Suurperheelliset viikkoon 30
Uusi viikko alkoi ainakin meillä tosi sateisissa merkeissä. Sisällä on tullut vietettyä koko aamupäivä pakastinta sulatellessa. Mansikoita olisi tarkoitus pakastaa lähipäivinä.
Edelleen minä sitä silmääni parantelen tipoilla ja näen huonosti. Toivottavasti hoito nyt kuitenkin tuottaa tulosta ja pääsen vaivasta eroon. Sinuvi kyseli, mistä moinen tulehdus tulee. Sen voi laukaista jokin infektio tai flunssakin. Minulla taitaa olla sukurasitetta ko. vaivaan ja tietynlainen kudostyyppi, mikä altistaa värikalvontulehdukselle. Silmälääkäri ei osannut varmuudella sanoa, voiko raskaus laukaista vaivan. Piti kuitenkin sitä mahdollisena, koska äidin immuniteetti laskee raskauden alkaessa, jotta elimistö ei alkaisi hylkiä alkiota.
Sinuvi taisi kysellä myös, millä tavalla yksi lapsistamme on kehitysvammainen. Hänellä on harvinainen sattumalta syntynyt kromosomipoikkeavuus. Hänellä on pulmia oikeastaan kaikilla kehityksenosa-alueilla ja hän käy koulua harjaantumisopetuksessa.Luonteeltaan hän on kyllä vallan valloittava persoona ja puhelias ja huumorintajuinen murrosikäinen. Tunteita hän kokee keskivertoa voimakkaammin ja se nyt murrosiässä kyllä näkyy ja kuuluu. 12 vuotta yhteistä elämää hänen kanssaan ovat pitäneet sisällään monenlaista haastetta mutta myös hurjan paljon ihania hetkiä.
Sinuvilla synnytys lähestyy hurjaa vauhtia. Aika varmasti matelee viimeisinä päivinä. Odottavatko jo sisaruksetkin malttamattomina uutta tulokasta? Teidän vauva syntyy samoihin aikoihin kuin meidän kuopus, jonka syntymäpäivä oli viitisen vuotta sitten 28.7.. Pitäisikin tässä aloitella noita tytön synttärivalmisteluja vähitellen. Viikonloppuna tulossa ovat ainakin isovanhemmat ja kummit kahville. Kaverisynttäritkin pitäisi järjestää. Itsellä ei nyt vaan ole kamalan energinen olo.
Varasin tuossa tänään kuitenkin uä-ajan yksityispuolelta. Löysin pienen lääkäriaseman, jonne sainkin keskiviikoksi ajan. Alkaa olla itsellä jo niin jännittynyt ja kärsimätön olo sen suhteen, onko kohdussa elämää vai ei. No keskiviikkona käyn sitten aamupäivällä ekalla neuvolakäynnillä ja sitten iltapäivällä ultrassa.
Sadepäivän terkuin oliviaana rv 9+1
Kommentit (32)
Ja muutenkin ihan kettuuntunut olo.Meillä auto rikki ja 2500e korjaukset luvassa.Arvatkaa löytyykö sitä rahaa=/
Tervetuloa vaan uudet odottajat ja onnea raskauksiinne!
Tsempit myös loppumetreillä oleville!Lempeää synnytystä!
Tää kirjoitusruuto on tosiaan ihan outo,pieni kun mikä.Vaikea kirjoittaa...
Omaa ultraa odottelen,se on perjantaina.Jos sais udeltu kumpaa laatua.
Jännä juttu on ollut.Ihmiset ympärillä huomanneet raskauteni ja ovat jopa onnitelleet!!!Yhtään kertaa ei ole kysytty että taasko,tai oliko vahinko,tai mitään muuta sellaista.Olen ihan ihmeissäni=)Ihan kunnon onnitteluja halauksin olen saanut.jännä juttu!
viimeksi tuntui että kaikki vaan kauhistelivat että taas lisää lapsia ja miten jaksamme ja niitä vitsejä ettei tarvii yksin maata täyttää...
Positiivista on nyt tämä kanssaihmisten suhtautuminen!
Eipä muuta mielessä tälläkertaa.
Petite-te ja bebe nro 7 rv 20+2
Eli plussa tuli viime viikolla ja meille odotellaan 5:ttä nöpönenää syntyväksi maaliskuussa.
Vuoden takaisista kirjoitteluista kuumeilu-puolella muistan ainakin Sinuvin, joko on lähtö nyytin hakuun tullut?
Petite-te: Kyllä ihmisten suhtautuminen voi olla uskomatonta todellakin, laidasta laitaan. Meillä esim nyt kun ilmoitimme minun vanhemmille vauvan tulosta, suhtautuminen oli ensin äärimmäisen ilahtunut (tai näin luulin) ja tänä aamuna soittivat sitten ihan asiakseen ja kertoivat, kuinka olivat eilen illalla miettineet, ettemme pärjää rahallisesti emmekä muutenkaan, jos tämä 5:s nyt syntyy... Kyllä tuli paha mieli moisesta. Tiedän kyllä, että tulemme olemaan tiukilla niin rahan kuin jaksamisenkin kanssa, mutta emme ole heiltä ennenkään apua saaneet: ei rahallisesti kuin lasten hoidonkaan kannalta. Harmittaa suhtautuminen sillä he ovat lastemme ainoat isovanhemmat. Muilta olemme kyllä saaneet vilpittömän iloiset onnittelut =).
kinde 5+0
Sinuvia minäkin huhuilen, joko on lähtö toivomuksesi mukaan laitokselle tullut?
Sadetta täälläkin etelä-Savossa, eilen koko päivän puoliltapäivin alkaen, ja nyt koko päivä. Saisi jo riittää!! Aamulla olin sokerirasituksessa, neuvola on vasta viikon päästä ja ajattelin vasta sit kysyä tuloksia. Tuskinpa se viikko tilannetta suuntaan tai toiseen muuttaa, kun en mielestäni niin kauheen epäterveellisesti syöpöttele.
Viikonloppuna rasitin itseäni ihan liikaa; perjantaina ensin talsin monta tuntia siskoni ja lasten kanssa kun vietettiin retkipäivää. Illalla haettiin kivenmurikoita peräkärrillinen serkkuni pellon laidalta pihalle. Lauantaina ajettiin kummitytön luo 100km:n päähän, se nyt ei ollut rankkaa, mutta lastattiin peräkärrillinen polttopuita anopin luota ja illalla kun palattiin kotiin, asensin vielä ed. pvänä haetut kivet pihalle uusien piharappujen viereen. Sunnuntaina olinkin sit ihan romu!
Mutta mutta....täytynee lähteä ruuanlaittoon! Mukavaa viikkoa kaikille!
tanni 27+4
tein kilometrin mittaisen viestin, ja sitten tuli teksti että keskustelut on väliaikaisesti pois käytöstä! ARG!
Mutta, tervetuloa uusille mukaan ja onnea plussauksesta!
Täällä vain yhtenä kappaleena ollaan..
sinuvi 39+2
Oliviaana, sinä olet ollut ahkera - pakastimen sulatus ei ole minun lempipuuhaani.. mutta toisaalta mansikoita pitäisi minunkin saada pakastettua.. kuinkahan muistaisin?
Toivottavasti sun silmätulehduksesi pian paranee - hommiakin on kivempi tehdä kun näkee paremmin. Ihanasti kirjoitit sun 12 vuotiaastasi. Mun kaksitoistavuotiaani ei ole kovin ihastuttava ollut - tuo murkkuikä on kyllä raastava, niin tyttärelle kuin viimeisillään raskaanaolevalle äidillekin:) mutta täytyy ottaa päiväkerrallaa vastaan mitä tuleman pitää.
Joo, jospa se meidän kuopusvauva päättäisi syntyä vaikka sun kuopuksesi synttäripäivänä:) sillä nyt ei tarttis, olen ottanut pienoisen urakan tässä illan suussa.
Mummu otti 2 vanhinta yökuntiin kun sinne tuli eteläsuomesta samanikäiset serkut. No minä innostuin pesemään lattioita, ja vahaamaan. Ja se on kyllä rasittavaa, sillä sohvien raahaaminen samoin kuin television ja erilaisten piironkien ei ole ihan kevyttä hommaa. Ja ilmaan kun niitä ei voi roikkumaan jättää, niin hommaa riittää vielä huomisellekin päivälle. Ja en tiedä miten tuon kuopuksen kanssa se onnistuu, mutta täytyy ottaa pala kerrallaan. Ja yrittää olla jossain yläkerrassa tietyt kuivumisajat..saa nähdä miten onnistuu.
Sitten sain tilattua verhokapat kolmeen ja puoleen ikkunaan... ilokseni sain huomata että kankaat oli tulleet tarjoukseen.. siispä kun koittaa kastepäivä - silloin pitäisi olla verhot ikkunoissa:)
mitäs muuta - niin, kivä oliviaana että sait ultra-ajan, eikä mennyt sinne elokuulle...kyllä siellä varmaan kaikki hyvin on!
sinuvi taas
vielä ennen nukkumaan menoa ajattelin pinoutua...
Tänään on satanut vettä aamusta asti. Ei paljon nokkaansa viitsinyt ulos laittaa, paitsi postin hakuun ja roskiksen takia, ja nekin yhdistin, ettei tarvi monta kertaa kastua. Oon sitten neulonut tytölle (3v) mekkoa, jonka aloitin joskus männä-viikolla. Tosin tulee joskus tulevaisuudessa käytettäväksi, kun teen jo toista samanlaista, mutta isompaa ja eri väristä. Mä oon vähän tämmönen käsitöihin 'hurahtanut', jatkuvasti pitää olla jotain tekemistä. Pari viikkoa tein villasukkia koulun *joulu*myyjäisiin, eipä tarvi sitten 2 viikkoa ennen myyjäisiä enää aloittaa hiki hatussa, kun on muutenkin tiedossa tukala loppuvuosi. Samalla keittelin eiliset mehut ja pakastin. Tyhjäsin miehen siskon raparperipuskan ja laitoin omasta maasta pienet mansikat maijaan, koko päivän maija porisi ja mehua tais tulla 7 l. Saa sitten talvella keittää kiisseliä urakalla, meillä kun ei omat mehut kelpaa juotavaksi.
Jaa, meteli alkaa yltymään siihen malliin, että pitää mennä rauhoittamaan porukka unten maille.
Sinuville voimia siivoukseen, älä rehki liikaa. :)
t: Äippä ja "J nro 5" rv 14+4 (keksin uuden nimen, kun vauvan nimi kuitenkin alkaa J:llä kuten muillakin, eikä se kirppu oikein sovi meidän lapsiin...)
Joo - välillä tuntuu että olisko syytä ottaa rauhallisemmin..mutta liekö tämä tätä 'loppuvaiheen' panikoimista, kun pitää saada tiettyjä juttuja tehtyä..
Nousin puol kuusi kun en saanut unta ja vahasin vielä uudelleen keittiön ja olkkarin puolen. Nyt voi sitten aamusta..mennä tekemään hyvillä mielin aamiaista,kun ei tarvii miettiä että vahatako uuteen kertaan.
Huomaan vaan että tuo vahapullon ohjeellisuus kuin se riittää on vaan suuntaa antava, täytyy hakea uusi litran pullo moista tököttiä niin saa sitten lotrata loputkin lattialle. (tietty se riittäisi ohjeen mukaisesti jos vahaisi säännöllisesti, mutta öh öh..)
petite-te - voin kuvitella miten ottaa päähän tuollainen iso menoerä, varsinkin jos se tulee yllättäen, ennakoimatta!!
Mukavaa että olet saanut positiivisia kommentteja raskaudestasi! Niillä jaksaa..
Nyt voisin kömpiä vielä tuonne makkarin puolelle..aamuja kansalaiset!
sinuvi tänään 39+3
Pidän siis pinoa pystyssä, ollaan pudottu tuonne toiselle sivulle.
Kävin neuvolassa, kaikki ok. Hemppaa en pyytäny ottamaan, niin kuin ei viimekään viikolla otettu. Kai se jonkinlaisissa lukemissa on kun jaksaa vähän pusertaa kotihommia.
Kerroin mitä on tullut rehkittyä, ja kyselin ettei kai siitä vauvalle ole mitään vahinkoa, kun kerran liikkuu hyvin, ja ei ole mitään vuotoja..
ei kuulemma syytä huoleen.
No, ostin uuden vahapullon ja jatkoin hommia kotiin tultuani, kuopuskin avitti nukahtamalla matkalla.
Vieraita olisin saanut illaksi, kaverin perheen, mutta jouduin nyt sanomaan ei, kun on tämä lattiaprojekti päällä. Kaikki huonekalut on missä sattuu...
Mutta asutaan lähellä toisiamme, nähdään kyllä - paitsi jos tulis yllättäen lähtö sairaalaan, sitten tulis pieni viive..
Jes, minä lukitsin itteni ulos kodin muista tiloista vahaamalla itseni miehen työhuoneeseen.
Toivon ettei kuopus herää 'liian' varhain ja kävele vahatulla lattialla...pullon kyljessä luki kyllä että tunnin kuivumisaika..eiköhän sen ajan ja enemmänkin nuku, näin sadepäivän kunniaksi.
Mutta nyt taas hetkeksi löpinät loppu.
Paitsi kindelle myötätuntosia ajatuksia..kurjasti kommentoitu sun vanhemmiltasi teidän vauvanne tuloa:(
sinuvi 39+3 yhä:)
paitsi pitämässä pinoa pystyssä niin muutenkin! Voi kunpa saisin osan energiastasi... Joo, kyllähän miullekin noita puuskia tulee ja huhkinkin mutta sitten oon niin romu etten jaksa yksinkertaisesti mitään. Selkä on nyt hiukan vihotellut parin päivän rehkimisistä. Isukki lähti muksujen kaa hakemaan puukuormaa ja jätti minut tänne koneelle ja hypistelemään uutta äitiyspakkausta joka tuli tänään.
Muita ihmeitä ei kuulu, Sinuville puhaltelen suppareita!
tanni
En osaa olla pois tältä palstalta! Yritystä on ollut, mutta pakko oli taas tulla kurkkimaan :). Heittäkää sitten jossakin vaiheessa ulos, kun en itse osaa lähteä :O
Oletpas sinä Sinuvi ahkeralla tuulella! Jospa tuolla huhkimisella pääsisit myös laitokselle huhkimaan ;).
Itse hoksasin tänään, että tuo meidän pikku-ukkokin voisi hyvin olla vielä vatsassa. La oli perjantaina, joten nyt ei olisi vasta kuin rv 40+4. Tuolla ukkeli kuitenkin tuhisee vaunuissa ja hyvä niin.
On se kuitenkin kumma, että vaikka loppuraskaudesta joka päivä toivoo, että tulisi jo, niin nyt sitä haikeana muistelee raskausaikaa...On ikävä vauvan potkuja jne.
Miehen kanssa tuossa puhuttiin, että pitäisikö hänen mennä pistämään piuhat poikki. Kumpaakaan ei kuitenkaan osaa olla varma, että vauvakuume ei koskaan enää iskisi (mulla taitaa olla jo taas :) ) Ei siis uskalla vielä uskalla piuhoja katkoa :)
Kerro sinä Petite-te meikäläiselle, miten nykymaailmassa pärjää ison perheen kanssa? Saatko kauhisteluita osaksesi? Mistä olet saanut "rohkeuden" noinkin ison perheen hankintaan? Tsemppiä muuten autorempan kanssa. Tosi kurja homma ja iso rahanmeno :(
Ja Tannille ihanaa äitiyspakkauksen hypistelyä :)
- Meriutu
Kyllä ison perheen kanssa pärjää hyvinkin nykymaailmassa=)Matkailut ja muut sellaiset vaativat enemmän vaivannäköä ja suunnittelua mutta normaali arki pyörii varmaan siinä missä pienemmänkin perheen.Vaikea tietenkin sanoa kun oon jo niin tottunut tähän laumaani=)
Ennen kuin tämä seiska sai alkunsa,lapsia autoon lastatessa,johonkin mennessä tai tullessa,oli tunne että joku puuttuu.Katsotaan korjaantuuko tämä vauvan synnyttyä vai yhäkö uupuu=)?
Ei kai tähän rohkeutta tarvita vaan sitä pientä hulluutta.Mä nautin näistä lapsista,tykkään touhuta kotona.Toki hermotkin ovat välillä tiukoilla,varsinkin kun on aikoja jolloin tuntuu ettei lapset muuta kuin tappele ja ole tyytymättömiä.Mun mielestä iso perhe on ihan luonnollinen ajatus meille,se on vaan pikkuhiljaa kasvanut kasvamistaan.
Kauhisteluita saan,myönteisiä ja kielteisiä=)
Yleensä ne kielteiset liittyy mun omaan ulkonäköön(!!)Olen varsin pienikokinen,hoikahko ja lapsenkasvoinen.Voi niitä mummoja on monta jotka huudahtaneet:"voiko lapset olla sinut,lapsi olet vielä itsekin" Huoh!
Ja sarjaan kyllä kuuluu ne kommentit"ettekö tiedä ehkäisystä,ei yksin tarvii maata täyttää,teillä taitaa olla vilkas elämä lakanoiden välissä jne jne"
Oma suku suhtautuu hyvin!Ja jokainen lapsenlapsi on otettu ilolla ja rakkaudella vastaan.Tosin anopilla on omat mielipiteensä kumpaa sorttia kulloinkin pitää syntyä;)
Ja minäkään en ole valmis lopullisiin ehkäisyihin.Edelleenkin on vaikea ajatella etten koskaan enää kokisi tätä.Vaikea ajatella että täytyisi määrittää milloin raskaana viimeistä kertaa,milloin silloinen vauva olisi se viimeinen vauva.Raskausajat ovat olleet kerta kerralta rankempi fyysisesti mutta silti aina unohdan ne kivut ja säryt ja toivon taas...Mutta nyt ehkä annetaan ajan kulua.Kahdeksas lapsi tosi ihan oikean ongelman liikkumiseen autolla.10 hengen auto vaatii bussikortin eli joutuismme molemmat autokoulun penkille=)Ja se kortti on muuten kallis!
Varmasti tuli sekavaa tekstiä,ja kun tähän ruutuun on niin mahdottoman vaikea kirjoittaa,ei pysty yhtään katsomaan mitä on saanut aikaiseksi!
Vastaan myöhemmin lisää jos jotain juolahtaa mieleen=)
Tänään kävin siellä alkuraskauden ultrassa. Pieni, elävä ihmisen alku kohdusta onneksi löytyi. Koko vastasi raskausviikkoja 9+1 eli aika hyvin kuitenkin olin kärryillä siitä, missä mennään. Itsehän veikkailin, että nyt olisi menossa 9+3. Gynekologi sanoi ensin kohtua tunnusteltuaan, että kohdun koko vastaa viikkoja 12-13. Toista pientä myös etsittiin, kun kohtu oli reilun kokoinen. Yksi kuitenkin kohdussa köllötteli. Tämmöisellä nelosen odottajalla taitaa kohtu olla jo niin venynyt ja vanunut...
Ultran jälkeen uutinen paljastettiin lapsille ja isovanhemmille. Kaikki olivat innoissaan ja iloisesti yllättyneitä uutisesta. Kyllä raskaus vaan alkaa tuntua todellisemmalta, kun ultrassa on käyty.
Seuraava etappi onkin niskaturvotusultra. Sitä nyt sitten seuraavaksi alan hermoilla, kun tälläinen huolestujaluonne olen. Veriseuloihin en nyt kuitenkaan taida osallistua, kun antavat niitä vääriäkin hälytyksiä. Miehen kanssa mietittiin, että np-ultra ja rakenneultra saavat riittää, vaikka aluksi lapsivesipunktiotakin puntaroimme. Kyllähän sinne punktioon sitten pääsee, jos ultrissa jotain hälyyttävää ilmenee.
Ihanaa, kun aurinko paistaa vaihteeksi!
Iloinen oliviaana ja pikkumuru
Kyllä se aina helpottaa kun todella saa varmistuksen että masussa todella kasvaa joku, ja vielä oikeassa paikassa! Joten nyt vaan nauttimaan tilanteesta.
Minä ymmärrän hyvin sua kun sanot olevasti huolestujaluonne - täällä myös. Me emme myöskään käyneet veriseulassa, ainoastaan np- ja rakenneultrassa.
Ja pian pitäisi nyytti olla silmillä nähtävissä...
...sillä mua on supistellut tasaisesti. ja silleen jännittävästi. En tiedä onko tämä nyt tätä oikeeta, mutta (mies on reissussa, palaa n. tunnin päästä) soitin miehelle ja kerroin, että mikä on fiilis. No , kävin nyt suihkussa, ja odottelen miestä kotiin. Sitten pitäisi saada mummu/ukki paikalle, siksi aikaa kun 'käytäis' näytillä.
Viimeksi homma meni niin nopeasti, että pelkäsin vauvan syntyvän autoon, nyt on sellanen olo, että jos kävis näytillä, tullaan kotia jos sikseen on. Mutta ettei ihan matkalle syntyis, kun sitä on kuitenkin lähes tunnin matka.
Jännittää älyttömästi, jos tämä oikeesti nyt meinaa syntyä.. Apua - onneksi sain 'hommat' tehtyä, lattiat vahattua, ja vauvan sängyn laitettua, vaikka pinnaseinä vielä puuttuukin. .Mutta senhän ennättää laittaa, ensisänky kuitenkin on pedattu. Tänään en ole enää siivoillut .
Jos minusta ei huomenna kuulu mitään, tiedätte, missä olen ja millä asialla:)
Pitäkää peukkuja!
kuinka ollakkaan supparit tuntu niin laantuvan, että sanoin miehelle, että käyn saunassa ja sitten painun pehkuihin.
Eli jos olen huomenna hiljainen, lähtö on sittenkin tullut..huomaatteko mitä toivon?
sinuvi 39+4
Huomen aamulla kauan odotettu ultra,voi kun mahtavaa!
Muistaako kukaan miten meni sukupuoliuskomus jos vauva "tärisee"vatsassa?=)Kun muistelen että sanotaan POJAN tärisevän,pissatessa kohdussa...
Tämä meidän vaavi kun täristää=)Ja itsellä vahva olo pojasta,ihan tässä ennakkoon mietin ennen huomista että mahtaakohan nää omat epäilykset mennä putkeen ...
Mitäs siitä tosin,kunhan kaikki on hyvin!Oikeastaan aivan sama kumpaa tulee,kun kumpiakin ihania jo on...
Huomiseen!
Täällähän sitä kotona ollaan. Ei juurikaan supistele, mitä nyt tuntuu niinkuin jalkapallo olis tullu tuonne haaroihin.
Voisi ottaa uusia siivousprojekteja, kun kuopus on isänsä kanssa työhommissa (hetken ainakin), ja isommat lähti taas mummulle.. serkkujensa luokse. Setä lupasi pitää pituushyppytreenejä myöskin urheilukentällä serkuksille, joten luulen että heille on kiva päivä tulossa.
Esikoinen oli mulle ihan vihanen, kun vauva ei sitten syntynytkään eilen. Hän niin odotti..
Petite-te'lle onnea ultraan huomiselle päivälle. Se on niin jännittävää..en osaa sanoa tuosta täristämisestä yhtään mitään. Mutta jospa se on poika..
Nyt hommiin, niin ennättää taas jotain saada aikaseksi..
Ne mansikathan mulla on laittamatta, soitankin heti, josko niitä vielä saisin yhdeltä tilalta..
sinuvi 39+5
Sinuville suppareita, jos vaikka pääsisit lähtemään piankin. Pääsis esikoinenkin odotuksen piinasta, muista puhumattakaan. ;D
Mulle on myös tulossa mansikoita, huomenna tai lauantaina saan varmaan hakea tutuilta. On sitten tekemistä viikonlopuksi, perkausta ja hilloamista. Pari sangollista tilasin näin aluksi, pitää katsoa sitten tarvinko lisää, että saan tarpeeksi hilloa talven synttärikakkuihin ja lettuihin ym... Niitä kakkujakin kun pitää tehdä vissiin sitten 7 tai 8 ennen seuraavaa kesää, jos ristiäiskakutkin laskee. Meillä ei kyllä varsinaisia ristiäisiä pidetä, mutta kirkollinen toimitus kumminkin ilman kastetta. Mutta taitaa olla aika varhaista suunnitella vielä sellaista... On sentään 25 täyttä viikkoa vielä LA:han. :)
Täällä jatkan eilistä pyykkirumbaa, kun vihdoinkin taas aurinko paistaa ja kuivaa pyykkiä. Mun edelliset pyykit (oli yli puolet talon pyyhkeistä!) oli tiistaina huomattavasti märempiä kuin ripustettaessa. Mietin jo pitäiskö käyttää linkouksessa ja viedä sitten takaisin, mutta en muistanut. Ja kuivui ne äkkiä ilmankin. Sisällä ei oikein viitsi kuivata sateellakaan, kestää 2 päivää kuivua pesuhuoneessa, kun ei ole lämmitystä päällä kesäaikaan. Täällä on nyt ollut pari päivää aivan ihanteellinen pyykkäysilma: aurinko paistaa ja tuulee sopivasti. Saa edelliset kerätä pois, kun on saanut uusimman satsin narulle.
Eilinen meni kyllä vähän harakoille, kun vietin keskipäivän Seinäjoella lasten kanssa auton jälkikatsastuksessa ja täydensin samalla leipävarastoa Fazerilta. Ollaan miehen kanssa todettu, että kannattaa hakea leivät sieltä aina, kun ollaan siellä päin liikenteessä, tulee halvemmaksi vaikka laskee 'matkakulutkin'. Nytkin oli puikulat 2 kpl 2,50e eli 1,25e/pss. Ja sama homma oli alkukuusta, kun mun piti käydä neuron polilla, hain pakastimen täyteen leipää.
Jaahas, taas loppui ohjelma eli uutta putkeen ja pyykkiä narulle mars!
Äippä ja 'J nro5' rv 15 tasan
sain haettua 15kg mansikoita ja siinäpä se osa iltapäivästä vierähti kun niitä laitoin pakkaseen. Että hyvä vaan ettei vauva halunnutkaan syntyä vielä, niin nyt on tuokin homma tehtynä.
Tuo pyykkääminenkin on ihan kivaa, kun on kelejä saada pyykki kuivaksi ulkona:) olen samaa mieltä äippä sun kanssasi.
Meillä on ihanan rauhallista ollut kun isommat on siellä mummullaan olleet, vanhin lähti vielä urheilukisoihin, joten menee varmaan myöhään ennen kuin tulevat sieltä kotiin, ja oikeestaan olen tietämätön tulevatko kotiin vai menevätkö taas mummulle. Ihana mummu, kun jaksaa ottaa katraan sinne.
(ei anoppi aina ole ihana ollut, mutta jotenkin tässä vajaassa parissakymmenessä vuodessa on opittu tulemaan toimeen).
Kuopus on tv'n ääressä..ja mamma koneella - huono omatunto siitä, eli nyt sanon moi.
sinuvi 39+5
Oliviaanalla oli mukavia ultrakuulumisia, kiva niin! Kyllä se kummasti mieltä lämmittää kun tietää ettei vauveli oo vaan oman mielikuvituksen tulos. Äipällä on ollut pyykkäyspäivät. Minäkin pesin kolme koneellista vauvanvaatteita ja lakanoita ja kuivasin ja silitin-ja viikkasin tuohon uuteen lipastoon. Vaikka aikaa on vielä yli 2kk h-hetkeen, niin meillä alkaa olla valmista -ihan mukava näin!Tänään myös ompelin pari pussilakanaa vauvelille, toisen kyllä ajattelin tuliaisiksi viedä siskolle huomenissa, kun sinne matkaamme kylään.
Sinuvi oli laitellut mansikoita pakkaseen. Minäkin pakastin 15 kg. Nyt on kahtena päivänä syöty mansikkatorttua, toissapäivänä 7-vuotias tyttö näytti "kyntensä" ja teki itse mansikkatorttua äidin ohjeistuksella ja eilen naapurit kutsuivat iltakahville ja siellä oli mansikkakakkua.
Nyt on hiljaista...Mies pesee ulkona autoa, vanhemmat muksut lähtivät pvällä siskoni luo kylään jo ennakkoon kaksin junalla (eka oma junamatka ja kyllä jännitti, äitiä kyllä varmaan enemmän) ja nuorin lähti naapurin 12- ja 17-vuotiaitten tyttöjen kanssa uimaan. Olen siis sisällä ihan YKSIN.
Sinuville toivotan suppareita, palaan koneen ääreen vasta sunnuntaina, toivottavasti saan lukea silloin vauvauutisia!
tanni 27+6
Olen juttujanne lueskellut ja nyt ajattelin ilmoittautua mukaan. Neljättä odottavien pinossa ei pahemmin keskustelua synny, joten tänne siis. Odotamme siis pikku-nelostamme syntyväksi helmikuussa. Minulla itselläni on ikää pian 33v ja mies on 42v. Aiemmat lapsoset T11/97, P6/00 ja P3/07. Meille tulee siis muksut näin kahdessa "erässä". Savossa asustellaan kerrostaloneliössä.
Minulla on tällä hetkellä kesäloma menossa, vielä kaksi viikkoa. Olin kyllä ylen onnellinen loman alkamisesta, alkoi olla aika tukalaa olla töissä kun etova olo vaivasi lähes koko ajan. Nyt on muutamia päiviä jo ollut parempi olo ja toivottavasti alkais jo menemään pois. Oksentaa ei kuitenkaan ole tarvinnut, onneksi.
Ihanaa Oliviaana, pääset jo ultraan. Minulla on np-ultra ensi maanantaina,sinne asti pitää vielä jännittää. Ollaan miehen kanssa vitsailtu, että entäs jos siellä onkin kaksi pikkuista, kun tämä minun oloni on ollut niin kurja. Voisipa olla ettei ainakaan ihan ekaksi hymyilyttäisi jos asia todellakin niin olisi. Terkkarikin sanoi ekalla käynnillä tietävänsä ainakin kaksi perhettä joissa on tehty "vielä se yksi" ja onkin tullut kaksoset. No, ei meillä ainakaan mitään sukurasitetta siihen suuntaan ole.
Sateista on tosiaan täälläkin ollut. Kamalista helteistä en niin välitäkkään, mutta ei jatkuva sadekaan ole kiva. Käytiin viime viikolla Särkänniemen reissu ja silloin onneksi oli suht hyvät ilmat.
Katsoin tuossa kalenteria, niin eihän tuota ole koululaisillakaan lomaa enää kuin kolme viikkoa. Kyllä se nopeasti aina hurahtaa tämä kauan odotettu kesä. Sitten on taas nii-in pitkä kouluvuosi edessä. Esikoinen menee jo viidennelle ja kakkonen kakkoselle. Alkaa murkkuikä vaivaamaan vähitellen tuota meidän neitiä, on muutenkin luonteeltaan varsin topakka.
Vaan taidanpa tässä nyt rueta puuhastelemaan jotain kotihommia, kun pienin on päiväunilla.
Helmikukka neljättä odotellen H11+2
p.s. Näkyykö muillakin tämä kirjoitusikkuna näin kamalan pienenä? Aiemmin oli varmaan kolme kertaa tämän kokoinen.