Lue keskustelun säännöt.
Ainut lapsi ja tuntuu että mikään ei riitä hänelle!
20.05.2006 |
Täältä jos mistä saa varmaan neuvoja ;)
Lapsi on ekalla ja viimeset viikot ovat olleet yhtä tappelua päivästä toiseen. Eipä tuo poika ole ollut koskaan mikään " helppo" , osaa osottaa mieltänsä, jääräpäisyyttä riittää ja uhmakaudet ovat olleet aivan kamalia.
Ollaan otettu miehen kanssa heti alusta sellanen linja kasvatuksessa että kaikkea tuo lapsi ei tule saamaan ja että tietyt säännöt on ja niistä ei jousteta yhtään. Välillä kyllä käy mielessä että ollaan ehkä liiankin ankaria joidenkin asioiden suhteen? Lapsi osaa kyllä käyttäytyä kun meitä vanhempia ei ole paikanpäällä. Niin eskarista kuin koulustakin on saatu kehuja kun poika ottaa niin hyvin muutkin huomioon, auttaa kavereita pukemisessa, järjestää tavarat paikoilleen, ei tee pahaa jne. Mutta eipä vaan kotona ole tämmöinen :(
Aamulla kiekuttelu alkaa. Aamupala pitäisi saada heti naaman eteen ja tietynlaisena. Ja kun näin ei tapahdu niin johan alkaa jäkätys. Mitkään vaatteet ei miellytä. Jossain vaatteessa joku sauma näyttää rumalta, joku on ruma vain muuten jne. Läksyjä ei meinaa vapaaehtoisesti tehdä millään. Huoneen siivoaa vain kun asiasta on huomauttanut tuhat kertaa. Nukkumaan menemisessä sama juttu. Kaupassa pitäisi saada sitä ja tätä kun muillakin kavereilla on ja kun ei saa niin marmattaa siitä koko reissun ajan. Kahvipöydässä alkaa helposti pelleilemään ja esittämään jotain jos kylässä on joku tuttu. Ei usko vaikka kieltää ja joskus tilanne menee siihen että poika viedään omaan huoneeseen miettimään käytöstään ja siellä sitten huutaa ja heittelee tavaroitaan.
Kavereita on paljon ja hyvin tulee toimeen kaikkien kanssa. Isälleen ei osota niin paljoa mieltänsä kuin minulle. Olen enemmän kotona ja tietenkin enemmän saan taistellakkin lapsen kanssa. Ollaan kokeiltu varmaan lähes kaikkea mahdollista tietyissä rajoissa että poika olisi tyytyväisempi ja lopettaisi jatkuvan jankutuksen, kiukuttelun, uhkailun yms. Mutta eipä vaan auta :( Niinä hetkinä kun lapsi on mukavalla päällä niin hän on aivan ihana! Mutta näitä hetkiä on vaan niin vähän nykyään...
En tiedä että onko näin mutta tuntuu siltä että lapsi kaipaisi sisarusta ja jos meillä olisi lapsia enemmän niin lapsikin olisi vähän toisenlainen. En tiedä. Tai sitten meissä vanhemmissa on vain vikaa :(
Kommentit (9)
Kolme vuotta ollaan tosissaan yritetty saada lasta mutta ei vaan ole onnistanut. Yhden kerran raskaus eteni sen verran pitkälle että lapsellekkin siitä kerrottiin ja pettymys oli kyllä melkoinen kun raskaus päätyi keskenmenoon :( Lapsi on kyllä tuosta asiasta maininnut monta kertaa vaikka tapahtuneesta on jo vuosi aikaa. Selvästi siis huomaa että tämä sisarettomuus painaa mieltä mutta tuskin sen vuoksi kuitenkaan on noin kiukkuiseksi muuttunut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina ollut jotenkin vaativa, kuopus on toisenlainen. Luulen, että on ihan luonteenpiirre sellainen vaativuus:) Itse muistelen, että olen ollut samanlainen pienenä.
Taikka yksilapsisia perheitä. Kokemuksia olisi kiva saada!
ap
Varsinaisen uhmaiän lisäksi lapsilla on muitakin kausia, jolloin uhmaa esiintyy, yleisesti n. 6-7-vuotiaana ja sitä kutsutaan joko eskarilaisen tai ekaluokkalaisen uhmaksi. Joten älä ole kovin huolissasi, menee ohi.
jos poitsu osaa käyttäytyä koulussa, hänellä on hyvät eväät. Katsokaa vähän enemmän sormien läpi sitä jäkätystä ja kehukaa siitä, miten kivaa on kun teillä on fiksu poika, joka on pidetty koulussa. Kehuminen usein unohtuu ja sitten lapsi tuntee olevansa vain huono. Eikä osaa parantaa käytöstään ilman apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaihtaisitte työpaikkaa - ja uudessa työpaikassa teiltä odotettaisiin yhtäkkiä aivan erilaisia taitoja ja työkulttuurikin olisi toisenlainen, mihin olisitte tottuneet aiemmin.
Kyllähän se aiheuttaisi stressiä! Joka ihan varmasti näkyisi kotonakin. Yleensähän noin 5-7-vuotiaille esitetään aivan uudenlaisia vaatimuksia ympäristöstäkin. Miksi he olisivat valmiita kohtaamaan ne tyynesti kuin 30-vuotias juristi? Sitähän heiltä " odotetaan" - kaikki muunlainen käytös katsotaan johtuvan " uhmasta" - eli ikääänkuin jostain salaperäisestä oliosta, joka asettuu lapseen asumaan.
Helpotti kuulla että tuon ikäinen voi tosiaan käyttäytyä noin vaikka olisi ihan " normaali" lapsi. Ei ole juurikaan kokemuksia 6-8 vuotiaista lapsista kun tutuilla on alle kouluikäisiä lapsia. Ja juuri nämä ihmettelevät ääneen kun kerron miten lapsi käyttäytyy ja tietty heti tekevät sen johtopäätöksen että lapsi on lellitty pilalle tai jotain kun on ainokainen! Hyvä pointti oli se että lasta pitäisi kehua!!! Sitä ei tule tehtyä ehkä tarpeeksi!!!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rajoja ja rakkautta, hyvä että ne ovat teilläkin käytössä!
Meillä kaksi vanhinta lapsista ovat käyttäytyneet juuri noin: eskarissa/
koulussa/ kylässä fiksuja, kohteliaita, " kilttejä " . Kotona sitten rettelöidään! Jossainhan paineet pitää purkaa. Enemmän olisin huolissani, jos lapsi ei kiukuttele koskaan eikä missään.
Jatkatte vain samaan malliin!
Meillä tuttavaperheessä samanlainen poika, hänelläkään ei sisaruksia, vaikkakin niitä kovasti toivois...
Poika on meille kuin yksi meidän lapsistamme ja käyttäytyy todella hyvin meillä ollessaan, vaikkakin osaa myös kiukutella meillekkin, mutta kertoja on paljon vähemmän kuin kotonaan. Äidilleen sanoo lähes joka päivä että haluaisi sisaruksen, mutta äiti alkaa olla jo sen verran vanha ettei enää oikein uskalla ryhtyä moiseen. (lähes 40)
Eli siinä vois olla ratkaisu teillekkin...