*~*~*HELMET 2009*~*~* VKO 26 ma-to

Minäkin yleisesti nautin odotuksesta, välillä tietysti hirvittää kaiken maailman asiat. Ja tässä alussa ihan se, miten pitkään tätä iloa kestää. Päivä kerrallaan odottelen jääkö vuoto tulematta...



Mulla alkoi eilen vihaisuus, jota on ollut edellisilläkin kerroilla. Nyt tulee sitten riitaa miehen kanssa kaikista pikkuasioista. Varoitin kyllä etukäteen, että se johtuu hormoneista. ;)



Huonoa oloa odotellaan vielä.. Liitoskipuja on jo vähän ollutkin.



Viikon päästä alkaa kesäloma! Lomalta palatessa varmaan jo maha pömpöttää, mutta eipä nuo miehet yleensä mitään huomaa töissä.. :)



Sunny 5+6

Hyviä uutisia ultrasta! Lääkäri oli ihanan perusteellinen ja mukava vanhempi setä, joka huolellisesti tutki kohdun ja muun ympäristön sikiön lisäksi. Eli 1 kpl löytyi alkioita oikeasta paikasta ja oikeilla viikoilla. Näytti itse asiassa hieman viikkoja (7+3) isommalta: pää-perämitta oli 16mm eli vastasi viikkoa 8+0. Taidan kuitenkin elää noiden kuukautisten mukaan laskettujen viikkojen tahdissa, koska neuvolassa luutavasti kuitenkin niin tekevät. Lääkäri näytti hieman rakenteitakin, mitä noin pienestä voi löytyä ja kaikki näytti hyvältä. Nyt tuntuu kyllä hyvältä ja hymy on herkässä! :D



"Kivaa", että täältä löytyy aika paljon muitakin, joille raskausaika ei ole vain auvoa. Tietysti kurjaa, että meitä on monta, mutta vertaistuki on varmasti sitten omaa luokkaansa. Minä odotan lähinnä sitä, kun liikkeet alkavat tuntua ja seuraava kohokohta on sitten, kun saa vauvan viereensä..! :) Vaikka kieltämättä tähän vauvatoiveeseen kuitenkin sisältyi halu olla vielä kerran raskaana, että jotain viehättävää siinäkin on.



Monilla oli ollut tiukat paikat juhannuksena. :) Itsekin taisin olla vähän läpinäkyvä, olen myös huono valehtelija ja rupean selittelemään liikaa... Mutta eipä tuo toisaalta haittaa, jos vanhempani vähän aavistavatkin, ei tule sitten ehkä niin shokkina heille...



Venninäiti: Minäkin odottelen kolmatta ja oireet on olleet erilaiset oikeastaan joka raskaudessa. Esim. tällä kertaa rinnat ei ole juuri lainkaan kipeät ja pahoinvointikin tuntuu pysyvän hyvin kurissa säännöllisellä syömisellä. (Olen toista viikkoa nyt lomalla ja huomaan, että se vaikuttaa kyllä ihan hirveästi, ettei tarvitse aamulla kiirehtää minnekään, vaan voi herätä ja syödä rauhassa.) Ekasta raskaudesta muistan sen, että rinnat oli todella kipeät ja arat, ja tätä eroa olenkin nyt ihmetellyt. Tsemppiä, toivottavasti tällä kertaa kaikki menee hyvin!



Täällä siis oireet aika vähäisiä. Väsynyt ja veltto olo on, mutta jotain sentään jaksaa puuhailla - laittaa pyykkikoneen päälle... Ja ruoka on edelleen tosi tärkeä juttu, sitä on saaatava heti eikä viiden minuutin päästä.



Nyt iltatoimiin!



Onnellinen Hilpsu rv 7+3

Taakse on jäänyt tämä ihanan oireettomasti alkanut raskaus, ja ON muuten IHAN ERILAINEN jo näin alkutaipaleella kuin viimeksi.

Juhannuksena alkoi sitten pahoinvointi ja tää onkin tälläistä 24h, saa syödä mitä tahansa ja varma homma et suurin osa tulee ylös parin tunnin sisään. Heräilen myös yöllä siihen että oksettaa. Rinnat on arat ja JIPII JIPII ummetustakin löytyy. Ja silti samaan aikaan jotenkin kummassa maha on ihan sekaisin...



Viime raskaudessa oli jonkinlaista lievää AAMUpahoinvointia, ja meni parissa viikossa ohi. Pakko on myöntää että ei tästä tällä hetkellä ainakaan nauttia voi. Noh, ainakin oksennuksen myötä ei tarvitse enää miettiä sitä viime viikon pelkoa ylensyömisestä. Jostain syystä se lihominen on ruvennut taas tälläkin kertaa pelottamaan minua ihan juuttaan paljon vaikka niin päätin että nyt en sitä mieti.



Mieli alkaa hieman painumaan maahan kun olo on ihan surkea koko ajan, ja typerä mies ei kyllä auta yhtään. Sain tänään järjestettyä ensimmäisen riidan ja se mököttää sen jäljiltä vieläkin. Vihaan sitä kun se sanoo etten saisi käyttää raskaana olemista tekosyynä joka asiaan. Noh, on aika HEMMETIN hankala yrittää olla suuttumatta kun käy ihan ylikierroksilla ja yksinkertaisesti EN JAKSA siivota kotia kun väsyttää ihan hirveästi. SITÄ PAITSI minä olen raskaana eikä sille nyt oikein mahda mitään. Ei olis ruvennu tähän jos ei jaksa... Sehän tässä taas kaiken vaikeimman joutuu tekemään... Olis oikeasti kiva saada toiselta edes vähän myötätuntoa kun olo on kurja mutta ei, hän nyt järjestää hirveän kohtauksen siitä kun hänelle on sanottu pahasti...



Itku on herkässä ja vähän joka asiasta meinaan ruveta pillittämään. Samaten tuntuu ihan hirvittävältä kun en oikein jaksa olla poikani kanssa, yritän vaan väkisin vetää tennarit jalkaan ja lähteä ulos, tänäänkin päästiin tosin liikkeelle vasta neljän jälkeen. Alkuun toivoin että kun voisi edes normaalisti käydä salilla ja lenkillä. Nyt todellakin toivon että jaksaisin normaalisti herätä muruni kanssa ja puuhailla kaikkea normaalia. Paskat koko urheilusta... Niin ne vaan tärkeysjärjestykset muuttuu!



Viimeksi alkuviikkojen jälkeen olo muuttui tosi energiseksi ja toivon syvästi että niin kävisi nytkin, olisi mukava vähän saada nauttiakin tästä. Huomenna tosiaan eka neuvola. Odotan jostain syystä äärettömän kovasti sitä että pääsisin ultraan tai kuulisin edes sydänäänet. Tänään järkytyin kaksos-pelosta. Tuli vaan mieleen että meidän suvussa on aika paljon kaksosia, äidin äiti on saanut kolmet kaksoset peräkkäin...



Me ollaan kerrottu jo kaikille lähisukulaisille ja ystäville, en oikeastaan osaa pelätä etukäteen keskenmenoa, eihän sille sitten mitään mahda jos se tulee. Olen tosi huono säilyttämään omia salaisuuksiani, ja ihailen kyllä teitä kun jaksatte pihistellä tietoa! Tosin onhan se ollut inhottava aina lisätä perään että tämähän sitten on vielä ihan alussa ja kaikkea voi vielä sattua...



Hilpsu: Minäkin haluan ultraan! Olis ihana saada tuollainen kaikki hyvin tieto.



väsynyt ja huonovointinen Amanda rv 6+4 ja murumuru 1v2kk

Huomenta!



Mimmi75:n kanssa samoissa tunnelmissa. Meilläkin tämä kolmas on mitä todennäköisimmin viimeinen lapsi, ja senkin vuoksi aion ottaa tästä raskausajasta kaiken irti. Tavallaan kovin haikeaa, raskaus ja synnyttäminenkin on niin upeaa kaikkine vaivoineen, kipuineen, mielialanvaihteluineen ja huolineenkin.



Hipsulle onnittelut upeista ultranäkymistä! Itse olen varannut ultran vasta viikolle 8+ koska olemme reissussa sitä ennen. Jotenkin pitää malttaa mielensä siihen asti. Neuvolaa en ole vielä varannut, varaan senkin vasta parin viikon päästä, etten tällä kertaa joudu soittamaan ja perumaan aikaa. Eikös se ollutkin niin, että viikkoon 10 mennessä pitäisi mennä ensimmäiseen neuvolaan?



Amandalle pahoitteluni kurjasta olosta ja ymmärtämättömästä miehestä :( . Voisitteko joskus kun olette rauhallisella ja hyvällä mielellä ottaa asian puheeksi, yrittäisit selittää, miltä tuntuu olla raskaana, ja miten se koettelee voimia? Toivottavasti olo siitä friskaantuu toisella kolmanneksella.



Itselläni on edelleen kummallisen luottavainen olo tämän raskauden suhteen. Ihan erilainen tunne kuin talvisessa keskenmenneessä raskaudessa. Toivottavasti äidinvaisto on kohdallaan!



Rallentando 5+0

Täällä myös juhannuksesta selvitty :) oltiin kavereilla viettämässä jussia perjantaina ja grilli lämpes vaikka taivaalta tuli vettä oikein olan takaa... lapsilla oli vaan pikkasen tylsää kun piti koko ajan sisälle tulla sadetta pakoon joten menoa riitti sitten sisällä senkin edestä.



Mun tästä raskaudesta tietää vasta 4 ihmistä tai ties sunnuntaihin asti. Törmäsin ale kierroksella serkkuuni eikä varmasti jääny arvailujen varaan miks se mun mahaa niin tuijotti :8} en vaan olis vielä tahtonu tän paljastua. Mulla on ihan hirveen kokonen maha jo iltasella, turvotuksen takia vyötärönympärys kasvaa 4cm :o aina iltaan kohden. Kumma kyllä turvotus on vaan masun kohdalla :p



Todellakin haluaisin tämän vielä pitää salaisuutena, kun takana on raskauden keskeytys rv23, ja kuten Miina75 kirjoitti pelko on läsnä koko ajan. Mä olen jo käynyt alkuraskauden ultrassa torstaina on eka neuvola ja lääkäri ajan pyydän kyllä pikasesti että pääsen sinne ennen etelän matkaa. Istukkabiopsiaan mulla on myös aika varattu, mutta kun ei viimeksikään ollut mitään vikaa kromosemeissa en taida sinne mennä kuitenkaan. Mieli tietenkin muuttaa suuntaansa jos taas löytyy markkeja np-ultrassa ?:|

Uskomaton sivusto kun koko ajan herjaa jotain... tökkiikö muilla samalla lailla tää sivu??? Täytyy kesken kirjotuksen kirjautua uudelleen.



No mutta siis...



Positiivisin mielin eteenpäin vaan pitää mennä ja odottaa tutkimuksia, murehditaan sitten jos jotain eteen tulee. Kontrolli ultria kuitekin on tiedossa joten hyvin tulee tätä asukasta tutkittua :D Sen takia salassa tämän haluaisi pitää tuonne np-ultraan asti, ainakin nyt täällä töissä. Onneks ei oo enää ku 1,5vko töitä niin ehkä tuon mahan paitojen alle kätkee ;D



Onnea heille joilla on hyviä ultra kuulumisia.



Meille kaikille helmimassuille oikein mukavaa ja rentoa odotus aikaa :D



Kiti + pikku nuudeli rv 7+6 (huomenna uusi viikko :D )

Säistä huolimatta on ollut ihana loma. Tuntuu, että reilun viikon väsymyksen ja passiivisuuden jälkeen alkaa vihdoin työstressi unohtua tai raskausoireet helpottaa. Tänään jaksoin ensimmäistä kertaa hieman järjestellä paikkoja ja siihen oli jotain mielenkiintoa. Pieni energisyyden tunne nostaa päätään, ihanaa!



Kellun vieläkin niissä eilisissä ultratunnelmissa. Unohtui sanoa, että sydänkin siellä jumputti. Ja lääkäri sanoi niskaturvotuksestakin, että se on olematon, että näillä viikoillakin sitä voi jo olla. On kyllä ihmeellinen ja todella helpottunut olo, että sieltä masusta joku löytyi. Lääkäri sanoi, että nyt on enää 3%:n todennäköisyys, että voi mennä kesken.



Voi ei, tsemppiä Amanda pahoinvoinnin kouriin ja miehen tajunnan laajentamiseen! Voisitko koittaa selittää miehellesi, että alkuraskaus on oikeasti kuin olisi 2 kk krapulassa: heikottaa, oksettaa, väsyttää, pyörryttää, ei voi syödä mitään ja koko ajan on nälkä. On hänkin varmaan krapulan joskus kokenut ja voi miettiä, miltä tuntuu, kun joka päivä on sellainen. Ja voisitko yrittää myös kertoa, että varsinkin näin alkuraskaudessa tunteet ovat tosi pinnassa ja kaipaa tavallista enemmän tukea ja turvaa, että tulee aivan älyttömiä avuttomuuden tunteita, joita ei normaalisti voisi edes kuvitella. Anna itsellesi armoa, ei se teidän esikoinen siihen säry, vaikkei pääse ulkoilemaan joka päivä ja muista, että tämä on ohimenevä vaihe. Kyllä ne voimat vielä palaavat, pitää jaksaa vain tämän sumun lävitse nyt. Toista odottaessani meidän esikoinen oli alle 2-vuotias ja muistan, että makailin aina jossakin nurkassa ja tyttö oli tyytymätön, mutta kun en muuta jaksanut. Ja ihan täyspäinen hänestäkin on tullut...



Rallentando: Meilläkin tämä on ehdottomasti viimeinen raskaus ja haluan siitä nautiskella ja fiilistellä, mutta siihen liittyy myös paljon pelottavia asioita. Kuvittelin nykyisen kuopuksen olevan viimeinen silloin kun hän syntyi ja muistan kyllä, että surutyö oli todella kamalaa. Nyt olen ehkä valmiimpi siihen, että tämä on viimeinen kerta. Tunteet ovat todella sekavia, tällä hetkellä olen todella onnellinen, että vatsassa on pieni papu ja välillä ihmettelen, että miksi tähän ryhdyttiin. Mutta yritetään kaikki nauttia peloista huolimatta, niistä kun ei koskaan täysin pääse eroon.



Hilpsu rv 7+4

Huh heijaa,

Olin päivystyksessä mahakipujen vuoksi. Ottivat pika HCG:n verestä ja arvatkaapas paljonko tulos oli!?

Huimat 27129 (kaiketi normaalimpi olis nyt rv 5+1 tuhansissa eikä kymmenissä tuhansissa). Sen perusteella päätettiin ultrata ja pelkäsin rypäleraskautta tai ku:ta. No yksi aikaa vastaava papu löytyi oikeasta paikasta, sykettä ei näkynyt vielä.

JA toinenkin "vesipussi" tai mikä lie raskauspussi, jonka sisällä ei nähty alkiota. Saattaa kuulemma vielä ilmestyä, joten kontrolli ensi viikon torstaille. Selittäisi kyllä varhaisen plussauksen ja korkeat arvot. Lääkärin mielestä kohtu on hieman normaalia isompi.



Hmmm, jänskättää. Helpottavinta oli kuulla, ettei ollut kohdunulkoinen!

Käski olla maltillinen, kun on vielä tosi varhaiset viikot.



Nyt hakemaan muksuja hoidosta...



Tutti 5+1

Tutti: olipas aika jänskä käynti! Saas nähdä mitä kaikkea sieltä sitten ilmestyy.



Ja Mimmi ja Rallentando: Kyllä tää on munkin viimeiseni, olen jopa ruvennut miettimään sitä toimenpidettä etten enää voisi raskaaksi tullakaan! Kunhan kaikki nyt siis sujuu hyvin. Oli vähän hassua kun olin aina halunnut lapsia, ja ekan jälkeen tulikin sellainen olo että ei haittaisi vaikka jäisi tähän. Nyt sitten kuitenkin on vielä tämä toinen tulossa ja sitten saa kyllä riittää. Onhan se vähän haikeaa ajatella mutta toisaalta aika ihanan helpottavaakin jollain tapaa, sitten minulla on aikaa ruveta rakentamaan omaa elämää. Käydä koulut ja hankkia työ ja mitä nyt mieleen juolahtaakin. Ja silti minulla on ihanat pienet kakarani.



Itse kävin tänään siellä neuvolassa, se oli vain sellainen höpinäkerta ja joudun oottamaan 10 vkolle asti neuvola-lääkäriä jossa tehdään jonkin sortin ultraus ja kuunnellaan sydänääniä. En kyllä tajua kuin jaksan sinne asti, olis kiva saada jonkunlainen varmennus jo aiemmin että ylipäänsä elämää on. Tosin olo kyllä puhuu sen puolesta, äsken taas kävin oksentamassa ja poika matki ja yökki kans siinä vieressä ja hakkas mua pöntön kannella päähän. Mukavaa.

Hemppari oli vaan 96 joten ei ihme että olo on ollut aika heikko.



Kyllähän tuo mieheni poikaa hoitaa ja kotia, mutta myötäeläjäksi siitä ei näihin ailahteleviin tuntemuksiin hirveästi ole. Paitsi minun pitää varoa kaikkea :)

Lähinnä haluaisin halauksia ja jutella mutta semmoista ei tipu. Samaten se omaa turhautumistaan (kun joutuu itse enempi kotona tekemään) sitten vähän kuittailee minun suuntaan. Ja se tässä rasittaa. Pitää vain yrittää pistää toisesta korvasta sisään toisesta ulos.

En hirveästi ole jaksanut kirjoitella. Tuntuu, että ei ole aikaa (vaikka lomalla oonkin, mutta aika menee pikkuneidin kanssa) ja kun sitä välillä on, oma väsymys vie voiton.

Tänään päivällä nukuin tunnin päikkärit ja nyt iltasella olo on ihmeen pirteä. Yleensä olen ollut jo klo 18 valmis petiin, mutta nyt vielä ihan pirteä olo. Voikohan se vaikuttaa, kun 17 aikaan maistuikin yllättäen päiväkahvi, vaikkei se ole moneen päivään maistunut (vaikka yleensä kahvia on pakko hörppiä n. 2 kuppia päivässä).

Etomista on jonkun verran ollut ehkä parin viikon jan, mutta oksentamaan en ole joutunut, onneksi. Nyt tuntuu että sekin olis hieman vähentynyt, helpottavaa, mutta toivottavasti vaan kuitenkin masuasukilla on kaikki hyvin!

Hirveä nälkä on kuitenkin koko ajan, pitää jatkuvasti jotain syödä. En ole tottunut näin usein syömään ;o(



Nyt neiti on lätrännyt suihkussa jo varmaan vartin, vois mennä auttamaan pesuissa!



V rv jotain 6

Neuvola ja ultra varattu, molemmat menee ens kuun puolenvälin jälkeen vasta. Neuvolassa kun ei ole kuin yksi työntekijä lomien takia. Onneksi se ultra on silloin kun mies on lomalla niin pääsee mukaan.



Minkälaisia ikäeroja teidän tenaville on tulossa? Meillä tosiaan tulis 4,4 vuotta. Jännittää jo etukäteen mustasukkaisuus jutut ja muut... Mulla ei ainakaan vielä tunnu haikealta ajatus että tämä on viimeinen raskaus, ehkä sitten jos tässäkin käy huonosti. Mutta ei mulla oikeesti enää pää kestä tätä pelkotilaa uudestaan. Sen takia meillä alunperinkin veny sen toisen lapsen yrittämisen alottaminen pari vuotta kun ajattelin etten ole valmis yhdeksän kuukauden pelkäämiseen. Kai sitä on liian herkkä tai sitten itsesuojeluvaisto pelaa.



Eilen nukuin kahdet päikkärit ja ihan ok yöunet takana, mutta silti väsyttää. Ilalla olen saanut lämpimän ruuan alas, mutta päivä menee mehukeitolla ja knorr vie- juomilla sekä vedellä.



Eipä tänään tämän ihmeempiä.



Sittis

Jos tämä vauva syntyy helmikuussa kuten tarkoitus olisi, on isoveli silloin 6 vuotta ja isosisko 3kk vaille 5 vuotta. Aika iso ikäero siis isompiin, mutta toivottavasti menee hyvin. Tuo isosisarusten pieni ikäero on ensimmäisen vuoden jälkeen tuntunut aivan loistavalta, ja silloin ajateltiinkin, että lapsiluku on täynnä. Mutta kuinka ollakaan, vuosi sitten se vauvakuume sieltä taas hiipi, ja marraskuussa mieskin oli jo sitä mieltä, että vielä yksi on kovasti tervetullut, joten otatin kierukan pois.



Heh heh, saa nähdä, jos saan vielä miehen ylipuhuttua, että "hankittaisiin" vielä tälle uudelle tulokkaalle leikkikaveri noin 1,5-2 vuoden ikäerolla - mutta tuskin sentään! Neljä lasta on jo sellainen määrä, että se hankaloittaa montaa asiaa. Esim. auto menisi vaihtoon, kenties kotikin. Pitäisi ensin voittaa siis lotossa!



Rallentando 5+1

Sain siis eilen kans varattuu ekan neuvolakäynnin joka ois sitte 11.7. Oli vaan vähän hassua kun soitin sinne niin kysyi tietenki et koska ollu viimiset menkat jne...ja sanoi vain et alussa vielä, eihän sulla vielä mitään oireita ole ollut....No empäs mie kuitenkaan mitään sille oireista sanonu...olin vaan hiljaa...näköjään kuviteltua kaikki tämä.... :) Tuli vaan hieman tyhmä olo. Mut eipä siinä mitään, tuttu täti kuitenki ja oikeasti ihan mukava ja onnitteli kuitenkin:D Hupaisaa!



Mitä siihen ekaan neuvolakäyntiin kuuluu? Keskustellaanko siellä vaan....Sanoi että tunteroinen varattu aikaa..

otetaan verenpaine, verikokeita, virtsanäyte ja paino. Jutellaan omista ja suvun sekä miehen suvun sairauksista sekä mahdollisista aikaisemmista raskauksista ja synnytyksistä. Varataan aika lääkärineuvolaan. Näin siis ainakin silloin viimeksi.

Meille on tulossa 1v10kk, toivoisin että heistä sitten olisi leikkiseuraa toisilleen. Olisin itse ehkä halunnut yrittää jo aiemminkin mutta pelkäsin ettei se onnistu ja kaikkea sitä pettymysten määrää. Toisaalta esikoinen ehtii oppia jo monenmoisia juttuja ja arki voi olla aavistuksen helpompaa. Jännittää ehkä kuitenkin se kun poika on kuitenkin vielä sen verta pieni ettei kaikkea ymmärrä ja ettei se sitten keksi mitään älyttömiä mustasukkaisuuskohtauksia ja tapoja sitä toteuttaa. Saas nähdä kuin sitä uskaltaa käydä vessassa ilman lapsia.



Toisaalta tämä murusemme on kyllä mahdottoman iloinen ja kiltti ja hellä, mutta kai sieltä jotain on odotettavissa kun äiti ja isi pitää opetella jakamaan.



Tänä aamuna olen sitten kärsinyt kovasta migreenistä, viime raskaudessakin tuli näitä migreenikohtauksia vaikka normioloissa minua tuskin koskaan edes särkee päähän.



Minulla on jo NIIIIN kova ikävä poikaa että vietän kyllä illan edes sen kanssa vaikka olo olisi mikä. Pitää kärrätä vaikka kauimpaan leikkipuistoon että siellä sitten pysytään kans jonkun aikaa.

Mietin tässä uskallanko jo ilmottautua rinkiin. Ensimmäinen raskaus menossa ja plussatestin tein juhannusaattona. Nyt olisi laskujen mukaan menossa rv 4+5.

Pientä epävarmuutta on aiheuttanut vähäinen ruskea tuhruvuoto. Mitens, onko muilla vastaavaa? Koska olette menneet varhaisraskauden ultraan? Olisi mukavaa saada tämä epävarmuus edes hetkeksi rauhoitettua ?:|



Onkos täällä muuten muita ensimmäistä odottavia? Millaiset tunteeet teillä on ollut asian valjettua? Minä olin odottanut suurta onnea, mutta lähinnä olen kokenut suurta hämmennysta ( vaikka lapsi toivottu) ja huolta.

Vielä mahtunee mukaan?

Meidän pesua kasvaa myös helmikuussa, jos kaikki menee hyvin. Neljättä odotetaan viikolla 7... jotain. Lapset ovat 8v, 6.5v ja 1v3kk.

En ole soittanut vielä neuvolaan, en edes muistanut että semmoinenkin pitäisi hoitaa ;) tässä kaiken kesälomatouhun keskellä unohtuu vallan oleelliset.



Minä plussasin vasta vajaa viikko sitten, pitkitin tarkoituksella kun mulla on jostain syystä aina testit näyttäneet negaa ainakin sen viikon vaikka menkat ovat myöhässä. En tiedä miksi?! Näin on vain ollut. Ihan oikea plussa sieltä tupsahti kun malttoi odottaa...



Olo on aika epätodellinen, olemme olleet tjot-meiningillä puolisen vuotta ja näin oli sitten tarkoitettu. Ihanaahan tämä on mutta vähän pelottaa raskausajan loppu. Minulla oli viime raskaudessa valtavat liitoskivut, jotka rajoittivat jo normaalia elämää, että se vähän hirvittää. Alkoivat jo puolivälissä ja loppuun saakka kiusasivat. Jospa tämä olisikin toisenlainen odotus.



Nyt on normaaleja alun oireita, rinnat ovat kipeät, koko ajan pissattaa ja väsyttää, väsyttää ja väsyttää ja vielä kerran väsyttää. Niin ja se ihana nälkä, koko ajan pitäisi olla jotain syömässä :)



Z

Meille jos tämä vauva helmikuussa suodaan niin esikoinen täyttää sinä keväänä toukokuussa 7 ja kuopus maaliskuussa 4. Että aikasta isoja tyttöjä meilläkin kun vauva saapuu taloon. Tämä oli vähän suunniteltu juttu siinä mielessä, että haluan olla kotona kun esikoinen lähtee kouluun ja nyt siihen näyttäisi olevan melkoisen hyvät mahdollisuudet:)



Tiedä sitten mikä ikäero olisi kaikista paras sisarusten välille, eiköhän jokaisessa ikäerossa ole ne hyvät ja huonot puolensa...



Mutta sen olen päättänyt, että meidän lapsiluku jää tähän kolmeen. Tää raskaus aika on niin pelottavaa, että en tiedä kestääkö pää tätäkään raskautta saati sitten että jos taas pitäisi aloittaa alusta. Ja tuleva vielä asiasta tietämätön isosisko joskus vauvoista puhuessa tokaisi, että "hei ei sun hermot kestä äiti meitä kahtakaan niin miten sitten kolmen kanssa":) Totuus tulee lapsen suusta ja katsotaan miten ensi keväänä käy kestääkö hermot vai ei:)



Miina 7+?

Kaikkea sitä etukäteen jo miettiikin. Meillä on melko tiivis työyhteisö ja kaikki "kyttäävät" koko ajan toisiaan ( siis positiivisessa mielessä). Olen porukkani ainoa nainen ja luulen että herrat huomaavat hyvin äkkiä jos ennen niin reipas naisihminen juoksentelee heidän ohitseen käsi suun edessä, nuokkuu ja haaveilee.

Milloin siis olette kertoneet töissä raskaudestanne? minulla alkaa kohta kesäloma ja toivon pahempien ällötysten tulevan silloin. 13. viikolla olisi yhteiset pippalot jossa on myös alkoholia. Pitäisiköhän kertoa ennen sitä, mitä mieltä olette?

Ja tervetuloa uusille Helmen odottajille! :D



Hippuli: Me odotetaan kans mieheni kanssa ensimmäistä lapsukaista, että tallitovereita ollaan:) Kyllä mullakin tunteet heittelee laidasta laitaan, välillä pelottaa ja kuitenkin on niin onnellinen ja innoissaan helmestä. Mulla tuli alussa kans sellasta rusehtavaa tuhrua, mut ei sitä paljoa tullut ja lakkasi oikeastaan yhtä nopeasti ku alkokin. Saattaa olla kiinnittymisvuotoa, näin minua täällä valistettiin asiasta. Ja pakko kysyä kun ensimmäistä odottavana kaikki on niin uutta.



AngelEye ja masuasukki rv 6+4