¤¤¤TAMMENTERHOJEN torstai¤¤¤
Kommentit (18)
laitan tähän heti alkuun voiman toivotukset sekä murjaanille etä oliko se nennille (sori kun en muista nikkiä...), itselläni on kokemuksia molemmista, sekä syövästä äidilläni että alkoholismista ja yms häiriöistä lähisukulaisella, se on kyl voimia vaativaa selviytyä siinä tunteiden viidakossa jos päästää itsensä miettimään juttuja liikaa tai jos ei oo ketään kenen kanssa jutella asioista...
galluppiin sen verran et oon aika huono harrastamaan mitään aktiivisesti, liikunta mulla on jäänyt ihan täysin hyötyliikunnan varaan kun lasten kans käyn kylillä tai leikkikerhoreissuilla yms. tykkään kovasti lukea ja töissä käyminen on mulle tällä hetkellä enemmän harrastus ja henkireikä kuin rahanansainti paikka...:)
napa on ok, vähän alkaa jännittää tän päiväinen käynti taysissa. kiva kyllä päästä keskustelemaan ihan kunnon lääkäreitten kanssa miten tässä mun raskauden seurannassa edetään yms.
siitäpä tulikin mieleeni et millaisia aiempia synnytyksiä teillä muilal on takana, siis ne ketkä odottaa jol toista tai useampaa lasta? mulla ittelläni oli eka synnytys 15h josta ponnistusaika 5min ja jälkeiset 20 min, toinen synnytys 6,5h josta ponnistus 3min ja jälkeiset 15 min. ekassa synnytyksessä ei paikat meinannu millään aueta ennenkuin laitettaan puudutus selkään ja oksitosiinit täysillä tippumaan. sit tyttö syntyi aamulla tasan 11. poika oli taas paljon nopeampi kun ehdittiin olla sairaalas noin 2h kun poika syntyi 23.18 illalla. että sellaista täällä. ihan sillä ajattelin kysäistä et onko kaikilla ollu sellainen ns laskeva käyrä koskien synnytysten kestoa ja onko paikat auennu aina vain " helpommin" jokaisen synnytyksen aikana?! se nimittäin mietityttää mua aika paljon kun on ollu suht lyhyet noi ponnistusajat ja en halusi kyl moottoriteille synnyttää jos arvion väärin milloin pitää lähteä...
ja aiheeseen liittyen onko teillä kaikilla tulossa oma mies mukaan synnytykseen? mulla nimittäin oli viimeksi mun paras kaveri mukana ja nytkin mies sanoi et tää sama kaveri vois tulla uudestaan, hän olis ennemmin lasten kans kotona. harmi aan, tuntuu et mies jää jotain paitsi mut tää on hänen oma päätös ja kaveri oli kyl ihan onnessaan kun lupasin et pääsee taas synnytykseen. saapahan samalla ilmaista harjoittelua kun on opiskelemas lääkäriksi;)
olipa taas turinat tällä erää... tuun kertomaan tarkemmat kuulumiset sit kun kotiudun sairaalasta tai viiemistään huomenna kun meen iltaan töihin niin en ehkä ehdi enää tänään koneelle.
hyviä vointeja kaikille!!!
sapa13+3
Kohta tulee äiskä kylään, pitäs vil viime hetken siivoukset tehä, mutta pinoudunpa ensin, kun en varmaan koko viikonloppuna ehdi. Huomenna lähden Helsinkiin (joku muukin oli menossa) ja sieltä melkein suoraan faces etnofestareille. Siellä on tullu pari vuotta käytyä, saa nähä uskaltaako pikkusen kanssa ens vuonna mennä:) Jotkut kuulosuojaimet pitää ainakin hankkia vauvalle.
HarrastusG:Musiikkia oon harrastanu koko ikäni, soittotunneilla oon käyny 7-vuotiaasta asti ja viime keväänä valmistuin muusikoksi. Musiikin ohella ehkä pitkäaikaisin harrastus on ollu capoeira, jota oon treenannu myös ulkomailla. Nyt sit oon innostunu afrotanssista ja edelleenkin harrastan musiikkia, mutta en muusikon töitä sinällään tee.
Synnytyksistä ei ookaan mitään sanoa kun esikoista odotan. Mua ahistaa lähinnä se, että kuinka hyvin onnistun kieltäytymään kaikista lääketieteellisistä menetelmistä..Ollaan tällanen luomuperhe ja luonnonmukaisesti ois tarkotus synnyttää. Anoppi tulee miehen kanssa synnytykseen luultavasti mukaan, koska on vyöhyketerapeutti ja voi sillä auttaa synnytystä edistymään ettei tarttis lääkkeitä ottaa. Mut tietenkin jos alkaa näyttää että vauvalla on hätä, niin sitten tehdään tietysti ihan mitä vaan. Sekin jännittää kun kuulemma pistävät vauvan syntymän jälkeen automaattisesti jotain, että istukka supistuisi nopeemmin..Jos en ois tota tienny ni en osais kieltäytyy etukäteen. Saapi nähä miten käy.
Nyt pitää pistää kone kiinni. Koitan jossain vaiheessa päästä lukemaan kuulumisianne.
Beijaflor rv 16+3 (ja päivät matelee..rv 20 ei tuu ikinä..)
Tässä oottelen, että isäni tulee meille niin pääsen neuvolaan pitkästä aikaa.
Tauti alkaa olla ohi, onneksi.
G: Minä en harrasta hyvin erikoisia. Lenkillä pyrin kyllä käymään niin usein kuin pääsen. Viime syksynä aloitin jumpan, mutta nyt se jää väliin, kun tää masu kasvaa :)
Mulla takana 2 synnytystä. Ekasta olin synnärillä reilu 7 tuntia ja sitten päädyttiin hätäsektioon. Pojalta laski sydänäänet rajusti. rv 41+4.
Toinen poika syntyi sitten VIIMEINKIN 42+1 käynnistyksellä.
Synnytyksenkesto oli 14h. Josta ponnistuvaihe joku 20min.
5 aikaan aamulla alkoi supistukset ja iltapäivällä 4 aikaan sain vasta epiduraalin (josta ei sitten ollut kuin tunnin apu).
Toivoisin että tämä kaveri alkaisi syntyä ihan itsestään. Olisi ehkä hiukan helpompaa.
Tulen sitten neuvolakuulumiset kertomaan illemmalla.
Yötär 15+4
[color=magenta] Se olis taas torstai, onneks! Kohta on viikonloppu ja pääsee huilimaan. Esikoisella on ihan älytön uhma ja nyt on sovittu että hän menee yöksi mun vanhemmille niin saan olla " tappelematta" yhden illan. Voi tehdä ihan hyvää että ikävöidään sitten molemmat toisiamme.
Harrastuksista: Ennen viikko-ohjelmaan kuului lenkkeily, uinti, pump, step ja jooga. Nyt olivat sitten kesätauolla melkein kaikki, enkä jotenkin jaksaisikaan kaikkia enää kun aloitin taas työt. Ei tunnu kivalta olla ensin 8-16 töissä ja sit viel joka ilta poissa jossain harrastuksissa. Pitää ehtiä myös olee lapsen kanssa, siivoomaan ja huilimaan. Mietin eilen ja kyl mä meinaan tota stepiä viel jatkaa vaikka epäilinkin aluksi.
Synnytyksistä: Mies tulee mukaan. Vähän tekis mieli ottaa paras kaveri sinne toisaalta, mut kyl taidan silti päätyä omaan ukkoon..
Eka synnytys kesti n. 16 tuntia. Supistukset ei meinannu edetä ja sain aika paljon oksitosiinia. Sain myös epiduraalin joka oli ihan kamala, tuli ihan sellanen olo kun olis mieletön paskahätä. Karsee fiilis kun en ollut edes montaa senttiä auki ja ei saanut ponnistaa kun ponnistutti ihan hirveeti. En varmana ota epiduraalia toiste vaikka tarjottaiskin, mielummin vaikka isommat kivut.
Lapsi jäi jumiin joten siitä tuli sitten silkkikuppisynnytys. Synnytyksen jälkeen mut nukutettiin ja paikat kursittiin leikkaussalissa. Toivuin kyl aika nopsaan.
Jäi kyllä traumoja, enkä tiedä onko tämä oikea paikka niitä puhua. Synnytystä ei suostuttu käynnistämään aikaisemmin vaikka lapsi oli arvioitu isokokoiseksi ja viikkoja oli jo 42+2. Lapsi syntyi sitten vihreestä vedestä ( sil oli ollu happivajetta ) ja napanuora kaulan ympärillä. Synnytyksestä se sitten vietiin suoraan saamaan lisähappea, enkä edes nähnyt vauvaa ennenkuin olin itse herännyt nukutuksesta. Mikä myös oli mulle dramaattista koska en herätessäni saanut happea ja menetin tajuntani. Nyt pelkään nukutusta ihan sikana.
Onhan noita pahempiakin synnytyskertomuksia ja ollaanhan me molemmat ihan kunnossa. Olen kuitenkin varma että kunhan synnytys lähenee niin noi jutut nousee taas kummittelemaan.
Rv 15+2 Ihan samaa mieltä Beijaflorin kanssa, päivät MATELEE
..tai töissä kylläkin, mutta urheilut pannassa. Toissailtana kerroinkin jo vihloneen, jomotelleen ja mahan olleen sellainen kova ja pinkeä. Eilen oli kaikki ok, menin kevyesti spinningiin (otin aivan super rauhallisesti ja lähes olemattomilla vastuksilla) mutta silti alavatsa oli kova pallo koko ajan, meinasin lopettaa kesken. Illalla taas vihloi ja tänä aamuna koko alavatsaa aristanut... Soitin tuttavan suosituksesta neuvolaan ja sanoi noiden olevan supistuksia, ei liikuntaa, ei mitään ylimääräistä, toimistotyötä kun teen, niin töissä voipi käydä. Et semmosta... Se siitä kuukauden salikortista, tais mennä hukkaan. Jokunen päivä kuulema pitäis ihan vaan lepäillä nyt iltaisin kotona...
omppu rv 15+4,
ei aiempia lapsia/synnytyksiä (gallup)
Minulla on molemmat synnytykset edenneet tosi vauhdikkaasti ja varsinkin esikoisen synnytys oli sen takia varsin pelottava kokemus. Ensimmäinen synnytys kesti arvion mukaan 2h 45 minuuttia ja toinen noin 3 tuntia. Toisen kohdalla tajusin lähteä kotoa ajoissa, joten se oli ihan siedettävä kokemus. Jostain syystä minulla se avautuminen tapahtuu räjähtäen. Ensin kivuttomat supistukset ovat tehneet töitä etuajassa ja pehmentäneet paikat ja sitten on tullu kertarysäys ja alle tunnissa on paikat auenneet loppuun.
Ensimmäisen kohdalla en ymmärtänyt, mitä tapahtuu ja me kitkuttelimme kotona liian kauan. Olin jo tosi kipeä, mutta soitettuani useamman kerran keskussairaalalle, kätilö käski rauhassa odotella kotona supistusten tihenemistä. Lopulta tajusin, että perhana ei tässä ole mitään taukoja vaan yhtä supistusta kokoajan. Ehdittiin juuri ja juuri sairaalaan, minua ponnistutti jo parkkipaikalla, mutta en tajunnut mistä on kyse. Mies oli aivan paniikissa ja peloissaan, kun kaaduin maahankin jossain vaiheessa supistusten tehdessä niin kipeää.
Minulle oli hirveä shokki kuulla sairaalassa, että synnytys on käynnissä ja lapsen syke on laskenut. Tilanne oli aika hullu. Juoksimme kätilön kanssa siitä vastaanottohuoneesta synnytyssaliin ja minut tuupattiin sängylle makaamaan ja samantien kävi käsky: ponnista niin kovaa kuin pystyt. Onneksi tuli juuri kova ponnistamisen tarve ja sain vauvan liikkeelle. Mies oli haettu jostain täysin valmistelemattomana saliin ja hän oli aivan valkoinen naamaltaan. Vauvan sykettä seurattiin ja se vaan laski ja laski. Kuulin vain huutoja, että ponnista, ponnista ja viimeiseksi, että me laitetaan nyt imukuppi varmuuden vuoksi, se auttaa sinua. Siihen sanoin vaan, että tehkää mitä haluatte, minä haluan tämän kivun loppuvan NYT.
Imukuppi ja vauvan syöksähdys ulos repivät paikat pahasti. Sain syliin hassun näköisen, kiukkuisen näköisen pienen miehen ja en voinut muuta kuin nauraa. Pää oli hassu tötterö imukupin jäljiltä ja ilme oli sellainen, perkele mitä te naiset täällä touhuatte. :D
Toinen synnytys käynnistyi keskellä yötä ja meillä ei ollut mahdollisuutta lapsenvahtiin. Lähdin yksin ja varmuuden vuoksi ambulanssilla, kun pelkäsin, että sama rytinä toistuu. Ehdin hyvin sairaalaan, jättisupistus alkoi vasta sairaalalla. Alle tunnissa olin taas täysin auki ja aika pian sain ilmoittaa miehelle, että meillä on pieni mies perheessä. Ukkoa harmitti, kun ei ehtinyt mukaan, mutta se ei nyt vaan ollut mahdollista. Minä yksin hekottelin avautumisvaiheen jo valmiina salissa ilokaasun voimalla ja kokemus oli varsin miellyttävä verrattuna ensimmäiseen.
Saas nähdä, miten tämän kolmannen kanssa käy. Voisin ottaa vielä hiukan lisää aikaa ja vähän rauhallisemman etenemisen. Vaikka kaksi sellaista puolen tunnin supitusta ja pieni tauko välissä, yhden tunnin mittaisen sijaan. ;)
Ja niistä harrastuksista vielä... lukeminen on minulle rakas harrastus. Erityisesti nautin siitä, kun saan makoilla mökillä riippukeinussa _rauhassa_, mussuttaa tuoreita tomaatteja ja vaan lukea ja lukea. :)
Ja se on taas torstai, eli päivä jolloin meillä raskausviikot vaihtuu uuteen. Tänään täynnä rv 18+0! Hui sentään!
Mitähän kaikkea on ollut gallupkysymyksinä. Yritän muistella...
Päiväkirja/blogigallup: Kirjoitan ihan perinteistä päiväkirjaa, eli tekemisiä, tunnelmia, tapahtuneita asioita yms. kirjaan. Yleensä muistan kirjoitella sinne harvakseltaan, mutta nyt raskauden aikana olen kirjoittanut noin kerran viikossa vähintään, niin jää joku muisto tästäkin ikimuistettavasta esikoisenodotusajasta. Blogia en ole ajatellut pitää...
Synnytysgallup: Esikoista odotan, joten aiempaa kokemusta ei ole. Mies lähtee tottakai mukaan synnytykseen. Hän sitä jo odottaa innokkaasti.
ON: Vointi mainio edelleen. Lomaltapalattuani olen jatkanut pyöräilyä töihin ja takaisin. Päivässä matkaa tulee yhteensä 23km, ja hyvin on sujunut. Ihan samalla lailla jaksaa polkea kuin aiemminkin. Töissäkin olen jo muutamille työkavereille ilouutisen kertonut. Kovin innoissaan ovat asian ottaneet. Osastonhoitaja on edelleen lomalla, joten hänelle en ole tietoa vielä kertonut. Hänen suhtautumisensa kyllä jännittää...
Edelleenkään en ole varmuudella tuntenut Papun liikkuvan... Sitä innolla odottelen! Ja myös ensi tiistain rakenneultraa...
Sulina + Papu rv 18+0
Ihanaa kun isovanhemmat toivat esikoisen tänään aamupäivällä kotiin. Ehtihän se ikävä viikossa kasvaa jonkunlaiseksi, vaikka täytyy myöntää että oli ihan kiva olla välillä kaksin miehenkin kanssa.
G: harrastelen vähän mitä milloinkin, jatkuvasti olen kyllä nenä kiinni kirjassa :-). Ratsastusta harrastin useamman vuoden, mutta lopetin sen kun kyllästyin pyörimään kenttää ympäri. Uimassa käyn aina kun inspiraatio iskee, välillä säännöllisesti ja välillä on pidempiäkin taukoja. Kuhan tuo polvi paranee niin suuntaan hallille. Kuntopotkunyrkkeilyä pari vuotta ja kuntonyrkkeilyä vuoden, ovat nyt suosiolla tauolla. Airobicit ja muut " naisten" jumpat eivät ole mun juttuja, mä olen ihan sekaisin niissä askelissa ja kyllästyn tosi äkkiä. Koko perheen harrastuksena on veneily.
Synnytyksestä: esikoisen synnytys alkoi vesien menolla lauantaina aamuyöstä ja laitokselle pyysivät tulemaan heti, viikkoja oli 36+6. Siellä ihmeteltiin koko päivä välillä käyrillä ja välillä ei kun vauvan sydänäänet laskivat välillä ja supparit ei muuttuneet säännöllisiksi, olivat kyllä ihan kivan kipeitä. Olin siellä odottavien osastolla ja sanottiin että aamulla käynnistetään jos ei itse lähde etenemään.
Illalla supistukset kovenivat ja pääsin saliin. Kipuja oli mutta en avautunut ja lopulta olin ihan poikki, kätilön suosituksesta otin sitten epiduraalin (halusin kokeilla jos pärjäisin ilman) ja sainkin levättyä. Kun vihdoin pääsin ponnistamaan, ei siitäkään tullut mitään, en vaan osannut tarpeeksi pitkään. Kätilö oli ihana onneksi ja lopulta herra syntyi sunnuntai aamuyöllä imukupin avustamana. 1. vaihe 7h30min, 2.vaihe 1h15min ja loput 15 min. Jätkä rohisi ja sain vaan hetken pitää kun veivät sitten lastenosastolle tarkkailuun. Viikon sairaalassaolon jälkeen päästiin kotiin. Mies oli mukana ja on tulossa seuraavaankin.
Vointi ihan ok, jopa polvi on jo parempi :-) Sulinan tapaan odottelen myös ensi tiistain rakenneultraa.
Mirabella ja Albert 17+3
Ja tosi hajamielinen olen muutenkin, niin tuntuu välillä, että tää raskaus vaan pahentaa tilannetta ;)
Kohta pitää muistaa ottaa marjapiirakka uunista, ennen kuin palohälytin muistuttaa asiasta ja piirakka käryää jo mustana...
Mitähän niitä galluppeja taas oli?
Harrastukset: Ei ole mitään vakituista ihmeempää harrastusta. Tykkään laulaa ja lukea omaan tahtiin ;) Ulkoilla pojan kanssa. Keräillä kaikenlaista. En ole mitenkään liikunnallinen valitettavasti.
SynnytysG: Eka synnytys oli kyllä nopee, 3h28min, josta ponnistusvaihe 38min. Ehdin saada epiduraalin ja mulla se toimi hyvin. Kipu hävis, mutta supistukset kuitenkin tuntui ja ponnistamisen tarve. En vaan meinannut jaksaa ponnistaa, kun tuossa ponnistamisvaiheessa kesti.
Repesin jonkin verran ja olin pari viikkoa kipeä synnytyksen jälkeen. Mitään traumoja ei jäänyt. Ainut, että seuraavan synnytyksen kesto mietityttää. Ja virtsarakko meni jotenkin lukkoon synnytyksessä, ei vaan mitään tullut ja karmee hätä. Koko synnytyksen lipitin pillimehuja. Kätilö lopulta katetroi ja tulihan sit nestettä reilut 12dl =D
Niin ja poika syntyi 40+5 ja synnytys lähti lapsivesien menolla.
S-G2: Tahtoisin miehen mukaan ehdottomasti ja mieskin tahtoisi mukaan tulla, mutta saas nähdä onnistuuko mitenkään. Asutaan kaukana sukulaisista ja sellaisia kavereita, joille vois pojan luottaa hoitoon ei myöskään ole lähellä. Mun äiti lupas tulla lasketun ajan tienoilla pariks viikoks meille, jos sattuis synnytys siihen saumaan, niin sit pääsis ukko mukaan. Sehän tässä on just ongelma, kun ei voi koskaan tietää, että milloin se synnytys käynnistyy!
Tänään ehkä saan äitiysvaatteitakin. Sovin juuri erään naisen kanssa, että tulee illalla myymään mulle housuja ja paitoja =) Yritän käytettynä ostaa, kun tää todennäköisesti on mun toinen ja viimeinen raskaus. Isäntä on sitä mieltä, mutta vannomatta paras...
Olotila on muuten ollut ihan hyvä, mutta alavatsaa jomottaa ja särkee jatkuvasti. En saa edes nukuttua kunnolla. Tänäänkin piti jo ihan viiden jälkeen pompata sängystä ylös, mikä on mulle ihan ufo aika. Poika oli perheen unikeko ja nukkui yhdeksään.
Terkkarille soitin. Kysyin labratulokset ja ne onneks oli ok. Varasin myös ajan enskuulle. Hirmu tenttaaminen, että miksi haluat tulla ja mistä haluat puhua. Sanoin, että varataanpa vaan se aika nyt ja enskuun lopussa pääsen käymään, ni ei tarvii kahta kuukautta odotella.
Ihme kirjotusvimma päällänsä. Tuntus olevan vaikka mitä kirjotettavaa, mutta pitänee lopettaa ja lähteä katsomaan mitä tuo poika huutelee makkarissa. Luulin, että se kävi jo päikyille...
Piirakankin muistin ottaa uunista! Hyvä minä! Kohta pääsee herkuttelemaan. Vähän jäätelöä päälle, nam.
Ensviikolla jää nähtäväks ehtiikö lukea pinoja tai kirjotella, kun lähdetään pojon kanssa Etelä-Karjalaan viikoks lomailemaan ja ihmettelemään Lappeenranna menoa.
-tau- sekä " eeva" 14+5
Ollaan oltu tää viikko ihan vaan kotosalla. Saatiin vihdoin ja viimein tehtyä kellarin lattian valu, saadaan ehkä sauna ja suihku ennen joulua ;) Ollankin oltu ilman viime joulusta. Onneksi anoppi asuu melkein naapurissa.
Tultiin jonkin aikaa sitten puistosta ja pojat nukku, ah mikä hiljaisuus. Kyllä sen taas huomaa että monella on lomat loppuneet, tänään oli todella paljon ruokailijoita puistossa, tai sitten se johtui ruuasta(makaronilaatikkoa oli tänään).
(.) esille tullut on, kaikki on jo huomauttelemassa siitä. No, ei olla käyty puistossa kylläkään pitkiin aikoihin ja sitten yhtäkkiä vatsa pystyssä niin kait sen tyhmenpikin huomaa ;) Olo on ollut hieman parempi, pahoinvoiti on taas vähenemässä ja toivottavasti häipymässä. Painoo ei oo tullut vielä.
G synnytys: mulla molemmat tulleet sektiolla. Esikkon perätila huomattiin sattumalta ja käännös ei onnistunut ja alatiesynnytystä ei suositeltu mulle ahtaan lantion takia. Kakkonen oli myöskin koko ajan perätilassa ja suunnitellusti leikattu. Kakkosta leikkava gyne oli sitä mieltä etä mulla olis sen mallinen kohtu että vauvat mielummin istuu kuin on rv-tarjonnassa.
Tää kolmonenkin sitten tulee maailmaan n 1vk ennen LA. Ainut toive mulla olis, et ei tällä kertaa tarttis lonkkalastaa, molemmilla pojilla se oli.
Harrastuksista: mulla ei oo mitää lajia mitä aktiivisesti harrastan, kesällä pyöräilen ja talvella laskettelen ja muuta hyöty liikuntaa. Mula voi toi liikunta lipsahtaa maaniseksi joten en uskalla alkaa mitään uutta lajia. Näin mulle kävi reilut 8v sitten ja samalla unohdin syömisen ja elon painoo oli jäljellä vain 37kg, aikus iässä. Mulla kesti kauan ennen kuin tajusin tilanteen ja vielä kauemmin ennenkuin paino tuli suht normaaliksi, vieläkin tarkailen painoa liikaa ja mitä suuhuni laitan.
-MM- ja baby 13+6
taysissa on käyty ja oli ihan positiivinen reissu. np-ultra siellä tosiaan tehtiin ja tulos oli 1,3mm eli aivan normaali. sain vaan aika kauan kattella vaavia ruudulta kun hän oli aika vastentahtoinen kääntymään silleen et saatiin se turvotus mitattua. piti oikein muutamaan kertaan kunnolla tönästä mahaa niin että asukas vähän liikahti ja samalla sit käänti kylkeä. pää-perämitta oli 71mm ja vastas tasan 13+3 viikkoja.
seuraava kerta onkin sit vastas lokakuussa rv24 kun katotaan se sukupuoli. ihan hyvä fiilis jäi koko hommasta, oli sellanen mukava naislääkäri joka ultrasi.
mutta ei muuta tällä erää. taidan lähteä torkuille ennen kuin täytyy lähteä töihin...
sapa
Olipa mukavaa käydä neuvolassa tapaamassa ensimmäistä kertaa tuota odotusajan terveydenhoitajaa, ihan mukavan tuntuinen nainen. Silloin ensimmäisellä neuvolakäynnillä oli kesäsijainen ja koko sen tunnin ajan mietin, mistä se terkkari oli tuttu. Jossain koulussa ollaan oltu samaan aikaan. Oli musta aika outo tilanne.
No tänään oli myös lääkärin tarkastus ja lääkäri oli nuori nainen, varmaan itseäni nuorempi. Jotenkin hassua ajatella olevansa jo niin vanha, että lääkäri on nuoremp kuin itse :)
Kaikki oli neuvolakäynnillä kunnossa. Sekä lääkärin että terkan kanssa puhuttiin tuon ruokavalion tärkeydestä, kun ensimmäistä odottaessa minulle tuli raskausajan diabetes.
Synnytysgalluppiin: Haluan miehen mukaani ja kyllä hän on tulossakin, jos vaan esikoiselle saadaan hoitopaikka (ei piätisi olla ongelma)
Ensimmäinen synnytys alkoi siististi osastolla, kun olin sairaalassa valmiiksi raskausmyrkytyksen vuoksi. Synnytystä vauhditettiin oksitosiinitipalla, ja kipuihin sain kohdunkaulan puudutteen, kun tulehdusarvojen vuoksi minulta epiduraali kiellettiin. Ensimmäinen vaihe kesti 5 tuntia ja ponnistusvaihe 31 minuuttia. Episiotomia tehtiin ja paljon siihen laitettiin tikkejä, kätilö ei suostunut lukumäärää edes kertomaan.
Mutta toivuin nopeasti, en vain voinut kuvitellakaan esikoisen ensimmäisen vuoden aikana, että joskus haluaisin synnyttää uudelleen, mutta alle puolen vuoden päästähän sitä pääsee taas hommiin :)
Mutta nyt ruoan laittoon!
Taneli + pikkukirppu 16+4
Kertoisitko lisää teidän kellariremontista? Ei ehkä kuulu tälle palstalle, mutta jos jaksaisit ihan vähän valottaa, mitä olette touhunneet. ;)
Meillä on rintamamiestalo ja kellari on seuraava isompi remppakohde. Meillä on sauna ja kylppäri (rempattu 1997) kellarissa. Toimivat, mutta kellari on purettava alkutekijöihinsä, jotta saamme ne toimimaan paremmin. Hommaa on hidastanut ajatus suihkuttomuudesta kahden (kolmen?) pienen kanssa. Meillä ei sukulaisia asu lähellä. Toki ystävien luokse silloin tällöin suihkuun pääsee lasten kanssa, mutta kai ainakin miehen pitäisi päästä peseytymään joka päivä, jos meinaa rempan jälkeen kehdata töihin mennä.
Iiks. Nyt ei ole kyllä aikaa kirjoitella tai lueskella. Miljoona hommaa vaiheessa. Pakko oli vain tuohon kellariasiaan äkkiä tarttua. :)
[color=darkviolet]En tiiä onko kukaan kaipaillu, mut johan täs on kohta parisen viikkoo vierähtäny ku viimeks oon täällä käyny. Kuhan omalta koneelta saahaan pöpö pois ja virustorjunta ajantasalle niin tuun lukeen ajan kans pinoset. Nyt siis vain ilmotan, että täällä ollaan yhä menossa mukana :)
(.) Muutamat ovat tarkastelleet masunseutuani katseillaan, mutta kysymyksiin ei oo onneks tarvinnu vastata. Pari " peittelyreissua" oon tehny ravinteliin. Tykkään tanssia, joten vierotusoireita tullenee jossen joskus pyörähä tuulettumassa ;) Tosin tosi kurjaa on tupakansavua selvistä päin haistella. Joten varmaan vain näin alussa tulee käytyä tanssimassa.
Muutamana viime päivinä oon kuvitellu jonku pyörähtävän masussa, mut varma en voi olla. Ens viikolla on lääkärineuvola viimein.
Ja maanantaina sit onki viimenen työpäivä! Varmasti outoo olla " vaan" kotimamina pitkästä aikaa. Virikepaikalla akka jatkaa hoitoo.
Mutta nyt anoppi hätyyttelee kahville.
Varmaan alkuviikosta oma rakkine on taas kunnossa, joten kaikkea hyvää toivotellen:
Zatu ja Säde 13+6
G: mulla ei ole enään mitään harrastuksia, nuorena soitin pianoa ja omistankin pianon, mutta aikaa soittamiseen ei enää tunnu jäävän.
G: poikatunne on ollut vahvasti alusta asti, viimeeksi oli tyttötunne ja se osui oikeaan. Olen toki kerennyt " tuntea" väärinkin, peräti kolme kertaa, eli en oikein perusta tähän tunteeseen. Mitään Poika tai Tyttö-oiretta en osaa kertoa, vaikka molempia olen odottanut. Toivon vain hartaasti että lapsi on terve!
Sindalta haluaisin kysyä, näin kora-asiantuntuntijana että osaatko sanoa että voika tehdä mitään kun koiranpentu murisee lapsille? Meillä on 4 kk ikäinen kultaisen noutajan pentu, joka alusta asti on murissut perheen kaikille lapsille, vaikkakin vain silloin kun kumpikaan aikuisista ei ole paikalla. kaikenlaisissa tilanteissa, vaikka etenkin jos pentu on omalla patjallaan lepäämässä tai syö. Mutta tosiaankin muutenkin. Pelkään että koira on agressiivinen ja voi vielä purra, siksi vahdin koko ajan. Meitäkin koira yrittää purra kun pidämme siitä kiinni tai yritämme rankaista sitä niskasta kiinni pitämällä. Pelkään että koiralla napsahtaa ja että se puree jotain lapsista esim. kasvoihin. Oletko koskaan kouluttanut tälläista pentua? itselläni on ollut kaksi koiraa aikaisemmin ja kumpikin oli ystävällisyys itse, vaikka silloinkin oli talossa pieniä lapsia.
Tärkeänä pidän että koira saa levätä omassa rauhassaan ja että sitä ei saa kiusata, siltikin koira on " ärtyisä" . Meillä ollut bernhardilainen jonka pään päällä sai istua ja se vaan huokaisi. Tietenkään en anna lasten olla koiralle ilkeä, mutta joskus 1 vuotias kerkiää tehdä asioita mitä ei saisi. Aikaisemmat koiramme eivät ole piitanneet mutta tämä ei tunnu sietävän lapsia.
Vahin lapsemme on 12 ja hänellekin koira murisee välillä. Jos osaat tähän jonkin neuvon antaa, olen ikuisesti kiitollinen, tuntuu että itse olen yrittänyt kaikkeni.
itse huomasin eilen kauhukseni että paino on noussut 3 kiloa 3 viikossa, IIIIIIKKKKKKKKKKKKKKKKK!!! Taitaa olla niin että tälle mammalle maistuu grillimakkara vähän liian hyvin...//****
Nyt pitää taas rientää.
hips, helsingistä palattu. löysin ne lappuhaalarit! siellä oli keskustan henkassa vino pino ja vielä mun kokoa:):):) muutenkin oli mammavaatteita hyvillä alenuksilla.
vastailen galluppeihin huomenna, jos virtaa ois enempi...
tikru ja simmpis 18+6
Meillä kanssa 1950 valmistunut rintsikka. Ostettiin se viime kesänä ja ollaan siitä asti rempatti se kokonaan ja itse. Perusteiltaan ja seiniltään talo oli hyvässä kunnossa mutta taloon ei oltu tehty juurikaan mitään peruskorjauksia. Vedet vedetty joskus 60-70 lukujen vaihteessa ja sillointehty pieni wc komeroon.
Me siis ollaan uusittu kaikki putket ja sähköt ja lähes kaikki sisältä. Oviaukkoja suurennettu ym ym.
Viime kesällä me siis revittiin kaikki irti kellarissa ja talven aikana mun mies piikitsi koko vanhan sementtilattian irti. Samalla vaihdettiin lämmitysmuotoa, öljystä kaukolämpöön ja varaavaan takkaan. Kun poltin ja säiliö poistettiin saatiin kiva extra huone kellariin, siis varastoa näin aluksi.
Kun se vanha betoni saatiin pois kärrättiin kuormakaupalla hiekkaa pihalle, koska haluttiin huonekorkeutta vähän lisää, uusi tulee olemaan 205cm. Sitten laitettiin uudet eristeet ja lattialämmitys koko kellariin ja sen päälle se betoni valu. Onneks tajuttiin ottaa ammattimiehet hommaan, itse ei oltais valmiita varmaan vieläkään. Meillä oli kaks miestä sitä tekemässä ja ne teki sen 6h:ssa ja kaadot on näin ollen oikeassa suhteessa.
Nyt odotellaan kuivumista että voidaan tehdä seinä saunan ja suihkuhuoneen välille ja sitten lattiat ja seinät. Meille tulee kanssa reilun kokoinen kodinhoitohuone ja kuraeteinen sinne. saa sitten vaunut ja lapset pahimpina kurakausina sisään sitä kautta.
Raskasahan tää on kun ei oo suihkua, mut onneksi anoppila on 5min kävelymatkan päässä. Ekat 6kk asuttiin jopa anoppilassa kun rempattiin sin perusteellisesti että asuminen täällä ei ollut mahdollista. Jouluksi saatiin vihdoin keittiö ja wc, silloin mä pakkasin todella vikkelään ja muutettiin todella epävalmiiseen taloon. Sissi meiningillä ollaan pärjätty.
Anoppia en tavannut varmaan kk muuton jälkeen.
Tässä todella hyvä sivusto, täällä kaikki omistaa rintsikan ja keskustelu on aika vilkasta näillä sivuilla, täältä ollaan saatu paljon hyviä vinkkeja ja neuvoja remonttiin.Puh, tulipas selostus toivottavasti jaksoit lukea
Onnee remonttiin teille. .
http://www.rintamamiestalo.net/
[color=royalblue]Onneksi tänään sai nukuttua vähän paremmin, on heti pirteempi olo.....
[b]Gallup[/b]; intohimo ja pitkäaikaiset harrastukseni liityvät eläimiin. Olen ratsastanut 22 vuotta ja viime aikoina ihan vaan silloin tällöin. Mutta kymmenisen vuotta sitten mulla oli leasing-hevonen kolme kautta, jolla hyppäsin kansallisella tasolla 110-130 cm luokkia ja valmentauduin säännöllisesti. Sitten tuli opiskelut ja kallis harrastus jäi niukan opiskelubudjetin myötä ja siirryin koiriin... :) Olen kasvattanut yhtä rotua, reissanut näyttelyissä ympäri Pohjoismaita ja muutenkin harrastanut mitä nyt koirien kanssa harrastetaan (agility, toko ym.). Toinen intohimo on urheilu, varsinkin aktiivisen ratsastuksen hiipuessa aloin harrastaa enemmän. Juoksua, jumppaa, rullaluistelua, salilla käyntiä. Nyt raskausaikana sauvakävelen ja käyn salilla.
).( mulla on alkanut tulemaan tosi vahva poikaolo...saa nähdä sitten.. Muuten olo on mitä mainioin. Huomenna olisi toinen neuvolakäynti. Meillä on täällä säästöjä ja eka neuvolalääkäri oli siis vasta rv 28!!! Törkeetä, onneksi alkuraskauden ultrassa oli sisätutkimus ja kaikki silloin ainakin ok. Ja papassakin tuli käytyä, onneksi. Ei ainakaan pitäisi olla tulehduksia, muuta kuin se pissatulehdus epäilyttää. Huomenna vien samalla näytteen, luulenpa että kuuri ei ole tehonnut...
[b]nenn[/b], hurjalta tosiaan kuulosti tuo sun loma...lapsiperheissähän sitä kai sattuu ja tapahtuu.. :)
[b]Murjaani[/b], hyvä että olet jo positiivisemmalla mielellä. Varmaan ikävää kun tuollainen raskas asia painaa ja pelottaa ja samalla pitäisi voida nauttia raskaudesta ja olla siitä onnellinen. Voimia edelleen!
Torstaiterkuin,[/color]
[color=crimson][size=4]♥[/size][/color] [color=deeppink][b]Sinda & Nipsu rv 14+5[/b][/color]