~*~*~*~ Tonskat kohti Juhannusta~*~*~*~

En oo ehtinyt/jaksanut kirjoitella ollenkaan treffiviikonlopun jälkeen. Mutta josko nyt saisin jotain aikaiseksi. Pahoittelen jo nyt omanapaisuuttani, mutta mun kapasiteetti ei nyt riitä sekä kommentointiin että omien kuulumisten kirjoittamiseen.



Ennen muita juttuja kuitenkin ihan ensiksi Hermionelle valtavan suuret pahoittelut! :( Tuntuu niin pahalta teidän puolesta. En osaa oikein sanoa muuta kuin että toivon teille kovasti voimia jaksaa eteenpäin...



Queenillä olikin ollut jännät paikat juhannuksen kynnyksellä. Jokohan Veikka on syntynyt? Voi kun vaan kaikki olisi mennyt hyvin!



No, sitten vaan omaan napaan:

Aloitin äitiysloman viime torstaina, joten nyt on työkiireet takana päin. Viimeiset pari päivää olikin niin hektisiä, että ihan kiva oli päästä vihdoin lomalaiseksi. :)



Hitsit kun en muista, mitä kaikkea te olittekaan jutelleet sillä aikaa, kun vietin hiljaiseloa palstan suhteen... Niin, jotain esikoisen hoidosta synnytyksen aikana. Muakin jännittää, miten nopea lähtö tällä kertaa tulee. Ja eikö sitä sanota, että toinen synnytys yleensä saattaa kestää jopa puolet vähemmän kuin eka? Pikku-quu syntyi 7 tunnissa, eli jos synnytys kestäis vaan 3,5 tuntia niin se olis kyllä mun mielestä tosi vähän! Ja vielä kun miehellä on sellanen työ, että sieltä ei ihan äkkiä pääse sairaalaan, jos on työvuoro, niin ääks! Poitsu menee varmaan sitten serkkujen luokse kylään ja mun sisko tulee mukaan synnytykseen jos mies ei ehdi paikalle. Mutta tosiaan jännittää, että miten synnytys käynnistyy ja mihin vuorokauden aikaan jne. Viimeks oli niin selkeä poksahdus, kun lapsivedet meni, että siitä ei voinut erehtyä. Uskon kyllä, että sitten kun oikeita suppareita alkaa tulla, niin tunnistan ne varmasti. Oon varmaan ekasta supparista sairaalakassi olalla valmiina ovella, kun kuvittelen että synnytys käynnistyy justiinsa. Saatte sitten nauraa mulle, kun supistuksia on jatkunut viikon eikä mitään tapahdu... Mutta miten nopeesti supistukset sitten oikeesti tihenee ja voimistuu, se vähän jännittää, kun viimeksi asiat eteni niin nopsaa. Ja nyt on kuitenkin tuo quu, ettei ihan heti pääse lähtemään sairaalaan... Ja jos oon yksin kotona pojan kanssa odottamassa hoitoapua ja sit jos supistukset onkin jo tosi kovia, niin miten sitä pärjää. Tällasta kaikkea oon mietiskellyt....



Luulen, että oon nyt ekaa kertaa elämässä tunnistanut harjoitussuppareita! Eilen illalla olin tosi uupunut juhannuksenvietosta ja sit maha meni pari kertaa aika pitkäksi ajaksi tosi pinkeeksi ja tuntui just sellaselta vähän tukalalta, niin kuin ootte kuvailleet. Oli ihan hankala liikkua ja vielä kun vauva on nyt mun mielestä tosi alhaalla. Se oikein hieroo päätä tosi ilkeästi tonne jonnekin alas, välillä meinaa ihan hengitys salpaantua, kun vauva kierähtää akselinsa ympäri. Jännittää jo se vika neuvolalääkärikin (1,5 viikon kuluttua), että onko vielä mitään tapahtunut kohdunsuulla. Tuskin, kun en oo tuntenut mitään kunnollisia suppareita. Mutta silti, alan jotenkin hämärästi tajuta, että tää raskaus on kääntymässä loppua kohti. Alitajuisesti oon kai alkanut pikkuhiljaa valmistautua synnytykseen, kun se pyörii nyt koko ajan mielessä ja unissakin. Ja selkeä pesänrakennusvietti on valtaamassa mut. Mitään vauvantavaroita ei olla vielä otettu esille tai ostettu vaunuja tms. mutta nyt nekin jutut alkaa kummasti poltella.

Hurjaa ajatella, että jos vauva syntyisi suunnilleen samoilla viikoilla kuin isoveljensä, siihen olis enää 4 viikkoa aikaa!

Oli kuulemma liian pitkä viesti, niin laitan kahdessa osassa. :)



On kuitenkin yks juttu, mikä mua huolestuttaa suunnattomasti. Silloin nelisen viikkoa sitten mulla oli se outo vatsakipukohtaus, jonka vuoksi kävin tarkkailussa ihan synnärilläkin. Sen yhteydessä multa otettiin verikokeita ja huomattiin, että mulla on jotkut maksa- ja sappiarvot lievästi koholla. Sen jälkeen oon käynyt jo pari kertaa kontrollissa ja edelleen ne on kohollaan, lievästi nousussakin. Huomenna meen taas, ja jos on edelleen kohollaan, seurantaa jatketaan vähintään kerran viikossa loppuraskauden ajan. Tosi pelottavaa, mitä toi voi olla.

Tai kai ne seuraa, ettei mulle kehity se hepatogestoosi vai mikä se nyt onkaan. Mutta ei mua oo vielä ainakaan kutittanut kämmenistä tai jalkapohjista, ja ilman tota vatsakipukohtausta mitään ei osattais edes seurata. Neuvolassakin ne on kysellyt, että kutittaako jostain. Tähän asti ei siis ole kutittanut, mutta arvatkaa vaan mietinkö nyt hysteerisenä/vainoharhaisena koko ajan, että kutittaakohan mua nyt jalkapohjista tai mahasta tai... :/ Piinaavaa tällainen. Neuvolasta en saanut edes kunnolla tietoa, mitä haittaa tästä voi mahdollisesti olla, niin soitin tänään sitten synnärille, kun en enää kestänyt epätietoisuutta. Sieltä ne yritti rauhoitella, että kyllä seuranta kerran viikossa riittää. Jos toi hepatogestoosi olisi tosiaan puhkeamassa, siihen on olemassa lääkitystä, jolla pärjää yleensä ihan lasketun ajan tienoille asti. Silloin ne alkaa viimeistään kuulemma sitten käynnistellä synnytystä, koska ylimenneissä raskauksissa vauvan menettämisen vaara on hieman suurempi... :(



Mä vaan niin toivon, että kaikki menis hyvin ja saatais tää pikkuinen syliimme elokuussa!



Pikku-quukin jo odottaa kovasti vauvaa. Se aina katselee tuumailleen pinnistä ja toistelee, että "pikkuveli tulee ihan kohta". Se on myös kovin huolestunut siitä, miksei pikkuveljellä ole peittoa eikä tyynyä vielä. :) Keittiön laatikoista se penkoo omia vanhoja nokkamukejaan ja ehdottaa aina että "annetaan tää pikkuveljelle". Toivottavasti sama into jatkuu, kun vauva tosiaan tulee.



Nyt täytyy mennä askartelemaan tarhatädeille kortteja, kun huomenna on kesäjuhlat. Pikku-quun viimeinen tarhapäivä oli viime keskiviikkona, ja enhän mä pystynyt sanomaan mitään niille hoitajille, kun itketti vaan ihan kauheesti. Mä oon niin herkkä tollasissa tilanteissa, huomennakin varmaan itken koko juhlat ja lapset ihmettelee. Siks ajattelinkin, että täytyy kirjoittaa edes korttiin kiitokset, että ne varmasti tietää, miten onnellisia ollaan oltu, että quu on saanut olla juuri siinä paikassa hoidossa.



-Q- ja -q- pian 1v11kk ja aatu 34+1

Olipas taas ihana lukea noita teidän juttuja kun olette ehtineet jo mukavan verran pidemmälle. Mulla pitäis olla viikot 6+4 ja huomenna eka neuvola. En tosin tiedä miten siellä menee kun ollaan kesäilty tälläsellä pienemmällä paikkakunnalla ja muutetaan sitten syksyksi taas takaisin kaupunkiin. Eli siitä ei kuitenkaan tule se mun neuvola.



Hermionelle kamalan kovat pahoittelut. On varmasti ihan hirveää. Suoraan sanottuna ihan paskaa. Toivon kaikkea hyvää ja että saatte kuitenkin sen pienen jota niin kovasti toivotte. Kovasti jaksamista!



Juhannuksena alkoi ihan hirveä pahoinvointi, olo on huono 24h ja syömisen jälkeen tietää että kohta saa taas oksentaa. Viimeksi ei todellakaan ollut tälläistä. Herään yölläkin siihen että oksettaa. Rupesin jo pelkäämään kaksosiakin ja odotan nyt ultraa kahta kauheammin. Meillä suvussa tosiaan on kaksosia, ja äidin äiti on aikanaan saanut kolmet kaksoset peräkkäin. On siinä varmaan ollut tekemistä kuuden alta viiden vanhan kanssa...

Mielikin on maassa ja mies on ihan typerä. Mököttää pienimmästäkin väärästä sanasta. Tämä se on juuri sitä tukea mitä jokainen kaipaa! Itkukin on tosi herkässä...



On tosi vaikeaa kun ei saa urheiltua normaalisti, vielä vaikeampaa kun ei oikein jaksaisi olla pojan kanssa. Väsyttää ja oksettaa ja ai niin! Minulla on ummetustakin ja samaan aikaan maha sekaisin. Juoksen siis vessassa ihan koko ajan, välillä oksentamassa välillä ...



Toivon ja odotan kovasti että olo paranisi, mahdottoman huono omatunto ja paha mieli kun en jaksa olla sellainen äiti tuolle pienelle miehelle kuin haluaisin. Viikon huono äiti palkinto. Ja tosiaan täällä on sellainen kannustava mies jonka mielestä käytän vain raskautta tekosyynä kaikkiin selityksiin väsymyksestä, ärtyisyydestä sun muusta. Kiva.



Vähän pelkään myös sitä kun mieliala on lähtenyt laskuun, viime raskaudessa minulla oli tosi paha masennus joka kesti ensimmäisen kolmanneksen. En tiedä miten selviäisin siitä tällä kertaa kun nyt hoidettavana on myös pieni poika. Mutta tuo miehen syyllistävä asenne ei kyllä auta yhtään. Ja kun mielikin ailahtelee minkä ehtii en ihmettelisi yhtään vaikka pakkaisin kassit ja pojan ja jättäisin sen yksinään odottamaan kun se sille nyt on niin raskasta.



Noh, mieliala on tosiaan tämä, olipas kiva vähän purkaa, mutta varmaan parempi lopettaa tähän!!



amanda 6+4, murumuru 1v2kk

On se vaan niin väärin. Olin ihan varma, että tällä kertaa teillä menee kaikki hyvin kun sulla oli niin selkeät oireet. Pääsettehän nyt tutkimuksiin kun tämä oli kolmas keskenmeno?



quierolla alkoi äippäloma :) Kivaa varmaan. Myös minä pidättelin itkua kun Idalla loppui huhtikuussa hoito, mutta onneksi olin kuumeessa niin sain jotain soperrettua vaan että halaisin kaikkia hoitajia mahtavan hoidon takia, mutten viitsi kun olen kipeä ;) Toivottavasti maksa-arvot lähtevät laskuun! Mun tuolla yhdellä naapurilla oli kans sitä hepatosgeesi (?) uhkaa toisessa raskaudessa, mutta kaikki meni loppujen lopuksi hyvin ja terve poika syntyi! Sano ihmeessä neuvolassakin että sua ahdistaa ihan hirveästi se asia.



Queen taitaa olla jo poika kainalossa, ihanaa :)



Amandalle tsemppiä pahoinvointiin ja arjen pyörittämiseen. Mites se nyt sanotaan että "done that, been there" tai jotain sinne päin.



Coltsfootille myös jaksuja arjen pyörittämiseen. Nyt jos koskaan olisi aika pitää miehen kanssa palaveria lapsen hoidosta ja kodin pyörittämisestä ettet ole sitten ihan piipussa kahden lapsen kanssa.



Larskullakin oli hyviä ultrakuulumisia :)



Olikos Viipero ultrassa? Vai muistanko väärin?



Nyt ei muka muista muuta, höh.



Mennään sitten omaan napaan, joka on valitettavasti myös aika valitusta ;) Mulla paheni oma vointi jostain kumman syystä viikko sitten ja tämä kuluva viikko onkin ollut aika tuskaa. Ihmettelin jo viime viikolla kun oksentelin aamulla paljon voimakkaammin ja oikein ylävatsaan koski kun mahanesteet tulee pihalle kun tarpeeksi kauan oksentaa. Normaalisti aamupala on pysynyt sisällä ja lounaan olen syönyt Idan kanssa klo 11.30 ja olo on ollut hyvä. Nyt oksentelen ihan pitkin päivää, eilen jopa suklaat tuli pihalle. Jos en jotain ruokaa oksenna niin huono olo on ihan jatkuvasti, makaan vain sängyssä ja kaiken tämän lisäksi vielä huimaa koko ajan ja väsyttää ihan kauheasti. Päin vastoin kuin Amandalla meillä mies on sitten hoitanut täysin Idan ollessaan kotona, tehnyt ruokaa ja myös kotihommia. Sunnuntaina sain sen verran aikaiseksi, että menin Idan kanssa ulos tunniksi niin mies sai tehdä viikkosiivouksen, kun en mä pysty edes vessaa siivoamaan tai tiskaamaan mitään kattiloita, yöks sitä hajua. Onneksi miehellä alkaa loma ensi viikolla!



MiaMik rv 8+6/10+0

Mun sisko on meillä yökylässä ja menen ihan kohta sen kanssa laittamaan ruokaa, mutta pakko tulla kertomaan kuulumiset ensin!



Eli rakenneultrassa käyty, ja kaikki näytti olevan hyvin! Laskettu aika pysyi samana (mitat antoi la:ksi 29.10 kun se menkkojen mukaan on 30.10 mutta sitä ei tietenkään muutettu kun on noin pieni heitto.) Ultraava kätilö oli tosi mukava, kertoi kaikista rakenteista hyvin ja näytti kuvasta. (Kätilö oli muutes sama joka on aikanaan 26v sitten auttanut mut maailmaan!) Lääkärikin sattui tulemaan paikalle ja pysähtyi katsomaan myös kuvaa, kehui että hienosti erottuu kaikki piirteet. Katsoi samalla nenäluunkin joka oli myös ok. (Liittyy ilm. jotenkin kromosomihäiriöihin jos siinä poikkeavaa.) Sukupuolikin selvisi - ihan varma poika! Lääkärikin totesi että onpa isot pallit :D Eli meidän Aleksi saa pikkuveljen, aivan ihanaa :) Oli kyllä taas niin sydän onnea täynnä kun ajelin ultrasta kotiinpäin. Että meille onkin suotu tällainen onni näiden lasten myötä.





Hermionelle vielä halaus..



Amandalle ja MiaMikille kovasti voimia pahoinvointiin! Kurjalta kuulostaa MM tuo sun oksentelu ja huimaus, voin vain kuvitella kuinka kamala olo on! Amanda, tosi ikävää että miehesi on tuolla asenteella matkassa kun oma vointisi on huono. Voisitko ottaa asian puheeksi vaikkapa neuvolassa?



Quulla on hepatogestoosin uhka päällä. Toivotaan ettei se kuitenkaan olisi sitä, kun ei sulla ollut ekassakaan raskaudessa, eikös se yleensä tuppaa toistumaan. Vaikka tietty voihan se olla että nyt sitten tuleekin. Onneksi siihen on hyvät seurannat ja lääkityset olemassa! Ja tosiaan, ota asia puheeksi neuvolassa ja kysele kovasti ettei asia paina mieltä. Ihana quu kun noin jo on huomioi pikkuveljen tulon :)



Viipero, isoveli Aleksi 1v7kk ja Pikkuveli Santeri 21+5

NIMIMERKKI: sapa-82

OMA&MIEHEN IKÄ: 26/25

ASUINPAIKKA: Alajärvi

ESIKOISEN NIMI JA SYNT.AIKA: Nea 8.3.2007

TONSKAN LASKETTUAIKA: 18.8.2008

SYNNYTYSSAIRAALA: SeKS

Vähän vaikuttaisi siltä, että Queen on siirtynyt sairaalan hellään huomaan..? Jokohan siellä on pikkuveli sylissä?



Mulla on vasta perjantaina se nt-ultra, kun tuolla Hyvinkäällä annetaan mielellään aikoja vasta, kun on vähintään se 12+0. Mulla on viikkoja tuolloin 12+2. Kolme kertaa on nyt kuunneltu sydänääniä tuloksetta neuvolassa, tosin neuvolan doppler näyttää vetelevän viimeisiään... Se 10+1 ultra rauhoitti ehkä viikoksi, nyt on taas kauhea pelko ja ahdistus päällä. Olen ihan varma, että turhaan on tätäkin alkuraskautta kärsitty. Ihan heti ei ruveta uudestaan yrittämään, jos tämä(kin) menisi kesken. Varmaan aikaisintaan loppusyksystä. Joten toivon kovasti, että kaikki on hyvin. Tuntuu vaan siltä, että meille aina osuu ne pienelläkin todennäköisyydellä tulevat murheet. Tätä tunnetta lisää se, että Noelilla on 1,5v. sydänkontrolli torstaina, ja jännitän taas, kuinka monta uutta vikaa tällä kertaa löytyy.



Joten omat kuulumiset ovat lähinnä hermoilua. Toivottavasti perjantaina saan jo huokaista helpotuksesta. En tiedä, miten sen toisen keskenmenon näillä viikoilla kestäisi...



Kandi 11+6

Hermionea kyllä koetellaan. Kamalaa, että joudut kokemaan tollasta. Voimia!



Miamikille ja Amandalle jaksuja pahoinvoinnin keskelle. Toivottavasti pian helpottaa. Amandalle myös voimia tohon tilanteeseen miehen kanssa. Kannattaa puhua asiasta ihan suoraan hänen kanssaan. Jospa sitten ymmärtäis, miten nää asiat oikeesti menee.



Coltsfootin neuvolareissu oli pettymys. Höh! Toivottavasti seuraavalla kerralla on asiantuntevampi ihminen töissä. Onko miehelläs sitten sellanen työ, että on paljon pois kotoa? Kurjaa, jos joudut yksinhuoltajan elämää viettämään.



Kiva kuulla Quieronkin kuulumisia pitkästä aikaa. Ihanaa, että pikku-quu odottaa veljeä noin innokkaasti. Jonsku ei ihan noin innoissaan ole. Harvoin ottaa itse vauvaa puheeksi. Välillä tosin sanoo, että vauva saa tulla hänen viereen nukkumaan ym. Välillä taas vauva ei saa tehdä mitään eikä tulla mihinkään. Toivottavasti vauva olis kuitenkin Jonskun mielestä kiva juttu sitten, kun se meille tulee.



Mitä toi hepatogestoosi (vai mikä se oli?) tarkoittaa? Onko se sama kuin raskausmyrkytys? Hyvä, että sitä sulla nyt seurataan tarkkaan. Uskon, että huoli on kova. Toivottavasti huolehtiminen on kumminkin turhaa ja arvot vaan raskauden takia heittää. Kiva, että sulla alkoi loma. Mulla olis vielä neljä viikkoa kärvistelyä.



Jokohan Queen on nyytti kainalossa? Toivttavasti kaikki mennyt hyvin. Muistaako kukaan millä viikoilla hänellä eka synnytys alkoi? Oliko Queen silloinkin ajoissa liikkeellä?



Larskulla oli kaikki hyvin ultrassa. Hieno homma!



Miten Ossenkin raskaus on edennyt jo yli puolenvälin? Kylläpäs aika kuluu nopsaan.



Viiperolla oli kaikki hienosti ultrassa. Ihanaa, että Aleksi saa pikkuveikan :)



Olitte jutelleet esikoisen hoidosta synnytyksen aikana. Meillä asuu mun vanhemmat ja sisko tässä lähellä. Myös miehen äiti asuu ihan lähellä, joten eiköhän joku ainakin ole kotona, kun synnytys käynnistyy. Ainoo vaan, että mun vanhemmat lähtee syyskuussa lappiin, joten jos hirveesti yli menee, voipi ollakkin vaikee saada hoitajaa, jos anoppi ja sisko onkin töissä. Mies on onneksi lähellä töissä, joten hän voi alkuhätiin tulla esikoista vahtimaan. En vaan missään nimessä haluais synnyttää yksin. Viimeksi mulla kesti synnytys suht pitkään (19h), joten ei varmaan tälläkään kertaa kovin hätäseen mitään tapahdu. Toivoisin, että tällä kertaa vähän nopeemmin tapahtuis kuitenkin toi tuskainen avautumisvaihe.



Muuta kommentoitavaa en nyt muista, joten vähän omaa napaa. Mä oon nyt aika varma, että Kirppu on perätilassa, koska ihan selvästi potkut tuntuu tuolla alhaalla ja pään tunnen tossa navan kohdilla. Se on sellanen kova ja pyöreä. Saattaahan se olla pyllykin, mutta arvelisin sen pääksi. Onneksi tässä on vielä aikaa Kirpulla kääntyä. Toivon vaan tosissaan, että kääntyy, koska perätilavauvaa en halua alateitse synnyttää.



pesukarhu, Jonsku 2-v ja Kirppu rv 30+5

Sulla vielä muutama piinaava päivä edessä. Toivon sydämestäni, että kaikki on perjantain ultrassa hienosti ja pikkuinen siellä iloisena potkii. Tsemppiä myös Noelin kontrolliin. Toivottavasti sielläkin kaikki niin kuin pitää.



pesukarhu

Eka neuvola oli sellainen turinakerta. 10vkolla vasta ultran kaa katotaan ja kuunnellaan sydänääniä, nyt tuntuu ihan hullun pitkältä ajalta odottaa kuukausi seuraavaa kertaa!



Äsken taas oksensin ja poika yökki vieressä ja hakkasi pöntön kannella päähän. Taas niitä hetkiä ettei tietäis itkeäkö vai nauraa. Se on oppinut hienosti kakomaan kun siltä kysyy miten äiti oksentaa...



Hemppari oli vaan 96 ettei ihme ollenkaan kun olo on ollut niin heikko. Nyt äkkiä nukkumaan että jaksaa aamulla herätä!

Mä oon yrittäny pari kertaa kirjottaa tänne, mutta eipä oo viestit tullut perille. Nyt oon täällä pohjanmaalla lomailemassa pojan kans, joten ei kerkee tän ihmeemmin turisemaan.



Eli Naperolle mun vaan piti vastata, että kyllä minä ainakin jaksaisin lähtee vielä risteilylle! Tosin mulla onkin ollu helppo raskaus eikä vieläkään oo onneks mitään isompaa vaivaa. Ja nyt kun on rautalääkityskin aloitettu, niin olo on mitä loistavin :)



Jeps, voikaa hyvin!





-Larsku rv 35+2

niinhän siinä kövi että 4päivän supistelut päättyivät veikan syntymään juhannuspäivänä 22.43 rv 37+2, painoa pojalla oli 3365g ja pituutta 49,5cm, synnytys sujuikin sitten loppupelissä sukkelaan, pari tuntia ehdittiin olla sairaalassa ja synnytys meni muutenkin ihan mallikkaasti kiitos oikein ajoitetun spinaalin ja pienemmän vauvan:)



Aikaisen syntymän vuoksi pojan sokerit heittelivät ja sen takia oltiin sairaalassakin pidempään, imetyskin meinaa takkuilla kun vauva sai noiden sokrujen takia maitoa pullosta ja nyt sitten kiukkuaa tissille kun sieltä ei tule yhtä helpolla..mutta eiköhän sekin ala sujumaan koko ajan paremmin.



Niin ja poika sai nimekseen Eeka Valtteri:)



Nyt täytyy mennä pienen karjujan luokse (..niin ja tästäkään vauvasta ei ainakaan vielä voi sanoa että olisi perustyytyväinen vauva joka nukkuu ja syö, eilen meni jo eka yö mahavaivojen kanssa huutaen mutta onhan tämä jo kerran koettu:))



Queen

Täällä sen takia olenkin käynyt kurkkimassa koska uutisia tulee sieltä suunnalta :)

Kivaa että taas on yksi tonska vauva turvallisesti maailmassa.



On. Ei vielä aleta tutkimaan mun epäonnistuneita raskauksia koska ne eivät ole tapahtuneet peräkkäin. Milohan syntyi sen ekan keskenmenon jälkeen. Että seuraavasta vasta aletaan tutkimaan. No eipä mulla ole vielä hirveästi hinkuakaan niitä tutkia koska en usko että mussa nyt mitään hirveätä vikaa ole, muutakun huono onni :( Tuulimuna kun on aika normaali juttu mikä voi epäonnistua raskaudessa. Se tässä olikin kumma juttu että tässä raskaudessa oli oireita vaikka muille jakaa ja siinä edellisessä ei niin paljon ollut vaikka siellä oikeasti kehittyi se alkiokin. Niin ja tämän tyhjennyksen aikana olen ollut paljon kipeämpi kuin viimeksi ja vielä monta päivää...

Mutta nyt se on tehty ja nyt aletaan taas miettiä uusia tuulia. Fiilikset on ihmeen hyvät taas. Tiedän että menkat alkaa vasta heinäkuun lopussa, joten siihen asti pidän lomaa kuumeilusta ja keskityn omaan rakkaaseen perheeseeni ja nauttia Milon ekasta taaperokesästä täysin voimin. Kyllä minä taas tästä selviän, joten älkää murehtiko paljoa mun puolesta ;) ja palaan taas joku päivä tänne takaisin jännittämään.



Ihanaa odotusta kaikille ja hyvää kesää :) Tietenkin käyn täällä välillä kurkkimassa joko taas tonskia syntyy :)



Hermione

Sämpylänpaiston lomassa kävin kurkkimassa joko uutisia olisi tullut - ja olihan niitä. Onnea kovasti Queenin perheelle!! Hyvä juttu että kaikki meni hyvin ja olette jo kotiinkin päässeet. Hienon nimen poika sai, eipä tule ainakaan heti toista samannimista vastaan :)



Hermione, hyvä kuulla että olet noinkin rauhallisissa mielin tulevan suhteen.

Toivon niin että teillekin vielä onni suotaisiin, ja vauva pysyisi matkassa loppuun saakka. Enkä vain toivo, vaan uskon niin :)



Viipero 21+6

Nyytinhakureissullahan sä sitten olitkin. Hienoa, että kaikki meni hyvin ja pikkuinen poika on jo onnellisesti kotona. Tulehan kertoilemaan, miten synnytys meni, kunhan jaksat ja ehdit. Mitenkäs Liia suhtautui pikkuveikkaan?Onnea vielä koko perheelle! Hienon nimen poika saanut. Kivasti sopii nimet yhteen siskon kanssa. :)



pesukarhu rv 31+0 (tunnin päästä kotiin töistä)

Ihana pötkylähän sieltä tuli, ja mahdottoman komea nimi pojalle tuli! :)



Toivottavasti imetys lähtee käyntiin kunnolla, meillä oli vähän samaa alussa, kun tytölle nenäletkulla ja maitopullolla ruokaa annettiin, mutta kyllä me melkein 6kk täysimetyksellä mentiin loppujen lopuksi.



Hermionelle rauhallista kesälomaa, nautit nyt täysillä Milosta ja taaperruksesta.



ON: työreissukin meni ihan kivasti, tosin voimat ei ehkä olleet enää ihan huipussaan 8 tunnin messukierroksen lopulla... simahdinkin tuona iltana jo ennen yhdeksää ja posottelin tyytyväisenä seuraavan aamun klo 7 puhelinherätykseen. Myös eilisen 10 h matkustus otti vähän voimille, tai lähinnä lamautti vatsan toiminnan ja kärsin ikävästi turpeasta vatsasta ja välillä istuminen aiheutti suppareita. Niitä muuten tuli myös juhannuksena, kun ajeltiin mukulakiviteillä, heti veti vatsan kireäksi tärinästä, joten loppu aika ajeltiinkin sitten moottoriteitä. :) Huomenna on tosiaan rakenneultra, sittenpähän sitä näkee onko jotain aiheutunut reissujen rasituksesta, mutta epäilen että ei. Painoa on varmaan tullut nyt aika reilusti, mutta kun ei ole turvotusta eikä päänsärkyä, en onnistunut vielä vetämään ihan hirveitä pultteja eilisistä ylävatsakivuista.



No, jotta matkustusta ei tulisi ikävä, huomenna lähdetään mummoloihin viikonlopuksi. Sitten kyllä ajattelin olla aika tiiviisti kotona, miehellä alkaa loma ja jäävät mummolaan vielä alkuviikoksi. En kyllä tiedä, miten kestän, kun nytkin parin yön poissaolo tytön luota oli välillä tosi tuskaisan ikävöivää. Tytölläkin oli tainnut olla ikävä, koska yöllä heräili välillä hokemaan "äiti äiti" ja nukahti sit uudelleen. Suloinen. :´)



Nyt töiden pariin,



-Osse, typy 1v7kk ja Raju rv 21+1

Ihana nimi tosiaan, meidän poika meinasi aikanaan saada myös nimekseen Eeka, mutta se ehtikin sitten vaihtua!



Olo on jo hieman parantunut, tai siis ainakin tänään menee hyvin. Lähden katselemaan josko löytyis alennuksista mammakuteita. Ihanaa kun on pojankin kanssa saanut touhuiltua normaalisti.



amanda, murumuru 1v2kk ja pikkumuru 7+1

Olipas ihania uutisia! Ja kaikki oli mennyt vielä niin hyvin, kun taisit synnytystä hieman etukäteen jännittää sen edellisen kerran vuoksi.



Olette varmaan onnenne kukkkuloilla siellä pienen pojan kanssa. :) Olis tosiaan mukava kuulla, miten Liia suhtautui pikkuveljen tuloon. Se muakin mietityttää, että mitä quu mahtaa sitten tuumia ja miten ottaa vauvan vastaan.



Kivasti sopii yhteen teidän lasten nimet!



Toivottavasti vauva-arki alkaa pian sujua taas pienen ihmettelyn jälkeen. Meilläkin quu karjui heti ekan yön kotona ja mietittiin jo epätoivoisena "miten tän saa hiljaiseksi???" -tyyppisiä ajatuksia, mutta loppujen lopuksi quustahan tuli oikein hyvä nukkuja. Hereillä ollessaan se tosin oli ja on edelleen tempperamenttinen. Mutta siis voipi hyvin olla, että teidän pikkuherra kuitenkin on se "tyytyväinen ja rauhallinen vauva", jota etukäteen vähän yritit tilata. ;)



Lähetämme lämpimiä onnitteluhalauksia!!!



-Q- ja pojat

Ihanaa, että kaikki meni hyvin. Joo, voihan se uusi tulokas olla myös ihan samaa sarjaa kuin Liia, vaikka toki toivon, että olisi vähän unisempi tapaus... Mun äiti aina virnuilee, että turha munkaan on näillä geeneillä yrittää saada rauhallista ja hyvin nukkuvaa lasta, koska "ei meidän suvussa" :) Joka tapauksessa kakkosen kanssa sitä varmaan oppii vähän paremmin kestämään itkua, mikä voi hyvällä tuurilla myös koulia vauvasta vähän vähempään tyytyvän. Useinhan kakkoset tuntuvat levollisemmilta ihan vaan sen takia, että vanhemmilla on jo pitempi pinna ja suurempi sietokyky.



Noelin sydänkontrolli oli tänään, ja seuraava on vasta vuoden päästä! Niin hienosti ovat asiat pojalla. Vähän naurattti, kun lääkäri kysyi, jaksaako poika liikkua muiden lasten tapaan. Todettiin miehen kanssa yhteen ääneen, että Noel liikkuu saman verran kuin kaksi keskivertolasta yhteensä :) Mehän voidaan lähteä pitkälle metsäretkellekin ilman rattaita, esim. viimeksi Noel käveli/juoksi yhteensä yli kaksi kilometriä, ihan pirteänä.



Huomenna on sitten se nt-ultra, ja jo nyt kädet hikoaa sitä ajatellessa. Oireita on kyllä ihan mukavasti, joten ainakaan keho ei anna mitään vinkkejä mahdollisesta keskenmenosta. Yökkimisherkkyys on suuri nuhan jäljiltä, kun taas yhtäkkiä haistaa kaiken. Ja voi näitä mahakipuja! Ilmavaivoja, turvotusta, repäisykipuja, supisteluja... Kaikkea löytyy. Väsymys on edelleen aika hurjaa, tosin muutamana päivänä olen jo pärjännyt ilman päiväunia. Aika julmaa kyllä tällä kertaa, jos oireista huolimatta pieni on kuollut kohtuun. Viimeksi sen pystyi niin hyvin aistimaan, kun kroppa rupesi jo luopumaan raskausoireista. No, huomenna saan asiaan selvyyttä.



Kandi 12+1

Olipa Kandi mukava kuulla että se Noelin sydänkontrolli meni hyvin, on varmaan ihana tunne kun voi vähän taas huokaista!



Minä kävin ostelemassa alennuksesta mamma-kuteita ja löysin tosi kivoja housuja! Paitoja en vielä oikein osannut ostaa kun tuntui että pieninkin koko roikkuu päällä ja hihat ja kaikki oli niin ylisuuria.



Odotan ja toivon ihan kamalasti että saisin tietää tämän pikkuisen sukupuolen jotta pääsisin tuhlailemaan myös vauvojen vaatteisiin. onneksi tosiaan niin monelle sukulaiselle ja kaverille on myös tulossa vauva, kun nyt näin aikaisessa vaiheessa olen jo ostellut kaikenlaista, jos vaikka jotain tulisikin. Toisaalta huomatkaa positiivinen ja luottavainen asenteeni!!! :D



Huomenna lähdetään vähän reissuun joten pidän varmaan sellaisen viikon palstahiljaisuuden, jännittää jo nyt mitä kaikkea täällä sillä välin tapahtuu. Olen tosiaan jäänyt tähän koukkuun.



Hyviä lomakelejä toivoen B-)



amanda, murumuru 1v2kk pikkumuru 7+1