*~*~*HELMET 2009*~*~* VKO 26 ma-to

Meillä, jos tämä vaavi syntyy helmikuussa, esikoinen on 5v. ja kuopus 3,5v. Melkein huvitti tuo jonkun sanoma "on sitten leikkikavereita", kun oon niin paljon kuullu sitä! Meillä siis 1,5 vuotta lapsilla ikäeroa, ja osaavat leikkiäkin yhdessä, mutta kyllä ne paljon tappeleekin... Ja joskus "lyövät viisaat päänsä yhteen" ja keksivät mitä älyvapaampia juttuja. Kuopuksen vauva-aika oli aika raskas, kun vauva heräili yöllä syömään, esikoinen heräsi jo aamulla aikaisin ja päivällä he nukkuivat aina vuorotellen. Tuntui, ettei mihinkään juuri voinut mennäkään, kun oli jommankumman ruoka- tai nukkuma-aika... Ja itse oli aika väsynyt, kun mies oli tietysti päivät töissä, niin ei voinut levätä. Mutta siitäkin ohi päästiin!

Tänään oli se kauan odotettu ultra, jota odotin aivan paniikissa!

Mutta pelko lähti heti pois, kun näin meidän masuasukin jo 1,8cm

koossa. Pää näkyi ja sydän sykki niin vimmatusti! Itku meinas tulla...

Lääkäristä kun päästiin, niin jäätiin Heppulin kanssa vaan tuijottamaan

hymyssä suin kuvaa meidän elävästä pikku masuasukista!



Kuinka onnellinen ihminen voi olla!? Vauva oli kokonsa puolesta jo ohi

noiden viikkojen (nyt 7+6), mutta muutan ne vasta seuraavan ultran jälkeen kun

saadaan se virallinen laskettu aika. Koon puolesta veikkailtiin, että

viikkoja olisi kasassa jo 8+2 tai 8+3.

Juuri heräsin kolmen tunnin päiväunilta ja nyt yritän vähän aikaa olla valveilla että pääsee sitten takaisin nukkumaan =)



Koko ajan on kyllä tosi paljon väsyttänyt. Se on tällä hetkellä pahin oire. Tosin iltaisin maha on kyllä niin turvoksissa että luulis sen lasketun ajan olevan muutaman viikon kuluttua. Ja rinnat on myös melko hellät viellä.



Juhannuksesta ei tosiaan sitten selvitty kertomatta tai oikeastaan ei edes yritetty, koska tiesin sen olevan lähestulkoon mahdottomuus. Oli se niin ihanaa se kertominenkin, etenkin kun kaikilta isovanhemmilta tuli onnen kyyneleet ja sisarruksilta sateli paljon halauksia =)



Maanantaina oli sitten ensimmäinen neuvola. Kaksi tuntia siellä sitten vierähti. Paljon kyseli tuntemuksia ja puhuttiin muutenkin kaikkea mahdollista. Lupasi järjestää varhaisultra-ajan jos oikein paljon vaivaa onko tuolla mahassa kaikki hyvin, ei kuulemma sen takia tarvitse yksityiselle lähteä. Hirveän mukava neuvola täti oli =)



Otettiin niitä verikokeitakin ja kaikki näytti muuten olevassa ok, paitsi hemoglobiini, joka on ollut ennen tätä raskauttakin mun ongelma. Eli se oli ainoastaan vähän päälle 100. Saa kuulemma lääkäri päättää mitä asialle tehdään kun ensimmäisen kolmanneksen aikana rautalääkkeitä ei saa nauttia. Taitaa tuo hemoglobiinikin olla yksi syy tähän väsymykseen.



20.7. on sitten nt-ultra ja 21.7 ensimmäinen lääkäri. Ajattelin jaksaa tuonne nt-ultraan asti odottaa ennenkuin masuasukin ensimmäistä kertaa näen. Pelko on kyllä edelleen kova, että kaikki on hyvin.



Hippuli: minullakin tämä raskaus tosiaan on ensimmäinen ja vasta nyt pikku hiljaa tämä (ihana) ajatus on ruvennut sisäistymään, kunhan kaikki vain menisi hyvin.



Olipas aika omanapaista. Kertokaahan muutkin kuulumisianne. Ihanaa kun uusiakin oli tullut taas niin paljon lisää.



- Miiru84 rv 8+1

Tänne oli paljon tullut uusia, minunkin puolestani tervetuloa, aina mahtuu mukaan!



Ikäerosta: Meillä esikoinen tulee olemaan helmikuussa 2009 8,5 v ja kuopus vähän reilu 6 v. Eli isot ikäerot tiedossa. Esikko ja kuopus ovat kuin paita ja peppu ja leikkivät tosi paljon yhdessä, vaikka ovatkin eri sukupuolta. Mutta kuten Mimmi75:kin jo sanoi, myös tappelevat paljon. Lisäksi kuopuksen vauva-aika oli tosi raskasta, kun molemmat olivat pieniä. Odotan nyt saavani esikosta hyvän apuhoitajan vauvalle, ja kuopukselle tekee ihan hyvää oppia ottamaan vähän huomioon pienempiään. Uskon, että melko kaaosta siitä aluksi tulee, mutta kaikesta selvitään. Joku sanoikin, että kaikissa ikäeroissa on puolensa ja olen samaa mieltä.



Sain neuvolankin vihdoin varattua ja se onkin yllättävän pian, 8.7. Sain ajan onneksi vasta iltapäivästä, kun huokailin kovasti terkkarin ensin ehdottamaa aamuaikaa. Ihanaa, ettei tarvitse nousta kukonlaulunaikaan. Mutta sitten pitäisi keskellä päivää jaksaa pidättää pissaa 4h ennen neuvolaa.... Ehkä onnistuu tai sitten ei.



Oireet on olleet onneksi melko maltillisia, saan syötyä melko hyvin eikä väsymyskään ole enää tolkutonta. Tänään alkoi vähän pistellä rintoja siihen malliin, että ehkä kohta kipeytyvät kunnolla. Nyt on pari päivää tullut touhotettua siihen malliin, että nyt kömmin kyllä petiin ja yritän saada kunnon yöunet.



Mukavaa viikonjatkoa kaikille helmenkalastajille! :)



Hilpsu rv 7+5

Ikäeroista: Meillä vanhin poika on helmikuussa 5v10kk, tytär 4v3kk ja kuopus poika 2v7kk, joten hyvään sarjaan tulokas pääsee =)



Pelästyin tässä jo hieman "helmeni" puolesta, kun tuli valkovuodon mukana hieman veriviirua eilen, onneksi niin vähän. Nyt ei ole tullut enää lainkaan. Ensi viikolla on gyne ja ultra keskiviikkona. Raskausoireet on päällänsä edelleen eikä vatsakipuja onneksi ole ollut. Toivottavasti masuasukilla kaikki kunnossa.



Neuvolaan, kun ei täällä maalla pääse eikä saa tilattua kuin vasta reilun viikon päästä, kun on kesäsulku. Naapurikunnan kautta jos yrittää varata ei aikaa voida antaa, kun ei tiedetä siellä miten täällä työntekijöiden aikataulut menee, eikös olekin kiva? Nyt ollaan vielä yhdistymässä isompaan systeemiin.....



Kaikille kuitenkin mukavaa loppuviikkoa



Mammariini ja Papu rv 5+2

On pidellyt kiirettä ja olen ollut paljon töissä, siksi tämä palstahiljaisuus. Töiden jälkeen kun on energia piisannut vain siihen että saa jääkaapista ruokaa suuhun ja kaatuu sänkyyn.



(.)= Väsyttää, väsyttää ka väsyttää. Pahoinvointi on kuvioissa edelleen aamuisin pahimpana, ruokahalu on hieman rauhoittunut alkuahmimiselta, nyt riittää jo normaali syömistahti kun aluksi sain työntää sapuskaa suuhun kaksin käsin. Vatsa pömpöttää vähän eikä omat farkut mene enää kiinni :E tänään pitää käydä ostamassa ekat odotushousut että on mukavampi olla, sillä minulle tulee pahaolo jos housut puristavat liikaa :( Sain np.ultra-ajan vasta 15.7 ja rakenneultra-ajan syyskuulle. Malttaakohan tuonne asti odotella vai menisikö 4d ultraan pikaisemmin ;)



lastwish 8+5

Ja ihanaa, tänään on vihdoin viimein normaali olo! Toiv tätä nyt sitten jatkuisi.



Miiru: En tiennytkään ettei lisärautaa saa ottaa, ilmankos se terveydenhoitaja sanoi näyttävänsä lääkärille niitä mun hemppatuloksia, mulla oli tosiaan 96, ei ollenkaan hyvä. Mullakaan ei koskaan ole mikään hyvä ollu, korkeimmillaan 126. Nyt on kyllä huomannut että on niin väsynyt ja pyörryttää paljon...

'

Meinasin kans lähteä kattelemaan josko alennuksista löytäis jotain mammakuteita. Budjetti tosin on pieni joten toiv löytyy hyviä alennuksia!



Minua alkaa vähän ahistamaan tämä meidän asuntotilanne, kun meidän vuokrasopimus loppuu heinäkuun loppuun ja tämä asunto on jo vuokrattu eteenpäin. Meillä on tosiaan paikkakunnan vaihto kouluni takia, ja uudesta asunnosta ei ole kuulunut vieläkään mitään. En vain oikein tiedä mitäs sitten jos asúntoa ei ehdi järjestymään, en edes tiedä miltä paikkakunnalta varaisin aikaa ultriinkaan, ja niihin pitäisi päästä heti elokuun alusta.

Ensiksi tervetuloa ja onnea matkaan uusille helmiäisille!



Jostain ihmeen syystä rintojen aristaminen alkaa jo loppua. Onkohan tämä ihan normaalia? En yhtään muista, milloin se loppui esikoisen kohdalla, ja kuopuksesta ei aristanut missään vaiheessa. Muitakaan oireita ei tällä hetkellä kovin paljon ole, mitä nyt lievää kuvotusta toisinaan ja vähän tavallista väsyneempi olo. Toivottavasti nyt kaikki kuitenkin on tällä kertaa hyvin, mä vähän luulen, ettei musta olisi enää kolmatta kertaa yrittämään tätä kolmosta, jos nyt kesken menisi. Ei saa siis mennä! Mutta niin kauan kuin en vuoda verta, olen tyytyväinen.



Muistan vielä, miten huoletonta ja ihanaa esikoisen odottaminen oli ihan alkuviikoillakin. Silloin ei tullut mieleenkään, että jotain voisi sattua. Nyt valitettavasti olen joutunut oppimaan, että kaksi viivaa raskaustestissä ei vielä välttämättä tarkoita, että meille tulee vauva.



Anteeksi kovasti tämä hieman alavireinen viesti tänään, yritän päästä vähän optimistisemmalle fiilikselle tämän raskauden suhteen taas.



Rallentando 5+2

kaiholla muistelen aikaa kun esikoista odotin, ei tosiaan tullut mieleenkään että jotain voisi sattua. Täytyy olla tyytyväinen, että sai edes sen yhden raskauden nauttia alusta loppuun ilman pelkoja. Nyt siihen ei enää millään kykene, huoli on kova ja pelot ei lopu vielä siihen maagiseen kahteentoista viikkoon. Niin paljon on "mutkia matkassa" ennen kun helmikuu koittaa...



Täälläkin alavireissä oleva Miina 7+ jotain

Eli samoissa fiiliksissä kuin Rallentando ja Miina:

Minustakin tuntuu, että oireet on laantunnet, kyllä vielä kuvottaa ja väsyttää mutta pelko kaihertaa mieltä silti. Minä en saanut olla huoletonna edes siinä ekassa raskaudessa kun vuoto alkoi jo viikolla 5. Ei tätä voi todellakaan pitää selvänä juttuna että se vauva helmikuussa saataisiin. Monet tosiaan huokaa helpotuksesta viikon 12 jälkeen ja kyllä sitä itsekin toivois että vois niin tehdä.



Mulla on eka ultra tosiaan vasta 23.päivä, joten sinne asti tarttee kärvistellä.Toivotaan nyt kuitenkin että kaikilla odotus sujuisi hyvin ja surulta säästyttäisiin.



Sittis rv 6+3 kait

Täällä on aika moni jo käynyt ultrassa. Oletteko käyneet yksityisellä vai kunnallisessa? Meillä kunnan puolesta tulee kaksi, niskapussiultra ja rakenneultra.

Olen itse käynyt kolmen raskauteni alussa yksityisellä kun on ollut huoli kaksosraskaudesta. Meidän suvussa on, molemmin puolin kaksosia... tällä kertaa taidan jättää väliin. Tulee mitä tulee :)



Minä tunnen ihan selvästi olevani raskaana vaikka vielähän se epäilyttää pelkkä plussa testissä. Rintoja aristaa ja pingottaa. Pissattaa jatkuvasti... niin ja tämä väsymys. Huoh. Voisin vain nukkua ja nukkua, nukkuminen on niin ihanaa ;)



En vieläkään muistanut varata neuvolaa, puhelinaika on vain tunnin/pvä joten jää taas huomiseen. Pitää yrittää muistaa että ennättää sen ultran saamaan oikeaan aikaan. Muistaakseni seeruminäytekin otetaan vkolla 13? Sen haluaisin kun viimeksi jäi kun raskaus olikin pidemmällä kuin luultiin.



Ei kerrota raskaudesta vielä kenellekään. Sisarukset saavat kuulla sitten kun muutkin ja meinasin, että kasvatellaan massua ihan rauhassa hyssyn hyssyn. Sittenhän huomaavat. Hulluna pitävät kumminkin =) Minun valasmahalla ei pitkälle syksyyn päästä ettei kukaan huomaa.



Z

Ihanaa, Hilpsu, kun kaikki oli kunnossa pienellä ultrassa =o)!! Olen täällä onnellisissa fiiliksissä mukana täysillä!



Juhannus tuli vietettyä äidin äitini luona mökillä; ja niinhän siinä kävi, että mummuni arvasi minun raskauteni - sanoi, että vartaloni on jo "sen mallinen" =oO. No totuuden nimissä olenhan minä aikalailla turvonnut, ja masu alkaa jo ihan rintojen alta pinkeänä kaarena, eli ei siis ole (pelkkää) läskiä ;o). Jostain syystä minulla on tuo taipumus, että masu tulee kaarelle esille melko alussa, mutta ei kasva valtavaksi missään vaiheessa - olen aika pitkä (176cm).



Minä opettelen uutta toimenkuvaa maahommissa, olen ammatiltani lentoemäntä, ja nyt siis jo "maadoittunut" sellainen tämän raskauden ja sen ärhäkkään poskiontelontulehdukseni takia. Ihan mielenkiintoista päästä välillä tekemään toimistohommia! Kunhan nyt vaan pysyisi tämä pikkuinen mukana - meidän työssä kun on hankalaa tämä venkslaaminen lentämisen ja maatyön välillä; lentämisessä raskaana (työkseen) on kuitenkin riskejä, mutta jos ja kun aikaisessa vaiheessa jää maatöihin, on riskinä mennä kesken, ja sitten pitää uudestaan palata lennoille (mikä ei ole mikään pieni prosessi sekään...).



Kiitos paljon Tikrulle tervetulotoivotuksista =o)! Yritän pysytellä mukananne ;o).



Joku teistä kyseli alkuvaiheen tuntemuksia uudelleensynnyttäjiltä, anteeksi, kun en nyt muista nickkiä. Meille tämä on siis kolmas lapsi, neljäs raskaus (viime kesänä oli km), ja oikeastaan kaikista ovat tuntemukset olleet erilaiset. Esikoisesta minulla ei ollut mahassa mitään tuntemuksia, rinnatkin kipeytyivät vasta viikosta 10 ->, mutta oksensin kuin viimeistä päivää viikoilta 6 viikoille 22 asti. Kuopuksesta jomotteli menkkamaisesta alussa (rv 4+) ja oli enemmän repäisykipuja, sekä loppuvaiheessa kovia liitoskipuja, mutta pahoinvointi oli helpompaa (tosin oksensin hänestäkin monta kuukautta). Keskeen menneessä raskaudessa en ollut muuta kuin tosi väsynyt, siitä jo oikeastaan tiesinkin, ettei kaikki voi olla kunnossa. Nyt on ollut repäisykipuja, rinnat ovat olleet arat ja aika usein SUURI nälkä yllättää - janokin vaivaa usein, ja pitää muistaa juoda paljon vettä.



Nyt alkaa kiristää vatsaa tämä istuminen, pakko mennä toisaalle (vaikka tätä juttua riittäisi! ;o)), meidän kannettava on nimittäin aika epäergonominen tässä makkarin sängyn päällä naputellessa.



Palaillaan taas, mukavaa perjantaita ja viikonloppua kaikille helmivauvojen odottajille =o)!



Jo paremmalla tuulella oleva (ja teratologiseen palveluunkin soittanut - kiitos Hilpsu vinkistä) EE & rv n. 6 (+\-)

Koittakaahan nyt tytöt piristyä! Ei suotta murehdita etukäteen niin viikot hujahtaa ohi huomaamatta!!



Olen kyllä itsekin huomannut että tällä toisella kerralla jännittää keskenmenoa enemmän, viimeksi vain päätin että minä saan vauvan ja sa kasvaa minun sisällä loppuun asti. Aika samanlaisella asenteella olen kyllä yrittänyt tarpoa nytkin, mutta jotenkin kun tuntuu että niin monella on keskenmenoja ollut että miksei se sitten sattuisi minullekin. Noh, ei saa sattua!!!



Samaten kun esikoista yritettiin se kolme vuotta ja tämä onnistui samasta kierrosta kun pillerit jätettiin pois, niin jotenkin on sellanen olo että tää on nyt liian helppoa, kunhan vaan ei nyt jotain olis vialla/menis vikaan.



Mutta höh ja pöh, unholaan nuo ajatukset. Niin kauan kun olen raskaana niin aion vakaasti olla ajattelematta mitään muuta kuin sitä että vauva on tulossa!

Tietysti ymmärrän kaikkia teitä, mutta tämä nyt vain on minun ajattelutapani ja yritän edes hiukan tartuttaa sitä teille niiden huolien ja murheiden sekaan!



Niin ikävää kuin se onkin, mutta eihän sille mitään mahda jos jotain sattuu, mutta yritetään edes muutama päivä olla ajattelematta tätä liikaa!!!

(ja toiv en loukkaa ketään, herkkis vaiheessa kun ollaa, yritän vain tsempata ja piristää mielialaa!!!)

Minäkin puhaltelen täältä vähän pirteämpää mieltä kaikille! *Puuh, puuh* Lienee normaalia, että oireet vähän vaihtelee, mutta kaikki on silti hyvin. Koitetaan jaksaa tsempata näiden vaikeiden alkuviikkojen läpi!



Minä tein tänään jotain riskaabelia mutta ihanaa: Kävin alennusmyynneissä ja mukaan tarttui aika monta pientä bodyä ja potkaria..! :) Olin ehtinyt luovuttaa pois jo kaikki aivan pienet vaatteet, joten niitä täytyy nyt sitten vähän hankkia ja säästäväisenä ajattelin niitä alennusmyynneistä hankkia. Löytyi myös yhdet mamma-pöksyt, jotka kotona sovitettuani uudelleen eivät kyllä taida mahtua kauaa... Hö. No, onpahan jotain mihin siirtyä, kun alkaa kiristää. Niitä masutuubeja en vain löytänyt, vaikka etsin... Miestä vähän nauratti, kun sitten esittelin pieniä bodeja hänelle kotiin palattuani. Hän sanoi, että meille taitaa olla tulossa vauva..! :) Eli tänään on ollut kyllä sellainen olo, että ihanaa olla raskaana!!!



Zeldatar: Neuvolan varaaminen on kyllä oma projektinsa, minulla se kesti varmaan kuukauden, että onnistuin olemaan puhelimen ääressä oikeaan aikaan niin, ettei ollut ylimääräisiä korvia kuuntelemassa!



EE: Kiva, että olosi on jo parempi! Toivottavasti kaikki menee hyvin ja saat pysyä maahommissa monta kuukautta. :)



Nyt unten maille!



Hilpsu rv 7+6

Mäkin kävin ostamassa mamma-kuteita, löysin kyllä ihan älyttömän nastoja! Tuntuu että nekin on kahdessa vuodessa menneet mukavasti eteenpäin ja löytyy jo kaikenlaista kivaa. Housuja löysin ja yhdet aivan mahtavan ihanat mamma-lökärit!!! Niistä jää varmaan suosikkihousut käyttöön jälkeenpäinkin kun sen vyötärön saa käännettyä.



Itse en ole vielä pieniä vaatteita ostellut, meillä on serkkupojalla omat lainassa ja katselen sitten niiden kuntoa ja lähinnä toivon ja odottelen josko saataisiin tietää se sukupuoli niin tietäisi minkä värisiä valkkailee :)

Hei helmimammat!



Hiljaksiin hiipparoin tänne helmikuisten odottajien puolelle, vaikka hyvin alussa vielä olen, nyt vasta rv 4+4. Laskettu aika on 2.3, mutta suunniteltu sektio on tulossa esikoisen syntymässä tulleiden komplikaatioiden takia ja ilmeisesti helmikuun puolella, mikäli kaikki sujuu siihen saakka hyvin. :)



Itsestäni voisin sen verran kertoa, että asun pk-seudulla ja ikää on 27 vuotta. Esikoisen hoitovapaalla olen vielä reilun kuukauden ajan, jonka jälkeen olen menossa takaisin töihin.



Tämä odotus on sujunut tähän mennessä varsin vähin oirein, tosin illalla väsyttää kamalasti.



Kirjoittelemisiin!



-Villiina 4+4

ja tervetuloa uusille!



Tämä napa kävi eilen ultrassa ja viikkoja vastaava möykky löytyi + sydänäänet! Voi sitä onnea! Terkkatäti oli onneksi tuttu ja sai purkaa tuntemuksiaan! Niin ja ainakin yksi vain löytyi... onneksi...



Mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua!

-vauvaksi- rv 7+2

Hilpsu ja amanda: Minäkin jo hiplailin alesta vauvanvaatteita mutta en ottanut mukaani. Sattui olemaan meidän keskimmäinen 6,5v mukana ja olisi taatusti ihmetellyt miksi ostan vauvan vaatteita ;) Jätän sen siihen kunnes olen yksin kaupassa.



Minä olen joka lapsen välissä laittanut kaiken kiertoon, sitten ollaan ostettu uudelleen pelit ja vehkeet. Vaatteistakin olen säilyttänyt vain jotain tosi spesiaalia. Nyt pitää hankkia uudelleen taas kaikki, turvakaukalo, sitteri ym... huon. Mutta ovatpa aina ajantasalla eikä vanhentuneita. Minusta on mukava kun ole tarvinnut käyttää aina samoja =)



Pikkuisen olen puolella silmällä vilkuillut tuplarattaita, eri vaihtoehtoja. Helmivauvan ja nykyisen nuorimmaisen ikäeroksi tulee n.1v11kk. Kuljen paljon julkisilla ja menopelit pitää olla sen mukaiset. Herquleksen Twin Raptorit näyttää tosi kivoilta ;)



Töihin en aio kertoa ennen kuin on pakko. Olen hoitovapaalla ja teen etänä töitä joten voi olla, että saan pidettyä salaisuuden pitkään... ehkä.



Kahvi ei enää uppoa, aamukahvi meni viemäriin eikä edes päätä särje.. ainakaan vielä.



Niin ja sain varattua sen neuvolankin, ensi viikolle kuulemma pitää ottaa jotta kerkee saamaan ultra-ajan oikeille viikoille. Sitten kai sitä ollaan virallisesti odottava äiti, hassua.



Z

En ole jaksanut kirjoitella, kun olo on niin tajuttoman väsynyt ja huonovointinen koko ajan. Eilen oli pitkästä aikaa eka hiukan parempi päivä - sain pestyä jopa hieman pyykkiä! :)



Hippuli, minä ja mieheni odotamme myös esikoista. Ja tunteet eivät tosiaan ole olleet aivan sitä kuin kuvittelin niiden olevan. Kuten aiemmin kirjoitin (ja ihanaa kun siitä syntyi oikein keskustelua, luin tutun kuuloisia kirjoituksianne ihan kyyneleet silmissä!) niin hyvin mustiakin ajatuksia on välillä. Mutta uskon todella että kyllä se tästä vielä iloksi muuttuu. Todella toivottu on siis tämä lapsi, ja siksi onkin hämmentänyt tämä tunteiden vuoristorata. Mutta asiaan se tuntuu kuuluvan:)



Meilläkin oli eka neuvola tiistaina. Oli tosi mukava neuvolantäti, ja käynnin jälkeen hyvä mieli:) Np-ultra on 22.7. eli rv12+1. Tuntuu että siihen olisi vielä ikuisuus......



Ihania ultrakuulumisiakin oli:) Tutilla sitten jännät paikat!! :)



Menen taas nukkumaan.. En jaksa olla hereillä kuin pari tuntia kerrallaan. Ja koneen ääressä meinaa aina päänsärky ja oksetus iskeä.



Mukavaa viikonlopun alkua Helmille!! :)



tikru ja masukki rv 8+4

Tänään oli normaali olo pitkästä aikaa koko päivän, ei minkäänlaista ällötystä. Tosi ihanaa, olin aamupuistossa tosi iloinen ja pirteä! Jatkuva nälkä ja väsymys vaivaa edelleen, ne ei ole mihinkään kadonnut. Olisinkin jo huolissani jos kaikki oireet ois kadonnut... Mut se paha olo on tosi kauheeta, viime raskaudessa kun ei semmoista ollut enkä edes muista koska olisin viimeksi oksentanut. Noh, ihanaa kun sitä ei tänään ole ollut ja olis kyllä ihanaa jos pysyiskin poissa, varsinkin kun ma aloitan taas työt.



Ei muita erityisiä kuulumisia.. Raskaudesta saa joka päivä jokunen muu mamma tai puistotäti kuulla, ei aateltu sukulaislle kertoa vielä (paitsi mun sisko tietää jo).



Viikonloppuja!



V rv 6++