rakenneultra
Käytiin tänään rakenneultrassa, olin todella kovasti toivonut tyttöä ja siellä selvisikin että odotan poikaa.. Ensireaktio oli kauhea pettymys, vaikka vauva oli muuten terve ja voi hyvin. Nyt pari tuntia myöhemmin pettymys alkaa pikkuhiljaa haihtua, ollaan jo mietitty pojan nimeä ym. Täytyy vain sopeutua ajatukseen pojasta, ja vaikka aluksi pettymys oli kova en usko että muistan koko asiaa kun saan poikani syliin syntymän jälkeen. Onneksi mies ymmärsi eikä alkanut syyllistämään sillä itsestä tuntui kumminkin väärältä tuntea niinkuin tunsin..
Kommentit (3)
että olet käynyt asiaa läpi itsesi ja miehesi kanssa. Kaikki tunteet on sallittuja. Meillä 3 tyttöä ja neljättä odotan. Tyttö siis tämäkin. Ja tod.näköisesti meidän viimeinen lapsi. Oishan tuohon se poika mahtunut. Itse olen mieheni kanssa myös käynyt sukupuolikeskustelua läpi. Lapsi on rakas vaikka kumpi olisi. Mielikuvat ja toiveet onkin sitten eri juttu.
Onnellista odotusta! Ja kaikenlaisten asioiden miettiminen raskausaikana on hyväksi.
AIHA kera neljännen rv 21+3
Meillä kaksi ihanaa poikaa ja kolmas tulossa. Kahden pojan äitinä salaa toivoin että jos kolmas ja viimeinen olisi tyttö ja kyllä pieni pettymys tuli kun ultrassa näkyi kikkelit. Olin kyllä koko ajan ajatellut että poika varmaan tulee, eli olin tsempannut ettei tulisi pettymystä. Ja minusta on tosi hyvä myöntää omat tunteet, vaikka ne tuntuukin "vääriltä". Ei sillä sukupuolella ole tosiaan silleen väliä jos onnellisesti raskautuu, mikä ei todellakaan ole itsestäänselvää, ja saa vielä terveen lapsen, se on aikas paljon se. Mut olishan se kiva et olis molempia kun varsinkin on useampi lapsi. Ajattelin kuitenki et jos meidän perheen pitää olla kolmen pojan perhe niin sit se on ja sillä hyvä.Toisaalta oli hyvä kun sukupuoli näkyi niin ehtii tavallaan asennoitua jo tulevaan eikä kuvittelekaan vaaleanpunaisia hörsylöitä :) Sitäpaitsi sukupuolihan selviää varmaksi vasta kun lapsi on syntynyt. Toisen pojan kohdalla nimittäin pitkään ultrassa veikkasivat tyttöä, kunnes näkyi kikkelit. Onneksi en uskonut enkä todellakaan alkanut hankkia mekkoja. Luotan sata varmasti 4D ultraan ja muissa voi sattua virheitä.Ja pojat on aivan ihania suorasti ajattelevia pikkuisia! Onnea odotukseen!
Mun mielestä on tosi hyvä, että myönsit tuon tunteen itsellesi - ja fiksulle miehellesi ja vielä meille täällä palstallakin. Se on rohkeutta.
Tää voi kuulostaa viisastelulta tai joltain, mutta toivon, ettet ota sitä niin. Ei ainakaan ole tarkoitus. Uskon, että kaikilla on vastaavia kokemuksia, siis tunteita ja ajatuksia, jotka hävettää tai tuntuu vääriltä ja joita ei järjen ääni saa sammumaan ainakaan heti. Ei välttämättä vauvan sukupuolen suhteen mutta muuten. Ja jos ei vauvaan/lapseen liittyviä niin muuten elämässä. Ja jos näitä tunteita ei uskalla itselleen myöntää, niin olemassa ne on kuitenkin, jossain piilossa. Ja väitän, että paremmin niistä pääsee yli, kun ne myöntää. Näistä saisi varmaan pitkän ketjun, jos tällaista galluppia tekisimme...
Kaikilla tunteilla on aikansa. Ja raskausaikana ehkä vähintään tuplavoimakkuudella :) Toivon sinulle/teille hyvää odotusaikaa ja ihanaa vauvantuoksua sitten kun on sen aika!