai siis sitä että miten sitä on tullut noin paljon jo...kun eihän se masuasukkikaan paina edes vielä mitään...
aiemmissa raskauksissa on kummiskin ollut kokonais painonlisäys siellä lasketun ajan tienoilla n. 12kiloa...
ja jos nyt on tullut jo 9.2 kiloa...
aloin sitten näköjään kummiskin tuota miettimään...höh, ja eilen olisin vielä päässyt utelemaan sitä neuvolasta.
nyt meen ettimään meijän ystäväkirjan linkin tänne :) päivän jatkoja kaikille
p.s. ja Aurorasta en kyllä haluu päästää irti :) kun itekkin tykkäisin siitä niin kovasti :D (vaikka se ukko vielä vähän laittaakin hanttiin)
krisse,tytöt ja Aurora/Allu rv24+5